Ladataan...
Isyyspakkaus

Jos minulta kysytään, Rouvan keittiön parhaat innovaatiot viime viikkoina ovat olleet maapähkinävoidippi porkkanatikuille ja sienipiirakka, jossa oli vaaleiden orakkaiden lisäksi tuoretta luumua! Hyvin ovat maistuneet myös hirvipata, maa-artisokkarisotto, paahdetut valkosipulit ja munakoisolasgnehko.

"Kas tässä uusi dippisuosikkini: neljä ruokalusikallista maapähkinävoita, puolikas valkosipulinkynsi tosi hienoksi raastettuna, ruokalusikallinen soijaa ja kolme ruokalusikallista rypsiöljyä. Kaikki kulhossa sekaisin lusikalla kiihkeästi sekoittaen. Käytän aika vetelää maapähkinävoita, joten kannattaa lisätä öljyä sen verran että saa itselleen mieluisan rakenteen. Seuraksi sitten vaikka porkkanatikkuja, nuo kuvan ovat omaa määrällisesti vaatimatonta mutta sitäkin makeampaa satoa.

Toivottavasti tykkäätte!

#keittiössänyt #maapähkinävoi #maapähkinädippi"

"Jos voisin, eläisin lämpimillä voileivillä. Onko siellä muita samankaltaisia?

#keittiössänyt #croquemonsieur #paahtajanainen"

"Wasabijauhepurkki tarttui maustelaatikossa käteeni päivänä eräänä, ja siitä se ajatus lähti. Manteleita pellille, päälle oliiviöljyä, suolaa ja sitä wasabijauhetta, kunnon myöhennys ja 200-asteiseen uuniin vajaaksi kymmeneksi minuutiksi paahtumaan. Mantelit sitten kärähtävät helposti, joten niitä kannattaa pitää silmällä ja sekoittaa muutaman kerran. Hyviä napsittavia vaikka drinkkien kanssa. #keittiössänyt #wasabimantelit #marraskuu #paahtajanainen"

"Kokkaan harvoin lihaa, mutta isänpäiväksi haudutin yön yli padallisen hirveä, mukana menossa myös sipulia, porkkanaa, kuivattuja suppilovahveroita, iso nippu oman mökin timjamia ja toki suolaa ja pippuria. Ihan hirmuisen hyvää! #keittiössänyt #hirvipata"

"Kun #paahtajanainen ei ole viime aikoina keksinyt mitä syötäisiin, hän on täyttänyt pellin perunalohkoilla, halkaistuilla kokonaisilla valkosipuleilla ja punasipuliviipaleilla, lorauttanut päälle hövelisti oliiviöljyä, maustanut suolalla ja oman mökin oreganolla, pöyhinyt mausteet tasaisesti ja asetellut valkosipulit leikkuupinta peltiä vasten, murentanut päälle fetaa ja paistanut 200-asteisessa uunissa vähän yli puoli tuntia, niin että perunat ovat ruskettuneet kauniisti.

Valkosipulit ovat eritoten kuusivuotiaan mieleen, hän voisi syödä niitä määrättömästi, eikä siinä mitään, superherkkua ovatkin!

#keittiössänyt #perunahulluus #siikli"

"Prinsessadippi sipseille, koska nyt on #suomensuurinkotiilta ja #putouskatsomo <3 (Pieni punajuuri, turkkilaista jogurttia, suolaa ja mustapippuria ja surrur sauvasekoittimella <3) #keittiössänyt #kotiilta #kotionparas #punajuurihulluus #punajuuriperhe"

"Keitin ison satsin oman mökin maa-artisokkia soseeksi, tietenkin kuorineen, ja osan käytin risottoon, tietenkin, risottoperhe kun ollaan. 

Leppoisaa isänpäiväviikonloppua, niin ja muistattehan että huomenna on #suomensuurinkotiilta!

#keittiössänyt #risottohommia #maaartisokkahulluus"

"Minulla on tapana ostaa munakoisoja iso määrä kerrallaan, ja esimerkiksi tänään hamstrasin niitä viisi Redin hävikkikauppa We Foodista. Paahdan kaikki kerralla uunissa, paloina tai viipaleina, pakkaan rasioihin jääkaappiin ja käytän sieltä viikon mittaan. 

Yhtenä päivänä tein paahdetuista munakoisoviipaleista pikalasagnehkon: sekoitin tomaattimurskapurkkiin puoli teelusikallista suolaa, teelusikallisen sokeria ja kaksi teelusikallista oreganoa. Sitten ladoin voidellun lasagnevuoan pohjalle kerroksen paahdettuja munakoisoviipaleita, kerroksen lasagnelevyjä ja kolmanneksen tomaattimurskasta. Sitten ladoin taas munakoisoviipaleet ja lasagnelevyt ja lisäsin seuraavan kolmanneksen tomaattimurskasta. Sitten vielä yksi kerros lasagnelevyjä, loput munakoisot ja loput tomaattimurskat pinnalle. Huuhtelin tomaattimurskapurkin vedellä, noin desillä, kaadoin vuokaan ja lopuksi ripottelin pinnalle vielä kerroksen juustoraastetta, niistä juustonkäntyistä, mitä jääkaapista löytyi. Paistoin vuokaa 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia ja sitten vain syömään.

#keittiössänyt #paahtajanainen #pikalasagnehko #lasagnehko #munakoisohulluus #gastronaatti2"

"Maustoin myslin vaihteeksi kanelilla (hövelisti 3 tl) ja kardemummalla (1 tl). Onko tässä siis joulumysliä? :-o #keittiössänyt #diygranola #mysli #joulumysli"

"Ja niin täällä alkoi pakastemustaherukkavispipuurokausi <3 (Onko tuo Suomen pisin yhdyssana? :D) #keittiössänyt #vispipuurohulluus #mustaherukka"

"Olin oikeastaan aikonut tehdä tavallisen sienipiirakan, mutta kävi ilmi, että voita oli luumun kokoinen nokare ja ranskankermakin mennyt miehen lauantaiseen pastakokkailuun. No, onneksi on hiivaton ihmetaikina, kirjastakin löytyvä luotto-ohjeeni, joka on pelastanut erinäisiä arki-iltoja kooten päälleen eriparisia asioita jääkaapista. 

Taikinaan tarvitaan vain desi vettä, puoli desiä oliiviöljyä, puoli teelusikallista suolaa ja hiukan vajaa kolme desiä (2 3/4 dl) vehnäjauhoja. Kaikki kulhoon, käsi perään ja hetken vaivaus, jotta saa aikaiseksi taikinan. 

Sitten vain pallero leivinpaperin päälle, painelu käsin pizzapohjan kokoiseksi pohjaksi ja sitten päälle haluamiaan täytteitä. Itse laitoin tällä kertaa parin juustonkäntyn raastetut jämät, neljä pientä viipaloitua ja paistinpannulla kullanruskeaksi karamellisoitua sipulia, viime viikonlopun sienisaaliin eli vaaleatorakkaat sekä viime hetken mielijohteesta yhden luumun hedelmävadilta. 200 astetta, puolisen tuntia ja syömään! #keittiössänyt #hiivatonihmetaikina #gastronaatti2 #sipulipiirakka"

"Yksi parhaista päätöksistä keittiöelämässäni oli karistaa omat ennakkoluulot hyvän leivän leipomisen mahdottomuudesta ja vain ryhtyä toimeen. Yhä hapanjuurileivonnan tiellä, kohta jo kaksi vuotta. 

Juuria on jatkuvassa käytössä kaksi, molemmat ihan omanlaisiaan. On hidas, ehkä jopa laiska, jonka kanssa leipomisen saa aloittaa ainakin kaksi päivää etukäteen. Ja sitten on nopea, suorastaan äreä, joka kohottaa taikinan kuin taikinan päivässä, usein allekin. Yhtä tärkeitä molemmat!

#keittiössänyt #hapanjuurileipä #juurileipojanainen #leipähulluus"

"Hävikkiravintola @ravintola_loop pelasti ja jakoi lauantaina ison kasan Härkistä, joka uhkasi mennä lakon takia roskiin. Mies lähti mukaan pelastustalkoisiin, ja niinpä meillä on nyt tuolla viisi (5) kiloa Härkistä :D

Suurin osa meni pakastimeen, Loopin mukaan se oli ok. 
Mies teki tajuttoman hyvää kaalilaatikkoa viikonloppuna, mutta mitäs muuta siitä kannattaisi tehdä? Ilmianna oma Härkis-lempparisi! 

#keittiössänyt #härkistä #eilopuihanheti #vegekaalilaatikko"

 

Rouva Instagramissa: @satu_koivisto

Sarjan edelliset osat:

 

Psst, jos et ole vielä ehtinyt ostaa Gastronaatti 2 -kirjaamme, löydät sen täältä: notofupublishing.com.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Huippusuosittu Andrew Lloyd Webberin Oopperan kummitus -musikaali palasi Kansallisoopperan lavalle peräti 41:llä näytöksellä, ja hankin luonnollisesti liput esitykseen heti, kun ne tulivat myyntiin.

Lienen kertonut aiemminkin, että Oopperan kummitus on vaikuttavinta, mitä olen musikaalilavoilla nähnyt. Ymmärrän toisaalta senkin, että toiset kokevat dialogin puisevaksi ja koko esityksen pitkästyttäväksi, mutta musikaalissa on yksinkertaisesti niin paljon niin loistavia ja kylmät väreet aikaan saavia sävellyksiä, että annan muut puutteet anteeksi. Phantom of the Opera, Think of Me, Past the Point of No Return, Wishing You Were Somehow Here Again... ja tietysti All I Ask of You ja Music of the Night. Viimeksi mainittujen kappaleiden koskettavuutta lisää myös se, että olen esittänyt niitä itsekin.

Jos jollekin musikaalin juoni ei ole tuttu, kerrataan se hyvin lyhyesti. Tarina sijoittuu 1880-luvun pariisilaiseen oopperataloon, jota piinaa "oopperan kummitukseksi" kutsuttu sarja outoja tapahtumia. Kummitus on itse asiassa oopperatalon alla olevissa luolastoissa asuva naamioitu mies, joka ihastuu oopperan nuoreen tanssijattareen, Christineen, jolla on salaisia laulun lahjoja. Hän kouluttaa Christinen oopperalaulajaksi, ja päättää tehdä tästä oopperan suurimman tähden. Christine tapaa yllättäen ensiesityksensä jälkeen nuoruutensa ihastuksen, Raoulin, ja kummitus tulee mustasukkaiseksi. Christinellä on tunteita sekä kummitusta että Raoulia kohtaan, mistä saadaan aikaiseksi kunnon kolmiodraama.

Musikaalissa on paitsi kevyempää musikaalimusiikkia myös kohtauksia kuvitteellisista oopperoista, joten se sopii erityisen hyvin esitettäväksi oopperatalossa.

Näin Kansallisoopperan sovituksen Oopperan kummituksesta jo kolme vuotta sitten, ja pieni skeptisyys vaihtui heti ihastukseksi. (Edellisessä postauksessa hieman enemmän produktiosta.) Englannin kieli toimi yllättävän hyvin, lavasteet olivat upeat ja pääosat loistivat. Ville Rusanen oli myös silloin nimiroolissa, ja tälläkin kertaa halusin ehdottomasti Rusasen esitykseen. Teknisesti parempaa laulajaa saa hakea, ja erityisen ilahduttavaa oli, miten hienosti Rusanen eläytyi Phantomin maaniseen rooliin. Oli ilo havaita, että oopperalaulajakin voi laulaa osuutensa enemmän musikaalimaisesti ja vähemmän oopperatyylillä.

Toista pääosaa, Christineä, esitti tällä kertaa Hanna-Liina Võsa, joka loisti roolissaan vähintään Rusasen kirkkaudella, ja vaativat lauluosuudet helisivät kirkkaasti ja puhtaasti. Kaikki laulut toimivat niin upeasti kuin Kansallisoopperalta voi odottaakin, oopperan orkesterin soinnissa oli enemmän volyymiä kuin teatteriorkestereissa yleensä ja tanssijatkin olivat Kansallisbaletin tanssijoita. Kaikki siis pääosin kohdallaan.

Tällä kertaa kiinnitin kuitenkin huomiota dialogin sujuvuuteen, ja joidenkin sivuosien esittäjien englannin lausuminen ja dialogin rytmitys eivät olleet samalla tasolla pääosien ja esityksen muun tason kanssa. Toinen kritiikkini koskee esiintyjien vuorovaikutusta. Muutamassa numerossa olisin nimittäin toivonut laulajien katsovan enemmän toisiinsa ja vähemmän yleisöön laulaessaan toisilleen.

Hieno esitys silti kaiken kaikkiaan, ja mielestäni Phantomin ottaminen ohjelmistoon on edelleen loistoveto Kansallisoopperalta. Soisin näkeväni oopperan lavalla lisääkin musikaaleja.

 

Kuvat: Stefan Bremer, Kansallisooppera

Ladataan...
Isyyspakkaus

Isänpäivä oli sangen leppoisa, ja se alkoi tukevalla aamiaisella, kuten arvata saattaa.

Croque Madame -leivät ovat meillä jo sellainen klassikko sekä isänpäivänä että äitienpäivillä, että meillä ei oikein muuta osaa edes ajatellakaan. Nyt kyllä heitin ilmaan, että entäpä, jos ensi äitienpäivänä tarjolla olisikin jotain muuta? Tässä on puoli vuotta aikaa miettiä, mitä se voisi olla.

Päiväkodin ansiosta isänpäivää vietetään kahdesti: tälläkin kertaa ensin perjantaiaamuna päiväkodin isänpäiväaamiaisella ja tietysti varsinaisena isänpäivänä.

Myös kortteja ja lahjoja tuli siis tuplasti, vaikka tyttö yrittikin pilke silmäkulmassa juksata, että saan sunnuntaiaamuna vain risuja. 

Isänpäivänä kuulemma kuuluisi saada lahjaksi miesten kirjoittamia sotakirjoja. Onneksi perheemme muut jäsenet eivät ole tällaista hoksanneet ja sain lahjaksi huomattavasti mieluisampia asioita.

Kuten reppuun kiinnitettävän isänpäivätupsun. Siinä on myös heijastinlankaa, mutta se ei aivan taida täyttää kaikkia varsinaisen heijastimen vaatimuksia.

2-v oli puolestaan askarrellut päiväkodissa kimalteisen tuikkulyhdyn.

Ainoa varsinainen toiveeni oli saada pelata lisää Settlers of Catania Rouvan ja tytön kanssa, ja se toive toteutettiin sunnuntaina jopa kahdesti. Hävisin molemmat pelit reippaasti. 

Paras lahja löytyi kuitenkin aamiaispöydästä. Se oli lippu Queen-yhtyeestä kertovan Bohemian Rhapsody -elokuvan näytökseen vielä samana iltana. Lahjaan sisältyi myös leffanaposteltavia: tytön valitsemia karamelleja ja itse paahdettuja manteleita.

Lahjat olivat hyvin mieluisia, ja varsinkin leffalippu erinomaisesti keksitty! Olin nimittäin puhunut, että haluaisin nähdä leffa mutta että "ei siihen varmaan ole oikein aikaa". Nyt oli, kun se oli varta vasten järjestetty!

Eikä siinä kaikki: pääsen vielä amerikkalaiseen parranajoon Frankiesilla.

Siinä siis valmiiksi vinkkejä ensi vuoden isänpäiväksi, jos jostain sattuu löytymään joku toinenkin isä, jota eivät sotakirjat hirveästi kiinnosta. Toimivat varmasti myös jouluna.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vauvakerho on jälleen koolla, tällä kertaa brunssin merkeissä!

"Vauvakerho" on vitsikäs nimi neljän ruokasomettajan poppoolle, jotka sattuivat kaikki saamaan omat vauvansa vain parin kuukauden sisällä keväällä 2016. Oma Rouvani, 52 Weeks of Deliciousness -Anne, Suolaa ja Hunajaa -Jonna ja Vatsasekaisin Kilinkolin -Riikka tapailivat lähes viikoittain ruoan merkeissä äitiysvapaillaan.

Nyt vauvat ovat jo 2,5-vuotiaita, ja Riikka on ehtinyt saada niitä sittemmin lisääkin kaksin kappalein, mutta vauvakerho kokoontuu edelleen aina, kun aikaa sille löytyy. Sovimme joskus aiemmin, että järjestäisimme kvartaalibrunsseja, mutta aivan siihen ei ole pystytty. Nyt kuitenkin päätimme, että on meidän vuoromme järjestää brunssi, ja kutsuimme kaikki kerhon jäsenet perheineen meille viime sunnuntaina.

Oli hätkähdyttävää huomata, että aikuisia ja lapsia on tässä porukassa jo yhteensä 15, joten vaikka pienimmät vielä ryömivätkin lattialla, iso ruokapöytämme alkaa käydä ahtaaksi.

Rouva teki brunssin pääruoaksi shakshukaa, siis tomaattikastikkeessa kypsennettyjä kananmunia, joten jos joltain puuttuu vielä idea isänpäivän aamiaiselle, kirjaapa nopeasti muistiin tämä resepti!

Kuori ja hienonna iso sipuli. Kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä ja lisää teelusikallinen jeeraa ja teelusikallinen murskattuja korianterinsiemeniä. Paista hetki sekoitellen ja lisää sitten sipuli. Kuullota se rennoksi ja lisää sitten kourallinen hienonnettuja lehtipersiljan varsia. Paista hetki ja lisää purkillinen säilöttyjä kokonaisia tomaatteja (tai murskaa tai muuta omaa tomaattisuosikkiasi, minä vain satun pitämään tässä vähän isommista sattumista). Huuhtele tomaattipurkki noin desillä vettä ja lisää pannulle. Mausta kastike teelusikallisella sokeria, puolella teelusikallisella suolaa ja parilla kierroksella mustapippuria myllystä. Hauduta kastiketta puolisen tuntia tai miten pitkään nyt ikinä maltat.

Tee kastikkeeseen neljä kuoppaa, riko neljä munaa yksi kerrallaan kahvikuppiin ja liu'uta koloihin. Laita kansi päälle ja hauduta niin, että valkuainen hyytyy, muutama minuutti. Lisää lopuksi pannulle kourallinen persiljan lehtiä hienonnettuna ja murennettua fetaa ja syö hyvän leivän kanssa.

(@satu_koivisto)

Anne toi mukanaan Brunssikirjan (Saara Atula & Jenni Häyrinen) opeilla tehtyjä marinoituja kikherneitä ja hernesalsaa sekä juustoja.

Riikalla ja Apupojalla oli mukanaan tuoretta juurileipää, punajuuri-saksanpähkinätahnaa ja porkkana-valkopaputahnaa. Molemmat tahnat Jonna Vormalan Jäävuoren huippu -salaattikirjasta.

Jonna toi puolestaan jälkiruoan: suloisen makeat rocky road -mokkapalat, joiden ohje on täällä.

Vierailijat ihastelivat myös tytön itse tekemiä chili-maustekurkkuja, jotka on tehty jopa itse kasvatetuista kurkuista! Itse ihailen myös tytön uutta kampausta, jonka leikkasin itse pari päivää aiemmin.

Kovin oli hauskaa ja hyvää, ja jälleen kyselimme toisiltamme, miksei tätä tehdä useammin.

Anne, seuraavan kerran teillä? Laitetaanko kalenteriin?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olen varmaan jo useamman kerran kertonut odottavani kovasti sitä, että pääsen pelaamaan lasten kanssa lautapelejä. Siis sellaisia oikeita lautapelejä, joista aikuisetkin pitävät.

Pelasimme jo kesällä Carcassonnea, ja pian sen jälkeen ymmärsin: Lapsihan on varmasti jo aivan valmis kokeilemaan Settlers of Catania, joka on ollut oma lempipelini jo opiskeluajoista lähtien.

Oli itse asiassa hätkähdyttävää kertoa tytölle, että hänen kummitätinsä ja -setänsä opettivat pelin meille noin kaksikymmentä vuotta sitten. Sittemmin hankin pelin ja kaikki sen silloiset lisäosat myös itselleni. Pelistä on tehty myös suomenkielinen painos, Catanin uudisasukkaat tai pelkkä Catan riippuen versiosta.

Peruspeli oli melko helposti opetettavissa lapselle. Pelissä rakennetaan siirtokuntia, kerätään resursseja (puuta, kiveä, viljaa, lampaita ja malmia) omilta tiluksilta, käydään kauppaa toisten pelaajien kanssa, laajennetaan omaa reviiriä rakentamalla teitä ja niiden päihin lisää siirtokuntia ja perustetaan siirtokuntien tilalle kaupunkeja.

Vaikka tiesinkin 6-v:ni hyvin skarpiksi tapaukseksi, hämmästyin itsekin, miten hän kävi jo ensimmäisessä pelissä kauppaa korteilla kuin vanha tekijä ja ymmärsi heti ensimmäisellä selityksellä, mitä resursseja teiden, siirtokuntien ja kaupunkien rakentaminen vaatii. Peli on kuitenkin periaatteessa tarkoitettu yli 12-vuotiaille (!).

Ainoa helpotus, jonka teimme peliin oli niin sanottujen kehityskorttien ostaminen. Ne ymmärtääkseen pitäisi osata lukea, ja oma versioni pelistä on vieläpä englanninkielinen. Ensimmäisen pelin pelasimme siis ilman kehityskortteja, ja toisen pelin niin, että otimme kehityskorteista mukaan vain sotilaat, jotta saimme häädettyä rosvon välillä pois alueelta, johon se oli jäänyt liian pitkäksi aikaa. 

Pohdin kyllä, että voisimme ottaa vähitellen mukaan lisää eri kehityskortteja, jolloin on helppo selittää kortti kerrallaan, mitä niillä tehdään. Seuraavaan peliin voisin esimerkiksi ottaa mukaan kortin, jolla voi rakentaa kaksi tietä ilmaiseksi.

Oi, miten iloinen olenkaan! Mainitsinko jo, miten paljon olen odottanut, että lapset tulevat lautapeli-ikään?   

Pages