Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Food Market Herkku

"Joulu täynnä on kinkkua, kylkeä, potkaa, läskiä, niskaa ja tietenkin vodkaa." Vai onko sittenkään?

Vaikka hyvin perinteisillä jouluruoilla on yhä paikkansa suomalaisten joulupöydissä, yhä useampi tuntuu kaipaavan juhliinsa keveyempiä, raikkaampia ja kasvispitoisempia vaihtoehtoja.

Omassa perheessäni jouluaaton joulupöytä täytetään perinteisesti blineillä, ja perinteisten jouluruokien aika on joulupäivänä. Silloinkin pöytään kuuluu aina jokin kasvisruoka, ja ikuinen rakkauteni, punajuuri, sopii myös värinsä puolesta loistavasti joulujuhlaan. Ei kuitenkaan rosolliksi, sillä se ei ole ollut koskaan suosikkimme.

Tällä kertaa punajuuret onkin muutettu moderniksi rosolliksi: täytetyiksi punajuuriksi, jotka on paistettu uunissa. Täytetyt punajuuret ovat saaneet rinnalleen raikkaan jouluisen salaatin.

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Food Market Herkun kanssa, josta myös ostin tarvikkeet.

Käytämme ruoanlaitossa pitkälti luomutuotteita, ja on ollut ilo havaita, että myös Herkussa luomutuotteet ovat saaneet paljon hyllytilaa. Yllätyin positiviisesti siitä, että jopa granaattiomenat olivat saatavilla luomuna, ja koska ne ovat juuri nyt satokaudessa, ne oli nostettu valokeilaan kaikkein keskeisimmälle paikalle vihannes- ja hedelmäosastoa.

Olimme muuten ruokaostoksilla koko perheen voimin lounasaikaan - tai vähän sen jälkeen - joten aivan ensimmäisenä kävimme syömässä Food Market Herkun Bistron kalakeitot, jokta olivat aivan törkeän hyvät. Hinta-laatusuhde oli todella kohdallaan, sillä keitossa oli jopa ravunpyrstöjä, ja runsaat annokset maksoivat vain 9,90 €/iso keitto ja 5,90 €/pieni keitto. Koko perhe söi siis hyvällä ruokahalulla todennäköisesti kaupungin parhaat kalakeitot!

Täysillä vatsoilla oli mukavampi lähteä poimimaan ruokaostoksia kärryihin.

Nyt kuitenkin varsinaisiin joulupöytävinkkeihin eli punajuuriin!

Täytetyt punajuuret eli moderni rosolli

Ainekset

  • 1/2 kg keskikokoisia punajuuria
  • vettä ja 1 tl suolaa keittämiseen
  • 1 sipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 lehtipersiljaruukun varret
  • 2 rkl ruokaöljyä
  • 1/2 dl manteleita
  • 1 pkt fetajuustoa (150 g)
  • 1/4 tl suolaa
  • 1/4 tl mustapippuria

Valmistaminen

  1. Pese punajuuret huolellisesti ja laita ne tilavaan kattilaan. Punajuuria ei tarvitse kuoria. Heitä punajuurien päälle kevyesti suolaa, täytä kattila vedellä ja keitä punajuuret kypsiksi, noin 40 minuuttia. Kaada keitinliemi toiseen astiaan ja säästä myöhempää käyttöä varten. (Voit esimerkiksi keittää kerralla koko kilon ja käyttää liemen punajuuririsottoon.) Kun punajuuret ovat vielä kuumia, kuori ne puristelemalla niitä sormilla (Voit käyttää talouskäsineitä, jos pelkäät punaavasi kätesi)
  2. Hienonna sipuli, valkosipuli ja lehtipersiljan varret ja kuullota ne öljyssä. Anna jäähtyä
  3. Tasoita punajuurien pohjat veitsellä suoriksi ja koverra teelusikalla niiden pintaan kolo. Nosta punajuuret uunivuokaan
  4. Hienonna leikkaamasi ja kovertamasi punajuuren palat veitsellä
  5. Laita punajuurisilppu kulhoon ja lisää joukkoon sipuliseos pannulta
  6. Rouhi mantelit ja lisää kulhoon. Murenna sekaan myös fetajuusto (säästä muutama nokare punajuurten pinnalle koristeeksi) ja mausta täyte suolalla ja pippurilla. Sekoita
  7. Täytä punajuuret runsaalla kädellä ja lusikoi loput täytteestä vuokaan punajuurten väleihin
  8. Paista punajuuria 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Punajuuria voi hyvin syödä vaikka sellaisenaan, mutta meidän perheessämme ruoat maistuvat usein varsinkin lapsille paremmin, kun niiden kanssa tarjotaan turkkilaisesta jogurtista sekoitettu kastike, tällä kertaa tahinilla ja lehtipersiljalla maustettu.

Tahini on seesaminsiementahnaa, jota yleensä myydään kaupassa pähkinävoiden lähettyvillä. Tahinin karvaus antaa kastikkeen makuun syvyyttä. Jos kuitenkaan et saa sitä käsiisi, jätä huoletta pois, kastike on hyvää sellaisenaankin!

Kastike punajuurille

Ainekset

  • 1 rkl tahinia
  • 2 dl turkkilaista jogurttia
  • 1 lehtipersiljaruukun lehdet
  • 1/4 tl suolaa
  • pari kierrosta mustapippuria myllystä

Valmistaminen

  1. Lusikoi tahini kulhoon ja notkista sitä sekoittamalla voimakkaasti
  2. Hienonna lehtipersiljan lehdet
  3. Lisää loput ainekset kulhoon ja sekoita.

Pelkästä vihreästä salaatista, kurkusta ja tomaatista koostuvat salaatit voi jättää arkilounaille, ja jouluna salaatti voi olla hivenen erityisempi.

Pieni makeus yhdistettynä suolaisuuteen tekee salaatista raikkaan ja yllättävän. Tässä salaatissa makeutta antavat päärynä ja granaattiomena, ja suolaiset saksanpähkinät ja Peltola Blue -juusto tasapainottavat kokonaisuutta. Granaattiomenan punaiset siemenet saavat salaatin myös näyttämään hyvin jouluiselta.

Päärynä-homejuustosalaatti

Ainekset

  • 1 1/2 dl saksanpähkinöitä
  • 1 tl ruokaöljyä
  • 1/4 tl suolaa
  • 2 päärynää
  • 1/2 granaattiomenan siemenet
  • 1 pkt vuonankaalia
  • 1/2 pkt Peltola Blue -sinihomejuustoa

Valmistaminen

  1. Laita saksanpähkinät leivinpaperin päälle uunipellille. Lorauta pähkinöiden päälle hieman öljyä, suolaa kevyesti ja sekoittele pähkinöitä pellillä. Paahda saksanpähkinöitä 175-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia, ja sekoita niitä paahtamisen aikana kerran tai pari. Pssst! Paahda ihmeessä kerralla isompi satsi pähkinöitä, ne kyllä tulevat naposteltua!
  2. Pese päärynät. Leikkaa päärynät pitkittäin neljään osaan, ensin puoliksi ja sitten puolikkaat puoliksi. Poista siemenkota ja viipaloi päärynät
  3. Puolita granaattiomena varovasti ison kulhon päällä, jotta mehu ei karkaa hukkaan. Nosta kulho tiskialtaaseen ja irrota granaattiomenan siemenet koputtelemalla kuorta napakasti esimerkiksi perunasurvimella
  4. Huuhtele ja kuivaa vuonankaalit ja laita ne tarjoiluvadille
  5. Asettele päärynäviipaleet vuonankaalien päälle ja murenna niiden päälle sinihomejuusto. Ripottele lopuksi saksanpähkinät ja granaattiomenan siemenet salaatin pinnalle.

Salaatinkastike

Ainekset

  • 2 tl dijoninsinappia
  • 2 rkl hunajaa
  • 1/2 sitruunan mehu
  • 1 1/2 dl oliiviöljyä
  • Suolaa, jos haluat

Valmistaminen

  1. Sekoita dijoninsinappi, hunaja ja sitruunamehu kulhossa kierrevatkaimella
  2. Lisää öljy vähän kerrallaan voimakkaasti kierrevatkaimella sekoittaen
  3. Tarkista maku ja lisää suolaa jos sitä kaipaat – meistä kastike oli tuollaisenaan mukava pari salaatille. Valuta kastiketta salaatin päälle juuri ennen tarjoilua ja nosta loppu kastike tarjolle.

Maistuisiko sinnekin?

Herkkua joulua!

 

Ja jos et nähnyt edellistä Food Market Herkku -postausta, kurkkaapa tänne, niin näet, miltä uudistettu kauppa näyttää.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ei ihan kaikkein mieluisin puhelu kotoa lapsia hoitavilta isovanhemmilta: "Kävi vähän ikävä juttu. Poika kompastui talon ulko-ovella mattoon ja kaatui ovenkarmiin niin, että otsaan tuli iso haava. Pappa odottaa nyt tuolla alhaalla ambulanssia, ja he menevät sairaalaan tikattavaksi."

No, kuten kuvasta näkyy, kaikki on nyt hyvin, mutta kyllähän tuollainen säikäyttää kovasti. Lasten piti siis tulla työpaikkani järjestämiin lasten joulujuhliin, ja isäni oli tuomassa heitä juhliin puoli viideksi. Onnettomuus oli sattunut matkalla autolle, kun pienempi oli juossut innoissaan kohti ulko-ovea ja kompastunut kynnysmattoon.

Isompi oli tapahtuneesta kovin järkyttynyt. Hän oli nähnyt kaatumisen ja sen, miten pikkuveljen otsasta valui verta, joka tahrasi vaatteet, kengät ja käytävän. Kuulin asiasta heti, kun isovanhemmat olivat soittaneet ambulanssin. Pudotin kirjaimellisesti työpaperit käsistäni ja lähdin kohti Lastensairaalaa. Soitin myös Rouvalle tapahtuneesta, ja pian istuimme molemmat omissa busseissamme kohti Meilahtea.

Vekki otsassa oli syvä mutta onneksi sen verran siisti, että se saatiin umpeen liimalla ilman tikkejä. Lapsi oli myös ensimmäisen säikähdyksen jälkeen iloinen ja reipas, ja puhuin hänen kanssaan puhelimessa jo ambulanssimatkalla. Ambulanssilla kesti puolestaan sen verran pitkään, että olimme Rouvan kanssa odottamassa potilasta sairaalalla jo paljon ennen kuin hän saapui sinne.

Sinne hän sitten saapui papan sylissä ja hymyili aurinkoisesti iso valkoinen harsorulla pään ympärille kiedottuna.

Tulipa nähtyä samalla myös uusi Lastensairaala, ja jos nyt sairaalakäynti voi olla kiva, niin Lastensairaalassa käynti oli niin kiva kuin sairaalakäynti voi olla. Tilat olivat avarat ja valoisat, ja odotushuoneessa oli paljon leluja.

Joulujuhla jäi siis väliin, mutta yritimme lohduttaa isompaa lasta sillä, että tuleehan niitä, ja että isi voi pyytää, että työkaverit laittavat sivuun niitä herkkuja ja lahjoja, joita juhlissa jaettiin. Ja Joulupukinhan ehtii nähdä vielä Tuomaanmarkkinoillakin. Tärkeintä oli tietysti, että pikkuveljelle ei käynyt mitään pahempaa.

Otsassa on nyt iso kuhmu ja mustelma, ja haavasta jää jokin arpi, mutta muuten voimme huokaista helpotuksesta. Vaan kylläpä voikin viedä voimat tällainen säikähdys ja siihen liittyvä jännitys, vaikka kaikki menisikin hyvin.

Ladataan...
Isyyspakkaus

No, kyllähän minäkin sitä mietin. Milloin kertoa lapselle totuus?

On niin kovin liikuttavaa, miten syvä lapsen usko joulupukkiin voi olla.

Vaikka hän tuntuu näkevän, kuulevan ja ymmärtävän kaiken ja haistavan pienenkin vilpin asiassa kuin asiassa sadan metrin päästä, hän ei ole kertaakaan esittänyt pienintäkään epäilystä siitä, että joulupukki ei olisi oikea henkilö. Ei, vaikka pukki näyttää joka ikisessä kuvassakin aivan erilaiselta ja jättää lahjansa oven taakse Ikean kassissa juuri silloin, kun isi on viemässä roskia.

Usko kahteen muuhun olentoon on tosin jo alkanut kadota.

Ensinnäkin hammaskeiju, joka vielä pari hammasta sitten muisti jättää kolikon tyynyn alle, unohti tehdä vastaavan kahden viimeisimmän maitohampaan kohdalla. Päätelmä oli, että hammaskeiju olisikin isi, joka on muutenkin vähän hajamielinen. Mitään en myöntänyt.

Toinen on se tonttu, joka tuo joulun alla yllätykset keittiön ovessa roikkuvaan pussikalenteriin. Vielä viime vuonna tämän tontun olemassaolosta ei ollut epäilystäkään, mutta eilen, kun tonttu oli tuonut ensimmäiset tämän joulun yllätykset pussukkaan, epäilys taisi ollakin jo lähes varma tieto. "Nämä tikkarit ovat Chjokosta. Kuka nämä on ostanut? Äitikö?" Lukutaidotonta on helpompi huijata.

Jännä nähdä, mitä hän tuumaa, kun jätän pussukkaan töistä saamani Angry Birds -heijastimet.

Stockan joulupukin tapaaminen eilen oli jännittävä hetki, ja vaikka pukin epäilyttävän tuuhea parta herättikin kysymyksiä, itse pukkia ei kyseenalaistettu. Miten ihailevan intensiivisiä katseita pukki sai, ja miten lumoutunut pieni ihminen olikaan tämän merkkihenkilön tapaamisesta?

Tapaaminen oli itselleni myös kovin liikuttava. Epäilen nimittäin kovasti, että ensi jouluun mennessä totuus on jo paljastunut.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt ruksi seinään: pääsin jo toisen kerran parin viikon sisällä elokuviin! Tälläkin kertaa kyseessä oli musiikkielokuva: A Star Is Born, jonka pääosissa nähdään Bradley Cooper ja Lady Gaga.

Elokuvailtaa ei ollut suunniteltu sen kummemmin, vaan se tapahtui niin spontaanisti kuin kahden lapsen vanhemmille voi jotain tapahtua. Olimme siis sopineet lastenhoidosta hoitajamme kanssa, mutta illalle ei ollut suunniteltu etukäteen minkäänlaista menoa. Kerta taisikin olla suurin piirten ensimmäinen koko syksynä, sillä tähän mennessä joka hoitokerralla on ollut jokin teatteri, ooppera, konsertti tai vastaava meno.

Sovimme Rouvan kanssa, että tekstaamme jossain vaiheessa iltapäivällä, mitä tekisimme. "Mennään vaikka leffaan tai jotain."

Neljän jälkeen Rouva viestitteli, että missään ei oikein mennyt mitään kiinnostavaa, paitsi tunnin päästä Riviera Kalliossa A Star Is Born, jonka olin sanonut haluavani nähdä, mutta sekin olisi melkein täynnä. Saatavilla oli kuitenkin vielä kaksi "walk-in"-paikkaa, siis 10 euron retkituolipaikat katsomon takaosassa. Päätin ottaa ne.

Minulle käynti Riviera Kalliossa oli itse asiassa ensimmäinen. Rouva taas on ehtinyt käydä siellä jo parikin kertaa.

Riviera on paitsi elokuvateatteri, myös baari, josta saa juotavaa ja elokuviin sopivia syötäviä. Juotavaa saa sekä aulan baarista että elokuvasalista, ja ruoat voi tilata salin ovien avauduttua salin baarista. Itse elokuvanäytös alkaa puoli tuntia myöhemmin, joten kaikki ehtivät tilata ruokansa, ja ne tuodaan pöytiin, kun ne valmistuvat. Omat pizzettamme valmistuivat, kun elokuva oli jo alkanut. 

Retkituolit eivät tietenkään olleet yhtä mukavat kuin varsinaiset laiskanlinnat olisivat olleet, mutta kyllä niillä sen pari tuntia istui. Ja pizzetta ja punaviini maistuivat mainiosti elokuvaa katsellessa. Leffasalin baari on muuten auki myös elokuvan aikana, joten nälän tai janon yllättäessä, lisää saa tilattua helposti menettämättä elokuvasta minuuttiakaan.

Entäpä elokuva? Pidin kovasti. En oikeastaan tiennyt tarinasta etukäteen mitään, ja se olikin oikeastaan hyvin erilainen kuin olin ajatellut. Musiikkia oli paljon, mutta mistään kepeästä laulelmaelokuvasta ei ollut kyse.

Elokuvassa Cooperin esittämä Jackson Maine on viinaan ja huumeisiin menevä country-tähti, joka päätyy ryyppyreissullaan drag-klubiin, jossa esiintyy Lady Gagan esittämä Ally. Jackson ihastuu Allyyn ja tämän lauluun ja haluaa viedä hänet mukanaan. Ei juonesta sen enempää, ettei tule paljastettua liikaa, mutta jotta odotukset ovat kohdallaan, kerrotaan kuitenkin, että elokuva kertoo enemmänkin päihdeongelmasta kuin musiikista.

Molemmat pääosat yllättivät hyvin positiivisesti. Lady Gaga oli roolissaan huikea, ja myös Bradley Cooper oli laulajana erittäin uskottava. Cooper on myös ohjannut elokuvan, ja molemmat tähdet ovat olleet kirjoittamassa elokuvan lauluja! Ei ihmekään, että ne sopivatkin niin hyvin erityisesti Lady Gagan suuhun.

Elokuvan musiikki oli niin hyvää, että sitä tekee mieli kuunnella myös soundtrackilta. Tsekkaa YouTubesta vaikkapa Cooperin ja Gagan duetto Shallow tai Gagan vahva tulkinta kappaleesta I'll Never Love Again. Ja huh, kaikki musiikit on lukemani mukaan nauhoitettu livenä elokuvan kuvauksissa! Gaga on yllättänyt jo aiemmin monipuolisuudellaan musiikintekijänä, mutta viimeistään tällä roolilla hän näyttää, että hänessä on muitakin ulottuvuuksia kuin kymmenen vuotta sitten luotu popimago.

Siispä lämpimät suositukset!

Täytyykin laittaa soundtrack soimaan heti.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tutustuin vuosi sitten ensimmäisen kerran Tanssiteatteri Hurjaruuthin talvisirkukseen. Olin niin vaikuttunut viime vuoden Talvisirkus Playsta, että halusin ehdottomasti nähdä tyttäreni kanssa myös tämän vuoden Talvisirkus Rakkauden.

Talvisirkus on nykysirkusta, jossa klovneria, akrobatia ja jonglööraus yhdistyvät musiikkiin ja teatteriin, ja tärkeässä osassa on myös tanssi.

Tämän vuoden talvisirkuksen teema on Rakkaus, ja jousensa kanssa liihotteleva Cupido (Hanna Terävä) saa tarinan muut hahmot rakastumaan toisiinsa.

Toinen esitystä kantava voimahahmo on klovni (Tomeu Amer), johon nuoli osuu kahdesti. Ensimmäisellä kerralla hän taluttaa alttarille yleisöstä valitun uhrin, toisella osumalla hän löytää oman lintusensa (Griselda Juncà, joka on Amerin puoliso myös näyttämön ulkopuolella).

Tarinaa viedään eteenpäin vain elekielellä, ja sanoja ei tämän vuoden esityksessä käytetä. Se sopii hyvin siis heillekin, jotka eivät ymmärrä sanaakaan suomea.

Esitys soljuu kohtauksesta toiseen sujuvasti, ja taustalla soittava kvartetti, sirkusorkesteri Peloton, luo esitykseen koko show'n läpi kantavan soundtrackin. 

Wes Peden heittelee keiloja ja palloja.

Rakkaus on läsnä ohjelmanumeroissa enemmän tai vähemmän. Tarinaltaan Rakkaus ei ole yhtä eheä kokonaisuus kuin viime vuoden videopeliteemainen Play, mutta eipä sirkusta ensisijaisesti juonen puolesta tulla katsomaankaan.

Aino Savolainen taituroi vanteella. Pelkäsin koko ajan, että hänen sormensa jäävät väliin.

Lapsesta tämäkin esitys oli ihana, ja ihastelimme yhdessä, miten taitavia kaikki esiintyjät olivatkaan.

Arce López Gutiérrez kiipeää kiinalaiseen tolppaansa ja pudottautuu sitä pitkin alas niin, että hirvittää.

Ja Matti Koskela vääntäytyy käsillä seisten asentoihin, joita meidän muiden ei kannattaisi edes yrittää.

Show oli jälleen kaikin puolin huippulaatua, joten voin suositella sitä hyvin lämpimästi! Esityksiä on 13.1.2019 saakka. Mene!

hurjaruuth.fi/talvisirkus/

 

Pressiliput esitykseen saatu Hurjaruuthilta.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Läheinen ja rakas ihminen lähisuvustani menehtyi yllättäen aggressiivisesti levinneeseen rintasyöpään, aivan liian aikaisin.

Uutinen hänen vointinsa äkillisestä heikkenemisestä ja syövän leviämisestä tulivat suurena järkytyksenä, sillä kukaan ei aavistanut, että hänen alle vuosi sitten saamansa syöpädiagnoosi olisi niin vakava. Kun hän joutui sairaalaan viimeisen kerran lokakuussa, kyse oli enää tunneista tai päivistä.

Varsinainen suru-uutinen tuli viikkoa myöhemmin, ja vaikka siihen oli osannut valmistautua, ei se vähentänyt surun määrää.

Hän oli elämäniloisin, aurinkoisin, aktiivisin ja lämpimin ihminen, jonka olen tuntenut. Ihminen, joka levitti iloa ja valoa ympärilleen, oli aidosti läsnä, kyseli aina yhtä kiinnostuneena töistäni, harrastuksistani ja perheestäni ja jonka perusilme oli hymy. Hänen hautajaisensa pidettiin eilen Keski-Suomessa, ja niihin kokoontui valtava joukko perhettä, ystäviä ja tuttavia. Kaikissa hautajaispuheissa korostui, miten erityislaatuinen ja valovoimainen henkilö hän oli ollut ja miten täysin rinnoin hän eli elämänsä.

Edes sairauden eteneminen ei sammuttanut hänen elämäniloaan. "Yhtenä päivänä kuollaan, muina päivinä eletään", hän oli sanonut.

Jouduin kuitenkin pohtimaan pidempään, mitä tekisin hautajaisten suhteen. Vaimoni ei päässyt mukaan, ja ensimmäinen ajatukseni oli, että ei hautajaisiin voisi oikein lastenkaan kanssa lähteä. Sitten aloin kuitenkin ihmetellä omaa reaktiotani: miksi lasten kanssa ei voisi mennä hautajaisiin?

2-vuotiaalle voisi toki olla vaikeaa pysyä aloillaan siunauksen ajan, ja pahimmassa tapauksessa hän saisi jonkin kiukunpuuskan, jota pitäisi mennä rauhoittelemaan ulos. 6-vuotiaalle taas tilaisuus voisi olla muuten ahdistava ja pelottava, mutta toisaalta kuolevaisuus on yksi asia, joka jokaisen ihmisen on hyväksyttävä ja jolta lapsiakaan ei voi säästää loputtomiin. Tyttö oli kyllä mukana vaarinsa hautajaisissa 2-vuotiaana, mutta hän oli silloin vielä niin pieni, ettei voinut silloin vielä ymmärtää, mistä on kyse.

Päätin siis lähteä hautajaisiin lasten kanssa, mutta matkan tarkoitus ja tilaisuuden luonne oli ensin keskusteltava läpi 6-v:n kanssa.

Aluksi hän oli kovasti hautajaisiin lähtemistä vastaan. Hän ei osannut kertoa tarkalleen miksi, mutta ilmeisesti häntä ahdisti ja pelotti ajatus kuolemasta. Hän ehkä muisti jollain tavalla vaarinsa hautajaiset neljän vuoden takaa, ja hän ei halunnut edes ajatella sitä, että ihmiset kuolevat. Annoin hänelle aikaa ajatella asiaa ja palasin aiheeseen vasta muutaman päivän päästä.

Selitin kärsivällisesti, että hautajaiset eivät ole kenenkään suosikkijuhla ja että hänen mukaan tulonsa olisi tärkeää monille ihmisille, myös isille. Kehotin keskittymään niihin asioihin, jotka hautajaismatkalla ovat kivoja: hän näkee mummon ja papan ja monta muuta kivaa ihmistä, ja viikonloppuna pääsee vielä leikkimään papan kanssa. Tilaisuudessa ei ole mitään pelottavaa, vaikka monet ovatkin hyvin surullisia.

Lopulta hän päätyi jo selittämään itsekin, että lähtee hautajaisiin mukaan, koska se on tärkeää isille, ja että on mukavaa saada mummolassa aamupalaksi paahtoleipää. Ja sunnuntaina olisi mahdollista päästä sisäleikkipuistoon.

Miten sitten meni?

Hyvin. Hyvästien jättäjiä oli paljon, joten tilaisuus oli pitkä, mutta hienosti molemmat jaksoivat. Pienempi ipana touhusi kirkossa omiaan. Hänellä oli pienessä repussaan mukana jokin pieni kirja, jota hän selaili. Vain kerran hän oli karata alttarille. Isompikin huomasi pian, että ei tilanne ollutkaan niin ahdistava kuin etukäteen oli tuntunut. Ulkona oli aurinkoista ja valonsäteet paistoivat myös sisälle kirkkoon. 

Muistotilaisuudessa paikallisella seurakuntatalolla jo hymyilytti. Ruoka oli hyvää, ja tarjolla oli kakkuakin. Sukulaiset olivat iloisia lasten näkemisestä ja juhlatilan nurkassa oli myös piirustus- ja leikkipaikka. Puheissa muisteltiin kuollutta läheistä, ja vaikka välillä pyyhittiin kyyneliä, paljon myös naurettiin. 2-v istuskeli rauhallisesti paikoillaan, välillä nukahti mummon syliin ja seurasi siskoaan leikkipaikalle. 6-v:n pelko hautajaisia kohtaan hälveni, ja näimme samalla sukua.

"Olikin paljon kivempaa kuin ajattelin", tyttö sanoi. Vanhempani olivat iloisia kyläilystä, ja lapset saivat leikkiä mummon ja papan ja heidän koiransa kanssa. Ja sunnuntaina ennen paluuta pappa vei vielä sisäleikkipuistoon.

Hyvä siis, että tuli lähdettyä.

Pages