Ladataan...
Isyyspakkaus

Internetissä on kuulemma ollut viime aikoina liian vähän kuvia jouluruoista. Mutta eihän hyviä kuvia voi hukkaankaan heittää, joten kerta kiellon päälle ja vielä viimeiset joulumuistelut tältä vuodelta!

Joulun odotus, joulun laittaminen (kohtuuden rajoissa) ja joulun juhliminen ovat kivoja asioita. Pidän itseäni jouluihmisenä, ja kuuntelen ja laulan mielelläni joululauluja koko joulun. Mutta kun tapaninpäivä on taputeltu, olisin aivan valmis piilottamaan kaikki viitteet jouluun. Kuusi alkaa jo karista ja vie liikaa tilaa olohuoneesta, jouluruokia on syöty aivan tarpeeksi, suklaatkaan eivät enää maistuisi ja kyllähän niiden joululaulujen kuuntelemisenkin voisi vähitellen lopettaa.

Sanoisin siis, että joulun kanssa on sama juttu kuin matkustelussa: siinä missä kotiin paluu on yksi matkan parhaista hetkistä, myös joulun päättyminen on yksi parhaista asioista joulussa. Se kun saa keskittyä taas aivan muihin asioihin ja suunnata ajatuksensa tammikuuhun, joka onkin aivan oven takana.

Tammikuussa onkin odotettavissa monta kivaa juttua, ja luvassa on niin teatteria, oopperaa kuin balettiakin. Odotan myös jo tammikuun puoliväliä, kun koko projektitiimini on palannut takaisin joululomiltaan ja pääsemme jatkamaan pelimme kehitystä täyttä vauhtia.

Jouluruoista on muuten mainittava vielä sen verran, että tein nyt kolmannen kerran elämässäni imelletyn perunalaatikon, ja ensimmäistä kertaa se oli jollain tavalla onnistunut. Kovin imelää se ei tälläkään kerralla ollut, mutta sen verran kuitenkin, että sitä kehtasi tarjota tapaninpäivän jouluvieraille. Parasta tähän mennessä. Tein sen kilolla perunaa, ja imelsin sitä 50-asteisessa uunissa ehkä 6 - 7 tuntia.

Porkkana- ja lanttulaatikot tein mahdollisimman pieninä, vain reilun puolen kilon kokoisina, ja kaikki oli tapaninpäivän jälkeen onneksi syöty. Samoin pikkukinkkumme, jonka ostin tytön pyynnöstä.

Pöydässä ilahduttivat myös uunissa paahdetut punajuuret, jotka tarjottiin uunissa paistetun Metsuri-juuston kanssa.

Jälkiruoaksi Rouva teki crème brûléet.

Kiitos joulu 2018! Kiitos Hanna, Esa ja Rio vierailusta!

Sitten siirrytään blogissakin aivan muihin aiheisiin.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Joulu eteni omalla painollaan ja aivan suunnitelmien mukaisesti.

Piparkakkutalo valmistui jouluaatoksi. Tyttärenikin sai tänä vuonna osallistua sen rakentamiseen ja koristeluun. Kokeilin tänä vuonna talon kokoamista pelkällä pikeerillä ilman sulatettua sokeria. Sormet eivät siis palaneet, mutta pikeeri kuivui sen verran hitaasti, että ensi vuonna taidan kokeilla elintarvikeliimaa.

Nyt linna odottaa uutta vuotta, jonka perinteiisin piparkakkutalon syöminen kuuluu.

Aattoaamuna Rouva ja tyttö käärivät joulutoffeet papereihin.

Lapset kävivät äitinsä kanssa pienellä kävelyllä, ja poikanen otti unet rattaissa. Kotona häntä ei saa enää nukkumaan päiväunia, mutta hän oli selvästi niiden tarpeessa. Isi jäi kotiin siivoamaan, ja mystisesti lahjat olivat ilmestyneet kotioven taakse juuri sillä aikaa. Voi miten hauskaa niitä olikaan hypistellä, kun niitä laitettiin kuusen alle odottamaan iltaa.

Jouluaterian pääasia olivat blinit täytteineen. Rouva teki ne tänä vuonna hapanjuureen täysin ilman hiivaa. Paistoin tytön toiveesta myös pienen kinkun, ja hyvin se maistui myös muille. Rouva graavasi siikaa ja teki kuha-cevicheä. Itse tein perinteiset joululaatikot: porkkanaa, lanttua ja jopa imellettyä perunalaatikkoa, mutta niiden vuoro oli vasta joulupäivänä.

Joulutoffeita saatiin maistella ruoan jälkeen.

Sitten olikin lahjojen vuoro, ja niiden parissa vierähti sekä aattoilta että koko joulupäivä.

Poikaselle kaikkein mieluisin lahja näytti olevan pienet muumihahmot, joilla hän on leikkinyt ahkerasti koko joulun.

Tyttö puolestaan rakasti uusia pörröisiä korvaläppiään niin, että on kulkenut ne päässään aattoillasta lähtien. Itse olin tyytyäisin tästä löydöstä Rouvalle: Aku Ankan keittokirja vuodelta 1986. Rouva on kuulemma lainannut sitä aikoinaan kirjastosta lukemattomia kertoja ja valmistanut siitä useita ruokia lapsena. Kirjan edellinen omistaja on näemmä saanut sen joululahjaksi 32 vuotta sitten.

Joulupäivänä ladattiin akkuja, koottiin legoja, pelattiin Super Mario Partya ja Dixitiä. Rouva kävi lenkillä, ja illalla oli vuorossa koko perheen joulusauna. Kylläpä teki hyvää ihan vain olla ilman minkäänlaista kiirettä mihinkään.

Voimme vielä hetken köllötellä tässä joulukuplassa ennen kuin siirrämme katseet kohti vuotta 2019.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vietämme tänäkin vuonna joulun Helsingissä, omassa kodissa. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän kaipaa omia perinteitä - ja varsinkin omaa rauhaa - ja kiinnostus lähteä ajelemaan tuntien ajomatkan päähän sukulaiskierrokselle on häviävän pieni.

Saimme onneksi tänä vuonna myös Helsinkiin valkean joulun, ja lunta on tullut viime päivinä juuri sopivasti, jotta pääsimme aatonattona koko perheen voimin laskemaan mäkeä Kaisaniemessä.

Viime vuonna pulkkailu oli poikaselle vielä turhan hurjaa menoa, mutta nyt hänkin oli aivan innoissaan sekä pulkan että naapurilta lainassa olleen Stigan kyydissä. Saipa hän houkuteltua jopa Rouvan Stigan kyytiin, ja kerta oli kuulemma Rouvan ensimmäinen!

Joulua on valmisteltu täällä rennoin ottein. Viikolle ei ollut suuria tavoitteita, ja voin ilolla kertoa, että kaikki tulee valmiiksi huomiseksi. Kuusi on koristeltu, piparkakkutalo koottu ja joululaatikot menossa uuniin. Päätin jälleen kokeilla myös imellettyä perunalaatikkoa, ja sekin on imeltymässä matalassa lämmössä. Aattoyölle on jäljellä enää lahjojen paketointi.

On mahtavaa, miten 6-vuotias osaa jo odottaa tiettyjä juttuja joulusta, ja hänkin osaa kertoa, mitkä ovat meidän jouluperinteitämme. Kuten piparkakkutalon tekeminen.

Kyselimmekin tytöltä, mikä hänestä on parasta joulussa. Ajattelin, että hän sanoisi: "Joululahjat." Hänen mielestään parasta joulussa olivat kuitenkin joulukuusi, äidin tekemät toffeet, joita hän pääsee käärimään papereihin, sekä joulukinkku.

Siitä tulikin jo pieni haaste, sillä emme olleet ajatelleet tänä vuonna paistaa kinkkua lainkaan. Onneksi kysyin kuitenkin jo pari päivää sitten, mitä jouluruokaa tyttö odottaa eniten, ja kun vastaus oli "joulukinkku", oli selvää, että isin tehtävä on hommata kinkku pöytään. Kävin eilen hakemassa Herkusta pienimmän mahdollisen, vajaan kaksikiloisen, luomukinkun, joka pistetään aattoaamuna uuniin.

Rouva puolestaan kertoi, että joulussa hänestä parasta on se tunne, että hetkeen ei ole kiire mihinkään ja voi rauhassa hiihdellä kotona vaikka pyjamassa muutaman päivän. Hänelle parasta ovat omat jouluperinteet ja meille perinteinen jouluaaton bliniateria.

Ehdimme viettää Rouvan kanssa yhteisiä jouluja viitisentoista kappaletta ennen tytön syntymää, ja pohdimme tänäänkin sitä, miten lasten myötä joulut ovat saaneet aivan toisenlaisen merkityksen, ja miten joulu tuntuu nyt taas enemmän joululta. Lapset todella tekevät joulun.

Itselleni joulussa parasta on Rouvan tavoin kiireettömyys: se kun jouluvalmistelut ovat ohi, ja muutaman päivän voi syödä valmiita ruokia ja vain olla. Katsoa vaikka telkkua ja pelata pelejä. Nyt onkin sekä hyllyssä että joulupaketeissa odottamassa muutama peli, joita en malta odottaa päästä pelaamaan tytön kanssa.

Ja kyllä minulle tärkeää ovat myös lahjat. Ei niinkään se, mitä itse saan, vaan se, kun muu perhe avaa omat lahjansa ja ovat mitä todennäköisimmin iloisia lahjoistaan. Jouluun kuuluvat myös joululaulut, ja odotan sitä, että jatkossa myös lapset osallistuvat niiden laulamiseen pianon ääressä.

Oikein ihanaa joulua myös sinulle, missä ja miten tahansa sitä sitten haluat viettääkin!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Perheessämme on ollut katkeamaton jouluperinne jo 21 vuoden ajan: joulukortit. Tai oikeastaan se, että niitä ei lähetetä.

Siispä jouluterveiset ja hyvän joulun toivotukset kaikille tämän sähköisen kortin myötä!

Se on kuva tyttäreni maalaamasta joulukortista eskariopelleen. Se oli niin hieno, että olin vähällä pitää sen itse.

Rentouttavaa, iloista ja stressitöntä joulua kaikille!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: A. Vogel

Aloitin kaksi kuukautta sitten kokeen, jonka tarkoitus oli testata, parantaako A. Vogelin Echinacea-purutablettien pureskeleminen päivittäin vastustuskykyä. Käytännössä yritin olla sairastumatta flunssaan, vaikka se lähes mahdottomalta tuntuikin.

Ja kuinkas sitten kävikään? Sairastuin heti seuraavalla viikolla tablettien pureskelun aloitettuani ja olen ollut siitä lähtien kipeänä tavalla tai toisella jo reilun kahden kuukauden ajan: Alkuun pientä lämpöä ja muita tyypillisiä flunssan oireita parin viikon ajan, sitten kaikki mahdolliset tulehdukset hengitysteissä ja niihin liittyvissä paikoissa: poskionteloissa, suussa, nielussa, silmissä... Viimeisin vitsaus alkoi kaksi viikkoa sitten, ja nyt olen kärsinyt hillittömästä yskästä ja keuhkoputkentulehduksesta.

Voit varmasti arvata, että laulua harrastavalle tällainen sairastelu on melko ikävää. Näihin kahteen kuukauteen on nimittäin mahtunut myös seitsemän keikkaa lauluyhtyeen kanssa, yksi esiintyminen firman bändin kanssa ja kaikkien näiden esiintymisten treenit.

Kolmen ensimmäisen keikan kanssa olo oli vain tukkoinen, mutta laulu kulki hyvin. Sen sijaan neljä viimeistä keikkaa, jotka olivat viime viikolla, sijoittuivat myös keukoputkentulehduksen kanssa samaan aikaan, ja ääni oli sen mukaisessa kunnossa. Onneksi sentään kahdella viimeisellä keikalla viime sunnuntaina Seurasaaren Joulupolulla ääni alkoi toimia taas, ja uskon, että yleisössä kukaan ei kiinnittänyt huomiota pieneen käheyteen. Eikä kukaan varmaan olisi uskonut, että ennen keikkoja olin yskiä keuhkoni pihalle.

Minulle ovat siis viime viikkoina tulleet tutuiksi kaikki mahdolliset nielun ärsytystä ja käheää ääntä helpottavat kurkkutabletit ja -suihkeet. Valitettavasti vaan Echinacea ei näyttänyt tähän virukseen purevan.

Mietin kyllä sitäkin, että olivat tabletit aika mahdottoman edessä. Vaikka kuinka olen pessyt käsiäni, olin tuomittu sairastumaan. 2-vuotias poikamme on nyt ensimmäistä talvea päiväkodissa, ja hän on ollut käytännössä itse jossain flunssassa tai köhässä koko syksyn. Kun hän yskii tai aivastelee, ei hän muista laittaa kättään suun eteen, joten pöpöt leviävät tehokkaasti. Ja itsehän syön usein ruokapöydässä hänen tähteensä, joten tautien leviäminen oli vain ajan kysymys. Oman osansa on kyllä saanut myös Rouva, joka on ollut aivan vastaavasti pienesti kipeä koko syksyn. Poika ja Rouva eivät osallistuneet Echinacea-testiimme.

Entäpä perheen neljäs jäsen?

Todella. Vaikka kolme neljästä tässä perheessä pärskii, niistä ja yskii, neiti 6-v vain painelee menemään ilman mitään oireita. Hänellä ei ole ollut pienintäkään merkkiä flunssasta koko syksynä tai talvena. Hän on kyllä muutenkin hyvin perusterve ja sairastaa lähtökohtaisesta vähän, mutta olisi voinut kuvitella saman taudin käyvän läpi koko perheen, kun muut ovat kärsineet siitä jo pari kuukautta. Hyvää tuuria, hyvää yleistä vastustuskykyä vai Echinacean vaikutusta?

Tyttäreni söi Echninacea-tabletteja päivittäin kolmen tabletin verran. Voin kyllä myöntää, että itse saatoin toisinaan unohtaa tablettini, ja lapset ovat kovin paljon parempia muistamaan tällaisten hyvänmakuisten ravintolisien ottamisen. Tabletithan olivat siis appelsiinin makuisia, joten ne olivat kuin karkkia olisi syönyt.

Echinacean tehoa vastaan on esitetty myös epäilyjä, ja jututin punahattuun tarkemmin tutustunutta Fysiatrian erikoislääkäri Veli-Pekka Valkosta. Hän osoitti minulle muutaman lääketieteellisen julkaisun punahatun tehosta:

  • Kaunopunahatun vaikutusmekanismista: Prevention of influenza virus induced bacterial superinfection by standardized Echinacea purpurea, via regulation of surface receptor expression in human bronchial epithelial cells, pubmed/28279802 / Saatavilla myös A. Vogelin sivuilla kokonaisena artikkelina
  • Meta-analyysi aiheesta: Echinacea reduces the risk of recurrent respiratory tract infections and complications: a meta-analysis of randomized controlled trialspubmed/25784510 / Saatavilla myös A. Vogelin sivuilla kokonaisena artikkelina
  • Echinacea HotDrinkin tehosta verrattuna Tamiflu:hun: Effect of an Echinacea-Based Hot Drink Versus Oseltamivir in Influenza Treatment: A Randomized, Double-Blind, Double-Dummy, Multicenter, Noninferiority Clinical Trial / pubmed/26265958 / Saatavilla myös A. Vogelin sivuilla kokonaisena artikkelina.

En ole lääketieteen asiantuntija enkä yritä sellaista esittääkään, joten en osaa sen kummemmin arvioida näiden tutkimusten sisältöä ja luotettavuutta, mutta Valkonen on itse vakuuttunut Echinacea tehosta ja käyttää valmistetta puolisonsa kanssa, joka sattuu olemaan vielä laulaja.

Tämä flunssakausi on siis itselläni jo menetetty, mutta ehkäpä ensi vuonna onnistun paremmin. Ja sitten on aloitettava punahattukuuri jo syyskuussa. Lokakuun alku oli selvästi liian myöhään.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Täytyy sanoa, että nyt tulee joululoma todella tarpeeseen.

Takana on melko tiukka syksy, joka on täyttynyt töistä, lapsista, päiväkotilogistiikasta, lauluhommista ja blogitöistä ja josta olen ollut vielä tavalla tai toisella sairaana lokakuusta lähtien.

Kaikki kiireet huipentuivat viime viikkoon, kun minulla oli sekä viisi laulukeikkaa, muutama muu deadline, jouluostokset että kaiken päälle vielä hillitön yskä ja keuhkoputkentulehdus. (Siitä lisää huomisessa postauksessa.)

Nyt helpottaa. Kaikki on niin sanotusti tehty, eikä ole enää kiire mihinkään. Töissä ei ole minkään asia deadline juuri tällä viikolla, eikä laulukeikkojakaan ole ennen joulua. Kaikki joululahjat on hankittu ja joulukuusikin saapunut. Viikon suurimmat tavoitteeni ovat

  • käydä Tuomaan markkinoilla (tehty)
  • koristella joulukuusi
  • tehdä piparkakkutalo
  • käydä joulun ruokaostoksilla
  • valmistaa  joululaatikot
  • paketoida lahjat.

Eiköhän tästä selvitä.

Kuvat ovat Senaatintorin Tuomaan markkinoilta ja Ravintola Nollan pisteestä markkinoilla.

Söimme siellä herkulliset ankankoipi-, ja savukalarieskat sekä sienivohvelin. Jälkiruoaksi valitsimme makean vohvelin sekä joulupiiraan. Nam! Lämpimät suositukset!

Samanlaiset suositukset "juotavalle suklaalle", jota saa tästä kojusta karusellin vierestä. Nam!

Joulu saa tulla, olen valmis!

Pages