Ladataan...
Isyyspakkaus

Olen ehtinyt kuunnella kesän aikana monta suosittelun arvoista kirjaa, mutta en ole saanut kirjoitettua niistä blogiini sanaakaan. Aloitetaan tilanteen korjaaminen kertomalla Elena Ferranten Napoli-sarjasta, jonka neljäs ja viimeinen osa ilmestyi suomeksi tässä kuussa.

Salanimellä kirjoitettu ja huippusuosittu kirjasarja on ollut maailmanlaajuinen ilmiö, ja se ilmestyy pian myös HBO:n tuottamana sarjana, joka menee ainakin itselläni ehdottomasti katsottavien ohjelmien listalle. 

Aloitin kirjasarjan kuuntelun vasta tänä kesänä. Kuuntelin kolme ensimmäistä osaa maalatessani ja tapetoidessani mökkiä, ja neljännen osan sain loppuun juuri eilen. Kirjat ovat ilmestymisjärjestyksessä: Loistava ystäväni, Uuden nimen tarina, Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät sekä Kadonneen lapsen tarina (WSOY 2016 - 2018).

Kirjasarja kertoo kahdesta ystävyksestä, Elena Grecosta ja Raffaella ”Lila” Cerulosta. Elena on kirjojen päähenkilö, ja tarinaa kerrotaan hänen näkökulmastaan.

Tyttöjen tarina alkaa kouluajoista 1950-luvulla, ja heidän vaiheitaan seurataan aina vanhuuteen ja 2000-luvulle saakka. Tytöt kasvavat Napolissa melko köyhissä oloissa, ja vaikka molemmat ovat lahjakkaita koulussa, vain Elena pääsee jatkamaan koulunkäyntiä, kun taas Lila jää auttamaan perhettään suutarinverstaassa.

Molemmat kuitenkin menestyvät elämässään omilla tavoillaan, mutta ongelmatonta kummankaan elämä ei ole. Elenan tie vie pois Napolista kun taas Lila ei koskaan poistu kotikaupungistaan.

Vaikka tytöt ovat toisaalta parhaita ystäviä, heidän välilleen muodostuu kateutta, joka johtaa pitkiinkin ajanjaksoihin, jolloin he eivät ole tekemisissä toistensa kanssa. Ystävyys on terminä muutenkin hieman ongelmallinen, sillä tyttöjen välillä ei koskaan tunnu olevan sellaista lämmintä ystävyyttä, jossa molemmat auttaisivat ja tukisivat toisiaan kaikin tavoin. Päin vastoin: Elena tuntee aina olevansa monin tavoin Lilaa huonompi ja lahjattomampi, vaikka saakin korkeamman koulutuksen. Lila puolestaan vaikuttaa kylmältä ja oikukkaalta, joka on kiinnostunut Elenasta vain silloin, kun huvittaa.

Varsinaista juonta kirjoissa ei ole, vaan asioita vain tapahtuu kuten elämässä ylipäänsä. Sarjan ensimmäisessä osassa tytöt kasvavat 16-vuotiaiksi, seuraavissa kahdessa elävät nuorta aikuisuutta ja neljännessä osassa keski-ikää ja vanhuutta.

Kirjan kuvaus Napolista on yksityiskohtaista ja äärimmäisen kiehtovaa ajankuvaa kultakin vuosikymmeneltä. Napoli näyttäytyy kirjoissa brutaalina, väkivaltaisena ja korruptoituneena paikkana, jossa perheiden väliset vihat kytevät syvällä, ja kuka tahansa voi tulla murhatuksi milloin vain. Kirja kuvaa paitsi Napolia myös italialaista yhteiskuntaa ja sen murrosta.

Kiehtovuutta lisää tietysti myös se, että on käynyt itse kirjassa kuvatuissa paikoissa, ja esimerkiksi ylinnä olevassa kuvassa näkyvä Via Dei Tribunali Napolin vanhassa kaupungissa mainitaan kirjassa usein.

Mikään hyvän mielen tarina kirjasarja ei ole, vaan päähenkilöt ovat oikeastaan ajasta riippumatta aina jollain tavalla onnettomia ja huolestuneita. Molempien perheet, miehet ja myöhemmin myös lapset eivät hekään tunnu tuovat naisten elämään rauhaa ja onnea, vaan molempia vaivaa ikuinen alakuloisuus. Lila on aina haaveillut katoavansa jälkiä jättämättä ja onnistuukin lopulta vanhuudessaan tekemään sen. Tämä kerrotaan heti ensimmäisen kirjan alussa, ja Lilan katoaminen saa Elenan muistelemaan elämäänsä loistavan ystävänsä kanssa.

Nyt odotan kovasti HBO:n sarjaa, ja odotan näkeväni siellä tuttuja maisemia. Ehkä se voi täyttää ainakin hetkeksi sen tyhjiön, jonka kirjasarjan päättyminen nyt jätti.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vieläkö joku muistaa Hatchimals-keräilyhahmot, jotka olivat viime vuonna kuuminta hottia? Niin. No, kuten arvata saattoi, ne ovat jo so last season (ei tietenkään lapsen itsensä mielestä, vaikka niillä ei juuri leikitäkään), ja nyt ainakin meidän piireissämme kaikki huomio on kohdistunut uuteen keräilyilmiöön, LOL-palloihin. Huokaus. Vai pitäisikö sanoa LOL tai sittenkin WTF.

Kuten kuvasta näkyy, meilläkin on nyt yksi LOL-pallo, mutta sen ostaminen ei ollut mikään itsestäänselvys.

Sekä Hatchimalsit että LOL-pallot myydään yllätyspakkauksissa, joiden sisältöä ei tiedä ostettaessa. Jotkin hahmot ovat yleisempiä, toiset harvinaisempia, ja ilmiselvää on, että lasten halutaan keräilevän useampia hahmoja kokoelmaansa. Siinä missä Hatchimals-hahmoja on kymmeniä tai satoja erilaisia ja ne maksavat muutamia euroja kappale, LOL-pallojen hahmot maksavat 18 euroa kappale. Siis kahdeksantoista euroa.

Ja mitä nukeilla voi tehdä? Niille voi vaihtaa vaatteita, joita voi ostaa toisissa yllätyspakkauksisa. Niitä voi juottaa, jolloin ne joko itkevät, sylkevät vettä tai pissaavat. Ja jotkin hahmot kai vaihtavat väriä, jos ne laittaa kylmään veteen. Parempi nimi leluille voisikin olla WTF-pallot.

Kun kuulin tällaisista leluista ensimmäisen kerran, ilmoitin, että en tule sellaisia ostamaan. Kerroin myös, että myöskään joulupukki ei tuo LOL-palloja.

Kirjoitin jo joskus aiemmin, miten tyttö on keräillyt tölkkejä ja pulloja, ja olemme luvanneet, että hän saa ostaa itse keräämillään rahoilla (lähes) mitä haluaa, ja hän onkin käyttänyt palautusrahojaan kirjepaperisettiin ja uusiin vaatteisiin Baby Born -nukelleen. Sanoin, että jos hän haluaa kaikkein eniten seuraavaksi LOL-palloa, hän voi säästää rahojaan sitä varten, mutta samalla hhän yväksyy, että rahat menevät sitten todella siihen, ja ne ovat pois vaikkapa uusista nukenvaatteista.

Ja hän todella sai kerättyä riittävästi tölkkejä ja pulloja LOL-palloa varten. Okei, luvattu mikä luvattu, ostetaan se pallo, niin saadaan tämä asia pois ajatuksista, ja lapsi pääsee leikkimään hahmollaan päiväkotikavereiden ja heidän LOL-hahmojensa kanssa.

Ei minulla mitään uusia leluja vastaan ole, jos lelut ovat sellaisia, joilla todella leikitään. Esimerkiksi Baby Born -nukke on leikeissä usein, ja uudet nukenvaatteet tulivat todella aktiiviseen käyttöön. Näissä keräilyleluissa vaan se kiinnostavin asia tuntuu olevan se keräilyvaihe ja uuden yllätyspaketin avaaminen. 

Toki muitakin positiivisia yllätyksiä voi tulla. Hatchimals-keräilyhahmot olivat ensimmäinen keräilylelusarja, joka talouteemme ilmestyi viime vuonna. Ne tulivat joululahjoina, ja pieniä eläinhahmoja meillä on nyt kymmenen.

Hahmoilla ei sinänsä voi juurikaan tehdä mitään. Niillä ei ole kääntyviä raajoja, eikä niitä voi pukea. Mutta niiden ansiosta päädyimme kuitenkin tekemään lapsen kanssa jotain, jota emme olisi muuten tehneet: rakentamaan hahmoille kodin pahvista. Hän suunnitteli kodin ja leikkasi ja maalasi osat itse, ja minä käytin kuumaliimapistoolia. Siitä tuli oikeasti tosi hieno.

Rakennelmaa on paranneltu myöhemminkin, ja sillä on myös leikitty. Kodin rakentaminen oli paitsi hauskaa ja kehittävää, myös osoitus siitä, että hahmot eivät olleetkaan niin kertakäyttöisiä kuin pelkäsin. Ja lopulta Hathchimalseilla on leikitty huomattavasti enemmän kuin monella muulla, ei lainkaan kertakäyttöiseksi tarkoitetulla lelulla.

LOL-palloihin suhtaudun kuitenkin edelleen varauksella, ja omasta puolestani tämän yhden pallon ostaminen riittää.

Toisaalta toivon toki, että tällä ihmeellisellä ja kalliilla pikkunukella nyt leikitään, mutta tavallaan toivon jopa enemmän sitä, että se unohtuu niin nopeasti, että meidän ei tarvitse keskustella uusien LOL-pallojen ostamisesta.

Ja ehkäpä seuraavan keräilyilmiön ilmiintyessä voimme todeta yhteisesti lapsen kanssa, että niihin ei kannata lähteä. Ostetaan mieluummin vaikkapa legoja tai jokin lautapeli.

Ladataan...

Ladataan...
Isyyspakkaus

Odotin Applen uusien puhelinmallien julkistusta malttamattomana, sillä tiesin saavani syksyllä töistä uuden puhelimen. Olisin voinut vaihtaa luuria iPhone 8:aan jo vuosi sitten, mutta päätin odotella vielä vuoden verran ja katsoa, millaiset tämän syksyn mallit ovat. Kannatti odottaa, sillä nyt sain töistä iPhone 8:aa merkittävästi paremman iPhone Xs:n, johon olen ollut hyvin tyytyväinen kaikin puolin paitsi yhdessä suhteessa. Ja siksi kuljen nykyisin kaupungilla sähköhammasharjat korvissa.

Uusissa iPhoneissa on nimittäin poistettu kokonaan vanha pyöreä 3,5 mm:n kuulokeliitäntä, ja kuulokkeet liitetään samaan lightning-liitäntään kuin puhelimen latausjohto. Tästä seuraa kuitenkin vähintään kaksi ongelmaa:

  1. Mitkään vanhat kuulokkeet eivät sovi liitäntään ilman ylimääristä donglea
  2. Kun käyttää kuulokkeita, puhelinta ei voi ladata samaan aikaan ilman toista ylimääräistä donglea.

Joillekin tämä kuulokeliitäntä on ollut syy olla vaihtamatta uusimpiin iPhone-malleihin kokonaan, mutta itse ajattelin, että annan lightning-liittimelle mahdollisuuden. On vain ajan kysymys, milloin 3,5 mm:n liitäntä katoaa kaikista puhelimista. Jo parin viikon käytön jälkeen törmäsinkin ongelmaan. Se ei ollut kuitenkaan kumpikaan ylläolevista vaan lightning-liittimen herkkyys kosketushäiriölle. Huomasin usein, kun laitoin puhelimen taskuun, että yhteys kuulokkeisiin katkesi hyvin helposti, ja sen palauttaminen vaati liittimen irrottamisen ja takaisin kytkemisen.

Silloin päätin: on aika kokeilla langattomia kuulokkeita, ja käytännössä olin jo ajatellut, että Applen langattomat Airpodit olisivat todennäköisin vaihtoehto, vaikka ne näyttävätkin siltä kuin korviin olisi tungettu sähköhammasharjan päät. Tässä iässä ei kuitenkaan tarvitse onneksi enää välittää, jos jonkun mielestä näyttää tyhmältä.

Nyt parin viikon käytön jälkeen olen jo niin kiintynyt Airpodeihini, että en voi lähteä mihinkään ilman niitä enkä myöskään vaihtaisi niitä mihinkään. Korvakappaleen muotoilu on sama kuin Applen langallisella kuulokkeella, ja se sopii hyvin korvaani. En halua käyttää muita ääniä liiaksi blokkaavia in-ear-kuulokkeita, sillä varsinkin pyörällä liikenteen seassa kulkiessa on tärkeää kuulla myös ympäristön äänet.

Yksi näppärä innovaatio on lataava säilytylaatikko. Kuulokkeissa riittää akkua viiden tunnin kuunteluun, mutta sen jälkeen ei tarvitse palata pistorasian ääreen, vaan kuulokkeiden säilytyslaatikko toimii kuin pieni power bank, jossa on virtaa yli 24 tunnin lisäkuunteluun. Kun luureja lataa, säilytyslaatikko latautuu samalla.

Jotain kehitettävääkin seuraavaan versioon: kuulokkeissa ei ole volyymin säätöä, eli äänen voimakkuuden muutoksiin puhelin on kaivettava esiin. Puheluun sentään voi vastata kaksoisnapauttamalla kuuloketta. Vinkki Applelle: joissain langattomissa mutta sangallisissa kuulokkeissa volyymin säätö onnistuu hivelemällä kuuloketta ylös tai alaspäin. Apple on kai luottanut, että ihmiset haluaisivat käyttää Siriä ja puheohjausta, mutta kokeiltuani sitä muutaman kerran totesin, että Siri on enemmän haitaksi kuin hyödyksi. 

Näillä hammasharjoilla nyt kuitenkin mennään ja katsellaan uusia malleja sitten joskus. Jos nyt jotain askarruttaa, pysyvätkö nämä oikeasti päässä, voin kertoa, että kertaakaan ne eivät ole olleet lähelläkään tippua. Enemmän pelkään, että hukkaan latauskotelon. Ehdin jo eräänä päivänä unohtaa sen kotona yksien verkkareiden taskuun niin, että etsin seuraavana päivä koteloa yli puoli tuntia. Itse kuulokkeet vastaavat Etsi Puhelimeni -toiminnon kutsuun, joten kadonneet korvanapit löytyvät vaikka lego-laatikon pohjalta, jos niissä on vain virtaa.

Siispä huraa! Ei enää kosketushäiriöitä! Ei enää sotkeutuvia johtoja! Ei enää päästä irti riuhtoutuvia kuulokkeita, kun johto jää kiinni johonkin! Eikä yhtään donglea!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Lokakuusta tuli itselleni puolivahingossa lihaton. Kotona ei ole liharuokia syöty niin pitkään aikaan, etten edes muista milloin viimeksi, ja myös työpaikalla olen syönyt vain kasvisruokia. Ja tällaisia kasvispullia, sienipastoja ja selleririsottoja on syntynyt Rouvan keittiössä! Kuvat Rouvan Instagram-tililtä @satu_koivisto.

"Muistatko viimeviikkoiset munakoisopullat? Tein niille yhtenä päivänä intialaistyyppistä kastiketta, jonka pääraaka-aine oli, uskomatonta mutta totta, sellerisose, jonka satuin huomaamaan jääkaapista sopivalla hetkellä kokkaillessani.

Kuullotin hetken pannulla öljyssä jeeraa ja currya ja lisäsin sitten ison hienonnetun sipulin. Kuullotin niin, että sipulit olivat raukeita, ja lisäsin sitten hienonnettua tuoretta korianteria hiukan, hetken mielijohteesta sen sellerisoseen ja purkin cashewkermaa ja keitin hetken. Maustoin kastikkeen suolalla, ja lautasella ripottelin päälle vielä lisää tuoretta korianteria.

Oudonkuuloisesta sellerisoseesta tuli kastikkeeseen paitsi syvä maku, myös samettisen paksu rakenne. Saatan tehdä näin toistekin, ihan tarkoituksella!

#keittiössänyt #munakoisopullat #ihmeenhyväkastike #taikakastike #sellerihulluus"

"Munavoi on herkullista, mutta suppilovahveromunavoi on vielä parempaa. #maalla #mummilassa #karjalanpiirakka #sienihulluus #suppilovahvero"

"Paikallisessa kaupassa oli niin houkuttelevasti esillä suomalaisia myskikurpitsoja, joten innostuin ostamaan. Puolitin kurpitsan, poistin siemenet ja nostin 200-asteiseen uuniin paahtumaan tunniksi. Sitten kuullotin kattilassa öljytilkassa kaksi hienonnettua sipulia, teelusikallisen jeeraa ja kourallisen lehtipersiljan varsia. Kaavin kurpitsan kuoristaan, lisäsin kattilaan ja lisäsin vettä (olis voinut olla kasvislientäkin mutta kun ei ollut) ja yhden tähtianiksen. Keitin vartin, ongin tähtianiksen pois, lisäsin purkillisen kermaa, soseutin keiton ja maustoin suolalla. Lautasella ripottelin vielä pinnalle suolapähkinöitä.

Äitini, lapsen mummi, ihastui ("Tämä on ihan lempiruokaa!"), otti siemeniä talteen ja suunnitteli kovasti pistävänsä ne multaan ensi keväänä. Onko teillä kokemuksia myskikurpitsan viljelystä, onnistuuko?

#maalla #mummilassa #myskikurpitsa"

"Täällä ollaan perusasioiden äärellä. #maalla #mummilassa #paistetutmuikut #keitetytpotut #jatiettyvoita"

"Bongasin viikonloppuna @gkstories'ista kasvispullat, joiden pääraaka-aine oli munakoiso. Koska mies oli tuonut sitä kaupasta, päätin kokeilla. Kaikkia aineita ei ollut, mutta oma sovellukseni oli mielestäni vallan mainio, joten tässä ohje teillekin.

Huuhtelin ja keitin desin punaisia linssejä kypsäksi mahdollisimman pienessä vesimäärässä. Kuutioin kaksi ihan tavallisen kokoista munakoisoa ja kuorin ja hienonsin ison sipulin. Paistoin munakoisoa ja sipulia pannulla öljyssä niin kauan, että munakoiso pehmeni, vajaa puoli tuntia. Sitten lastasin munakoisot, sipulin, linssit, desin mantelijauhoja, 3/4 tl suolaa, ruokalusikallisen sitruunamehua, kaksi ruokalusikallista hienonnettuja kapriksia ja teelusikallisen kuivattua oreganoa tehosekoittimeen ja hienonsin niin, että massaan jäi vielä sattumia.

Massa oli aika märkää, mutta sain kuin sainkin pyöriteltyä siitä jonkinmoisia palleroita pellille leivinpaperin päälle. Rakenne kyllä vähän mietitytti.

Paistoin pullia 200-asteisessa uunissa 25 minuuttia, käänsin ne varovasti ympäri ja jatkoin vielä viitisen minuuttia, niin että saivat väriä päällekin.

Uunissa tapahtui ihme: pullat saivat kunnon pinnan, mutta sisus jäi pehmeän meheväksi. Maku oli aivan älyttömän hyvä, munakoiso teki taikojaan tässäkin ja antoi aivan uutta syvyyttä.

Nuorison mielipiteet jakaantuivat: kuusivuotiaasta pullat olivat "ihan hyviä", kaksivuotias ei suostunut edes maistamaan. No, mahdollisuuksia tulee, koska teen näitä taatusti uudestaan!

#keittiössänyt #munakoisopullat #vegepullat #vegaaniset"

"Tämä saattaa näyttää viattomalta, mutta ehei, kyseessä on meidän taloutemme addiktoivin asia, cashewvoi. Varmaan tuttu teille monelle, sillä resepti löytyy #gastronaatti2'sta. Tämän satsin tein toissapäivänä ja onneksi otin kuvan, sillä purkki on jo tyhjä.

Reseptissä ei ole mitään vaikeaa, mutta tarvitset tehosekoittimen tai blenderin, ihan sauvasekoittimella en lähtisi tätä jyräämään.

Paahda 5 dl (tai niin paljon kuin pellille mahtuu ja syö loput salaateissa ja pastojen päällä) cashewpähkinöitä 175-asteisessa uunissa niin, että ne ruskettuvat kevyesti, noin vartti. Jäähdytä ja laita sitten pähkinät ja puoli teelusikallista suolaa tehosekoittimeen ja käynnistä laite.

Joudut alkuun tökkimään sahajauhomaista massaa alas terien luo, ja sitten iskee epätoivo, ettei tästä voi koskaan tulla tahnaa. Mutta sitten tapahtuu ihme, massa antaa periksi ja alkaa muotoutua tahnaksi, mitä on suorastaan hypnoottista katsella. Meillä tahnaa syödään lähinnä leivän päällä ja suoraan purkista lusikalla, mutta sitä voi laittaa esim. pastan kastikkeeksi tai pullien väliin, jos ehtii. Toivottavasti maistuu!

#keittiössänyt #cashewvoi"

"Bongasin viikonloppuna @viimeistamuruamyoten-Saaran tehneen arancineja, ja muistin niiden olemassaolon. Minullakin oli tapana tehdä niitä kaikenlaisten risottojen jääkaappikylmistä jämistä, mutta en ollut tehnyt niin aikoihin. Tänään jääkaapissa oli eilistä selleririsottoa, joten leikkasin juustosta muutaman kuution, otin nokareen risottoa ja muotoilin risoton tiiviiksi palleroksi juuston ympärille. Kieritin pallerot kananmunassa ja sitten leivänmuruissa ja uppopaistoin öljytilkassa pienessä kattilassa, niin että pinta ruskettui ja rapeutui ja juusto suli. Aivan älyttömän hyviä, joskin nuoriso oli toista mieltä. "Äiti, tämä kuori on hassu", arvioi kuusivuotias.

"Minä en tykkää tättä", komppasi kaksivuotias ja häipyi pöydästä.

Pitäytynen risotossa, luulen.

#keittiössänyt #arancini #pikkunaatti #mininaatti #gastronaatti"

"Tämä perhe syö mitä tahansa risoton muodossa, tällä kertaa juuriselleriä. Olin keittänyt ja soseuttanut keskikokoisen juurisellerin, ja tuota sosetta sekoitin tänään vakiorisottopohjaani. Kaikki söivät, pieninkin, joka on ollut viime aikoina hieman, tuota, ruokakriittinen :D #keittiössänyt #selleririsotto"

"Tutkin hetken jääkaappia ja ruokakomeroa, ja tällainen ruoka sieltä sitten tuli.

Paistoin aluksi hetken kuivalla pannulla pinjansiemeniä ja kaadoin ne kulhoon jäähtymään. Sitten lisäsin pannulle öljyä ja paistoin viipaloitua sipulia niin kauan että se karamellisoitui. Sitten lisäsin loput viime sunnuntaina poimitut ja esipaistetut suppilovahverot ja pinaatin jämät, jotka näyttivät vähän nuutuneilta. Maustoin seoksen rosmariinilla, suolalla ja mustapippurilla.

Keitin ja valutin spagetin ja sekoitin sen joukkoon kananmunan, pienen palan parmesaania raastettuna ja sieniseoksen. Pöydässä ripottelin lautasille pinjansiemenet ja huokaisin helpotuksesta, ettei tänäänkään tarvinnut lähteä kauppaan.

Leppoisaa viikonloppua! Itse ajattelin varastaa aikaa Ferranten neljännelle Napoli-kirjalle, joka ilmestyi tänään (!!!!).

#keittiössänyt #perjantai #ruokaajääkaapinaineista #suppilovahvero #sienicarbonara"

"Hyvää tyttöjen päivää! Nämä omenakeksipallerot leivoin päivänä eräänä oman supertyttöni kanssa!

Jos haluat ohjeen, se tulee tässä:

Vaahdota 150 grammaa pehmeää voita ja 2 dl kookos- tai muuta ruskeaa sokeria. Lisää muna (iso, jos kovin pieniä, pistä kaksi) ja vaahdota. Lisää teelusikallinen leivinjauhetta, 2 teelusikallista kanelia ja vaahdota. Lisää 3,5 dl vehnäjauhoja ja vatkaa vain sen verran, että saat taikinan. Lisää lopuksi 2 dl kirpeän, kuoritun omenan paloja ja 1 dl rouhittuja cashewpähkinöitä ja sekoita lusikalla. Muotoile taikinasta vähän pingispalloa pienempiä palleroita ja laita ilmavasti pellille leivinpaperin päälle. Paista keksejä 175-asteisessa uunissa vajaa vartti ja syö parhaassa seurassa mielellään lämpimänä, niin kuin me. Toivottavasti maistuu <3

#tyttöjenpuolella #pikkunaatti"

"Terveisiä sienijalostamosta! #keittiössänyt #sienikaalikääryleet #sienihulluus #suppilovahvero"

"Koska sienikaalikääryleiden ohjetta kyseltiin, tässä se tulee, olkaat hyvät!

Tarvitset noin puolentoista kilon kaalin. Meillä kaali oli pehmeälehtinen kurttuversio, mutta jos käytät tavallista keräkaalia, suosittelen ehdottomasti nakkaamaan sen pakastimeen ja nostamaan sulamaan päivää ennen h-hetkeä. Silloin välttyy kaalin keittämiseltä, mikä on jokseenkin ärsyttävää puuhaa.

Keitä kaksi desiä puuroriisiä vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Puhdista kaksi litraa suppilovahveroita ja paista ne kuivalla pannulla niin, että vesi haihtuu.

Keitä kaalia tilavassa kattilassa ja leikkaa kaalin lehdet yksitellen sitä mukaa kuin ne irtoavat. Tarvitset noin neljätoista suht ehjää isohkoa lehteä. Oma kurttukaali oli jo valmiiksi niin rentoutunut, että vältin keittämisen, lehtien kovimmille kohdille riitti pari napatusta kaulimella ja niistä tuli sopivan taipuisat.

Hienonna kaksi sipulia ja kuullota öljyssä pannulla. Hienonna loppu kaalista ja lisää ne pannulle. Paista noin vartti. Lisää lopuksi sienet, paista vielä hetki ja anna sitten jäähtyä.

Sekoita riisi sienten joukkoon ja mausta teelusikallisella suolaa, teelusikallisella kuivattua timjamia ja muutamalla kierroksella mustapippuria myllystä. Lisää lopuksi purkillinen ranskankermaa (2 dl).

Levitä runsas ruokalusikallinen täytettä jokaiselle lehdelle, kääri napakaksi nyytiksi ja lado voideltuun uunivuokaan tiiviisti, jotta nyytit eivät aukea. Valuta päälle siirappia ja vuole muutama voinokare.

Paista kääryleitä 200-asteisessa uunissa vajaa puoli tuntia, laske sitten lämpö 120 asteeseen ja hauduta niin pitkään kuin maltat, itse pidin runsaat pari tuntia. Valele kasvisliemellä, jos jaksat. Jos kääryleet uhkaavat tummua, peitä ne leivinpaperilla.

Kuusivuotias ilahtui ja haki seuraksi soijapullon. "Ihan kuin kevätkääryleitä äiti!"

Toivottavasti teillekin maistuu!

#keittiössänyt #kaalikääryleet #sienikaalikääryleet"

"Tämän myslin teki kuusivuotiaamme: haali tarvikkeet ruokakomerosta, mittasi aineet kulhoon millilleen, sekoitti käsin rutistelemalla (äidin tyttö!), levitti pellille säntillisesti, reunasta reunaan, ja jätti keittiön tasoille jälkeensä vain muutaman auringonkukansiemenen. Uunia ei tietenkään vielä uskalla antaa käyttää, mutta muuten tämä kyllä herättää isoa toiveikkuutta. Jokohan tässä pian voi odottaa sänkyyn tarjoiltua aamupalaa?

#keittiössänyt #pikkunaatti #diymysli #gastronaatti"

"Tiedättehän, että mulla on se hassu tapa kerätä (hapanjuuri)leivänmurut leikkuulaudalta purkkiin talteen. Tänään niistä oli iloa uunipotuissa: sekoitin kulhossa oliiviöljyä, suolaa, hienonnettua lehtipersiljaa ja niitä leivänmuruja ja hulautin sitten pellille pestyjen ja puolitettujen pienehköjen Siiklien kanssa. Kunnon myöhennys jotta potut maustuivat, ja sitten pelti 200-asteiseen uuniin kolmeksi vartiksi. Niin rapeita, niin hyviä <3 #keittiössänyt #uunipotut #siiklihulluus #gastronaatti"

"Siinä ne nyt pötköttävät, ensimmäiset omat ruusukaalit. Ihan näyttävät oikeilta ruusukaaleilta! Pyöräytin ne oliiviöljyn, hunajan ja suolan seoksessa, kaadoin pellille, paistoin 200-asteisessa uunissa parikymmentä minuuttia ja melkein söin suoraan pelliltä. Nam! #keittiössänyt #ruusukaalit #sadonkorjuu #omastapuutarhasta"

"'Äiti, tekisitkö näistä risottoa', kysyi kuusivuotias kaupunkisienestäjä punikkitateista. Voinhan minä tehdä, tietysti! Leppoisaa viikonloppua! #keittiössänyt #tattirisotto #sienihulluus #risottoperhe"

"Hyviä uutisia kaikille käryttämistä kavahtaville: viime viikolla vinkkaamani neljän raaka-aineen kesäkurpitsapihvit voi kypsentää myös pullina tomaattikastikkeessa hauduttaen! Rakenne jää tietenkin pehmeäksi ja rapea paistopinta antaa kyllä ihanaa makua, mutta oikein hyvä oikopolku tämä on.

Kuullotin kaksi valkosipulinkynttä öljyssä paistinpannulla ja kaadoin perään purkillisen paseerattua tomaattia ja tilkan vettä jolla olin huuhdellut purkin. Maustoin lisäämällä kierrokset suolaa ja pippuria myllystä, ja sitten lisäsin varovasti pallerot pannulle. Haudutin palleroita parikymmentä minuuttia, käänsin ne varovasti ja jatkoin vielä hetken.

Me syötiin tämä riisin kanssa, pasta sopisi tietenkin ja vaikka perunamuusi. Ja näihin pätee sama kuin pihveihin pannulla: ei ylimääräistä sorkkimista, jotta pihvit pysyvät kasassa.

Toivottavasti maistuu.

#keittiössänyt #kesäkurpitsapullat #tomaattikastikkeessa"

 

Rouva Instagramissa: @satu_koivisto

Sarjan edelliset osat:

Psst, jos et ole vielä ehtinyt ostaa Gastronaatti 2 -kirjaamme, löydät sen täältä: notofupublishing.com.

 

Ladataan...
Isyyspakkaus

Lahjavinkki heille, joilla on jo kaikkea: Afternoon Tea Brasserie Kämpissä.

Kerroin jo aiemmin, että saimme Rouvan kanssa syntymäpäivälahjaksi ystäviltämme treffipäivän. Se alkoi aamiaisella Kuumassa, ja myöhemmin iltapäivällä oli luvassa perinteinen englantilainen teehetki Kämpissä.

Vannoutuneena kahvinjuojana tee oli kyllä tässä itselleni aivan toissijainen asia, mutta valitsemani Ginger Breeze -yrttihauduke maistui oikein hyvälle. Sen mausta löytyi inkivääriä, lakritsijuurta, sitruunaruohoa, appelsiinin kuorta, piparminttua ja mustapippuria.

Teetä tärkeämpi osa minulle olivat monikerroksisella tarjottimella pöytiin kannetut naposteltavat: sieni-quiche, katkaraputuulihatut, kurkku- ja kananmunasandwichit, Coeur Basque -juusto, skonssit, macaronsit ja pienet leivokset.

Katselin, että kokonaisuuden (ml. tee) hinta oli 25 euroa henkilöltä, ja kuohuviinit maksettiin erikseen.

Kaikki naposteltavat olivat erittäin maukkaita ja pidimme myös teevalinnoistamme. Ei tästä minulle tapaa tule, mutta oli hauska käydä testaamassa tällainen fiinimpi teehetki tämän kerran.

Tietääkö joku, kuinka yleisiä tällaiset afternoon teat teeleipineen ovat englannissa yhä?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vuoden toista käyntiä Lintsille odoteltiin kesän yli, ja nyt oli aika tehdä perinteinen syysretki Lintsin Valokarnevaaleille. Samalla saimme sitä kaivattua kahdenkeskistä aikaa tytön kanssa.

Kun kävimme Lintsillä viimeksi, Pellen talo, ei ollut vielä ehtinyt avautua. Nyt pääsimme siis viimein katsomaan, millainen tämä kauden uutuuslaite ja Vekkulan korvike on.

Laitteessa oli vanhasta Vekkulasta tuttuja elementtejä: pyörivä tynnyri, liikkuvia lattioita ja tietysti liikkuvat portaat.

Erilaisia liikkuvia, pyöriviä ja täriseviä lattioita olikin enemmän kuin Vekkulassa. Laite on kuitenkin merkittävästä Vekkulaa pienempi, joten sellaisia Vekkulan klassikoita kuin vino huone, peilihuone ja pyörivä huone ei ollut saatu mahtumaan mukaan. Niiden sijaan pienissä sisätiloissa pujoteltiin muun muassa katosta roikkuvien pehmeiden pötkylöiden tai valokeppien välissä.

Sisätilat olivat lapsen mielestä jännittävät, ja tämä valokeppien väistely pimeässä jopa hieman pelottavaa. Liikkuvat lattiat olivat kuitenkin laitteen varsinainen vetonaula.

Neiti 6-v:n tuomio: "Tosi kiva. Voidaanko mennä uudestaan?"

No ehkä käytetään liput johonkin toiseen laitteeseen. Emme siis lähteneet rannekkeilla liikkeelle, sillä ilmoitin, että seuraavan kerran rannekkeet ostetaan vasta, kun 120 cm tulee täyteen. Ei ehtinyt tulla tämän kauden aikana, mutta siitä puuttuu niin vähän, että ensi kesänä varmasti päästään jo vuoristorataan ja moneen muuhun laitteeseen, joihin nyt ei vielä päästy.

Myös omasta mielestäni Pellen talo oli onnistunut laite yhtä asiaa lukuun ottamatta. Siinä missä Vekkulan liukumäki oli vauhdikas ja jännittävä lasku, joka otti myös mahasta, Pellen talon liukumäki oli aikamoinen lässähdys. Liuku näytti ylhäältä katsottuna hurjalta kierteeltä, mutta mäki olikin niin nihkeä, että ainakin farkut jalassa laskiessa liukumäessä oli lähes lykittävä käsillä vauhtia, jotta se ei loppuisi kesken matkan varrella. Harmi.

Toinen harmi on se, että Pellen talo sijaitsee kohdassa, jossa oli aiemmin maksuton törmäilyautolaite. Sitä kaipaamme. Ymmärrän toki, että Linnanmäki on hyvin rajallisen kokoinen alue, joten kaikki ei sinne mahdu, ja on tietysti kiva, että ensi kesänä puistoon saadaan uusi supervuoristorata, Taiga, jonka alta se Vekkulakin purettiin.

Linnanmäki kertoo kuitenkin sivuillaan, että Lintsille rakennetaan myöhemmin kokonaan uusi Vekkula. Tuleekohan se sitten minkä laitteen paikalle ja puretaanko Pellen talo sitten pois?

Söimme perinteisesti myös burgerit Funky Kitchenissä, mutta tällä kertaa otin ei lainkaan perinteisesti vegaanisen Wegan-burgerin.

Hampurilaisessani oli täytteenä falafelpihvi, jääsalaattia, avocadosalsaa, karamellisoitua sipulia ja jonkinlainen vegaaninen majoneesin korvike. Pihvi oli itse asiassa oikein hyvä ja täytteet mukavan runsaat, ja kokonaisuudelle annan professionaalin arvosanan "ihan jees". Sitä en tosin ihan ymmärrä, miten vegaanius liitty gluteenittomuuteen, sillä Weganin hampurilaissämpylä oli gluteeniton ja tavallisen vehnäsämpylän makuun tottuneelle aika mauton.

Lapsi sai juniorilistalta tavallisen "Purgerin". Se oli odotusten mukainen.

Jos tyttö odottaa pääsyä uusiin laitteisiin, niin niin odotan minäkin. Hypyttimessä, Lohikäärmeessä ja Pikajunassa on jo käyty ihan riittävän monta kertaa.

Ei lintsikäyntiä ilman hattaraa. Onko mahdollista, että hattarat ovat kerta kerralta suurempia vai onko tämä vain optinen harha?

Illan hämärtyessä Valokarnevaalien valot alkoivat päästä oikeuksiinsa.

Valokarnevaalit vetävät kyllä hyvin ihmisiä Lintsille. Väkeä oli ihan näin arki-iltanakin kuin kesäkaudella, ja laitteisiin sai jopa jonottaa.

Linnunrata Extran jono oli liki puoli tuntia, mutta tyttö arvioi, että se oli kyllä sen jonotuksen arvoinen. Tällä kertaa katsoimme kauhuteemaisen Halloween-elokuvan, joka ei ollut liian pelottava 6-v:llekään. Edellisellä kerralla näkemämme Wingsuit oli kuitenkin mielestäni kivempi.

Tämä siis tästä kaudesta, ja palataanhan hyrriin ja kieputtimiin taas ensi kesänä. 

Ja sitten luvassa ovat Vuoristorata, Mustekala, Poppis, Hurjakuru, Kehrä, Salama, Tulireki ja Viikinkilaiva! (Ja isi menee tietty Taigaan.)

Pages