Ladataan...
Isyyspakkaus

Voi kun voisi itse muistaa vielä sen, miltä tuntui oppia lukemaan. Sen, miten paperille piirretyt viivat ja koukerot alkoivat hahmottua kirjaimiksi, kirjaimet yhdistyä mielessä äänteisiin ja kirjainpuuro vähitellen jäsentyä sanoiksi ja lauseiksi.

Isän se saa ainakin tuntemaan ylpeyttä, kun tytär lukee keittiön lattialla mummoltaan saamaansa kirjettä ja hihkaisee innoissaan: "Isi, se kadonnut aurinkolasikotelo löytyi mummolan pihalta pensaan takaa!"

* * *

Tyttö innostui kirjoittamaan elämänsä ensimmäiset kirjeet pari viikkoa sitten, kun hän näki Top Model -lehdessä lukijapalkintona olleen setin, jossa oli kivoja kirjepapereita ja -kuoria. Emme osallistuneet kilpailuun vaan kävimme katsomassa kirjakaupassa, olisiko siellä vastaavaa settiä. Sellainen löytyi.

Ostos oli merkittävä, sillä tyttö teki sen omilla rahoillaan. Ne hän puolestaan ansaitsi keräämillään pulloilla ja tölkeillä. Tämä harrastus taas sai alkunsa kesällä, kun uusi lastenhoitajamme vei lapset kesällä "roskakävelylle" ja roskien lisäksi kaduilta löytyi useita pulloja ja tölkkejä. Kun kerroimme, että tyttö saa pitää kaikki rahat, joita niiden palauttamisesta saa, hänen silmiinsä syttyi innostuksen kipinä. Hän alkoi suunnitella, miten kerää niin paljon pulloja, että voi ostaa BabyBorn-nukelleen lisää vaatteita.

Pullojen keräämisinnostus on jatkunut, ja olemme Rouvan kanssa alkaneet itsekin poimia mukaamme jonkin tyhjän pullon tai tölkin, jos sellainen tulee kadulla vastaan. Tähän mennessä tytön säästöpossuun on kerääntynyt jo yli neljäkymmentä euroa palautusrahoja! Koska rahat ovat hänen omiaan, olemme myös antaneet luvan, että hän saa päättää itse, mitä niillä ostaa. (Tietysti keskusteltuaan suunnitelmistaan ensin kanssamme, ja varasimme itsellemme tietysti myös tietyn veto-oikeuden.)

Kirjepaperiostos oli ensimmäinen palautusrahoilla tehty.

Heti kirjepaperipakkauksen avattuaan hän alkoi kirjoittaa kirjeitä. Yhden mummolle ja papalle, yhden mummille ja yhden isomummolle ja isopapalle. Hän kirjoitti kirjeet kysymättä neuvoja, taitteli paperit kuoriin ja liimasi ne kiinni. Hän kirjoitti kuoriin osoitteet kirjoittamieni mallien mukaan ja valitsi niihin kauneimmat postimerkit. Sitten kävimme sujauttamassa kirjeet yhdessä postilaatikkoon.

* * *

Vähintään yhtä jännittävää kuin kirjeiden lähettäminen oli se, kun niihin saapui vastauksia. En tiedä, mitä tytön kirjoittamissa kirjeissä luki, mutta vastauksista päätellen niissä oli ainakin esitetty joitain kysymyksiä. Kirjeet olivat olleet hyvin iloisia yllätyksiä kaikille. Oman isoisäni käsiala oli tytölle sen verran vaikeaa, että luimme kirjeen yhdessä, mutta äitini kirjeen hän luki ilman apua. Se oli kirjoitettu kirjepaperille, jonka painoin itse lähes 30 vuotta sitten. Huomasin, että kirje sujahti illalla tytön reppuun. Sitä esitellään varmaan ensi viikolla eskarissa.

Ja kirjeisiin vastaaminen on jo suunnitteilla.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Paras omenahillo tulee uunissa! Olen aivan tosissani. Tämän parempaa omenahilloa ei ole. Tähän hilloon omenoita ei tarvitse edes kuoria. 

Uunissa paistettaessa omenat karamelisoituvat ja niiden maku tiivistyy, ja tuloksena on ihanan täyteläinen omenahillo, jota voisi syödä ihan pelkiltään. Toisinaan ehkä ihan vähän syönkin. 

Hillo toimii sellaisenaan myös vaikkapa jogurtissa ja pannukakun tai leivän päällä, ja jos oikein haluan panostaa, laitan omenahilloleivän päälle vielä siivut juustoa! Tänäkin syksynä tätä hilloa on tehty jo useamman kerran, ja hillot riittävät varmasti jopa useaksi viikoksi :D

Uuniomenahillo

Ainekset

  • 2½ kg omenoita (kirpeitä, sellaisia jotka puistattavat)
  • 1 kg hillosokeria
  • 1 rkl kanelia

Valmistaminen

  1. Pese omenat. Halkaise omenat neljään osaan ja poista kota. sanottakoon se vielä kerran: ei tarvitse kuoria!
  2. Kaada omenanpalat isoon kattilaan. Lisää kaneli ja sokeri ja sekoita.
  3. Paista hilloa 150-asteisessa uunissa, kunnes omenat pehmenevät ja neste muuttuu kullankeltaiseksi siirapiksi, ainakin kaksi tuntia (itse pidän kolme). sekoita muutaman kerran paistamisen aikana.
  4. Pese yön yli liotetut lasipurkit huolellisesti käsin tai astianpesukoneessa. Keitä purkkeja kansineen kattilassa kymmenen minuuttia. valuta puhtaan keittiöpyyhkeen päällä.
  5. Soseuta hillo sauvasekoittimella. Jos perheessä on omenankuorenpalasten ja omenoihin jääneiden siemenkodan jäämien suhteen kriittisiä jäseniä, kaada hillo osissa isoon mutta pienireikäiseen siivilään ja paseeraa hillo siivilän läpi toiseen astiaan.
  6. Jaa kuuma hillo kuumiin purkkeihin piripintaan, pyyhi hilloroiskeet puhtaalla talouspaperilla, väännä kannet kiinni ja nosta jäähtyneinä jääkaappiin tai kellariin. Varmista, että kannen keskusta painuu parissa päivässä kuopalle, se on merkki siitä, että purkki on suljettu tiiviisti. Jos näin ei tapahdu, ei huolta, aloita hillojen syöminen niistä purkeista

Resepti on myös Gastronaatti 2 -kirjassa.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Alko

Yhdenkään lapsen ei tulisi kärsiä alkoholin vuoksi. Tästä muistuttaa myös kotimaisen Platonic Partnership -pelifirman tuottama ja viime vuonna pc-versiona julkaistu Lydia-peli, jonka Alko tuo nyt saataville myös mobiiliversiona.

Lydia on interaktiivinen tarina, jossa pieni tyttö elää alkoholistiperheessä ja kärsii vanhempiensa juomisesta. Peli sai viime vuoden Finnish Game Awardseissa Vuoden luova saavutus -palkinnon, ja se palkittiin myös vuoden kotimaisena pelinä. Platonic Partnership puolestaan palkittiin viime vuoden GameXpo-messuilla vuoden suomalaisena pelikehittäjänä.

Teemaltaan tärkeä peli herätti huomiota myös Alkossa, sillä se sopi erinomaisesti Alkon Lasten seurassa -ohjelman teemaan. Vastuullisuusohjelman tavoitteena on katsoa aikuisten alkoholinkäyttöä lasten silmin ja haastaa vanhempia pohtimaan, miten he käyttävät alkoholia lasten seurassa ja millaista esimerkkiä he antavat. 

Alun perin englanninkielisenä tuotettu ja maksullinen peli on nyt käännetty suomeksi, ja Alko tarjoaa sen maksuttomasti kaikille suomalaisille Applen Appstoresta ja Google Play Storesta.

Peli on itse asiassa pieni digitaalinen novelli, jossa pelaaja ohjaa Lydia-hahmoa eteenpäin tarinassa ja reagoi haluamallaan tavalla dialogiin. Tarina kuitenkin etenee Lydian valinnoista riippumatta huonoon suuntaan yhtä väistämättömästi kuin vaikea alkoholismi. Peli on pääosin surullinen, iloisimmillaankin melankolinen ja pahimillaan ahdistava.

Lydian tarina alkaa siitä, kun hänen vanhempansa järjestävät juhlat, ja pieni tyttö passitetaan omaan huoneeseensa nukkumaan. Hän ei saa kuitenkaan unta, sillä alakerrasta kantautuvat voimakas musiikki, aikuisten äänet ja jossain varjoissa vaanivan hirviön pelko pitävät hänet valveilla. Hän löytää turvakseen nallen ja vaatekaappinsa perältä oven toiseen aikaan ja paikkaan ja lähtee etsimään nallen kanssa hirviötä sieltä.

Ilmselvää on, että hirviö ei ole vaatekaapissa elävä mörkö vaan päihteet ja elämä niitä liiaksi käyttävien vanhempien kanssa. Lydian ympärillä elävät aikuiset saavat hänet tuntemaan itsensä arvottomaksi ja syypääksi kaikkiin vanhempiensa ongelmiin.

Tarina jakautuu useampaan pieneen lukuun, joiden kautta päästään kurkistamaan myös tulevaisuuteen ja Lydian teini-ikään, joka ei vaikuta kovinkaan paljon valoisammalta. 

Zombieiksi muuttuneet vanhemmat ja keittiössä oksentelevat vieraat aikuiset ovat tietysti hyvin äärimmilleen vietyjä huonoja esimerkkejä, mutta ne antavat ajattelemisen aihetta myös kohtuukäyttäjälle.

Tarina saa ajattelemaan sitä, miten pelottavaa pienestä lapsesta voi olla se, jos se aikuinen, jonka pitäisi olla kaikkein turvallisin, muuttuukin joksikin toiseksi. Se myös muistuttaa siitä, miten lapset kuulevat ja ymmärtävät yllättävän paljon silloinkin, kun heidän ei oleta kuuntelevan. Isänä sydämeni särkyy pelkästä ajatuksesta, että lasteni pitäisi pelätä minua tai että he kuulisivat suustani jotain, joka särkisi heidän sydämensä.

Visuaalisesti peli on taideteos. Jokainen ruutu ja kuva on piiretty taidokkaasti kuin maalaus. Tarina on pääosin mustavalkoinen ja mustanpuhuva, mutta värillisiä elementtejä on mukana korostamassa harkittuja yksityiskohtia.

Hypnoottinen musiikki on olennainen osa tunnelmaa, joten peli kannattaa ehdottomasti pelata luurit korvilla. Lastenhuoneeseen aikuisten juhlista kantautuvat möykkä ahdistaa jopa pelaajaa, joten ei ihme, että Lydia karkaa melua toiseen maailmaan. Hahmot eivät varsinaisesti puhu, mutta dialogin taustalla kuuluu hahmojen sanatonta ääntelyä: lapsen pulputusta ja humalaisten aikuisten laahaavaa mongerrusta.

Tarinan kesto on noin 1,5 tuntia, joten pelin voi pelata helposti läpi yhdessä illassa. Pelin pelaamisessa ei tarvita varsinaisia taitoja: tarina etenee ruutua ja siinä näkyviä vaaleita ympyröitä näpäyttämällä, ja välillä peli pyytää pelaajaa valitsemaan, millaisella tunteella Lydia reagoi dialogiin.

Luulen, että Lydian vanhempien kaltaiset ongelmakäyttäjät eivät tätä peliä löydä, mutta jos löytävät, se saa toivottavasti heidät näkemään ongelmansa lapsen silmin. Meille muillekin se on hyvä muistutus miettiä omaa alkoholinkulutusta ja erityisesti sitä, miten paljon alkoholia lasten seurassa on järkevää nauttia. Toiset vetävät nollalinjalla, toiset taas haluavat osoittaa, että alkoholia voi käyttää kohtuudella. Siitä kaikki lienevät yksimielisiä, että perskännit ja lapset eivät kuulu samaan tilaan.

Tämä on juuri se, mitä pelintekijät ja Alko toivovatkin: "Jos yksikin pelaaja kokee ymmärtävänsä enemmän alkoholismista tai alkaa miettiä omaa alkoholinkulutustaan, olemme saavuttaneet tavoitteemme pelin kanssa."

Lydia-pelin voit ladata Applen Appstoresta tai Google Play Storesta.

Jos haluat lisätietoa lapsuudenkodin päihteiden käyttöön liittyen, tutustu sivustoon lasinenlapsuus.fi.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Syyskuun viimeiset viikonloput ovat myös viimeisiä mökkiviikonloppuja. Vietimme tämänkin viikonlopun siis Herttoniemessä kukkien taimia istutellen ja omenoita keräillen. 

Saimme myös vieraita, kun ystävämme Eve ja Lasse tulivat pyörähtämään suloisen tyttärensä kanssa. Eve ja Lasse ovat monille tuttuja omasta Jetlaggies-matkablogistaan, ja ylittipä Even kuva iguaanista ja delfiinistä taannoin myös kansallisen uutiskynnyksen päästyään koko maailman ihmeteltäväksi Applen Instagram-tilillä.

Vajaan vuoden poikaamme nuorempi tyttönen katseli ihaillen, miten poika potkutteli siskoltaan perityllä skuutilla pitkin pihaa.

Jännää, miten näitä kahta pientä katsellessa tämä isoin pieni vaikuttikin yhtäkkiä niin kovin isolta. Kun toiset pikkuiset juoksentelivat nurmikolla, hän otti käteensä lapion ja auttoi äitiään taimien istuttamisessa. Ja etsi tietysti siinä samalla myös kastematoja.

Omenat ovat tänä vuonna kypsyneet aiemmin kuin edellisinä vuosina. Sain ajan mehuasemalta vasta kahden viikon päähän, joten pari puun sato ehtii mennä jo siinä ajassa liian kypsäksi. Yhdessä puussa, siinä, joka yleensä kypsyy vasta lokakuussa, on kuitenkin todennäköisesti mehustuskunnossa olevia hedelmiä.

Muuten omenaa on saatu jälleen aika lailla sen verran, mitä itse tarvitsee. Jääkaapissa on useampi purkki hilloa, ja omenapiirakkaa ja -paistostakin on syöty useamman kerran. Laitoinkin Evelle ja Lasselle mukaan kaikki omenat, joita puista oli pudonnut eilisen jälkeen eli n. 8 kg.

Olen katsellut muiden puutarhureiden omenapuita hieman kateellisina, sillä meidän hedelmämme ovat kovin pieniä ja vaatimattomia verrattuna moniin muihin puihin naapureissa. Varsinaisia tosi hyviä syömäomenoita ei ole oikein yhdessäkään puussa. Tämä punainen, hieman raidallinen omena on parhaasta päästä makunsa puolesta.

Tänä vuonna kokeilemamme kaalit eivät ole tuottaneet kummoista satoa. Varhais- ja kukkakaalit eivät onnistuneet, mutta nyt ruusukaalit näyttävät jo hieman lupaavammilta.

Toivotaan, että mikään elukka ei syö näitä ennen kuin ne ovat riittävän suuria ihmisravinnoksi.

Kurkkumme koki yllättävän toipumisen. Kun vielä pari viikkoa sitten näytti siltä, että kurkkujen aika on ohi ja kaikki varret kuihtuvat pois, yksi kurkku otti kunnon syysspurtin. Se pukkasi esiin monta uutta kukkaa, ja nyt niistä näyttää tulevan vielä ainakin muutama kurkku. 

Ihastelimme Even ja Lassen kanssa mökin sisällä mökin remontin edistymistä. Remonttifirma ja sähköasentaja ovat saaneet hommia eteenpäin kivasti viime päivinä, ja et ikinä arvaa: mökin keittiön uusi tiskipöytä ja hana ovat jo paikoillaan niin, että vesi tulee ja menee! Homma on kuitenkin vielä sen verran kesken, että en halua esitellä keskeneräistä työtä. Ensi viikonloppuna saattaisin päästä maalaamaan verantaa!

Jännää, miten kesäiseltä viikonloppu tuntuikaan. Lämpimämpää nyt taisi olla kuin vuosi sitten kesällä. Vaikka osa kasveista on jo ruskettunut, osittain kuivan kesän vuoksi, daaliat ovat vielä upeasti kukassa.

Myös lasten äitienpäiväksi idättämät auringonkukat jaksavat vielä kukkia.

Kiitos Evelle ja Lasselle käynnistä, oli hauska nähdä! Ensi kesänä istutaan täällä iltaa ja päivää vaikka useamminkin!

Ennen sitä kuitenkin mökin remontin tekeminen loppuun. Ja siis jo ensi viikolla verannan maalaukseen?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Terveiset Skotlannista! Tai oikeastaan Helsingistä, mutta palasin juuri kotiin kolmen päivän työmatkalta Skotlantiin.

Postauksen kuvat ovat Edinburghista, mutta matkan varsinainen määränpää oli Dundee reilun tunnin matkan päässä Edinburghista. Dundeessa sijaitsee yhteistyökumppanimme, Outplayn, toimisto, ja tavaksemme on muodostunut tavata kerran kvartaalissa kasvotusten. Outplay kehittää Angry Birds Pop -kupla-ammuskelupeliä, josta vastaan Roviolla.

Edellisellä kerralla matkalla oltiin vain yhden yön verran: saavuimme maahan aamulla, palaveerasimme päivän, jatkoimme palavereja seuraavana päivänä ja palasimme iltalennolla kotiin.

Reissu oli silloin kuitenkin sen verran rankka, ja kotonakin olin vasta yöllä yhden jälkeen, että päätin, että tällä kertaa matkalla ollaan kaksi yötä. Tein tämän jo ihan vaimoanikin ajatellen, jotta en häiritsisi hänen uniaan kolistelemalla kotona pikkutunneilla.

Nyt vedettyämme palaverit loppuun torstaina, hyppäsimme kollegani kanssa ScotRailin kyytiin ja hurautimme Dundeesta Edinburghiin, josta paluulentomme lähti perjantaiaamuna. Olimme perillä iltapäivän päätteeksi, joten ehdimme nähdä kaupunkia sen verran, mitä näkee kävelymatkalla juna-asemalta hotellille ja pyörähtämällä syömässä ja oluella.

Vanha kaupunki oli sokkeloinen ja mäkinen ja täynnä tummasta kivestä rakennettuja jylhiä taloja, linnoja ja torneja. Kaupunkia vartioi sen korkeimmalle kalliolle rakennettu linna.

Nähtävyyksien sijaan tärkeämpää oli kuitenkin saada syötävää. Ja paikallisten skottiherkkujen sijaan päädyimme syömään aivan törkeän hyvää korealaista BBQ:ta (DaoChef Korean BBQ).

Tilasimme puolivahingossa ja nälissämme ruokaa niin paljon, että sillä olisi ruokkinut vielä kolmannenkin. Ohueksi suikaloitua nautaa, mustekalapullia, kimchimunakasta, tofu-bibimbapia, udon-nuudeleita, kimchiä...

Ehkä seuraavalla reissulla ehdin katsella kaupunkia vähän enemmän ja käydä linnassakin. Se on edessä talvella.

Tämä kuitenkin Skotlannista tällä erää. Kiva olla kotona.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Helsingin kaupunginteatterin uutuusmusikaali, Samuel Harjanteen ohjaama Kinky Boots sai ensi-iltansa viime viikolla. Alun perin komediaelokuvasta peräisin oleva tarina on tuotu Cyndi Lauperin säveltämänä musikaalina Broadwaylle vuonna 2013 ja palkittu silloin mm. parhaana musikaalina.

Näin sattumoisin musikaalin pari vuotta sitten juurikin Broadwaylla (voit lukea täältä silloisia ajatuksiani), ja musikaalista ei sillä kerralla tullut omaa Broadway-suosikkiani. (Täällä muita Broadway-kirjoituksiani). Cyndi Lauperin musiikki svengasi kyllä hyvin, mutta yksikään kappale ei jäänyt mieleeni sellaisena, että haluaisin kuunnella vaikkapa musikaalin levytystä jälkikäteen.

En siis ollut aivan järisyttävän innoissani, kun kuulin HKT:n uutuusmusikaalin olevan juuri Kinky Boots. Lisäksi silloin kaksi vuotta sitten en löytänyt tarinasta sellaista tarttumapintaa, joka olisi tehnyt siitä jotenkin samaistuttavan ja sitä kautta erityisen koskettavan.

Nyt lienee paikallaan kerrata vielä juoni pikaisesti niille, jotka eivät sitä tunne.

Englantilainen miesten kenkiä valmistava Price & Son -tehdas saa uuden johtajan, kun kenkätehtailija Mr. Price kuolee, ja hänen pojastaan tulee pakon edessä tehtaan uusi johtaja. Tehdas painii taloudellisissa vaikeuksissa, mutta nuori herra Charlie Price saa idean, joka voisi pelastaa tehtaan ja sen työntekijät irtisanomisilta. Hän on tavannut sattumoisin drag-artisti Lolan, joka valittaa, miten helposti korkosaappaiden korot katkeavat. Charlie keksii, että tehdas voisi alkaa valmistaa kenkiä miehille, jotka pukeutuvat naisiksi.

Lolassa ja hänen drag queen -seurueessaan on aika lailla sulateltavaa tehtaan väelle. Lolan suunnittelemat kengät on tarkoitus saada esille tärkeään muotitapahtumaan Milanoon ja sitä kautta koko maailman tietoisuuteen, mutta Lolan ja Charlien on voitettava tehtaan työntekijät puolelleen.

Höpsön juonen taustalla on kuitenkin vakavia teemoja siitä, millaisia odotuksia vanhemmilla on lapsiaan kohtaan, miten työntekijöitä voi kohdella ja miten hyväksyä muut ihmiset, jos he ovat jollain tavalla erilaisia kuin mitä itse on.

Tällä taustalla lähdin siis hieman varautuneesti Helsingin kaupunginteatteriin, mutta toisaalta juonen puolesta tiesin nyt mitä odottaa.

HKT on tuottanut varsin onnistuneita sovituksia Broadway-musikaaleista, joten tiesin tuotannon olevan huippulaatua. HKT:n musiikkiteatteria tekevissä näyttelijöissä on myös upeita laulajia, joten heidän puolestaan ei tarvinnut jännittää. Paitsi että tarvitsi: Lolan osalta.

Lolan rooli on vaativa paitsi laulun suhteen, myös siksi, että näyttelijän olisi oltava uskottava drag queen. Lolan esittäjäksi paljastui jo viime keväänä suurelle yleisölle melko tuntematon Lauri Mikkola. Muistin hänet kuuden vuoden takaisesta Voice of Finlandista, ja sen perusteella uskalsin odottaa, että hän olisi ainakin laulajana hyvä.

Mutta voi pojat ja tytöt ja kaikki siltä väliltä, miten järjettömän hyvä Lauri Mikkola olikaan! Sen lisäksi, että Mikkola esitti Lolan korkeaa miesääntä vaativat laulut virheettömästi, hän todella täytti Lolan kimaltelevat korkosaappaat kuin vanha drag-tekijä ja yllätti erittäin positiivisesti myös näyttelijänä. Hänessä on karismaa, joka toimii niin mahtipontisissa laulunumeroissa kuin kohtauksissa, joissa Lola - tai miesten vaatteet ylleen vaihtanut Simon - osoittaa herkkyyttä ja haavoittuvuutta.

Hyvin iso osa Kinky Bootsista ja sen toteutuksen onnistumisesta on kiinni Lolan esittäjästä, ja HKT on tehnyt valinnallaan täysosuman.

Myös muu casti ansaitsee toki kiitoksensa. Toista miespääosaa, tehtaanjohtaja Charlietä, esittää useissa musikaaleissa loistanut Petrus Kähkönen (mm. Vampyyrien tanssi, Shrek), joka esittää oman osansa vakuuttavasti ja vahvasti. Kähkösen laulu on aina yhtä ilahduttavaa kuultavaa.

Miespääosiin verrattuna naisnäyttelijöillä on tässä musikaalissa pienemmät roolit. Charlien tyttöystävänä, Nicolana, vilahtaa muutaman kerran Raili Raitala ja samaan mieheen salaa lätkässä olevaa Laurieta esittää Anna Victoria Eriksson. Laurien rooli on itse asiassa Nicolaa isompi, ja Eriksson pääsee esittämään myös komediennen taitojaan hassuttelevana tehdastyöntekijänä. Molempia naisia olisin kuunnellut mielelläni enemmänkin.

Isossa osassa ovat myös Lolan enkelit, piikkikoroissa tanssiva ja akrobaattisia temppuja tekevä ryhmä drag queeneja. Huh. Piti ihan tarkistaa käsiohjelmasta, olivatko kaikki tanssijat todella miehiä. 

Puvustuksen, valaistuksen ja lavasteiden osalta HKT on pannut parastaan, ja erityisesti drag queenit ovat peruukkeineen ja erilaisine korkokenkineen huikeita ilmestyksiä. Lolan asuissa on Lady Gagaa, Liza Minnelliä, Evitaa ja Jessica Rabbitia.

Kun vedetään överiksi, tehdään se täysillä ja ylpeydellä!

Myös 6-vuotias musikaalifanimme pääsi mukaan esitykseen. Koska olin nähnyt show'n jo aiemmin, arvioin, että sen voi katsoa myös lapsen kanssa. Hän pitikin esityksestä kuulemma "tosi tosi tosi kovasti".

Teema herätti kuitenkin kysymyksiä, ja pohdimme esityksen jälkeen yhdessä, miksi ne miehet halusivat pukeutua naisten vaatteisiin ja halusivatko he siis olla tyttöjä. Päädyimme yhteisesti siihen, että ihmiset ovat erilaisia ja muistelimme myös show'n tärkeintä sanomaa ja opetusta: hyväksyä joku sellaisena kuin hän on. Ei aina tarvitse edes ymmärtää, miksi joku on erilainen. Jotenkin tämä sanoma tuntui erittäin ajankohtaiselta, ja musikaali upposi itseenikin paremmin kuin kaksi vuotta sitten Broadwaylla.

Esityksestä jäi erittäin hyvä mieli ja iloinen tunnelma koko viikonlopuksi. Tällaista iloista menoa ja kaikin puolin hienosti toteutettua musiikkiteatteria on ilo katsoa, eikä ihmekään, että yleisö osoitti suosiota seisaaltaan eikä aplodeista ollut tulla loppua.

Siis hyvin lämpimät suositukset Kinky Bootsille. Tällaista show'ta ei ole aiemmin kaupungissa nähty eikä varmasti tulla hetkeen näkemäänkään!

 

Lippu saatu Helsingin kaupunginteatterilta.

Kuvat: Mirka Kleemola, Helsingin kaupunginteatteri

Pages