Ladataan...
Isyyspakkaus

Olen varmaan jo useamman kerran kertonut odottavani kovasti sitä, että pääsen pelaamaan lasten kanssa lautapelejä. Siis sellaisia oikeita lautapelejä, joista aikuisetkin pitävät.

Pelasimme jo kesällä Carcassonnea, ja pian sen jälkeen ymmärsin: Lapsihan on varmasti jo aivan valmis kokeilemaan Settlers of Catania, joka on ollut oma lempipelini jo opiskeluajoista lähtien.

Oli itse asiassa hätkähdyttävää kertoa tytölle, että hänen kummitätinsä ja -setänsä opettivat pelin meille noin kaksikymmentä vuotta sitten. Sittemmin hankin pelin ja kaikki sen silloiset lisäosat myös itselleni. Pelistä on tehty myös suomenkielinen painos, Catanin uudisasukkaat tai pelkkä Catan riippuen versiosta.

Peruspeli oli melko helposti opetettavissa lapselle. Pelissä rakennetaan siirtokuntia, kerätään resursseja (puuta, kiveä, viljaa, lampaita ja malmia) omilta tiluksilta, käydään kauppaa toisten pelaajien kanssa, laajennetaan omaa reviiriä rakentamalla teitä ja niiden päihin lisää siirtokuntia ja perustetaan siirtokuntien tilalle kaupunkeja.

Vaikka tiesinkin 6-v:ni hyvin skarpiksi tapaukseksi, hämmästyin itsekin, miten hän kävi jo ensimmäisessä pelissä kauppaa korteilla kuin vanha tekijä ja ymmärsi heti ensimmäisellä selityksellä, mitä resursseja teiden, siirtokuntien ja kaupunkien rakentaminen vaatii. Peli on kuitenkin periaatteessa tarkoitettu yli 12-vuotiaille (!).

Ainoa helpotus, jonka teimme peliin oli niin sanottujen kehityskorttien ostaminen. Ne ymmärtääkseen pitäisi osata lukea, ja oma versioni pelistä on vieläpä englanninkielinen. Ensimmäisen pelin pelasimme siis ilman kehityskortteja, ja toisen pelin niin, että otimme kehityskorteista mukaan vain sotilaat, jotta saimme häädettyä rosvon välillä pois alueelta, johon se oli jäänyt liian pitkäksi aikaa. 

Pohdin kyllä, että voisimme ottaa vähitellen mukaan lisää eri kehityskortteja, jolloin on helppo selittää kortti kerrallaan, mitä niillä tehdään. Seuraavaan peliin voisin esimerkiksi ottaa mukaan kortin, jolla voi rakentaa kaksi tietä ilmaiseksi.

Oi, miten iloinen olenkaan! Mainitsinko jo, miten paljon olen odottanut, että lapset tulevat lautapeli-ikään?   

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Ifolor

Otamme tänä päivänä enemmän valokuvia kuin koskaan aiemmin. Ensin digikameroiden yleistyminen ja sittemmin kännykkäkameroiden merkittävä tekninen kehitys ovat madaltaneet kynnystä räiskiä kuvia huomattavasti enemmän ja arkisemmista asioista kuin silloin, kun kuvat tallennettiin filmirullalle ja kehitettiin negatiiveista paperikuviksi.

Oletko kuitenkaan koskaan ajatellut, että on täysin mahdollista, että ajastamme säilyy jälkipolville vähemmän kuvia kuin koskaan aiemmin?

Siinä missä paperikuvat säilyvät oikeissa olosuhteissa - ja kaukana tulesta ja vedestä - oletettavasti vuosisatoja, digikuvat voivat kadota teknologian pettäessä ja varmuuskopioiden puuttuessa jäljettömiin silmänräpäyksessä. Aivan toinen kysymyksensä on, ovatko sadan vuoden päästä käytettävät tallennusratkaisut ja tiedostomuodot yhteensopivia nykyisten kuvaformaattien kanssa.

Ei varmasti jokaista selfietä ja annoskuvaa kaipaa kukaan, mutta kyllä monet valokuvista ovat korvaamattomia. Sellaisia ovat ainakin lapsuuskuvat.

Otin jo kuusi vuotta sitten tavaksi tehdä jouluksi vuosikirjan vuoden parhaista kuvista. Ensimmäiset neljä kirjaa kertoivat, mitä kaikkea tyttö on ehtinyt tehdä ja oppia vuoden aikana, ja kahdessa seuraavassa päähenkilöitä onkin ollut kaksi.

Nyt edessä on jo seitsemännen vuosikirjan tekeminen, ja aloitan sen käymällä käytännössä kaikki vuoden aikana ottamani kuvat läpi.

Valokuvakirja on jo odotettu lahja isovanhemmille, sillä paperisia kuvia ei muuten tule nykyisin teetettyä. Kirjassa isovanhemmat saavat kerralla kaikki vuoden parhaat kuvat yksissä kansissa, ja tiedän, miten kirjaa tutkitaan tarkasti ja ihastellaan pitkään.

Vähintään yhtä tärkeää on se, miten hauskaa lapsista on katsella kuvakirjoja. Valokuvakirja kun ei ole mikään kertakäyttötuote, vaan vanhojen valokuvien pariin palataan aina uudestaan, ja joka kerta heistä on yhtä hauskaa katsella vanhoja kuvia.

Miten liikuttavaa onkaan, kun 6-v esittelee kuvia 2-v:lle, kertoo paikoista ja ihastelee, miten söpöjä he molemmat ovat olleetkaan vielä pienempinä.

Kuvien lisäksi tärkeitä ovat kuvatekstit, ja niiden kautta on hauska muistella yhdessä koettuja asioita.

”Voi mä muistan, tuossa oli hirveän kylmä!”

”Isi, minäkin haluan Muumimaailmaan!”

Kuvakirjat ovat Ifolorin A4-kokoisia Deluxe-kirjoja, ja olen tehnyt ne 72 sivun kokoisiksi. Kuvamuistoja mahtuu jokaiseen kirjaan siis noin parisataa kappaletta.

Tilaan kirjoja samalla peräti kuusi kappaletta: yksi kotiin, kolme isovanhemmille ja isoisovanhemmille ja tietysti kaksi lapsille. Laitan ne muoveissaan jemmaan ja annan heille sitten joskus, kun sen aika on.

Ehkäpä joskus viidentoista-kahdenkymmenen vuoden päästä molempia odottaa jouluna suuri ja kova paketti, joka ei sisällä sen vähempää kuin molempien kaikki tärkeimmät lapsuusmuistot. Yhteiset retket, kesälomat, pulkkamäet ja parhaat kaverit. 

Kovin paljon arvokkaampaa joululahjaa on vaikea keksiä.

ifolor.fi/

Ladataan...
Isyyspakkaus

Suomen naislaulajien parhaimmistoon kuuluvat Johanna Iivanainen ja Johanna Kurkela keikkailevat juuri nyt yhdessä yhteisnimellä Iivanainen - Kurkela: Gemini. Kiertueen Helsingin-konsertti oli lauantaina Peacock-teatterissa, ja ostin konserttiin lipun heti, kun se tuli myyntiin joskus kesällä.

Tutustuin Johanna Iivanaiseen (musiikillisesti, en henkilökohtaisesti) jo joskus kauan sitten, kun hän lauloi Korpi Ensemblessa. Häntä on voinut kuulla myöhemmin myös mm. Ylen Suomi Lovessa, mistä olin hyvin ilahtunut. Hän on paitsi teknisesti äärimmäisen taitava, hänen äänensä on yksinkertaisesti yksi kauneimmista, jonka tiedän. Pehmä, puhdas, virheetön.

Johanna Kurkela on varmasti monille tutumpi radiohiteistään kuten Rakkauslaulu ja Sun särkyä anna mä en, ja yksi hänen tunnetuimmista levytyksistään on Prinsessa-elokuvan soundtrackille kirjoitettu riipaiseva Prinsessalle, jota ei voi kuunnella ilman pientä kyyneltä silmäkulmassa. Hänen äänessään on samalla sekä herkkyyttä että voimaa, ja myös hän koristelee lauluaan hyvin taidokkaasti.

Yhteiskonsertin ensimmäisella puoliskolla Johannat lauloivat vuorotellen omia kappaleitaan. Kurkela esitti suurimpia radiohittejään ja Iivanainen hieman tuntemattomampaa ohjelmistoa.

Iivanainen aloitti koko konsertin hyvin omaperäisellä versiollaan kansanlaulusta Tein minä pillin pajupuusta. Mietin, että kenen tahansa muun laulamana en varmasti jaksaisi kuunnella koko kappaletta, mutta Johanna Iivanaisen laulamana en voi kuin ihailla, miten taidokkasti hän käyttää ääntään, muuntelee laulun melodiaa ja saa (käytän tässä taas yhtä lempitermiäni) sietämättömän renkutuksen muunnettua mielenkiintoiseksi ja eläväksi biisiksi.

Kurkela on puolestaan esiintyjänä lähes hypnoottinen. Hän on vähäeleinen, mutta hänen läsnäolossaan lavalla on jotain vangitsevaa. Ei ihmekään, että ympärillä nyyhkittiin, kun Kurkela lauloi siitä, miten katoavaa on voimat ihmisen ja miten ainutkertainen on Kaunis pieni ihminen. Prinsessalle oli jätetty varmasti tietoisesti pois ohjelmistosta, ettei kynnettäisi aivan liian syvissä vesissä. Rakkauslaululla on tietysti erityinen paikkansa sydämessäni, sillä olen itsekin esittänyt laulua.

Toisella puoliajalla laulajat duetoivat englanninkielisiä covereita. Monia setin kappaleita en tuntenut aiemmin, mutta mieleen jäivät ainakin kelttiläiset tunnelmat kuten Sormusten Herran May It Be ja Skyrim-pelin Dragonborn Comes sekä Stingin Fields of Gold. Laulajat pääsivät myös soittamaan omia instrumenttejaan, Iivanainen pianoa ja Kurkela sähköviulua.

Kovin oli kaunista, koskettavaa ja äärettömän taitavaa tulkintaa. Ja niin kauniisti heidän äänensä soivat yhteen, että Johannojen soisi jatkavan yhdessä keikkailua toistekin.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Emmy.fi

No mitäs täällä nyt on? Onko Kinky Boots tehnyt herraan niin suuren vaikutuksen, että on itsekin soviteltava korkokenkiä jalkaan?

Marc by Marc Jacobs, koko 38 1/2

No ei aivan. Yritän sen sijaan päästä eroon Rouvan ylimääräisistä vaatteista ja kengistä.

Syystä tai toisesta käyttämättä jääneitä tai kaapissa kutistuneita vaatteita kerääntyy helposti hyllyille ja henkareille, mutta kynnys lähteä myymään niitä netissä on toooooodella iso. Kaikki varmaan tunnistavat esimerkiksi Facebook-kirppareihin liittyvät yv-av-hv-jono-tarkat-mitat-sovitus-ketjut ja tuotteiden noutamiseen ja maksamiseen liittyvät ongelmat, ja onhan pelkkä tuotteiden kuvaaminen ja hinnoittelu jo yksi riesansa. Helpointa on tietysti vain viedä vaatteet Recciin, mutta ei aivan kaikkia vaatteita viitsi kierrätykseenkään antaa.

Siksipä otin hyvin iloisena vastaan Emmy.fi:n tarjoaman yhteistyömahdollisuuden, mikä auttoi puolestaan Rouvaa tyhjentämään vaatekaappiaan.

Stella McCartney, silkki, koko 40

Emmy.fi on Suomen suurin nettikirppari, joka tekee käytettyjen vaatteiden myymisestä ja ostamisesta todella helppoa.

Myyjänä minun ei tarvitse tehdä muuta kuin toimittaa vaatteeni Emmyyn, ja Emmy kuvaa ja hinnoittelee vaatteet puolestani ja laittaa ne esille verkkoon. Tuotteet ovat myynnissä puoli vuotta, minkä jälkeen myymättömät tuotteet joko lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen tai palautetaan myyjän toiveesta takaisin myyjälle. (Myyjäohje täällä.)

Ostajalle Emmyn toiminta on yhtä mutkatonta. Verkkopalvelussa voi hakea vaatteita, laukkuja ja asusteita mm. merkin, koon, värin tai vuodenajan mukaan. Emmy takaa, että tuotteet ovat kuntotarkistettuja, mikä tuli testattua itsekin nyt kantapään kautta. Kävi nimittäin niin, että kun laitoin kasan vaatteita Emmylle, oma kuntotarkastus oli jäänyt puuteelliseksi, ja jostain mekosta puuttui nappi ja toisessa oli reikä. Kyseiset mekot eivät menneet myyntiin.

Kuntotarkastajat ovat selvästi myös hyvin tarkkoja arvioissaan: itse olisin arvioinut vaatteiden kunnon hyväksi, mutta jo pienet käytön jäljet pudottavat luokituksen tyydyttäväksi. Ostaja voi olla siis varma, että tuotteiden kunto vastaa odotuksia.

Joie, koko S

Aivan kaikkea Emmy ei kuitenkaan ota myyntiin, vaan palveluun hyväksytään vain ns. parempia merkkituotteita. Totesinkin melko nopeasti, että omasta kaapistani ei löydy juuri mitään, mitä kannattaisi edes tarjota Emmyyn. Kannattaa tsekata myös lista merkeistä, joilla ei ole kysyntää lainkaan.

Emmy ottaa tuotteista prosentuaalisen provision, joka on edullisimmissa tuotteissa suurempi ja pienenee sen mukaan, mitä kalliimpi tuote on. Esimerkiksi 10 euron hintaisista vaatteista tuotto myyjälle on 2 euroa, mutta 100 euron hintaisesta 80 euroa, jos tuotot maksetaan esimerkiksi Stockmannin tai Polarn O. Pyretin lahjakortteina. Rahat voi ottaa myös tilille, jolloin provisio on muutaman prosenttiyksikön suurempi ja käteen jäävä summa puolestaan hieman pienempi. (Tuottotaulukko täällä.)

Tiia Vanhatapio, pellavasekoite, koko S

Samuji, puuvilla-silkki, koko 38 (myyty)

Vaatteiden toimittaminen Emmyyn käy kätevästi joko postitse tai myyntilaatikon kautta. Emmyn keräyslaatikoita on useissa paikoissa ympäri Suomen kuten Helsingin keskustan Stockmannin 6. kerroksessa, johon kiikutin omat vaatekassini. Kassien päälle laitetaan vain tarrat, yhteen kasseista lähetekirje ja pudotetaan kassit laatikkoon.

Samuji, puuvilla, koko 38

Kyllähän tuotteiden hinnoittelu vähän jännitti, mutta melko hyvin ne olivat linjassa omien odotusten kanssa. Parin vaatteen kohdalla annoin palautetta oletettua pienemmästä myyntihinnasta, ja Emmyn ylläpito korjasi hintoja, jotta ne ovat linjassa muiden online-kirppareiden kanssa. 

Tuotteet tulivat myyntiin eilen, ja tämän postauksen kuvista näet, millaisia vaatteita Rouva kaivoi kaapistaan.

Filippa K, puuvilla, koko S

Acne, koko 36

Tuttavani kertoi, että hän on ostanut ja myynyt palvelussa useampaan otteeseen erityisesti lasten vaatteita kuten Polarn O. Pyretiä. Kannattaa siis tsekkailla muutakin kuin näitä Rouvan kaapin aarteita.

Marc by Marc Jacobs, nahkaa

A.F. Vandevorst, nahkaa, koko 38

Jos siis näet jotain kiinnostavaa, kurkkaa pikaisesti Emmyn puolella, niin näet, millaisella hinnalla Emmy niitä myy.

Eikö esimerkiksi yllä oleva punainen laukku ole aika päheä ja nahkasaappaat näytä mukavilta? Entä nämä Pura Lopezin korkkarit?

Pura Lopez, koko 38

R/H, koko S

Nyt siis odotellaan, että kauppa käy ja mahdollisimman vähän tuotteita palaa takaisin roikkumaan kaappiin!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Food Market Herkku

Stockmannin ruokaosasto, tuttavallisemmin Stockan Herkku, lienee Suomen ikonisin ruokakauppa. Nyt Herkku on kokenut täydellisen muodonmuutoksen, ja viime viikolla uudistettuna avattu Herkku tunnetaan tästedes nimellä Food Market Herkku.

Herkku laajensi tilojaan merkittävästi jo vuosikymmenen alussa, ja tänä vuonna Herkun omistajuus siirtyi S-ryhmälle. Nyt uusi omistaja pääsee näyttämään, millaista Herkkua he haluavat pyörittää, mihin kaikkeen erityisesti Helsingin keskustan valtava tila taipuu ja miten Herkku palvelisi kaiken tyyppisiä asiakkaita entistä paremmin.

Monet odottivatkin jännittyneinä, tunnistaako kauppaa enää samaksi Herkuksi, jossa he ovat tottuneet asioimaan. Onneksi uutiset ovat hyviä! Ei, Herkku ei enää näytä samalta kuin ennen, mutta muutos on ehdottomasti parempaan. Herkku näyttää siis todella enemmän herkulta!

Heti sisäänkäynnin vieressä on Satokausikalenterin kanssa konseptoitu uusi hedelmä- ja vihannesosasto, jossa kauden kasvikset ovat kirjaimellisesti valokeilassa.

Pitkät palvelutiskit (luin jostain, että niiden yhteispituus on 85 metriä), kiertävät kauppaa seinustoilla, ja opasteet auttavat löytämään oikean osaston ilman harhailua.

Konseptiltaan ja sisustukseltaan Food Market Herkku muistuttaa kauppahallia tai ruokatoria, ja tuotteet ovat palvelutiskeissä esillä kuin ulkomaisten food marketien juusto-, liha-, ja leikkelekaupoissa. Muutenkin kaupan ilme on huomattavasti kutsuvampi ja persoonallisempi kuin tavanomaisissa marketeissa. Osastot ovat yksilöllisesti sisustettuja, ja koko herkku on ilo myös silmälle.

Uutta ovat myös Herkun Café & Choco -kahvila ja Bistro-ravintola, jonka kalakeittoa kehutaan kaupungin parhaaksi. Vielä en ehtinyt sitä tällä avajaispäivän visiitillä testaamaan.

Pienempää nälkää voi taltuttaa Fresh Barin puolella blenderillä surautettavilla smoothieilla tai levypizzan palalla, joka paistetaan aidossa pizzauunissa.

Seuraavan kerran, kun vien lapsen tanssitunnilleen Mannerheimintien toiselle puolelle, voisinkin yllättää hänet ja hakea tunnin aikana kaikille pizzapalaset iltaruoaksi!

Herkussa on ajateltu huomaavaisesti myös lounastajia, jotka hakevat kaupasta jotain pientä ja pikaista eivätkä halua joutua kävelemään koko kaupan halki lounastunnillaan: keittiömestari Eero Vottosen luomat valmiit ruoka-annokset löytyvät Meals & Bites -osastolta, joka sijaitsee heti sisäänkäynnin lähistöllä. Valmisruoille luvataan ravintola-annosten tasoa.

Samalta osastolta on lyhyt matka myös pikakassoille, joten lounaan noutamiseen ei luulisi kuluvan montaa minuuttia. Siinä ehtii puristaa mukaan vielä appelsiinituoremehun hauskalla puristimella, joka syö kokonaisia appelsiineja.

Kiinnostavalta näytti myös tämä: Kampin keskuksestakin tutun Beijing 8 -ravintolan dumplingeja saa ostaa nyt myös kotona valmistettavaksi. Konsepti on täysin uusi myös ruotsalaiselle ravintolaketjulle.

Juurella nostatettu, hiivaton ja käsin leivottu Levain 3 -leipä on Herkun leipäosaston ylpeys, ja se leivotaan Gateaun leipomossa Sörnäisissä.

Lihaosaston uutuus on puolestaan 28 päivää raakakypsytetty Dry Aged -liha, joka riippuu lihaosaston nurkassa ja tulee myyntiin aina torstaisin.

Hävikki on iso ongelma ruokakaupoissa, ja Herkku pyrkii vähentämään sitä myymällä vihreällä lapulla merkittyjä tuotteita 30 % alennuksella.

Ensimmäiset mielikuvat uudesta Food Market Herkusta ovat, että kauppa on ulkoasultaan viimeistelty, selkeämmin järjestetty ja avarampi kuin aiemmin. On ilo havaita, että Herkku panostaa yhä enemmän paitsi laadukkaisiin ja monipuolisiin tuotteisiin, myös palveluun, ja Herkussa on ilo asioida myös jatkossa!

Pages