Ladataan...
Isyyspakkaus

Pohdiskelin vielä viikko sitten, maalaisimmeko mökin ruutulattian kahdella erivärisellä maalilla vai jättäisimmekö toiset ruudut puun värisiksi.

Rouva kannatti puuta. Puuhan ei siis ole käsittelemätöntä, vaan jotain aiemmin käytettyä kuultomaalia.

Sitten aloimmekin epäröidä yllä näkyvän harmaan maalin säyvn valintaa, sillä harmaa näytti jotenkin liian tummalta ja muutenkin väärän sävyiseltä puun vierellä.

Tein tuvan toiseen päähän koemaalauksen vaaleammalla harmaalla (sävy: Pouta/Uula).

Kuinka ollakaan, se näytti niin hyvältä, että päätimme vaihtaa suunnitelmaa ja vetäistä ruudut tällä vaaleammalla maalilla.

Kokeilin myös, tarvitseeko teipit todella irrottaa maalauskertojen välillä, enkä tehnytkään sitä. Pelkäsin tietysti, että irti revittävä teippi rispaisi ruutujen reunat, kuten havaitsin tapahtuvan aiemmin kotona lateksimaalin kanssa.

Maalasin toisen kerroksen samoilla teipeillä seuraavana päivänä ja nyin teipit irti. Ruutujen reunat olivvat tarkat, eikä maali repeillyt yhdestäkään kohdasta. Aika hyvä tulos, sanoisin!

Ruutukuvion teippaus oli hidasta, mutta sitä helpotti lattiassa aiemminkin ollut ruutukuvio.

Teippasin ruudut niin, että leikkasin saksilla teipistä ruudun sivua selkeästi lyhyemmän pätkän, jonka päähän tein terävän kulman. Asetin tämän kulman ruudun nurkkaan ja toisen vastaavan pätkän sen viereen terävä kulma nurkkaan päin. Jokaisen ruutuun tarvittiin näin kahdeksan palaa teippiä. Aikaa yhden ruudun teippaamiseen kului 3 - 4 minuuttia, eli teippailin pelkästään yhtä mökin neljännestä jo pari tuntia. Teippiä koko mökkiin tarvitsee kolme rullaa.

Kun sain tuvan yhden neljänneksen maalattua kahteen kertaan, asettelin kaikki tuvassa oleva rojut sen päälle, jotta sain paljastettua loput lattiasta. 

Nyt lattiasta on maalattu jo 2/3, ja loppuosan saan tehtyä varmasti tällä viikolla töiden jälkeen. Yhtenä iltana teippaan lattian loppuun ja maalaan kertaalleen ja toisena maalaan toiseen kertaan.

Sen jälkeen tämä kaaos alkaa helpottaa, kun verranaltakin voi alkaa jo purkaa kaapistoja ja laatikoita tuvan puolelle. Töihin paluun myötä tahti kuitenkin hidastuu, sillä en voi olettaa pääseväni mökille joka päivä, ja puutarhatöitäkin pitäisi ehtiä tehdä.

Jospa valmista tulisi vaikka... ensi kesäksi?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Onpahan ollut ikimuistoinen kesäloma! Ei minkään erityisen aktiviteetin tai matkan vuoksi vaan koko maata hellineen kolmenkymmenen asteen helteen ansiosta! Kun viime kesä oli niin kylmä, ettei oikein huvittanut tehdä mitään, tänä kesänä on saatu nauttia ulkoilmasta senkin edestä.

Helsingissä ollessamme olen ehtinyt tehdä muutakin kuin puutarhatöitä ja mökin remonttia. Olemme käyneet tytön kanssa uimassa Uimastadionilla ja Kumpulan maauimalassa. Tiistaina kävimme koko perheen kanssa retkellä Suomelinnassa - retkellä, jota on suunniteltu jo... muutaman vuoden. Oli itse asiassa hätkähdyttävää huomata, että emme olleet käyneet tytön kanssa Suokissa kertaakaan aiemmin, joten olihan se jo aikakin.

Kävimme tervehtimässä Suomelinnassa asuvaa Dorit Salustkij'ta, joka sattui saamaan samana päivänä vieraakseen myös Tämän kylän homopoika -Einon.

Dorit ja Eino kävivät lounaalla Suomenlinnan Susisaaren ruokalassa, mutta me olimme jo syöneet lounaamme, joten emme liittyneet seuraan. Paikka näytti kivalta, joten kokeillaan sitä sitten ensi kerralla.

Sen sijaan poika nukahti rattaisiinsa, ja me lähdimme tytön kanssa tutkimaan Susisaaren jännittäviä käytäviä.

Kävelymatka Kustaanmiekalla sijaitsevalle Kuninkaanportille oli yllättävän pitkä, mutta bastionin pimeät käytävät olivat kävelymatkan arvoiset.

En ollut itsekään käynyt koskaan näin syvällä Suomenlinnassa, enkä ollut nähnyt aiemmin edes Kustaanmiekan upeaa kallioista uimarantaa. Harmi vaan, että sinilevätilanteen vuoksi uiminen ei ollut suositeltavaa. Se ei kyllä näyttänyt haittaavan monia uimareita.

Käytävät olivat lapsesta huippujännittävät, varsinkin ne, joissa oli niin pimeää, että taskulampulle oli tarvetta. Muutaman käytävän lattialla oli vettä, mikä lisäsi jännitystä entisestään.

Käytäväretken jälkeen kävimme tutustumassa aiemmin tänä vuonna avattuun Café Siloon ja söimme aivan törkeän herkulliset voisilmäpullat.

Tarjolla oli myös Chjokon suklaajäätelöä, jota emme voineet vastustaa.

Ja koska ilman lämpötila oli kuin Italiassa, tilasimme vielä Aperol Spritzit.

Tässä välissä myös Dorit ja Eino liittyivät seuraamme, ja jatkoimme iltapäivän istumista Silon terassilla.

Lapset saivat katsella kahvilan sisäpuolella Ryhmä Hauta puhelimesta, ja hekin vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä.

Olipa kiva, että oli kerrankin aikaa lähteä vaeltelemaan Suomenlinnaan ja katselemaan siellä uusia paikkoja. Oli taas hetken aikaa tunne kuin olisi lomalla jossain vieraammassakin paikassa. Miten kaunista Suomenlinnan saarilla onkaan, aivan kuin aika olisi pysähtynyt siellä aikakauteen, jota muualla Helsingissä ei ole enää nähtävissä.

Kesäloma vetelee jo viimeisiään, mutta kesähän jatkuu edelleen! Puutarhamökin remontille on toki varattava aikaa, mutta eiköhän tässä vielä pienille retkillekin ehditä!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Islannin musiikki-ihme, Björk, kävi hämmästyttämässä suomalaista yleisöä tiistaina Finlandia-talossa, ja kävin itsekin katsomassa ja kuuntelemassa, mitä persoonallinen supertähti on tällä kertaa keksinyt.

Olin suoraan sanoen hieman varautunut, sillä Björkin musiikki on viime vuosina mennyt yhä erikoisempaan suuntaan. Se ei ole missään tapauksessa suuria yleisöjä kosiskelevaa eikä edes kovin helposti lähestyttävää. Enkä tarkoita, että sen sitä tarvitsisi ollakaan.

Itselleni on kyllä kuitenkin käynyt vuosien aikana niin, että tiemme Björkin kanssa ovat erkaantuneet. Pidin kovasti Björkin vanhemmasta tuotannosta, ja erityisesti Post-albumi vuodelta 1995 on loistava. Myös vuoden 2000 elokuvan Dancer in the Dark soundtrack, Selmasongs, kuuluu suosikkeihini. Mutta sitten kävi jotain, ja 2000-luvun albumit eivät enää avautuneetkaan itselleni. On myönnettävä, että uusimpia levyjä en ole edes kuunnellut.

Siksi konserttiin meneminen oli pieni riski. Aavistelin, että Björk esittäisi kappaleita lähinnä uusimmalta levyltään, ja greatest hits -tyyppistä konserttia olisi tuskin odotettavissa. Olen nähnyt hänet vain kerran aiemmin livenä, vuonna 1996 Pori Jazzeilla, ja nyt mietin, harmittaako jos jätän konsertin väliin. Päädyin siihen, että harmittaa. Konsertti olikin oikeastaan odotusten mukainen, mutta onnistui silti yllättämään.

Konsertin alussa seinälle heijastui teksti, jossa kerrottiin ihmiskunnan olevan hätätilassa ja kehotettiin yhdistämään luonto ja teknologia. Luonto oli läsnä kappaleiden sovituksissa, puvustuksissa ja lavasteissa. Laulaja itse oli pukeutunut valkoiseksi kukaksi, ja esiintymislava oli kuin vehreä puutarha. Teknologia oli puolestaan mukana mahtipontisissa laservaloissa ja taustascreenillä pyörivissä videoissa.

Yllättävintä oli kappaleiden sovitus. Lavalla nähtiin komppiryhmän lisäksi vain harppu ja huiluseptetti. Hauskaa oli muuten se, että konsertissa rumpuja soitti suomalainen Samuli Kosminen, joka tuurasi venähtäneen kiertueen kolmella viimeisellä keikalla Björkin varsinaista rumpalia.

Aivan varauksettoman ihastunut en konserttiin ollut. Koska en tuntenut suurinta osaa kappaleista etukäteen ja koska niiden sanoituksista oli täysin mahdoton saada selvää, myös niiden sanomat menivät täysin ohi. Huiluille sovitetut kappaleet kuulostivat yksi toisensa jälkeen kovin samanlaisilta ja mainstream-popin sointukiertoihin tottuneille korvilleni paikoin hälyisille riitasoinnuille.

Muutaman vanhemman kappaleen tunnistin: Isobel, Human Behaviour ja Anchor Song saivat myös isoimmat aplodit yleisöltä heti kappaleiden alettua. Laulaja oli itse kovin vähänsanainen. Ensimmäiset kappaleet hän kiitti islanniksi: "Takk!" ja vaihtoi sitten suomeen: "Kiitosss!". Konsertin loppupuolella hän kannusti ihmisiä nousemaan istuimiltaan, mutta kovin tanssittava tämän kehotuksen jälkeen soinut kappale ei ollut.

Konsertti oli kovin lyhyt, alle 1,5 tuntia mutta se tuntui aivan riittävän pitkältä. Nyt lienee aika kuunnella Björkin uusin levy läpi ja keskittyä ottamaan selvää, mistä laulut kertoivatkaan.

Olitko sinä paikalla? Mitä pidit?

Kuvia keikalta Livenationin sivuilla täällä.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Puutarhurointi on siitä jännää puuhaa, että näin keskikesällä vain muutamassa päivässä ehtii tapahtua isojakin muutoksia. Esimerkiksi punaherukka näyttää juuri nyt kypsyvän aivan silmissä!

Myös valkoherukka notkuu marjoja, jotka ovat pian kypsiä.

Karviaiset punertuvat.

Mustaherukkakin alkaa muuttua makeammaksi.

Omenapuihin on ilmestynyt isoja raakileita, ja niitä on paljon!

Tähtilaukka kukkii komeasti.

Vaaleanpunainen jaloangervo näyttää suloiselta.

Kärhön alta puskee komeaa ruusua.

Kasvatuslaatikoista pääsee pian poimimaan hernettä.

Tsinniat kukkivat yhä niin, että yksikään kukkimaan puhjennut kukinto ei ole lakastunut. Osa on leikattu jo mukaan leikkokukiksi.

Myös myskimalva toimii hyvin leikkokukkana ja kukkii runsaasti.

Kasvihuoneen puolelta olemme päässeet syömään ensimmäiset keltaiset kirsikkatomaatit. Ne olivat hyvin makeita.

Hunajamelonissa ei näy yhtään hedelmää, mutta kurkku alkaa tuottaa syötävää.

Vielä menee hetkinen, mutta kyllä tästä komea kurkku syntyy.

Kasvihuoneen ulkopuolella avomaankurkkukin puskee kurkkuja.

Sen sijaan keltainen kesäkurpitsa antaa yhä odottaa itseään.

Eilen saimme mukaan jo ensimmäisen astiallisen vadelmia. Perunoita joudumme sen sijaan odottamaan vielä tovin. Toivottavasti kuivuus ja kuumuus eivät verota hirveästi satoa...

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tuttu paikka, tuttu kuvakulma. Elvytimme kesäperinteemme yhden kesän tauon jälkeen ja kävimme syömässä lounaan Tertin kartanossa Mikkelissä.

Tertin kesäpöydän herkut ovat kuuluneet kesiimme jo pitkään, ja vain viime vuonna retki jäi väliin, sillä emme käyneet kesällä lainkaan Etelä-Savossa. Nyt korjasimme asian ja otimme myös mökkiämme isännöivät ystävämme mukaamme.

Saimme tällä kertaa pöydän kirjastohuoneesta, jossa on kaunis kaakeliuuni. 

Kartanossa kannattaa kurkkia myös muihin huoneisiin, sillä jokainen niistä on sisustettu yksilöllisesti ja runsain yksityiskohdin. Osa pöydistä on katettu ulos ja kartanon terassille.

On hauskaa, miten kartanossa on tunne kuin olisi vieraana jonkun kodissa. Valokuvat, koriste-esineet, sohvatyynyt: kaikki näyttää siltä kuin talon asukas olisi vain lähtenyt käymään jossain ja aika pysähtynyt viime vuosisadan alkupuolelle. Huoneissa soi klassinen musikki, ja musta-valkoisiin pukeutunut henkilökunta on superkohteliasta.

Kartanon pääsalissa tunnelma on ravintolamaisempi.

Kesäpöytä ei ole kertaakaan tuottanut pettymystä. Menu vaihtelee jonkin verran vuosittain, mutta tarjolla on aina useampaa sorttia kaloja, lihoja ja kasviksia.

Suurimpia suosikkejani olivat hauki-ceviche ja savumuikut.

Sekä aivan ohueksi siivutettu savustettu luomu-Highland-härkä.

Joka vuosi yhtä hyvältä maistuva klassikko on 125 vuotta vanhaan juureen leivottu talon oma näkkileipä.

Ruoat maistuivat erinomaisesti myös lapsille. 

Jälkiruokapöydästä löytyi jälleen klassinen kukkaissokerikakku, ja ainakin itselleni uutuutena tarjolla oli käsintehtyjä toffeekaramellejä.

Kartanon pihapiirissä on myös herkkukauppa, kahvila sekä Muotiaitta.

Yrttimaa on paitsi kaunis, se tuottaa yrtit kartanon kesäpöytään.

Jälleen kerran hyvin lämmin suositus Tertin kartanolle, johon kannattaa tulla pidemmästäkin matkasta. Kesäpöytä on katettuna lounailla klo 12 - 16 ja illallisella klo 18 - 21.

Haaveilemme edelleen yöpymisestä Tertin hotellissa, ja olisipa kiva päästä maistamaan joskus myös Tertin jouluateriaa.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hellevaroitus: luvassa tukalaa hellettä! Mikäpäs parempi paikka sen vastaanottamiseen kuin Rouvan Etelä-Savon-saunamökki, jossa emme ole käyneet kahteen vuoteen.

Päätimme silloin kaksi vuotta sitten, että mökki sijaitsee tässä elämäntilanteessa liian kaukana, ja kahden lapsen kanssa neljän tunnin automatka on yksinkertaisesti liikaa tehtäväksi joka toinen viikonloppu ja vain parin yön vuoksi. Päädyimme siis hankkimaan Herttoniemen-puutarhamökkimme ja antamaan saunamökin ystäviemme perheen käyttöön.

Tilanne on varsinainen win-win: he saivat kaipaamansa kesäpaikan, jota voivat käyttää kuin omaansa ja me puolestaan jonkun, joka huolehtii, että mökki on kunnossa nyt, kun emme itse sitä käytä.

Kivahan mökillä oli käydä kyläilemässä nyt, kun joka tapauksessa tulimme vierailulle anoppilaan. Automatka tuntui silti pitkältä pienimmän matkustajan kanssa, joten aivan heti emme ole palaamassa tämän mökin käyttäjäksi.

Rouva haaveili, että olisi saanut kerättyä pihasta mukaan kantarelleja, mutta ilma on ollut liian kuiva ja kuuma niille. Mustikoitakaan ei löytynyt pihasta kuin pieni kourallinen.

Kesän kuumimpien päivien kunniaksi kävin jopa itse uimassa järvessä. Edellisestä kerrasta onkin kaksi vuotta, ja viimeksi olen tänne Puulaveteen pulahtanut ehkä kolme tai neljä vuotta sitten. 

Vaikka tässä näyttääkin, että houkuttelen lasta veteen, tilanne oli täysin päinvastainen: hän oli uinut varmaan jo lähemmäs tunnin ennen kuin uskaltauduin itse järveen. 

Mutta vesihän oli siis oikeasti todella lämmintä, varsinkin pinnasta. Hyvä, että tuli käytyä!

Pienin mökkivieras pulikoi puhallettavassa kahluualtaassa, ja lopussa pääsimme vielä saunaan lämmittelemään.

Mökin emännän viransijaisuutta hoiteleva Sini paistoi lettuja.

Miten hyviltä ne maistuivatkaan!

Jälkiruoaksi paahdoimme vielä vaahtokarkkeja, joita dipattiin sulatettuun suklaaseen. Uuh.

Tänään käymme illemmalla mökillä ihan omalla porukalla, sillä ystävämme lähtivät jo kotiinsa.

Vaan olipahan hauskaa ja erikoista olla vähän niin kuin kyläilemässä omalla mökillä. Kiitos isännille vielä illasta!

Etelä-Savossa ollessamme olemme päässet jatkamaan myös lähes katkeamatonta kesätraditiota jo useamman vuoden ajalta: kesäretkeä Tertin kartanoon. Siitä lisää toisella kerralla.

Pages