Ladataan...
Isyyspakkaus

Terveiset Skotlannista! Tai oikeastaan Helsingistä, mutta palasin juuri kotiin kolmen päivän työmatkalta Skotlantiin.

Postauksen kuvat ovat Edinburghista, mutta matkan varsinainen määränpää oli Dundee reilun tunnin matkan päässä Edinburghista. Dundeessa sijaitsee yhteistyökumppanimme, Outplayn, toimisto, ja tavaksemme on muodostunut tavata kerran kvartaalissa kasvotusten. Outplay kehittää Angry Birds Pop -kupla-ammuskelupeliä, josta vastaan Roviolla.

Edellisellä kerralla matkalla oltiin vain yhden yön verran: saavuimme maahan aamulla, palaveerasimme päivän, jatkoimme palavereja seuraavana päivänä ja palasimme iltalennolla kotiin.

Reissu oli silloin kuitenkin sen verran rankka, ja kotonakin olin vasta yöllä yhden jälkeen, että päätin, että tällä kertaa matkalla ollaan kaksi yötä. Tein tämän jo ihan vaimoanikin ajatellen, jotta en häiritsisi hänen uniaan kolistelemalla kotona pikkutunneilla.

Nyt vedettyämme palaverit loppuun torstaina, hyppäsimme kollegani kanssa ScotRailin kyytiin ja hurautimme Dundeesta Edinburghiin, josta paluulentomme lähti perjantaiaamuna. Olimme perillä iltapäivän päätteeksi, joten ehdimme nähdä kaupunkia sen verran, mitä näkee kävelymatkalla juna-asemalta hotellille ja pyörähtämällä syömässä ja oluella.

Vanha kaupunki oli sokkeloinen ja mäkinen ja täynnä tummasta kivestä rakennettuja jylhiä taloja, linnoja ja torneja. Kaupunkia vartioi sen korkeimmalle kalliolle rakennettu linna.

Nähtävyyksien sijaan tärkeämpää oli kuitenkin saada syötävää. Ja paikallisten skottiherkkujen sijaan päädyimme syömään aivan törkeän hyvää korealaista BBQ:ta (DaoChef Korean BBQ).

Tilasimme puolivahingossa ja nälissämme ruokaa niin paljon, että sillä olisi ruokkinut vielä kolmannenkin. Ohueksi suikaloitua nautaa, mustekalapullia, kimchimunakasta, tofu-bibimbapia, udon-nuudeleita, kimchiä...

Ehkä seuraavalla reissulla ehdin katsella kaupunkia vähän enemmän ja käydä linnassakin. Se on edessä talvella.

Tämä kuitenkin Skotlannista tällä erää. Kiva olla kotona.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Helsingin kaupunginteatterin uutuusmusikaali, Samuel Harjanteen ohjaama Kinky Boots sai ensi-iltansa viime viikolla. Alun perin komediaelokuvasta peräisin oleva tarina on tuotu Cyndi Lauperin säveltämänä musikaalina Broadwaylle vuonna 2013 ja palkittu silloin mm. parhaana musikaalina.

Näin sattumoisin musikaalin pari vuotta sitten juurikin Broadwaylla (voit lukea täältä silloisia ajatuksiani), ja musikaalista ei sillä kerralla tullut omaa Broadway-suosikkiani. (Täällä muita Broadway-kirjoituksiani). Cyndi Lauperin musiikki svengasi kyllä hyvin, mutta yksikään kappale ei jäänyt mieleeni sellaisena, että haluaisin kuunnella vaikkapa musikaalin levytystä jälkikäteen.

En siis ollut aivan järisyttävän innoissani, kun kuulin HKT:n uutuusmusikaalin olevan juuri Kinky Boots. Lisäksi silloin kaksi vuotta sitten en löytänyt tarinasta sellaista tarttumapintaa, joka olisi tehnyt siitä jotenkin samaistuttavan ja sitä kautta erityisen koskettavan.

Nyt lienee paikallaan kerrata vielä juoni pikaisesti niille, jotka eivät sitä tunne.

Englantilainen miesten kenkiä valmistava Price & Son -tehdas saa uuden johtajan, kun kenkätehtailija Mr. Price kuolee, ja hänen pojastaan tulee pakon edessä tehtaan uusi johtaja. Tehdas painii taloudellisissa vaikeuksissa, mutta nuori herra Charlie Price saa idean, joka voisi pelastaa tehtaan ja sen työntekijät irtisanomisilta. Hän on tavannut sattumoisin drag-artisti Lolan, joka valittaa, miten helposti korkosaappaiden korot katkeavat. Charlie keksii, että tehdas voisi alkaa valmistaa kenkiä miehille, jotka pukeutuvat naisiksi.

Lolassa ja hänen drag queen -seurueessaan on aika lailla sulateltavaa tehtaan väelle. Lolan suunnittelemat kengät on tarkoitus saada esille tärkeään muotitapahtumaan Milanoon ja sitä kautta koko maailman tietoisuuteen, mutta Lolan ja Charlien on voitettava tehtaan työntekijät puolelleen.

Höpsön juonen taustalla on kuitenkin vakavia teemoja siitä, millaisia odotuksia vanhemmilla on lapsiaan kohtaan, miten työntekijöitä voi kohdella ja miten hyväksyä muut ihmiset, jos he ovat jollain tavalla erilaisia kuin mitä itse on.

Tällä taustalla lähdin siis hieman varautuneesti Helsingin kaupunginteatteriin, mutta toisaalta juonen puolesta tiesin nyt mitä odottaa.

HKT on tuottanut varsin onnistuneita sovituksia Broadway-musikaaleista, joten tiesin tuotannon olevan huippulaatua. HKT:n musiikkiteatteria tekevissä näyttelijöissä on myös upeita laulajia, joten heidän puolestaan ei tarvinnut jännittää. Paitsi että tarvitsi: Lolan osalta.

Lolan rooli on vaativa paitsi laulun suhteen, myös siksi, että näyttelijän olisi oltava uskottava drag queen. Lolan esittäjäksi paljastui jo viime keväänä suurelle yleisölle melko tuntematon Lauri Mikkola. Muistin hänet kuuden vuoden takaisesta Voice of Finlandista, ja sen perusteella uskalsin odottaa, että hän olisi ainakin laulajana hyvä.

Mutta voi pojat ja tytöt ja kaikki siltä väliltä, miten järjettömän hyvä Lauri Mikkola olikaan! Sen lisäksi, että Mikkola esitti Lolan korkeaa miesääntä vaativat laulut virheettömästi, hän todella täytti Lolan kimaltelevat korkosaappaat kuin vanha drag-tekijä ja yllätti erittäin positiivisesti myös näyttelijänä. Hänessä on karismaa, joka toimii niin mahtipontisissa laulunumeroissa kuin kohtauksissa, joissa Lola - tai miesten vaatteet ylleen vaihtanut Simon - osoittaa herkkyyttä ja haavoittuvuutta.

Hyvin iso osa Kinky Bootsista ja sen toteutuksen onnistumisesta on kiinni Lolan esittäjästä, ja HKT on tehnyt valinnallaan täysosuman.

Myös muu casti ansaitsee toki kiitoksensa. Toista miespääosaa, tehtaanjohtaja Charlietä, esittää useissa musikaaleissa loistanut Petrus Kähkönen (mm. Vampyyrien tanssi, Shrek), joka esittää oman osansa vakuuttavasti ja vahvasti. Kähkösen laulu on aina yhtä ilahduttavaa kuultavaa.

Miespääosiin verrattuna naisnäyttelijöillä on tässä musikaalissa pienemmät roolit. Charlien tyttöystävänä, Nicolana, vilahtaa muutaman kerran Raili Raitala ja samaan mieheen salaa lätkässä olevaa Laurieta esittää Anna Victoria Eriksson. Laurien rooli on itse asiassa Nicolaa isompi, ja Eriksson pääsee esittämään myös komediennen taitojaan hassuttelevana tehdastyöntekijänä. Molempia naisia olisin kuunnellut mielelläni enemmänkin.

Isossa osassa ovat myös Lolan enkelit, piikkikoroissa tanssiva ja akrobaattisia temppuja tekevä ryhmä drag queeneja. Huh. Piti ihan tarkistaa käsiohjelmasta, olivatko kaikki tanssijat todella miehiä. 

Puvustuksen, valaistuksen ja lavasteiden osalta HKT on pannut parastaan, ja erityisesti drag queenit ovat peruukkeineen ja erilaisine korkokenkineen huikeita ilmestyksiä. Lolan asuissa on Lady Gagaa, Liza Minnelliä, Evitaa ja Jessica Rabbitia.

Kun vedetään överiksi, tehdään se täysillä ja ylpeydellä!

Myös 6-vuotias musikaalifanimme pääsi mukaan esitykseen. Koska olin nähnyt show'n jo aiemmin, arvioin, että sen voi katsoa myös lapsen kanssa. Hän pitikin esityksestä kuulemma "tosi tosi tosi kovasti".

Teema herätti kuitenkin kysymyksiä, ja pohdimme esityksen jälkeen yhdessä, miksi ne miehet halusivat pukeutua naisten vaatteisiin ja halusivatko he siis olla tyttöjä. Päädyimme yhteisesti siihen, että ihmiset ovat erilaisia ja muistelimme myös show'n tärkeintä sanomaa ja opetusta: hyväksyä joku sellaisena kuin hän on. Ei aina tarvitse edes ymmärtää, miksi joku on erilainen. Jotenkin tämä sanoma tuntui erittäin ajankohtaiselta, ja musikaali upposi itseenikin paremmin kuin kaksi vuotta sitten Broadwaylla.

Esityksestä jäi erittäin hyvä mieli ja iloinen tunnelma koko viikonlopuksi. Tällaista iloista menoa ja kaikin puolin hienosti toteutettua musiikkiteatteria on ilo katsoa, eikä ihmekään, että yleisö osoitti suosiota seisaaltaan eikä aplodeista ollut tulla loppua.

Siis hyvin lämpimät suositukset Kinky Bootsille. Tällaista show'ta ei ole aiemmin kaupungissa nähty eikä varmasti tulla hetkeen näkemäänkään!

 

Lippu saatu Helsingin kaupunginteatterilta.

Kuvat: Mirka Kleemola, Helsingin kaupunginteatteri

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kesän vaihtuminen syksyksi alkaa näkyä jo lautasillakin. Kun vielä pari viikkoa sitten söimme kilokaupalla oman kasvihuoneen tomaatteja ja kurkkuja, niiden tuotanto alkaa olla tältä vuodelta ohi. Omenaa sen sijaan riittää, ja tänään pääsimme herkuttelemaan myös itse kasvatetuilla lohkoperunoilla! 

Eipä olla nähty pitkään aikaan, #gastronaatti-aioli!

Tänään nostin mökiltä viimeiset Siiklit, ja isoimmat niistä pääsivät 200-asteiseen uuniin oliiviöljyn, suolan ja hienonnettujen korianterinvarsien kanssa melkein tunniksi.

Jos et vielä tunne sauvasekoittimella tehtyä aiolia, nyt kannattaa tehdä lähempää tuttavuutta! Kuori ja hienonna kaksi valkosipulinkynttä. Laita ne, 2 tl Dijon-sinappia, puolen sitruunan mehu, 1/4 tl suolaa, ihan pikkuisen valkopippuria ja kananmuna korkeaan kapeaan kannuun, sauvasekoittimen mukana tullut on hyvä. Valuta lopuksi päälle 2 dl rypsiöljyä. Kaikkien aineiden täytyy olla huoneenlämpöisiä. Laita sitten sauvasekoittimen terä kannun pohjalle, käynnistä laite ja nosta hiljalleen ylös. Muutama sekunti, ja elämäsi paras aioli on valmista!

Kaksivuotias perunakriitikkokin hyväksyi jostain syystä nämä perunat ruokavalioonsa :D #keittiössänyt #uunipottuja #paahtajanainen

Tänään #paahtajanainen paahtoi kukkakaalia ja varsiparsakaalia (myös jälkimmäinen suomalaista!): tein kulhossa kastikkeen karkeasta Dijon-sinapista, oliiviöljystä, suolasta ja pippurista ja pyöräytin paloitellut kaalit seoksessa, toki lehtineen. Sitten vain kaalit pellille ja 175-asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi, niin että palat ovat vielä napakan pureskeltavia. #keittiössänyt #syksy

Tänään oli pastaperjantai: surautin sauvasekoittimella kannussa tahnaksi tölkillisen keitettyjä kikherneitä, avokadon, raastetun ison valkosipulinkynnen, puolikkaan punaisen chilin, puolikkaan sitruunan mehun ja pienen kourallisen ruohosipulia, kun sitä jääkaapissa oli, kaavin tahnan kulhoon, maustoin suolalla ja pippurilla ja lisäsin sitten valutetun spagetin ja sekoitin.

Lautasilla päälle vähän oliiviöljyä ja auringonkukansiemeniä. Aikaa meni vartti eli se, mitä spagetin keittäminen vei. Rentoa viikonloppua! #keittiössänyt #pastapäivä #perjantaiillanhuumaa

Somemaailmassa on nyt kohistu @satokausikalenteri'n neljän raaka-aineen kesäkurpitsalasagnesta, eikä syyttä. Meillä ei ollut viikonloppuna kesäkurpitsaa mutta pihvitomaatteja sitäkin enemmän, joten päätin kokeilla, voisiko samaa ideaa soveltaa niihin.

Ladoin vuoan pohjalle kerroksen tomaattisiivuja, levitin ohuen kerroksen basilika-cashewtahnaa (juu, sitä meillä riittää) ja kerroksen lasagnelevyjä. Jatkoin kerroksia niin kauan kuin tomaatit oli käytetty, ja sitten lopuksi ripottelin pinnalle kunnon kerroksen juustoraastetta. Paistoin lasagnea 200-asteisessa uunissa runsaan puoli tuntia, ja annoin sen vetäytyä melkein saman ajan.

Maistui, koko perheelle ja jäi alkuviikon lounaiksi, onneksi <3 #keittiössänyt #lasagne #pikalasagne #sadonkorjuu #tomaattihulluus #neljänraakaaineenlasagne

Tänä aamuna piilotin omenaa pannukakkuihin: Sekoitin kulhossa 2 dl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta, 1 rkl sokeria, 1/4 tl suolaa, 2 dl maitoa, yhden pienen munan ja 1 rkl sulatettua voita. Lopuksi lisäsin 3 karkeaksi raastettua kirpeää oman mökin omenaa ja annoin turvota muutaman minuutin. Paistoin pannukakkuja voissa keskilämmöllä muutaman minuutin per puoli ja tarjosin keltaluumujen ja hunajan kanssa. Leppoisaa sunnuntaita! #keittiössänyt #pannariaamu #americanpancakes #omenahulluus #omenapannukakut #omenapannukakku

Tänään päällystin sen omenapiirakkapohjan keltaluumuilla. Aika kirpsakoitahan luumuista uunissa tulee, mutta ihmeen hyvin "kakku" lapsillekin upposi :D #keittiössänyt #somepiirakka #luumupiirakka

Pakastimen viimeinen viimevuotinen kantarellipussi meni tähän sienipiirakkaan, jonka täytteessä on sienien ja sipulin lisäksi kesäkurpitsaa, mehevyyttä tuomassa. Nyt sitten vain jännitetään, vieläkö tänä syksynä saadaan uusia sieniä. #keittiössänyt #sienipiirakka #sienikaiho

Pellillinen perunapizzaa. Toisella puolella hyväksi havaitut Järki-Särki, sipuli, gouda ja toisella basilika-cashewtahna, tomaatti, mozzarella. #keittiössänyt #perunapizza

Siivuta muutama raaka peruna mandoliinilla tai veitsellä ohuiksi siivuiksi, levitä uunipellille vähän lomittain ja sipaise päälle oliiviöljyä. Paista perunoita 200-asteisessa uunissa vajaa vartti. Lisää päälle pestoa, tomaattisiivuja ja mozzarellaa tai Järki-Särkeä, kesäsipulia ja raastettua goudaa ja nosta takaisin uuniin muutamaksi minuutiksi, niin että juusto sulaa.

Ensimmäinen kaura-omenapaistos tänä syksynä muttei todellakaan viimeinen, kun puita katsoo! #keittiössänyt #omenahulluus

Linssinugettitehdas. #keittiössänyt #gastronaatti2

Pastapäivä! Kuullotin ensin kaksi hienonnettua valkosipulinkynttä öljytilkassa pannulla. Sitten nakkasin ne korkeaan kannuun, lisäsin perään kaksi pientä aiemmin keitettyä ja kuorittua punajuurta, purkillisen mascarponejuustoa, kaksi ruokalusikallista basilika-cashewtahnaa, pikkuisen mustapippuria ja suolaa ja hurautin ne sauvasekoittimella tahnaksi. Tahnan sekoitin keitetyn spagetin joukkoon ja lautasella lisäsin päälle cashewpähkinöitä.

Kaksivuotiasta nauratti vaaleanpunainen väri, ja hän halusi kolme kertaa "Litää", mitä en muista tapahtuneen, jaa, no ehkä koskaan. Jotakin erityistaikaa tässä ruoassa siis oli! #keittiössänyt #punajuuripasta #punajuurihulluus

Kasvihuoneessamme rehottaa 18 tomaattia, siis kah-dek-san-tois-ta. Satoa kypsyy joka päivä, mutta silti kuvan galette on ensimmäinen lämmin ruoka, jonka olen omista tomaateista tehnyt. Yleensä tomaatit napsitaan suoraan puskasta kasvihuoneessa tai suoraan vadilta keittiössä. Salaattiakin olen tehnyt vain kolme kertaa. Kolme! Miten paljon tomaatteja pitää viljellä, jotta niitä saa syödä yltäkylläisesti? Tarvitsenko isomman kasvihuoneen? Noh, tässä joka tapauksessa tulee tomaattigaleten ohje, sen voi hyvin tehdä kaupan tomaateista.

Nypin kulhossa 100 grammaa paloiteltua voita, 1/2 tl suolaa, 1 tl leivinjauhetta ja 4 dl vehnäjauhoja murumaiseksi seokseksi. Lisäsin yhden kananmunan ja 1/2 dl turkkilaista jogurttia ja sekoitin taikinan nopeasti palloksi. Pallon nostin jääkaappiin vajaaksi tunniksi, niin että se asettui ja jähmettyi vähän. Taikinan levätessä hienonsin kesäsipulinipun vihreät varret ja kuullotin ne öljyssä ja viipaloin neljä tomaattia (ja pelasin esikoisen kanssa neljä peliä Maijaa). Taputtelin taikinan käsin pyöreäksi pohjaksi suoraan leivinpaperin päälle. Sipaisin alimmaiseksi ohuen kerroksen ihmeellisen monikäyttöistä basilika-cashewtahnaani, ja sitten lisäsin sipulit, mozzarellapallon paloina ja tomaattiviipaleet ja käänsin pohjan reunat tomaattien päälle. Voitelin reunat vielä maitotilkalla. Paistoin piirakkaa 200-asteiseen uunin keskitasolla runsaan puoli tuntia, niin että mozzarella hieman ruskettui. Pöytään kannoin piirakan jäähtyneenä ja ripottelin päälle basilikaa. Toivottavasti teille maistuu! #keittiössänyt #tomaattihulluus #tomaattigalette #tomaattipiirakka

#paahtajanainen oli kesän ongelmissa miltei 30-asteisessa keittiössä, mutta nyt hän on palannut innokkaampana kuin koskaan. Aloitetaanpas kesäporkkanoista. #keittiössänyt

Kolme avomaankurkkua pukkaa pötkylöitä sellaista tahtia, että meillä on ollut varsinaiset #avomaankurkkutalkoot. Yksi koko perheen lemppareista on ollut simppeli jogurttikastike: kolme kuorittua, karkeaksi raastettua ja nesteestä kuivaksi puristettua avomaankurkkua kulhoon ja seuraksi yksi hienoksi raastettu valkosipulinkynsi, puolitoista desiä turkkilaista jogurttia, puoli teelusikallista suolaa ja pikkuisen valkopippuria myllystä. Päälle vielä ruohosipulia, ja kyllä maistuu pottujen kanssa ja leivän päällä. #keittiössänyt #avomaankurkkuhulluus

Yhtäkkiä Kreikka kiinnostelee lautasella: avomaankurkkuja, tomaatteja ja oreganoa mökiltä, oliiviöljyä, suolaa ja fetaa kaupasta. Aivan täydellinen elokuun alun salaatti. #keittiössänyt

 

Rouva Instagramissa: @satu_koivisto

Sarjan edelliset osat:

Psst, jos et ole vielä ehtinyt ostaa Gastronaatti 2 -kirjaamme, löydät sen täältä: notofupublishing.com.

Ladataan...

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hampurilainen mainittu! Sori Taproom Vuorikadulla Fennia-korttelissa on ihastuttanut oluen ja ruoan ystäviä jo viime vuodesta alkaen. Virolaisen Sori-panimon oluita on saatavilla hanasta joka makuun, mutta myös ruoat ovat mainitsemisen arvoisia!

En ole tosin itse malttanut vielä maistaa muita ruokia kuin Sorin burgereita, mutta ne ansaitsevatkin paikan kaupungin parhaiden purilaisten listalla. Yllä olevassa Brisket Burgerissa (13,90 €) on mehevää savustettua naudanpaistia, piparjuurta ja pikkelöityä punasipulia.

Sori Royal Burger (13,90 €) on puolestaan klassinen juustohampurilainen luomunaudan pihvillä, ja mausteena on myös rapeaa possun niskaa. Voit arvata, että maistui koko perheelle!

Ihastusta herättivät myös lisukkeet ja niiden kanssa tarjotut majoneesit ja chilikastikkeet.

Alemmassa astiassa on superrapeita bataattiranskalaisia (6,90 €) ja ylemmässä mainioita halloumiranskalaisia, (9,90 €) jotka tarjottiin maissisalsan kanssa.

Myös ravintolassa maistamani oluet ovat olleet joka kerta erittäin hyviä, joten lämmin suositus niidenkin puolesta. Tarjolla on lisäksi makeita ja marjoilla ja hedelmillä maustettuja sour-olutjuomia, mutta niiden makuun pitää totutella vielä hetkinen.

 

Edellisen kerran kirjoitin hampurilaisista Social Burgerjointissa.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Huhut pienestä remonttiväsymyksestä ovat... no... aivan totta. Kesä-heinäkuussa mökkiremonttia tuli tehtyä niin intensiivisesti, että nyt on ollut kiva tehdä aivan muita juttuja, ja kun kasvihuonekaan ei vaadi enää kastelua parin päivän välein, mökillä on tullut käytyä harvemmin. Tässä kuitenkin todiste siitä, että homma etenee, sillä remonttifirmamme on päässyt jatkamaan töitään ja sähköasentajakin on vieraillut mökillä jo muutaman kerran!

Kuvassa näkyvät tulevan keittiön viemäri- ja vesiputket sekä yksi seinän läpi viedyistä sähköjohdoista. Huraa!

Seuraavien viikojen aikana tapahtuukin oletettavasti paljon edistystä, sillä tiskipöytä ja hana saapuvat jo lähipäivinä, ja keittiön asennukset tapahtuvat (toivottavasti) jo aivan lähiaikoina.

Päädyimme keittiön välitilassa hieman kokeelliseen ja omaperäiseen ratkaisuun: sen sijaan, että olisimme laatoittanet välitilan tai käyttäneet siinä lasilevyä tai pleksiä, lakkasin paperitapetin kalustelakalla! Tilan ei varsinaisesti tarvitse kestää vettä, mutta jos tiskipöydältä roiskuu siihen jotain, pinnan voi pyyhkäistä puhtaaksi.

Sähköjohtojen läpiviennit ja valaisimen, pistorasioiden ja valokatkaisijan asennus on nyt hyvin helppo tehdä, kun niitä varten ei tarvitse porailla reikiä muuhun kuin seinään. Sähköjohdot vedetään seinän toisella puolella olevan varaston kautta, joten jakorasiat ja suurimman osan johdoista saa risteilemään piilossa.

Myös listoitukset etenevät vintillä ja alkovissa.

 

Vaan voi kunpa pääsisin esittelemään valmista tai edes lähes valmista tupaa jo pian! Vielä sen jälkeen edessä on verannan maalaus, mutta se on pieni homma verrattuna tähän kaikkeen muuhun. Kiire siinä kyllä tulee, sillä kaiken pitäisi olla tehtynä ennen syyskuun loppua. Sen jälkeen alueella ei ole nimittäin vettä ja vaikkapa maalausvälineiden pesusta tulee mahdotonta. Mökin ulkomaalaus jää ensi vuoteen.

Pysy kuulolla.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Taas mennään! Tällä kertaa Seikkailupuisto Korkeessa Helsingin Paloheinässä.

Olemme aiemmin käyneet Mustikkamaan Korkeessa, mutta sen matalalla kulkevat kantoradat kävivät neiti 6-v:lle jo liian pieniksi, ja pituus ei aivan riittänyt helpoimmille latvaradoille, joihin vaatimuksena oli 120 cm:n pituus. Kävimme kesällä Jyväskylän Laajavuoren seikkailupuistossa, jossa helpoimpien ratojen vaatimuksena oli 110 cm, ja sama pituus riitti myös Paloheinän Korkeeseen.

Neitiä hieman jännitti etukäteen, miten hurjia Paloheinän radat olisivat, ja valjaita pukiessa ilme oli vakava.

Mutta pian hän jo kiipeili puihin kuin vanha tekijä.

Paloheinässä turvavaljaat ovat hyvin erilaiset verrattuna edellisiin puistoseikkailuihimme. Mustikkamaalla ja Laajiksessa käytössä on Saferoller, joka liukuu koko matkan vaijeria pitkin kuin juna kiskoilla eikä turvaköyttä tarvitse irrottaa missään vaiheessa radalla.

Paloheinässä taas käytetään Edelrid Smart Belay -systeemiä. Siinä turvaköysiä on kaksi, ja niiden päässä on koukkumaiset turvalukot. Kun siirrytään tehtävältä toiselle, lukot irrotetaan ja siirretään seuraavalle vaijerille yksitellen. Turvallisen tästä systeemistä tekee se, että turvalukot ovat yhteydessä toisiinsa, eikä niitä voi avata yhtä aikaa: avoin lukko on napsautettava kiinni, jotta toinen lukko aukeaa.

Lisäksi puihun kiivetessä valjaat kiinnitetään hakasella turvaköyteen, joka toimii kuin auton turvavyö: hitaasti kiivetessä köysi liikkuu ylös ja alas, mutta äkillisessä liikkeessä (pudotessa) köysi lukittuu.

Tunsimme siis olevamme turvassa, ja ainakin itse pidin tästä Edelridin systeemistä enemmän kuin Saferollerista. Huomasin, että pitkissä vaijeriliu'uissa näillä laitteilla oli helpompi vaikuttaa siihen, miten päin tulee perille. Saferollerin kanssa käännyin usein selkä päin menosuuntaa enkä saanut enää käännettyä rintamasuuntaa eteenpäin.

Paloheinän seikkalupuistossa alle 130-senttisille on kolme rataa. Ensimmäinen on hyvin helppo, toinen aavistuksen vaativampi ja kolmas lähes pelkkiä vaijeriliukuja. 

Loput kuusi rataa näyttivät huomattavasti haastavammilta, mutta niihin meillä ei ole asiaa vielä muutamaan vuoteen.

Kolme tuntia vierähti tämän supertytön seurassa vauhdikkaasti kuin vaijerilla liukuen, ja aloimme jo suunnitella, missä seikkailisimme seuraavan kerran!

Miksi tällaisia puistoja ei ollut silloin, kun olin itse lapsi?

Pages