Ladataan...
Isyyspakkaus

Olisitpa nähnyt ilmeeni eilen, kun olin noutamassa lippuja illan oopperaesitykseen. Olin varannut lipun uuteen Pikaparantola-oopperaan ja saanut loppuun varattuun esitykseen vielä edellisenä päivänä järjestymään lipun myös Rouvalle.

Saavuin oopperan lippumyymälään puoli seitsemän jälkeen noutaakseni liput - ja kävi ilmi, että esitys oli alkanut jo kymmenen minuuttia aiemmin. Voihan... Näinkin siis voi käydä. En sitten tullut tarkastaneeksi alkamisaikaa, ja oletin oopperan alkavan seitsemältä kaikkien viime aikoina näkemiemme esitysten tavoin. Alminsalin esitykset alkavat siis kuitenkin jo puolelta.

Olisimme päässeet katsomaan esitystä väliajan jälkeen, mutta totesimme Rouvan kanssa, että ei ole järkevää mennä katsomaan vain toista puoliaikaa. Koska lapsilla oli jo joka tapauksessa hoitaja, mietimme, mitä muita vaihtoehtoja meillä on, ja kun elokuvissakaan ei mennyt mitään kiinnostavaa, päätimme käydä tsekkaamassa hiljattain Karhupuiston viereen avatun The Wayn (Agricolankatu 9) Kalliossa.

The Way Bakery and Wine Bar on siis leipomo ja viinibaari, josta saa myös pieniä ruoka-annoksia samaan tyyliin kuin vaikkapa BasBas & Staff Winebarista. Myös The Wayssa viinilistalla on monia alkuviinejä, ja viinejä maistellessa voi tilata naposteltavaa sitä mukaan, kun nälkä yltyy.

Leipomo-baarin taustalla on samaa väkeä kuin erinomaisessa ravintola Grönissä ja Good Life Coffeessa.

Lauantai-iltana baari oli viimeistä paikkaa myöten täynnä, osa asiakkaista nautti viinejään seisten ja ruoka-annoksia oli katettu hyvin rennosti kaikille vapaille tiloille ympäri baaria. Tila täyttyi puheensorinasta, ja tunnelma oli tiivis ja jotenkin hyvin epäsuomalainen.

Omat maisteluannoksemme katettiin ravintolan tiskille, mutta hetkeä myöhemmin pöydästä vapautuikin tilaa, joten siirryimme istumaan pöydän ääreen. 

Menusta löytyi mm. kananmaksaa, ruusukaaleja, kantarelleja ja parmesaania, yön yli kuivatettuja tomaatteja ja tietysti aivan törkeän hyvää hapanjuurileipää. Annosten hinnat vaihtelivat neljän ja kymmenen euron välillä.

Oma suosikkimme oli kananmaksa-annos, joka oli todella herkullista leivän kanssa. 

Koska nälkä kasvoi syödessä eikä kotiinkaan ollut kiirettä, maistelimme vielä paria muuta viiniä ja tilasimme tartar-annoksen, burrataa ja maalaiskinkkua fermentoitujen papujen kanssa.

Baarista löytyi myös tuttuja. WTD-Nata puhkui innosta ja kertoi, että hänellä on vaikka mitä jännittävää kerrottavaa omasta syksystään ja huikeista työprojekteistaan. Sovimme, että vaihdamme kuulumisia ajan kanssa ja vähemmän hälyisässä ympäristössä lähiaikoina.

Oopperan siis missasimme, mutta illasta muodostui siitä huolimatta hauska ja erittäin onnistunut. The Way oli puolestaan loistopaikka, ja pidimme siellä kaikesta: viineistä, ruoista, tunnelmasta, palvelusta. Iso, iso peukku ja lämpimät suositukset! Kuulemma myös aamiainen on erittäin suositeltava - myös lasten kanssa. Tulemme miellellämme testaamaan senkin jokin toinen viikonloppu!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kasvihuoneen kausi päätttyi tänään.

Tomaattien ja kurkkujen varret olivat jo alkaneet kuihtua, mutta joitain raakileita oli vielä jäljellä. Loput vietiin kotiin kypsymään.

Tyhjensin tytön kanssa kasvihuoneen kasveista.

Hän sai auttaa varsien leikkaamisessa.

Pesimme kavihuoneen ikkunat.

Tyhjensin ja pesin myös altakasteluruukut ja asettelin ne takaisin kasvihuoneeseen kuivumaan.

Siis hei hei tomaateille ja kurkuille! Nähdään taas ensi kesänä!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Löfbergs Lila

Mitä vastaisit, jos sinulta kysyttäisiin, mikä on vahvuutesi? Kertoisitko työroolisi vaatimista taidoista vai rakkaimmasta harrastuksestasi? Olisiko vahvuutesi jokin konkreettinen taito vai abstraktimpi asia, jonka olet vuosien varrella havainnut osaavasi keskimääräistä paremmin?

Olen itse vastannut kysymykseen monta kertaa eri yhteyksissä ja aina hieman eri tavoin. Joskus halusin korostaa esiintymis- ja viestintätaitoja, ja erityisesti työuran alkuvaiheessa oli merkityksellistä painottaa sitä, että on nopea oppimaan uusia asioita. Toisaalta vahvuuteni ei ole koskaan ollut olla jonkin tietyn asian syväasiantuntija vaan pikemminkin tietää monista asioista sen verran, että ymmärrän ainakin suurin piirtein, mistä oikeat asiantuntijat puhuvat ja osaan esittää oikeanlaisia kysymyksiä. Melko ilmeinen vastaus kysymykseen voisi olla myös musikaalisuus ja laulaminen.

Kun pidimme elokuussa syntymäpäiväjuhliamme puutarhamökillä, eräs vieraista päätti järjestää illan päätteeksi pelin nimeltä "kiva pullonpyöritys". Sen idea oli, että pelissä ei ollut lainkaan tehtäviä, vaan pyörittäjän oli esitettävä seuraavalle henkilölle kysymys, johon hän haluaisi itse vastata. Pienen epäröinnin jälkeen peli osoittautui äärimmäisen kiehtovaksi, ja kysymykset olivat niin hienoja ja jopa filosofisia, että ne opettivat paljon uutta kaikista ystävistämme.

Itse sain pelissä vastata kysymykseen, jonka tarkkaa sanamuotoa en enää muista mutta joka liittyi siihen, mistä olen itsessäni ylpeä. Vastasin siihen samoin kuin kysymykseen, jonka esitin postauksen alussa.

Olen vuosien varrella todennut, että vahvuuteni on saada asioita aikaiseksi. Tämä on niin abstrakti vahvuus, että se vaatii enemmän selittämistä kuin vaikkapa laulaminen tai se, että olen huomannut olevani poikkeuksellisen taitava leikkaamaan täytekakkupohjia.

Lähtökohta sille, että saa asioita aikaiseksi on, että uskaltaa tarttua uusiin asioihin ja ottaa selvää asioista, joista ei tiedä tarpeeksi. Sen jälkeen on mahdollista päättää, mitä voi tehdä itse ja mihin pyytää apua joltain muulta.

Asioiden aikaan saaminen vaatii, että osaa nähdä yksityiskohtien lisäksi isomman kokonaisuuden, pilkkoa sen palasiksi, tunnistaa palasten väliset riippuvuudet, järjestellä ja aikatauluttaa asiat ja seurata, miten homman valmistuminen etenee. Yksi tärkeimmistä asioista on kuitenkin priorisointi - sekä yhden kokonaisuuden sisällä että erilaisten projektien välillä. Erityisen tärkeää priorisointi on, jos on itse se ainoa henkilö, joka vastuulla on myös kaikkien tehtävien suorittaminen.

Myönnän, että elämässäni on välillä meneillään jopa liian monta projektia yhtä aikaa: on puutarhaa, remonttia, blogitekstejä, juhlia, esiintymisiä ja treenejä, ja niiden lisäksi on hoidettava vielä työprojektit. Perhekään ei saisi näistä kärsiä. Useampikin tuttava on ihmetellyt, millä ajalla teen tämän kaiken ja että nukunko lainkaan.

Unta olisi tietty hyvä saada aina hieman enemmän, mutta muuten väitän, että asioiden aikaan saaminen on kiinni keskittymisestä olennaiseen ja asioiden priorisoinnista. Ensin on hoidettava kaikkein akuuteimmat asiat, sitten asiat, joiden lykkääminen viivästyttäisi jotain toista asiaa asiaa, sen jälkeen muut asiat kiireellisyysjärjestyksessä ja niin edelleen. Priorisointi tarkoittaa myös, että on osattava päättää, mitä asioita kannattaa siirtää myöhemmäksi tai jättää tekemättä kokonaan. Lisäksi on osattava sanoa "ei", jos aika ei todella riitä johonkin. 

Lähes yhtä tärkeää minulle on ollut oppia, että jotta asioita saa tehdyksi, kaiken ei tarvitse olla täydellistä vaan riittävän hyvää. Jos asiassa kuin asiassa hieroo jokaista pientä yksityiskohtaa loputtomasti, mistään ei tule valmista. Olenkin ottanut tavaksi todeta puoli-ironisesti, että jokin asia on ”ihan hyvä”, mikä tarkoittaa samaa kuin ”voisihan tätä vielä hieroa pidempäänkin, mutta onko siitä lopulta hyötyä”.

Vaikkapa blogin kohdalla tämä tarkoittaa, että tänä syksynä olen joutunut hillitsemään postaustahtia ja esimerkiksi kirjoittanut mieluummin uutta postausta kuin käyttänyt saman ajan edellisten blogi- ja Instagram-postausten kommentteihin vastaamiseen. Lisäksi joudun useina iltoina katsomaan kellosta, milloin jokin postaus on valmis. Jos kello on 23 ja teksti on ”ihan hyvä”, painan Julkaise-painiketta.

Asiakkaiden kanssa sovitut yhteistyöpostaukset, kuten tämä, on hoidettava tietysti sovitussa laajuudessa ja aikataulussa, joten jokin muu asia on saanut väistyä tämänkin postauksen tekemisen alta. Toisaalta ennen tämän postauksen kirjoittamista halusin kuitenkin hoitaa edellisen postaukseni Facebook- ja Instagram-jaot pois alta, sillä ne eivät olisi voineet odottaa myöhempään.

Tämän postauksen kuvissa näkyvä omenankeruu meni puolestaan viime viikonloppuna prioriteettilistalla kaikkein korkeimmalle, jopa perheen ohi, sillä viimeiset omenat oli saatava kerättyä ja vietyä mehupuristamoon juuri sunnuntaina.

Jotta muistaisin tehdä kaiken, käytän useita sähköisiä työkaluja. Yksi on sähköinen kalenterini, jossa on työpalavereiden lisäksi koko perheen kaikki ilta- ja viikonloppumenot, sovitut blogiyhteistyöt ja kaikki muut asiat, joita pitää muistaa tehdä tiettynä päivänä. 

Merkitsen sähköpostissani lipulla kaikki viestit, joihin pitää reagoida, ja käyn merkityt viestit säännöllisesti läpi. Lisäksi käytän töissä projektikohtaisia tehtävälistoja, joissa on ylhäällä kaikki muistettavat ja seurattavat asiat.

Listojakaan en voi selailla jatkuvasti vaan käyn merkityt viestit ja muut muistilistat läpi kerran tai pari viikossa. Tästä johtuen siis vaikkapa johonkin sähköpostiviestiin vastaaminen saattaa kestää, ellen ehdi tehdä sitä heti.

Eipä siis ihmekään, että olen myös työurallani ajautunut projektinhallinnallisiin tehtäviin, ja nykyinen työni pelituottajana on aika lailla kaikkea sitä, mitä kuvasin edellä: töiden pilkkomista, aikatauluttamista ja priorisointia.

Vaikka en itse koodaa, piirrä tai suunnittele pelejä, vastuullani on, että asiat tulevat tehtyä ja muut projektin jäsenet tietävät täsmälleen, mitä heiltä odotetaan seuraavaksi. Tehtäväni on siis varmistaa, että asiat etenevät. On osattava ottaa asioista selvää ja kysyä tarvittaessa neuvoa oikeilta ihmisiltä. Ja mielellään aikataulussa ja sovitussa laajuudessa.

Eikä siinä haittaa myöskään se, että on nopea oppimaan ja myös viestintä- ja esiintymistaidot ovat hallinnassa.

Tämä postaus on osa Löfbergs Lila -kahvibrändin kampanjaa, joka kannustaa suomalaisia löytämään omat vahvuutensa niin elämässään kuin kahveissaan. Oma vahvuuteni kahvissa on tumma paahto, joten valitsin kuppiini Löfbergs Lilan Crescendon, joka on paahtoasteeltaan erittäin tummaa. Olen vähentänyt nykyisin kahvin juomista verrattuna aiempaan, mutta juon sitä edelleen kaksi tai kolme kupillista päivässä. En ole koskaan oppinut juomaan mustana muuta kuin espressoa, ja tummapaahtoinen kahvi maistuu suussani yksinkertaisesti paremmalta maidon kanssa kuin vaaleapaahtoinen.

Mikä on sinun vahvuutesi?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Syyskuu on tehty omenapaistoksesta ja sienistä. Oman puutarhamme omenoista on riittänyt hyvin paistoksiin pari kertaa viikossa, mikä ei ole lainkaan haitannut, sillä erityisesti tyttömme söisi sitä yhtä määrättömästi kuin isänsä. Sieniä Rouva on hakenut myös Herttoniemestä ja tehnyt yhden sieniretkistä jopa kahden lapsen kanssa. Oma kesäkurpitsasatomme epäonnistui tänä vuonna täysin, mutta yhdet neljän raaka-aineen kesäkurpitsapihvit Rouva pyöräytti kaupan antimista. Suosittelen kokeilemaan!

"Tämä sangen vaatimattoman näköinen asia on ehkä syksyn paras sieniruoka: sienisalaatti karvarouskuista, sellainen perinteikäs versio. Tiedän että jotkut laittavat sienisalaattiinsa kermaa, mutta minusta ranskankerma on ihan ok. Sekaan keitetyt ja hienonnetut rouskut, pikkuisen sipulia, tällä kertaa pillisipulia, suolaa, valkopippuria ja pieni tippa etikkaa, sitä isoissa pulloissa myytävää väkiviinaversiota. Olisin voinut nuolla kulhonkin.

Nuorisokin maistoi:

"Ihan okei", sanoi kuusivuotias ja kohautti olkiaan. "Hyvää! Litää", huuhdahti kaksivuotias.

Voi kun kaupunkisienionni olisi vielä toisen kerran myötä

#keittiössänyt #sienisalaatti #karvarousku #sienihulluus #kaupunkisienestys"

"Tänään meillä syötiin kovin pitkästä aikaa kuhaa. Olin ostanut hallista vajaan kilon nahattoman fileen, jonka leikkasin annospaloiksi ja asettelin voideltuun uunivuokaan. Rivautin palojen päälle suolaa myllystä, ja kalan suolaantuessa tein kuorrutteen: sekoitin kulhossa kaksi hienonnettua valkosipulinkynttä, desin leivänmuruja (todella kerätty leikkuulaudalta :D), kourallisen lehtipersiljaa hienonnettua, puoli desiä oliiviöljyä, pari kierrosta mustapippuria ja suolaa myllystä ja hetken mielijohteesta vielä jääkaapista löytyneen vajaan fetapaketin murennetut jämät. Jaoin kuorrutteen kalapalojen päälle ja nostin vuoan 175-asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi. Maistui, myös lapsille! #keittiössänyt #kalapäivä #uunikuha"

"Oikeastaan meidän piti syödä ihan muuta tänään, mutta koska unohduttiin katsomaan kuusivuotiaan toiveesta Mamma Mia -elokuvaa, tekaisin nopeasti perunapizzaa, siis sitä, jonka pohja tehdään ohuenohuista perunaviipaleista, tällä kertaa vielä oman mökin Siikleistä. Päällä raastettua provolone piccante -juustoa, eilisiä hyvin käristettyjä kangastatteja ja pillisipulia. Voi nam <3 #keittiössänyt #perunapizza #perunapohja #tattihulluus"

"Nyt huomio: Tein neljän raaka-aineen kesäkurpitsapihvejä, jotka olisivat hyvin voineet olla viidenkin raaka-aineen kesäkurpitsapihvejä, jos kotona olisi ollut jotakin tuoretta yrttiä, vaikka lehtipersiljaa. To-del-la koukuttavia.

Raastoin tavallisen kokoisen kesäkurpitsan (noin 300 g) karkeaksi raasteeksi ja laitoin vähäksi aikaa siivilään valumaan, jotta raaste ei olisi niin märkää. Sitten raastoin paketillisen halloumijuustoa. Kaadoin raasteet kulhoon, lisäsin kananmunan ja desin leivänmuruja (korppujauhoja) ja sekoitin taikinaksi. Annoin taikinan levätä tunteroisen jääkaapissa, ja sitten paistoin sen pihveiksi öljyssä pannulla. Olisin voinut syödä koko satsin pannulta :D

Jos joku innostuu näitä tekemään, pieni vinkki: Taikina kannattaa puristella käsissä mahdollisimman tiiviiksi, pieniksi pihveiksi ja laittaa suoraan kuumalle pannulle. Sitten levy keskilämmölle ja vain malttia olla sorkkimatta ja kääntämättä pihvejä liian aikaisin, siten ne pysyvät kasassa.

Ja koska omenoita on, omenoista voi näköjään vallan mainosti tehdä dipiksi tsatsikia eli sekoittaa raastettua omenaa turkkilaiseen jogurttiin ja maustaa raastetulla valkosipulilla ja suolaripauksella. Mmmmm.

#keittiössänyt #kesäkurpitsapihvit"

"Koska viikonlopulta jäi jääkaappiin taikinaa, tänään syötiin iltaruoaksi lasten riemuksi pizzaa. Taikina on tietenkin tehty hapanjuureen. Päälle ladoin mozzarellaa, raastettua provolone piccante -juustoa, pari mandoliinilla siivutettua Siikliä, siivutettua punasipulia, mökin rosmariinia ja eilen poimittuja punikkitatteja, jotka olin paistanut jo eilen pannulla kunnolla kypsiksi, parisenkymmentä minuuttia.

Kohta heittäydymme sohvalle telkkarin ääreen, sillä muutama viikko sitten kuvattu A-studion juttu tulee ulos tänään klo 21 alkavassa ohjelmassa. Jännää! #keittiössänyt #pizzatiistai #tiistaipizza #perunapizza #tattihulluus"

"Koska kaura-omenapaistoksen ohjetta kyseltiin, tässä se nyt tulee, olkaat hyvät! Ohje on kirpsakoille mökkiomenoille, sellaisille jotka irvistyttävät haukatessa.

Leikkaa parisenkymmentä kotimaista omenaa neljään tai kuuteen osaan ja poista siemenkodat, ei tarvitse kuoria. Omenalohkoja saisi olla runsaat pari litraa. Kaada lohkot piirakkavuokaan, lisää puoli desiä sokeria ja pöyhäise omenoita käsin, jotta sokeri leviää tasaisesti. Paista omenoita 200-asteisessa uunissa runsas vartti.

Sekoita kulhossa 50 g pehmeää voita, 3 dl kaurahiutaleita, 2 tl kanelia ja 1/2 dl sokeria murumaiseksi seokseksi. Ripottele omenoiden päälle ja paista vielä puolisen tuntia, niin että kaurahiutaleet paahtuvat ja rapeutuvat. Syö vaikka jogurtin kanssa!

#keittiössänyt #omenahulluus #kauraomenapaistos"

"Hyvää tänään alkanutta hävikkiviikkoa!

Teen usein jääkaapin eriparisista kasviksista vegecurrya: kuullotan hetken kattilassa öljytilkassa jeeraa, garam masalaa ja kurkumaa ja sitten lisään joukkoon suupaloiksi pilkottuja kasviksia, tällä kertaa purjoa, kukkakaalia, valkosipulia, sipulia ja perunaa. Kun kasvikset ovat paistuneet hetken, lisään purkillisen kookosmaitoa, suolaa, mustapippuria, hienoksi hakattuja korianterinvarsia ja keitän, kunnes perunat ovat sopivan kypsiä. Tätä sitten syödään riisin kanssa. Tällä kertaa paistoin seuraksi tofua, myös kikherneet olisivat maistuneet kastikkeessa, samoin chili, mutta kumpaakaan ei ollut. #keittiössänyt #vegecurry"

"Kaksivuotias on paljastunut paitsi perunakriittiseksi, myös omenakriittiseksi. Hän ei pidä omppuviipaleista, kaura-omenapaistoksesta eikä varsinkaan omenapiirakan päälliosasta, siitä jossa omenat ovat. Tämä on vähän hankalaa, sillä omenoita on. Teimme kuusivuotiaan kanssa pannaria ja keksin ujuttaa raastettua omenaa taikinaan. "Litää kakkua", huusi kaksivuotias. Arvaan mitä meillä syödään tänä syksynä

#keittiössänyt #omenapannari #pikkunaatti #mininaatti"

"Ihania nämä kotimaiset maissit <3 #keittiössänyt"

 

Rouva Instagramissa: @satu_koivisto

Sarjan edelliset osat:

Psst, jos et ole vielä ehtinyt ostaa Gastronaatti 2 -kirjaamme, löydät sen täältä: notofupublishing.com.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Omenasato puutarhamökillä oli tänä vuonna siedettävän kokoinen. Vertailukohtia minulla tosin on vain kaksi: kahden vuoden takainen jättisato ja viime vuonna saatu melko vaatimaton omenasaalis. Tänä vuonna omenaa tuli siltä väliltä.

Olen hakenut pudokkaita pari kertaa viikossa koko syyskuun ajan, ja omenapaistosta ja uuniomenahilloa Rouva on tehnyt jo melko monta kertaa. Hillopurkkeja onkin nyt jääkaapissa sen verran kuin niitä on sinne järkevää hillota.

Tänäkin vuonna varasin ajan Sipoon mehuasemalta ja kävin surauttamassa loput omenat mehuksi. Viidestä omenapuustamme neljä oli jo melko tyhjiä, mutta yhden sato oli vasta kypsymässä. Siinä oli kuitenkin aivan riittävästi mehua varten, ja keräsin myös muista puista ne omenat, mitä niissä vielä oli jäljellä.

Huuhtaisimme omenoista enimmät mullat ja roskat pois, mutta muuta esivalmistelua mehun puristaminen ei vaadi.

Arvioin silmämääräisesti, että omenoita olisi reilut 100 kg. Mehuasemalla kävi ilmi, että niitä oli 123 kg.

Mehuaseman rouhin syö omenat kokonaisina, ja kannat ja siemenet jäävät samaan siivilään muun mäskin kanssa. Valmis mehu siirtyy putkea pitkin suoraan keittimeen, joka kuumentaa mehun reiluun 80 asteeseen ja siten pastöroi mehun.

Pastöroinnin ansiosta mehu säilyy huoneenlämmössä vähintään puoli vuotta. Itse join viimeiset viimevuotiset mehut pois vain muutama viikko sitten, ja ne olivat edelleen juomakelpoisia, vaikka mausta kyllä huomasi parhaan käyttöiän jo menneen.

Mehu on näin tuoreena vaalean keltaista. Siihen lisätään myös c-vitamiinia, joka auttaa pitämään värin vaaleana ainakin muutaman kuukauden.

Tänä vuonna kokeilin myös hanapakkauksia, jotka olivat tulleet mehuaseman valikoimaan. Otin niitä tosin vain kaksi, sillä en ole varma, onko niiden varastointi yhtään sen helpompaa kuin pullojenkaan. Säilyvyyteen pakkauksella ei ole vaikutusta.

Ja tässä lopputulos: 67 pulloa à 1,1 litraa ja kaksi reilun 3 litran hanapakkausta eli yhteensä 80 litraa mehua. Mehut maksoivat pastörointeineen yhteensä 86 euroa, ja lisäksi jouduin ostamaan jonkin verran uusia pulloja niiden tilalle, jotka ovat kadonneet jonnekin. Pullot ovat kuitenkin uudelleenkäytettäviä, joten en laske niitä mukaan mehun hintaan.

Sitten vaan juomaan omenamehua urakalla!

Ja siihen päättyi sitten tämän vuoden omenashow, ja pian on puutarhamökin satokausi muutenkin ohi tältä vuodelta.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jo kaksi vuotta kestänyt projektini tutustua oopperaan taidemuotona jatkuu yhä, ja tällä viikolla pääsin katsomaan Kansallisoopperan uuden tuotannon Giacomo Puccinin Toscasta, jonka on ohjannut Christof Loy.

Tarina sijoittuu vuoden 1800 Roomaan. Oopperalaulaja Floria Tosca (Aušrinè Stundytè) ja hänen rakastettunsa, taidemaalari Mario Cavaradossi (Andrea Carèlta), joutuvat vaikeuksiin, kun Cavaradossi päätyy sattuman kautta auttamaan poliittisen vangin, Cesare Angelottin, pakenemaan takaa-ajajiaan.

Angelottia etsivä paroni Scarpia (Tuomas Pursio) pääsee tämän jäljille ja päättelee, että Cavaradossi ja Tosca tietävät jotain Angelottin olinpaikasta. Scarpia päättää saada Cavaradossin hirteen ja Toscan syliinsä.

Cavaradossi pidätetään, ja Scarpia kiduttaa häntä saadakseen Angelottin olinpaikan selville. Tosca murtuu kuullessaan Cavaradossin huudot ja paljastaa asian. Cavaradossi ei kuitenkaan vapaudu, vaan Scarpia määrää tämän teloitettavaksi. Tosca rukoilee armahdusta, mutta Scarpia vaatii häneltä fyysisiä vastapalveluksia.

Jätetään seuraavat juonenkäänteet kertomatta, mutta selvää on, että kaikille tässä ei voi käydä hyvin.

Ooppera nousi heti omien suosikkieni joukkoon. En tuntenut oopperan musiikkia ennalta juurikaan, ja tunnistin esityksestä vain Cavaradossin aarian E lucevan le stelle. Se olikin kyllä kylmien väreiden arvoinen suoritus Cavaradossia esittäneeltä Andrea Carèlta. Muutenkin Puccinin musiikki oli kovasti mieleeni. 

Pääosien miehitys oli erinomainen. Sekä nimiroolin esittänyt sopraano Aušrinè Stundytè, Cavaradossina esiintynyt tenori Andrea Carè että Scarpian roolissa nähty bassobaritoni Tuomas Pursio olivat kaikki rooleissaan huikeita sekä ääniltään että roolisuorituksiltaan. Upeaa eläytymistä koko kolmikolta, ja kaikki tuntui niin kovin aidolta!

Katsoin muuten YouTubesta Placido Domingon version Cavaradossin aariasta, ja Carèn vähäeleisempi esitys oli paljon tunteikkaampi ja uskottavampi. Ja luin muuten Kansallisoopperan sivuilta, että hän on opiskellut mm. Luciano Pavarottin johdolla.

Myös lavastus oli erittäin onnistunut. Erityisen hieno oli kolmannen näytöksen kohtaus, jossa oltiin Rooman kattojen yläpuolella Castel Sant'Angelon kattotasanteella Pietarinkirkon kupolin paistaessa taustalla.

Esitys kesti kahden väliajan kanssa yli 3 tuntia, mutta näytökset olivat vain 30 - 40 minuutin mittaisia. Tarina oli niin dramaattinen ja täynnä suuria tunteita, että näytökset vilahtivat ohi hetkessä, ja tällä kertaa olisin katsellut esitystä pidempäänkin.

Tämän ja Madama Butterflyn perusteella voin sanoa, että Puccini on yksi lempioopperasäveltäjistäni, ja hänen kynästään ovat peräisin myös kaksi hyvin tunnettua aariaa, joista pidän kovasti, Turandot-oopperasta peräisin oleva Nessun dorma ja Gianni Schicchi -oopperan O mio babbino caro. Toivottavasti ne tulevat joskus lähiaikoina myös Kansallisoopperan ohjelmistoon.

 

Kuvat Heikki Tuuli, Suomen kansallisooppera

Lippu esitykseen saatu Kansallisoopperalta.

Pages