Ladataan...
Isyyspakkaus

Lauantaiset nimijuhlat olivat kauniit ja erittäin onnistuneet. Tytön isovanhemmat, isoisovanhemmat, enot ja lähimmät ystävämme saapuivat riiheen iltapäivällä, ja viimeiset vieraat poistuivat puolilta öin.

Nimijuhlan kulku

  1. Alkumalja ja riihen historian esittely vieraille
  2. Vieraiden esittely tytölle. Äiti ja isä esittelivät jokaisen vieraan, ja sen jälkeen vieras sai kertoa, miten hän sai tietää lapsen olevan tulossa
  3. Kertomus nimen valinnasta
  4. Nimivisa, jossa vieraat saivat arvata nimeä vihjeiden jälkeen
  5. Nimen paljastaminen ja malja nimelle
  6. Kummien esittely ja kummitodistusten lukeminen
  7. Isopapan puheenvuoro
  8. Laulu. Tarkoitukseni oli laulaa tytölle Romanssi elokuvasta Katariina ja Munkkiniemen kreivi - sama laulu, jonka lauloin Rouvalle häissämme - mutta laulu takertui liikutuksen vuoksi kurkkuuni. Sininen uni oli hieman helpompi - ei paljoa
  9. Ruokailu

Koristelimme tilan Factory Direct Partyn paperipalloilla ja -viuhkoilla, jotka tilasimme Yhdysvalloista.

Menu

Alkumalja

  • Alkoholiton mojitobooli: kuplavettä, omenamehua, limettiä, tuoretta minttua ja jäätä

Pääruoka

  • Pikkupizzat: tomaatti-basilika-mozzarella, ilmakuivattu kinkku ja savumuikku
  • Karitsan tuoremakkarat ja konjakkisinappi
  • Uunissa paistettu halloumijuusto
  • Couscoussalaatti
  • Kesäinen perunasalaatti uusista perunoista
  • Minttu-kurkkusalaatti
  • Ruisnapit
  • Juustolajitelma
  • Sinihomejuustosydämet

Viinit

  • Fleury Fleur de l'Europe Brut -samppanja, Ranska
  • Biokult Rosé, Itävalta
  • Bianco di Custoza Terre in Fiore -valkoviini, Italia

Pizzat ja salaatit olivat itse tehtyjä. Tuoremakkarat tuotiin Reinin Lihasta Helsingistä.

Makeat

  • Mansikka-suklaa-rahkakakku
  • Mansikkaleivokset
  • Puolukkaiset vaahtokarkit
  • Vadelmamarmeladisydämet
  • Kanelimureleivät
  • Aakkoskeksit etunimen kirjaimista

Tytön kummitädin tekemä mansikka-suklaa-rahkakakku oli pöydän kuningatar, ja se ihastutti kuohkeudellaan ja raikkaudellaan.

Äitini toi hänen äitinsä ohjeella tehtyjä kanelimureleipiä, joita olin toivonut.

Sydänmakeisista puolukkaiset vaahtokarkit olivat itse tehtyjä ja vadelmamarmeladit tilattu paikalliselta luomuyrittäjältä. Mansikkaleivokset Rouva teki tuoreista mansikoista.

Tytön mekon Rouva teki kierrätysmateriaalista. Yläosan hän taiteili vanhasta pöytäliinasta ja käytti helmassa vanhaa tyynyliinaa. Ruusukkeet syntyivät vanhasta lakanakankaasta.

Juhlien siirtäminen mökiltä riiheen oli lopulta hyvä asia. Ruokien valmistaminen oli huomattavasti helpompaa, saimme monipuolisemman menun eikä tarvinnut jännittää säiden vuoksi. Myös koristeemme pääsivät oikeuksiinsa mustia hirsiä vasten. Ja onhan vuonna 1900 valmistuneessa riihessä ihan omanlainen tunnelmansa.

Päivä meni nopeasti. Juhlien jälkeen olo on haikea mutta mieli hyvä.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Rouva on jo pitkään haaveillut mökille säänkestävästä ruokapöydästä, joka saisi olla pihamaalla kesät talvet. Nyt sen tekeminen alkoi olla ajankohtaista sekä (todennäköisesti) tänä kesänä valmistuvan terassin että lauantaisten nimijuhlien vuoksi.

Siinä se on: 2,5 metriä pitkä, tukevasta lankusta rakennettu pöytä, jonka ympärille mahtuu kymmenen ruokailijaa. Kannessa ja jaloissa on hyödynnetty anoppilasta löytyneitä vanhoja ja käyttämättä jääneitä lankkuja, ja rungon tukirakenteisiin ostin hienosahattua kakkosnelosta.

Säänkestäväksi pöydän tekee sekä tukeva rakenne että ajatus käsitellä se juhlien jälkeen samalla puunsuojaöljyllä kuin terassin kansilaudat. Lisäksi jätin kansilankkujen väliin puolen sentin raot, jotta vesi ei jää seisomaan kannelle.

Ruuveja käytin siksi, että pöydän voi tarvittaessa purkaa osiin esimerkiksi kuljettamisen vuoksi. Pöytä on nimittäin todella painava.

Tarvikkeet

  • Kansi: 3 lankkua kooltaan 5 x 31,5 cm, pituus 250 cm
  • Kannen tukipuut: 3 lautaa kooltaan 5 x 10 cm, pituus 70 cm 
  • Runko: 2 lautaa kooltaan 5 x 10 cm, pituus 230 cm sekä 2 lautaa kooltaan 5 x 10 cm, pituus 80 cm
  • Jalat: 4 kpl 10 x 10 cm kokoista parrua, pituus 73 cm
  • Ruuvit: Tässä pöydässä 54 kpl 9 cm pitkiä sinkittyjä ruuveja. Jos kannen tekee kapeammista levyistä, ruuveja tarvitsee enemmän.

Lisäksi

  • Saha
  • Mittanauha
  • Suorakulma
  • Akkuporakone
  • 4 - 5 mm paksu poranterä
  • Ruuveihin sopiva ruuvinväännin porakoneeseen
  • Tasohiomakone, jos käytät höyläämätöntä lautaa

Valmistaminen

1. Mittaa ja sahaa ensin kaikki osat. Hio höyläämättömät laudat tarvittaessa sileiksi tasohiomakoneella.

2. Kiinnitä pöydän rungon osat toisiinsa ruuveilla suorakaiteen muotoon niin, että ruuvit kiinnitetään pöydän päädyn suunnasta. Poraa aina ensin esireikä 4 - 5 mm paksulla terällä, ettei ruuvi halkaise laudan päätä. Myös ruuvien vääntäminen paikalleen helpottuu huomattavasti.

3. Aseta runko maahan ja sijoita pöydänjalat sen sisäkulmiin. Kiinnitä jalat runkoon molemmilta sivuilta kahdella eri korkeuteen sijoitetulla ruuvilla.

4. Käännä pöydän runko oikein päin ja asettele pöytälevyn lankut paikalleen. Mittaa, että pöytälevy on suorassa runkoon nähden ja että runko on pöytälevyn keskellä.

5. Poraa esireiät kannen tukipuihin ja kiinnitä ne ruuveilla kevyesti pöytälevyn alapuolelle. Jokainen kansilevy tulee kahdella ruuvilla kiinni tukipuuhun.

6. Käännä pöytälevy nurinpäin ja kiinnitä tukipuut kunnolla. Huomaa, että levy on todella painava, joten suosittelen, että pyydät jonkun avuksi kääntämään levyä.

7. Käännä pöytälevy takaisin oikein päin ja kiinnitä kannen tukipuut runkoon molemmista sivuista.

8. Pöytä on valmis käsiteltäväksi puunsuojalla. Tämä pöytä saa juhlien jälkeen hiilenmustan pinnan Uulan sävytetyllä puunsuojaöljyllä.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tämän kesän terassiprojekti on tehnyt ison kolauksen tee-se-itse-egooni. Kun kodin remonteissa olen jo tottunut luottamaan siihen, että kaiken tarvittavan oppii tekemällä, tässä urakassa liian moni asia ei ole ollut omissa hyppysissä.

Alku oli kyllä lupaava. Hämmästyimme siitä, miten pienellä varoitusajalla saimme kaivinkonemiehen paikalle.

Sitten homma lähtikin lapasesta. Meillä kun ei ollut oikein käsitystä siitä, mitä kaikkea pitää tehdä ja miten paljon siihen menee aikaa, kuvittelimme, että kaivuutyöt ovat yhden päivän homma, ja toisena päivänä kuoppaan vain kaadetaan hiekkaa. Näin ymmärsimme ensimmäisen konsulttimme puheista. Kaivuutöitä ja kuoppien täyttämistä tehtiinkin yhdestä keskiviikosta seuraavan viikon tiistaihin, ja kaivinkonemiestä tarvittiin koko ajalle.

Perustusten ja rakenteiden tekometodeihin liittyvistä haasteista ja näkemyseroista kerroinkin jo aiemmin (ks. Tee-se-melkein-itse-terassi ja Pilareiden pystytystä tervan tuoksussa). Myönnän, että rakentamisesta ei olisi tullut yhtään mitään ilman isäni apua.

Sitten tulee sää, joka tietysti on tämä suurin ongelma. Koska terassi haluttiin tehdä käsittelemättömästä puusta, joka tervataan tai öljytään itse, projekti vaatii kuivia ja aurinkoisia päiviä. Niitä ei ole ollut sen jälkeen, kun aloitimme rungon rakentamisen ja saimme kansilaudat.

Nyt ehkä se se suurin ei-olisi-pitänyt asia ovat ne kansilaudat. Niitä ei siis ostettu kaupasta, vaan kaadettiin lankomiehen metsästä, ja niiden sahaus ja höyläys hoidettiin hänen tuttunsa kautta. Vaikka puut on kaadettu jo vuosi sitten, muutama viikko sitten kävi ilmi, että laudat eivät olleet vielä tarpeeksi kuivia höyläämistä varten. Mitenkäs tässä näin kävi?

Juhannuksen aurinkoisten ja lämpimien säiden ansiosta höyläämään päästiin kuitenkin viime viikolla - juuri kun sadekausi alkoi.

Suurin harmi liittyy sitten lautojen käsittelyn lisäksi itse lautoihin. Kun purimme kuormaa lauantaina, huomasin yhtäkkiä, että laudoissa oli tasaisen pinnan sijaan noin kahden millimetrin levyinen ja millimetrin paksuinen harjanne keskellä lautaa. Tarkempi tarkastelu osoitti, että laudoista kolmannes - siis yli 300 metriä, on viallisia. Siitä sitten soittamaan miehelle, joka laudat meille kuskasi.

Kävi ilmi, että hän oli hyvin tietoinen viallisista laudoista. "Siellä on ollut varmaan jokin naula, hiekanjyvä tai metsästäjän luoti jossain laudassa." Vai niin. "No mitäs niille nyt voi tehdä?" rouva tiedusteli. "Voin hakea ne pois, mutta teille tulee siitä sitten tuplalasku." Rouva kertoi, ettei lautoja voi hakea pois, sillä ne tarvitaan terassiin.

Tässäpä onkin varsin mielenkiintoinen tilanne. Rouvan veli on siis toimittanut puutavaraa henkilölle A, joka on täydentänyt kasaa omalla puullaan, jotta vaadittu kilometri tulee täyteen. Henkilö A on toimittanut sahatut laudat höylättäväksi henkilölle B. Henkilöt A ja B ovat molemmat olleet tietoisia siitä, että höyläämisessä on käynyt jotain, mutta siitä huolimatta henkilö A on toimittanut vialliset laudat meille mainitsematta asiasta. Kenen vika siis lopulta on, että jossain laudassa on ollut jotain, joka rikkoi höylän terän? Ei kenenkään? Kuka saa hoitaa vialliset laudat kuntoon? Me itse.

Tätä on tämä maaseudun reilu ja lupsakka meininki. Kavereita kyllä autetaan, mutta palvelukulttuurista ei ole tietoakaan. Vaikka kuinka olemme tutun tuttuja, jonkinlainen kuluttajansuoja pitäisi toimia.

Toinen suuren ärsytyksen aiheuttaja on paikallinen osta palvelu tai tuote, saat myös mielipiteen koko projektistasi -kulttuuri. Hittoako se esimerkiksi puutavaran sahaajalle kuuluu, millä tavalla puut käsitellään tai ollaan käsittelemättä tai jätämmekö koivun kasvamaan keskelle (no ei nyt ihan) terassia.

Päätimme jo, että seuraavassa rakennusprojektissa mökillä, oli se mikä tahansa, puutavara tulee rautakaupasta. Luulenpa myös, että seuraavassa projektissa kokonaisvastuullinen integraattori tulee jostain muualta kuin perhepiiristä. Jos olisimme antaneet jollekin toiselle tehtäväksi tehdä tietyt vaatimukset täyttävä terassi, ongelma ei olisi meidän, ja vaatimusten täyttäminen olisi täysin jonkun muun vastuulla.

Vaan kun ei ole. Nyt odotamme, että sade lakkaa, jonka jälkeen alamme höylätä käsin pois sitä kohoumaa yli 300 metristä lautaa.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Lapsen kehityksen seuraaminen on ihmeellistä. Joka viikko hän vaikuttaa jotenkin paljon isommalta ja vantterammalta kuin vasta aivan pieni hetki sitten.

Hänen kanniskelunsa vaatii koko ajan aiempaa enemmän voimia, ja pienimmät bodyt ja kireimmät sukkahousut alkavat olla hänen päällään jo aika pinkeitä. Käytämme öisin kertakäyttövaippaa, ja siinäkin siirryttiin jo kakkoskokoon.

Hän ei myöskään ole enää se passiivinen pötkylä, joka joko nukkuu tai syö, vaan hänestä on tullut hyvin aktiivinen seuraneiti. Päivisin hän ei nuku, vaan kaipaa juttuseuraa ja läheisyyttä.

Hän hymyilee paljon ja saattaa jopa päästää pieniä naurunkiljahduksia, kun hänelle juttelee. Hänen mummonsa huomasi, että hän seuraa tiiviisti kuvakirjojen kuvia, kun hänelle lukee ja kirjaa liikuttaa. Kun laulan hänelle aivan kasvojen edessä, hän saattaa innostua ja alkaa aukoa suutaan, aivan kuin haluaisi osallistua. Kun hänen äitinsä tanssii hänen edessään ja heiluttaa käsiään, myös hän alkaa heilutella käsiään.

En ole lainkaan perillä siitä, mitä lapsen pitäisi missäkin iässä tehdä ja oppia, mutta kaksikuisen vauva ei varmaan pitäisi vielä kääntyä vatsalleen. Silti yllätin hänet pari päivää sitten mahalleen kääntyneenä, vaikka olin jättänyt hänet selälleen sänkyyn. Sattumaa tai ei, se on selvää, että häntä ei voi enää jättää yksin reunattomalle hoitopyöydälle. Aika pian hän alkaa sitten ryömimään - ja kohta lähteekin jo yliopistoon.

Onhan se selvää, että lapset kasvavat ja kehittyvät tässä iässä kaikken eniten. On hassua, miten en ole aiemmin oikeastaan edes kiinnittänyt huomiota siihen, että vauvoja on erikokoisia. Nyt kun näemme puolivuotiaan tai vaikkapa kahdeksankuisen naperon, hän näyttää meidän tytsyymme verrattuna jo lähes aikuiselta.

Nyt alan ymmärtää niitä kommentteja, että nauttikaa tästä vauva-ajasta, sillä se kestää niin vähän aikaa. Rouva onkin jo pariin kertaan todennut, että meillä ei enää ole pientä vauvaa, vaan ihan iso tyttö. Niin no, toiset lapset syntyvät tämän kokoisena tai vieläkin isompina.

Vaan milloinkas tuo silmien ja hiusten lopullinen väri selviää? Tummat hiukset voivat ilmeisesti vielä muuttua aivan blondeiksi, mutta koska saamme selville, perikö tyttö äitinsä siniset vai isänsä vihreänkirjavat silmät?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt harmittaa. Kovasti. Näin lievästi sanottuna.

Mökin terassia on rakennettu niin kovalla tohinalla, että juuri muuta ei ole ehtinyt tehdä. Kiitos isäni, terassin runko on jo muutaman kakkosnelosen naulausta vaille valmis, ja seuraavaksi voisi alkaa asentaa kansilautoja. Vaan kun ei voi.

Kansilaudat pitäisi ennen ruuvaamista käsitellä Uulan puunsuojaöljyllä. Aine kuivuu kyllä nopeasti, mutta se vaatii oikeat olosuhteet: ilman suhteellisen kosteuden on oltava alle 80 %, ja kaikkein mieluiten ilman pitäisi olla aurinkoinen. Missään tapauksessa ei saisi sataa, etteivät laudat kastu. Ja voi perkele, kun mökkimme sijaitsee juuri siellä, mihin sääennusteiden synkin sadepilvi on sijoitettu koko viikoksi. Tällaista ei osattu edes pelätä.

Syy tälle kiireelle ja tohinalle on se, että tytön nimijuhlat piti järjestää täällä tulevana lauantaina. Nyt on selvää, että terassi ei valmistu lauantaiksi, joten juhlat on siirrettävä muualle. Eipä täällä mitään juhlia olisi muutenkaan mukava pitää, jos vettä tulee kaatamalla. Varasuunnitelmaa meillä ei ollut.

Kävimme tarkastamassa lankomiehen navetan vintin, joka olisi muuten voinut toimiakin tilana, mutta navetan haju oli liian voimakas. Muista piharakennuksistakaan ei tuntunut olevan apua, mutta sitten Rouva keksi kurkistaa isoon piharakennukseen, jota kutsutaan riiheksi.

Riihen sisällä on toinen pienempi rakennus. Se on se alkuperäinen riihi, jonka ympärille uudempi rakennus on pystytetty.

Tästähän voisi saada aika tunnelmallisen paikan, kun vaan peräkärry ja tuo sininen vehje kärrätään pois, lakaistaan vähän lattiaa, koristellaan tila ja rakennetaan jostain pöytä.

On se ainakin kaikista huonoista vaihtoehdoista paras.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kiirettä pitää kesälomallakin. Onneksi ehtii vähän myös levähtää. Tiistain bänditreenien ja keskiviikon promokuvausten jälkeen oli aika palata sushirajan tälle puolelle mökin terassin kimppuun. Rakentaminen on ollut niin intensiivistä, ettei ole ehtinyt edes ajatella blogin kirjoittamista. Mutta ei mennä tänään siihen, vaan kurkistetaan Tertin kartanoon Mikkelissä.

Veimme lauantaina vanhukset ja Rouvan veljet maistelemaan Tertin kesäistä pitopöytää, joka katetaan lounasaikaan ja nautitaan historiallisen arvokkaassa miljöössä.

Pitopöydän ruoat on tehty kartanon omien maiden antimista, ja tarjolla on myös paikallista lihaa ja kalaa. Kaikki oli taas erinomaista, mutta voisin mainita erityisesti nämä herkut:

Särkeä ja ruusua

Sitruunamarinoitua haukea (Kuvassa oikealla ylhäällä)

Savumuikkuja

Savustettua lampaanpaistia ja palvattua possua

Pääruoan murea karitsa lipstikkakastikkeella ja haukimureke olivat myös erinomaisia.

Jos kartanon pitopöytä tuntuu turhan suureelliselta, Tertin kahvila tarjoaa oman lounaspöytänsä.

Tertin pihapiirissä on myös majoitustiloja, herkkupuoti, hauska Vinttilöytöjä -puoti sekä tietysti pellot, joista kaikki herkut tulevat.

Katsopas vielä, miten mainiosti voi hyödyntää rikkinäisiä viini- ja snapsilaseja.

Tervemenoa Mikkeliin, vaikka vähän pidemmästäkin matkasta!

Pages