Ladataan...
Isyyspakkaus

Postiluukusta kolahti viime viikolla lapselle osoitettu kirjekuori. "Lapsenne täyttää tänä vuonna 7 vuotta, ja hänen oppivelvollisuutensa alkaa..." Apua, kouluun ilmoittautuminen, nyt jo?

On jotenkin haikeaa ajatella, että tytön päiväkotiaika jää ensi kesänä kokonaan taakse. Vastahan hän aloitti päiväkodin, ja nyt jo pohdimme yhdessä, mikä onkaan hänen A1-kielivalintansa ja tutustumme yhdessä ensimmäisen luokan opetussuunnitelmaan: äidinkieli ja kirjallisuus, matematiikka, liikunta, käsityö, ympäristöoppi... ”Mitä on ympäristöoppi?”

Lapsi odottaa koulun alkua jännittyneenä. Jännitystä varmasti helpottaa, että käytännössä kaikki hänen eskarikaverinsa siirtyvät samaan kouluun, ja he tekevät tulevan kevään aikana tutustumiskäyntejä tulevaan kouluunsa. Ilmoittatutumislomakkeessa voi myös esittää toiveen, kenen kanssa haluaisi päästä samalle luokalle. Muutos aiempaan on silti iso, joten kuuluhan sen vähän jännittääkin. 

Koulun alku on jännittävää myös vanhemmille. Miten lapsi sopeutuu kouluun? Miten hän pärjää kouluaineissa? Milloin hän alkaa kulkea koulumatkat yksin?

En osaa edes kuvitella, miten moni asia on muuttunut 34 vuodessa siitä, kun aloitin oman koulutaipaleeni. Digitaaliset välineet ovat tietysti läsnä, ja oppilaat saavat jopa omat sähköpostiosoitteensa heti ensimmäisellä luokalla.

Yksi isoista muutoksista koskee vieraiden kielten oppimista. Itse olen aloittanut englannin opinnot kolmannella luokalla ja seuraavat kielet vasta yläasteella. Nykyisin ala-asteella opetellaan peräti kolmea kieltä. Helsingissä A1-kielen opinnot alkavat heti ensimmäisellä luokalla ja A2-kielen opinnot neljännellä. Toista kotimaista opetellaan kuudennesta eteenpäin.

Kielivalinta oli meille aika helppo. Tyttö itse sanoi haluavansa lukea englantia tai ”pariisia”. Uskomme englannista olevan eniten hyötyä ja iloa jo nyt, joten ilmoitimme tytön A1-englantiin ja sovimme hänen kanssaan, että hän saa valita ranskan A2-kieleksi sitten muutaman vuoden päästä.

Nyt se on tehty. Koulu alkaa elokuun 8. päivä, ja jo toukokuussa lapset saavat tietää tulevat luokkakaverinsa ja opettajansa.

Jotenkin kamalan liikuttavaa tämäkin.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jos olet katsonut viime aikoina Instagram Storyjani, et ole voinut välttyä tanssivideoilta. Ja koska niin moni on ehtinyt jo kysellä, että mistäs pelistä tässä olikaan kyse, kerrotaan se nyt täälläkin.

Kyseessä on Just Dance Now -peli, joka on muuttanut olohuoneemme tanssistudioksi. Tyttö tutustui peliin kaverinsa luona ja ilahtui ikihyviksi, kun kerroin, että sen saa myös kotiin. Joululomalla hän hioi koreografioita lähes päivittäin ja keräsi pelistä palkinnoksi useita avatar-hahmoja.

Peliä pelataan puhelin oikeassa kädessä, ja toistetaan peilikuvana liikkeitä, jotka näkyvät isolla näytöllä. Peli tunnistaa tanssijan liikkeet puhelimen liikkeistä.

Heijastan itse kuvan Chromecastin kautta telkkuun, mutta peliä voi pelata ilman Chromecastiakin katsomalla kuvaa tietokoneen selaimesta. Pelin saa myös uudemmille Apple TV:ille jolloin peli tunnistaa tanssijan liikkeet oikeassa kädessä pidettävästä kaukosäätimestä.

Eniten pelissä soi Abba, ja on hauskaa, miten pikkumieskin pyytää joka kerta siskoaan soittamaan Honey Honeyn. Toisinaan hänkin innostuu tanssimaan mukana, ilman puhelinta tosin.

Peli on periaatteessa ilmainen: sen lataaminen ei maksa, ja ilmaiseksi saa tanssia kaksi tanssia päivässä. Ostin peliin kuitenkin 3 kk:n VIP-paketin (11 €), jolla saa tanssia rajattomasti. Ja peli on kyllä ollut sen arvoinen.

Ja mikä hauskinta: kun yhdellä pelaajalla on VIP-tilaus, peliin voi liittyä jopa neljäkin pelaajaa omilla puhelimillaan. Olemme useamman kerran tanssineet yhdessä Rouvan ja tytön kanssa niin, että kaikki ovat olleet mukana omilla laitteillaan. Vanhemmille vaan tulee väsy huomattavasti nopeammin kuin tytölle. Hän saattaa jaksaa tanssia pelin ääressä pari - kolme tuntiakin.

Avatar-hahmojen kerääminen kannustaa lasta kokeilemaan myös uusia kappaleita, sillä jokaisen kappaleen läpäisemisestä saa uuden avatarin kokoelmaan. Onneksi, sillä Abbaa on kuultu kieltämättä viime viikkoina jo aivan riittävästi.

Vaikka puhelimen näpläämistä ja pelaamista kauhistellaan ja puhutaan lasten ruutuajan rajoittamisesta, on hyvä pitää mielessä, että mobiililaitteilla voi tehdä muutakin kuin niiden passiivista tuijottamista. Jos tanssipeli saa lapsen harrastamaan liikuntaa otsa hiessä usean tunnin ajan, sanon vain: "Hyvä hyvä!" Pelaa vaan ihan niin pitkään kuin jaksat!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt jo yhdennentoista kerran järjestettävä Lux Helsinki tuo jälleen valoa tammikuun pimeyteen.

Sanomatalo. Mikko Kunnari: The End of the Digital New Age

Valofestivaalista on tullut vähitellen yksi suosituimmista tapahtumista kaupungissa, ja eilen, avajaispäivänä, kävijöitä arvioitiin olleen jopa enemmän kuin aiempina vuosina.

Tapahtuma siirtyi tänä vuonna Senaatintorilta ja Esplanadeilta Töölönlahdelle ja Töölöön. Ensimmäiset teokset ovat Kansalaistorin ympäristössä Sanomatalon, Oodin, Musiikkitalon ja Finlandia-talon seinustoilla. Reitti jatkuu Finlandia-talon ympäri Hakasalmen Huvilalle ja sieltä Eduskuntatalon takaa Nervanderinkadulle. Reitin päätepiste ja loppuhuipennus on Kansallismuseon puutarhassa.

Yksi suosikeistamme oli Musiikkitalon seinän valopaneeliin tehty teos Moonlight, jossa oli vaihtuvia kuvia kuusta.

Musiikkitalo. Marco Brianza: Moonlight

Kävijöitä oli silmämääräisesti arvioituna "tosi paljon". Teokset suositellaan kiertämään ennalta määritellyssä järjestyksessä, mikä helpottaa ruuhkaa, sillä kaikki kulkevat samaan suuntaan.

Oodi. Tim Etchells: We Wanted

Tapahtuman suurin canvas oli tällä kertaa Finlandia-talon koko Töölönlahden puoleinen seinä.

Finlandia-talo. Ramboll Valostudio: Lux Arkkitehtuuri

Finlandia-talon etupihan UV-valaistus sai teokset ja osan yleisöstä loistamaan hauskasti pimeässä.

Finlandia-talo. Mimmit peinttaa, Maikki Pekkala & Lari Suominen: Ultraviolet Gallery.

Hakasalmen huvilan piha ja puutarha olivat täynnä erilaisia lyhtyjä, joita olivat tehneet päiväkotilapset, koululaiset ja aikuiset opiskelijat. "Ihana! Näissä juhlissa minä haluaisin olla", kommentoi Rouva.

Hakasalmen huvila. Lyhtypuisto

Olimme Hakasalmen huvilan jälkeen kahden vaiheilla, että kääntyisimmekö jo kohti kotia, mutta päätimme kuitenkin kiertää koko reitin loppuun saakka. Se kannatti. Tyttö sai tulla seisomaan veljensä rattaiden taakse, ja työntelin molempia lapsia rivakasti kohti Töölöä.

Taidehalli. Zach Lieberman: Reflection Studies

Yksi yleisön suurimmista suosikeista sijaitsi Nervanderin puistikossa. Viisitoista valopalloa heilui edestakaisin ja vaihtoi väriä musiikin tahtiin.

Nervanderin puistikko. Ivo Schoofs: Large Pendulum Wave

Kaikkein suurin suosikkimme oli kuitenkin edellisten vuosien tapaan videomappausteos, joka heijastettiin tällä kertaa Kansallismuseon takaseinään. Teos muuttaa seinän eläväksi, ja nyt sillä liihotteli muuttopuuhissa olevia monarkkiperhosia. Aivan yhtä näyttävä tämä teos ei ollut kuin viime vuonna Tuomiokirkon seinään projisoitu video tai kolmen vuoden takainen, Tuomiokirkon kellotapuliin heijastettu, aivan huikea Megamap. Viime vuoden Designmuseon seinään heijastettu teos jäi valitettavasti näkemättä.

Kansallismuseon puutarha. Ghiju Díaz de Léon: Shelter Seekers.

Jos et vielä eilen ehtinyt käydä Luxissa, laitapa se heti ohjelmaasi! Tapahtuma on erittäin kiva ja hyväntuulinen, ja eilisen kaltaisella pikkupakkasella on mukava kävellä ulkona katselemassa valotaidetta.

Lux Helsingin teokset ovat nähtävillä iltaisin välillä 5.–9.1.2019 klo 17­–22 ja keskiviikkoaamuna 9.1.2019 klo 7–9. Tapahtumaan kuuluu myös neljä satelliittiteosta reitin ulkopuolella.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viime kesänä teimme sen, mistä olimme haaveilleet jo aiemmin, ja palkkasimme lastenhoitajan noutamaan lapset kerran viikossa päiväkodista. Lasten isovanhemmat kun eivät ole arjessamme apuna, eikä meillä ole käytännössä mitään paikkaa, johon voisimme tipauttaa lapset, jos meillä on omia menoja.

Meillä on Rouvan kanssa molemmilla yksi oma harrastusilta viikossa, jolloin toinen on lasten kanssa, mutta jos itselleni sattuu jokin pakollinen meno juuri Rouvan harrastusillalle, en velvoita häntä jättämään omaa harrastustaan väliin minun menojeni vuoksi, vaan katson, että oma velvollisuuteni on hommata lastenhoitaja kyseiselle illalle.

Olemme aiemmin käyttäneet mm. MLL:n lastenhoitovälitystä ja löytäneet sitä kautta kivoja hoitajia, joille olemme laittaneet viestiä, kun on ollut hoitotarvetta. Useamman kerran kävi kuitenkin niin, että kenellekään tutuista hoitajista ei sopinut, sillä useilla heistä oli myös muita perheitä, joissa he kävivät säännöllisesti.

Viime kesänä löysimme uuden ihastuttavan hoitajan (tai oikeastaan hän löysi meidät), ja päätin ehdottaa hänelle, että hän kävisi meillä jatkossa viikoittain. Se sopi hänelle mainiosti, ja sovimme, että hän hoitaisi ne päivät, kun tyttö käy tanssitunnilla: hakee lapset päiväkodista, vie tytön tanssikoululle, leikkii pojan kanssa tunnin ajan, tuo molemmat kotiin, ruokkii, leikittää, hoitaa iltahommat ja laittaa lapset sänkyyn.

Käytännössä syksy osoittautui olevan niin täynnä kaikenlaisia random-menoja, että hyvin useina viikkoina hoitokerta siirrettiin jollekin toiselle päivälle, jolle olimme sopineet jotain menoa, joten aina hoitokertaan ei ole sisältynyt tanssikoulua. Pyrimme kyllä sopimaan menomme niin, että ne osuisivat juuri niille illoille, kun hoitaja on tulossa joka tapauksessa, mutta aina se ei tietenkään ole mahdollista.

* * *

Mitä tämä järjestely on sitten mahdollistanut? Vielä kesällä kutsuin näitä lapsivapaita iltoja "treffi-illoiksi", mutta syksyyn mahtui myös hyvin monta arki-iltaa, jolloin meillä oli Rouvan kanssa omia menojamme ja hoitajaa tarvittiin auttamaan Rouvaa esimerkiksi, kun olin itse työmatkalla tai firman juhlissa.

Olemme päässet syksyn aikana käymään Rouvan kanssa yhdessä syömässä ulkona useamman kerran, elokuvissa ainakin kolmesti, Oopperan kummituksessa, Iivanainen & Kurkelan konsertissa, Pakohuoneessa, kaverin 40-vuotisjuhlissa ja Tosca-oopperassa. Ilman säännöllistä lastenhoitoa ainakin leffat ja ex tempore -illalliset olisivat jääneet aivan varmasti väliin.

Hoitaja oli hoitamassa pelkkää poikaa myös, kun kävimme Kinky Bootsissa ja Prinsessa Ruusunen -baletissa tytön kanssa.

* * *

Järjestely toimii meille siis aivan loistavasti, eivätkä kustannuksetkaan ole kahdelle työssäkäyvälle mahdottomat: puolen vuoden lastenhoidot ovat maksaneet meille sivukuluineen reilun tuhat euroa, mistä saa vielä verotuksessa 20 %:n kotitalousvähennyksen.

Olen hoitanut palkanmaksun maksuttoman Palkka.fi-palvelun kautta. Palvelu laskee palkan, tekee siitä tarvittavat vähennykset ja muodostaa työnantajamaksut. Puolen vuoden kustannukset ovat olleet niin pienet, että käytännössä maksettavaksemme on koitunut vain eläkevakuutusmaksu. Maksut maksetaan omassa verkkopankissa.

Tänä vuonna, kun hoitaja käy mitä todennäköisimmin koko vuoden, maksettavaksi tulevat myös työttömyysvakuutus, tapaturmavakuutus ja sosiaaliturvamaksu. Kun palkkoja maksetaan yli 1500 euroa vuodessa, palkasta on tehtävä ennakonpidätys, joka tilitetään verottajalle.

En ole vielä ottanut tarkemmin selvää, mitä tämä kaikki tarkoittaa käytännössä, mutta oletan, että Palkka.fi osaa muodostaa nämäkin maksut ja pidättää ennakkoverot oikein hoitajan palkasta, kun vuosiraja-arvot ylittyvät. Toki ennakonpidätyksen voisi varmasti alkaa hoitaa jo alkuvuodesta, ettei 1500 ylittyessä seuraavat palkat mene pelkkiin ennakonpidätyksiin.

* * *

Lastenhoitajan palkkaaminen on ollut paras ajatus, jonka olen saanut ehkä ikinä, ja voin lämpimästi suositella sitä kaikille pienten lasten vanhemmille, joilla ei ole turvaverkostoa. Uskon vahvasti, että olemme paljon tyytyväisempiä elämäämme ja jaksamme arkea paremmin kuin ilman hoitajaa, ja myös lapset ovat tyytyväisiä. Hoitajahan tekee heidän kanssaan vain kivoja asioita, ja häntä odotetaan joka viikko kovasti.

En osaa valitettavasti auttaa siinä, mistä hoitajan voisi löytää. Kuten kerroin, hoitaja löysi meidät, laittoi minulle itse viestiä ja tarjoutui hoitamaan lapsiamme joskus, jos vakiohoitajille ei sopisi. Olisitpa nähnyt Rouvan ilmeen, kun kerroin tästä. "Siis mistä palkkasit hoitajan? Instagramista?!?"

Kyllä. Enkä voisi olla tyytyväisempi.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Oih. Olipas se liikuttavaa.

Tyttäreni sai joululahjaksi liput kahdelle Maija Poppasen paluun näytökseen Riviera Kalliossa, ja hän valitsi mukaan tietysti isin. Jos joku tässä perheessä on maijapoppasfani, niin minä.

Näin alkuperäisen, alun perin vuonna 1964 julkaistun Poppasen joskus ala-asteikäisenä ja sen jälkeen niin monta kertaa, että osaan useimmat elokuvan lauluista yhä ulkoa. Supercalifragilisticexpialidocious-sanaakaan ei tarvitse tarkistaa netistä. Monet elokuvan kappaleista ovat jääneet elämään klassikoina, ja vaikket olisi koskaan nähnyt koko elokuvaa, tunnistanet vähintään Chim chim cher-een.

Kyllähän se ihan vähän huolestutti, kun kuulin, että elokuva on saamassa jatkoa, sillä olisi se miten hyvä tahansa, elokuva ei voisi mitenkään olla parempi kuin alkuperäinen eikä pääosaan kiinnitetty Emily Blunt yhtä häikäisevä kuin täydellinen Julie Andrews.

Mutta sitten päätin ajatella: mitä sitten? Onko pakko lähteä edes vertailemaan, jos vertailussa voi vain hävitä? Entäpä jos elokuvan näkisikin sellaisen silmin, jolle alkuperäinen elokuva on vain yksi elokuva muiden joukossa, eikä tunnesidettä siihen ja sen kappaleisiin ole muodostunut lainkaan.

Toinen asia, josta olin hieman huolissani, oli se, että elokuvanäytös oli englanninkielinen suomalaisilla tekstityksillä. Neiti 6-v kyllä vakuutteli, että hän kyllä ehtii lukea tekstejä, mutta varauduin kyllä kuiskimaan vieressä tarpeen tullen korvaan, mistä elokuvassa on kyse. Ja se olikin tarpeen silloin tällöin.

Maija Poppasen paluu tapahtuu ehkä kolmisenkymmentä vuotta ensimmäisen elokuvan jälkeen. Banksin perheen lapset, Jane ja Michael, ovat aikuisia ja heidän vanhempansa ovat jo kuolleet.

Jane on perheetön, mutta Michael asuu kolmen lapsensa kanssa vanhassa kotitalossaan. Michaelin vaimo on kuollut vuotta aiemmin, ja hän on ajautunut taloudellisiin ongelmiin, joiden johdosta he ovat vaarassa menettää kotinsa. Kun huolet tuntuvat kasautuvan, eräänä päivänä Maija Poppanen ilmestyy jälleen Banksien ovelle ja ilmoittaa hoitavansa lapsia, "kunnes ovi aukeaa". Poppanen ei ole vanhentunut vuosikymmenissä päivääkään, minkä toteaminen ääneen on Maijan mukaan hyvin epäkohteliasta.

Poppanen on yhtä ihastuttavan topakka kuin ensimmäisessäkin elokuvassa. Hän tekee tuttuja taikoja: liukuu portaiden kaidetta ylös, juttelee puhuvan sateenvarjonsa kanssa, vetää pohjattomasta kassistaan mitä milloinkin, vie lapset sukellusretkelle kylpyammeeseen ja hyppää posliinikulhon maalaukseen korjaamaan kärrynpyörää - ja kieltää jälkikäteen mitään tapahtuneenkaan.

Blunt tekee erittäin hyvän roolin Poppasena. Hän ei yritä imitoida Andrewsia vaan on omanlaisensa ja silti riittävän samanlainen. Yllätyin positiivisesti hänestä myös laulajana.

Elokuvassa on paljon yhtäläisyyksiä alkuperäiseen, ja hengeltään se on hyvin alkuperäisen kaltainen. Nyt piirroshahmojen kanssa lauletaan posliinikulhon pinnalla, ja Lontoon kattojen yllä eivät tanssi nokikolarit vaan katulamppujen sytyttäjät. Vaikka olikin hauska nähdä näitä viittauksia alkuperäiseen elokuvaan, mietin, että vähemmätkin yhtäläisyydet olisivat riittäneet.

Sivuosissa nähdään mm. Broadwaylla ja Disneyn Vaiana-elokuvan musiikeista meriittejä kerännyt Lin-Manuel Miranda, joka esittää lampunsytyttäjä-Jackia. Maijan serkkua esittää Meryl Streep, ja ilkeän pankinkohtajan roolissa nähdään Colin Firth. Suurin yllätys oli, että alkuperäisen elokuvan miespääosaa esittänyt, nyt jo 93-vuotias, Dick Van Dyke on saatu mukaan castiin. Niin ikään 93-vuotias, alkuperäisen Kaunotar ja Hirviö -animaation Mrs. Potts, Angela Lansbury laulaa elokuvan loppukohtauksessa ilmapallon myyjänä ikäisekseen erittäin komeasti.

Musiikit jättivät tosin hieman ristiriitaiset fiilikset. Musiikki toimi periaattessa hyvin, kuulosti hyvältä ja laulajat suorituivat numeroistaan erittäin hyvin. Sävellyksistä ei kuitenkaan jäänyt mieleen ainoatakaan teemaa, joka olisi jäänyt soimaan päähän tai jonka olisi halunnut kuulla uudelleen heti elokuvateatterista poistuttua. Paitsi alkuperäisen leffan teemat, joita kuului toisinaan taustamusiikeissa. Uudet laulut olivat valitettavasti jollain tavalla... unohdettavia.

Mutta nyt pitää kuunnella leffan soundtrack uudelleen kotona, sillä jokin kappale saattaakin jäädä toisella kuuntelulla mieleen aivan toisella tavalla.

Mutta kyllä minä silti pidin kovasti Maija Poppasen paluusta, samoin tyttö, ja voisin oikeastaan katsoa leffan heti toistamiseen uudelleenkin.

Ja tälläkin kertaa pyyhin silmäkulmiani useamman kerran, myös silloin, kun Maija Poppanen lensi taas sateenvarjoineen tuulen mukana pois.

Ladataan...
Isyyspakkaus

En yleensä tee uudenvuodenlupauksia, mutta nyt on sellaisen aika. Havaitsin nimittäin vuoden 2018 valokuvakirjaa kootessani, että perheestäni ei ollut otettu ainoatakaan perhekuvaa koko vuonna! On se kumma juttu, kun kamerat ovat mukana ja läsnä joka päivä. Ajattelin korjata tilanteen jouluna, mutta sitten sekin unohtui, ja koko vuoden ainoa yhteinen perhekuvamme on tämä aattoaamuna Lumiukon äärestä otettu kännykkänäpsy.

Täten ilmoitan, että uudenvuodenlupaukseni on ottaa tavalla tai toisella perhekuva koko perheestä vähintään kerran kuukaudessa.

Tervetuloa perhekuvien vuosi 2019!

Pages