Ladataan...
Isyyspakkaus

Kesän vaihtuminen syksyksi alkaa näkyä jo lautasillakin. Kun vielä pari viikkoa sitten söimme kilokaupalla oman kasvihuoneen tomaatteja ja kurkkuja, niiden tuotanto alkaa olla tältä vuodelta ohi. Omenaa sen sijaan riittää, ja tänään pääsimme herkuttelemaan myös itse kasvatetuilla lohkoperunoilla! 

Eipä olla nähty pitkään aikaan, #gastronaatti-aioli!

Tänään nostin mökiltä viimeiset Siiklit, ja isoimmat niistä pääsivät 200-asteiseen uuniin oliiviöljyn, suolan ja hienonnettujen korianterinvarsien kanssa melkein tunniksi.

Jos et vielä tunne sauvasekoittimella tehtyä aiolia, nyt kannattaa tehdä lähempää tuttavuutta! Kuori ja hienonna kaksi valkosipulinkynttä. Laita ne, 2 tl Dijon-sinappia, puolen sitruunan mehu, 1/4 tl suolaa, ihan pikkuisen valkopippuria ja kananmuna korkeaan kapeaan kannuun, sauvasekoittimen mukana tullut on hyvä. Valuta lopuksi päälle 2 dl rypsiöljyä. Kaikkien aineiden täytyy olla huoneenlämpöisiä. Laita sitten sauvasekoittimen terä kannun pohjalle, käynnistä laite ja nosta hiljalleen ylös. Muutama sekunti, ja elämäsi paras aioli on valmista!

Kaksivuotias perunakriitikkokin hyväksyi jostain syystä nämä perunat ruokavalioonsa :D #keittiössänyt #uunipottuja #paahtajanainen

Tänään #paahtajanainen paahtoi kukkakaalia ja varsiparsakaalia (myös jälkimmäinen suomalaista!): tein kulhossa kastikkeen karkeasta Dijon-sinapista, oliiviöljystä, suolasta ja pippurista ja pyöräytin paloitellut kaalit seoksessa, toki lehtineen. Sitten vain kaalit pellille ja 175-asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi, niin että palat ovat vielä napakan pureskeltavia. #keittiössänyt #syksy

Tänään oli pastaperjantai: surautin sauvasekoittimella kannussa tahnaksi tölkillisen keitettyjä kikherneitä, avokadon, raastetun ison valkosipulinkynnen, puolikkaan punaisen chilin, puolikkaan sitruunan mehun ja pienen kourallisen ruohosipulia, kun sitä jääkaapissa oli, kaavin tahnan kulhoon, maustoin suolalla ja pippurilla ja lisäsin sitten valutetun spagetin ja sekoitin.

Lautasilla päälle vähän oliiviöljyä ja auringonkukansiemeniä. Aikaa meni vartti eli se, mitä spagetin keittäminen vei. Rentoa viikonloppua! #keittiössänyt #pastapäivä #perjantaiillanhuumaa

Somemaailmassa on nyt kohistu @satokausikalenteri'n neljän raaka-aineen kesäkurpitsalasagnesta, eikä syyttä. Meillä ei ollut viikonloppuna kesäkurpitsaa mutta pihvitomaatteja sitäkin enemmän, joten päätin kokeilla, voisiko samaa ideaa soveltaa niihin.

Ladoin vuoan pohjalle kerroksen tomaattisiivuja, levitin ohuen kerroksen basilika-cashewtahnaa (juu, sitä meillä riittää) ja kerroksen lasagnelevyjä. Jatkoin kerroksia niin kauan kuin tomaatit oli käytetty, ja sitten lopuksi ripottelin pinnalle kunnon kerroksen juustoraastetta. Paistoin lasagnea 200-asteisessa uunissa runsaan puoli tuntia, ja annoin sen vetäytyä melkein saman ajan.

Maistui, koko perheelle ja jäi alkuviikon lounaiksi, onneksi <3 #keittiössänyt #lasagne #pikalasagne #sadonkorjuu #tomaattihulluus #neljänraakaaineenlasagne

Tänä aamuna piilotin omenaa pannukakkuihin: Sekoitin kulhossa 2 dl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta, 1 rkl sokeria, 1/4 tl suolaa, 2 dl maitoa, yhden pienen munan ja 1 rkl sulatettua voita. Lopuksi lisäsin 3 karkeaksi raastettua kirpeää oman mökin omenaa ja annoin turvota muutaman minuutin. Paistoin pannukakkuja voissa keskilämmöllä muutaman minuutin per puoli ja tarjosin keltaluumujen ja hunajan kanssa. Leppoisaa sunnuntaita! #keittiössänyt #pannariaamu #americanpancakes #omenahulluus #omenapannukakut #omenapannukakku

Tänään päällystin sen omenapiirakkapohjan keltaluumuilla. Aika kirpsakoitahan luumuista uunissa tulee, mutta ihmeen hyvin "kakku" lapsillekin upposi :D #keittiössänyt #somepiirakka #luumupiirakka

Pakastimen viimeinen viimevuotinen kantarellipussi meni tähän sienipiirakkaan, jonka täytteessä on sienien ja sipulin lisäksi kesäkurpitsaa, mehevyyttä tuomassa. Nyt sitten vain jännitetään, vieläkö tänä syksynä saadaan uusia sieniä. #keittiössänyt #sienipiirakka #sienikaiho

Pellillinen perunapizzaa. Toisella puolella hyväksi havaitut Järki-Särki, sipuli, gouda ja toisella basilika-cashewtahna, tomaatti, mozzarella. #keittiössänyt #perunapizza

Siivuta muutama raaka peruna mandoliinilla tai veitsellä ohuiksi siivuiksi, levitä uunipellille vähän lomittain ja sipaise päälle oliiviöljyä. Paista perunoita 200-asteisessa uunissa vajaa vartti. Lisää päälle pestoa, tomaattisiivuja ja mozzarellaa tai Järki-Särkeä, kesäsipulia ja raastettua goudaa ja nosta takaisin uuniin muutamaksi minuutiksi, niin että juusto sulaa.

Ensimmäinen kaura-omenapaistos tänä syksynä muttei todellakaan viimeinen, kun puita katsoo! #keittiössänyt #omenahulluus

Linssinugettitehdas. #keittiössänyt #gastronaatti2

Pastapäivä! Kuullotin ensin kaksi hienonnettua valkosipulinkynttä öljytilkassa pannulla. Sitten nakkasin ne korkeaan kannuun, lisäsin perään kaksi pientä aiemmin keitettyä ja kuorittua punajuurta, purkillisen mascarponejuustoa, kaksi ruokalusikallista basilika-cashewtahnaa, pikkuisen mustapippuria ja suolaa ja hurautin ne sauvasekoittimella tahnaksi. Tahnan sekoitin keitetyn spagetin joukkoon ja lautasella lisäsin päälle cashewpähkinöitä.

Kaksivuotiasta nauratti vaaleanpunainen väri, ja hän halusi kolme kertaa "Litää", mitä en muista tapahtuneen, jaa, no ehkä koskaan. Jotakin erityistaikaa tässä ruoassa siis oli! #keittiössänyt #punajuuripasta #punajuurihulluus

Kasvihuoneessamme rehottaa 18 tomaattia, siis kah-dek-san-tois-ta. Satoa kypsyy joka päivä, mutta silti kuvan galette on ensimmäinen lämmin ruoka, jonka olen omista tomaateista tehnyt. Yleensä tomaatit napsitaan suoraan puskasta kasvihuoneessa tai suoraan vadilta keittiössä. Salaattiakin olen tehnyt vain kolme kertaa. Kolme! Miten paljon tomaatteja pitää viljellä, jotta niitä saa syödä yltäkylläisesti? Tarvitsenko isomman kasvihuoneen? Noh, tässä joka tapauksessa tulee tomaattigaleten ohje, sen voi hyvin tehdä kaupan tomaateista.

Nypin kulhossa 100 grammaa paloiteltua voita, 1/2 tl suolaa, 1 tl leivinjauhetta ja 4 dl vehnäjauhoja murumaiseksi seokseksi. Lisäsin yhden kananmunan ja 1/2 dl turkkilaista jogurttia ja sekoitin taikinan nopeasti palloksi. Pallon nostin jääkaappiin vajaaksi tunniksi, niin että se asettui ja jähmettyi vähän. Taikinan levätessä hienonsin kesäsipulinipun vihreät varret ja kuullotin ne öljyssä ja viipaloin neljä tomaattia (ja pelasin esikoisen kanssa neljä peliä Maijaa). Taputtelin taikinan käsin pyöreäksi pohjaksi suoraan leivinpaperin päälle. Sipaisin alimmaiseksi ohuen kerroksen ihmeellisen monikäyttöistä basilika-cashewtahnaani, ja sitten lisäsin sipulit, mozzarellapallon paloina ja tomaattiviipaleet ja käänsin pohjan reunat tomaattien päälle. Voitelin reunat vielä maitotilkalla. Paistoin piirakkaa 200-asteiseen uunin keskitasolla runsaan puoli tuntia, niin että mozzarella hieman ruskettui. Pöytään kannoin piirakan jäähtyneenä ja ripottelin päälle basilikaa. Toivottavasti teille maistuu! #keittiössänyt #tomaattihulluus #tomaattigalette #tomaattipiirakka

#paahtajanainen oli kesän ongelmissa miltei 30-asteisessa keittiössä, mutta nyt hän on palannut innokkaampana kuin koskaan. Aloitetaanpas kesäporkkanoista. #keittiössänyt

Kolme avomaankurkkua pukkaa pötkylöitä sellaista tahtia, että meillä on ollut varsinaiset #avomaankurkkutalkoot. Yksi koko perheen lemppareista on ollut simppeli jogurttikastike: kolme kuorittua, karkeaksi raastettua ja nesteestä kuivaksi puristettua avomaankurkkua kulhoon ja seuraksi yksi hienoksi raastettu valkosipulinkynsi, puolitoista desiä turkkilaista jogurttia, puoli teelusikallista suolaa ja pikkuisen valkopippuria myllystä. Päälle vielä ruohosipulia, ja kyllä maistuu pottujen kanssa ja leivän päällä. #keittiössänyt #avomaankurkkuhulluus

Yhtäkkiä Kreikka kiinnostelee lautasella: avomaankurkkuja, tomaatteja ja oreganoa mökiltä, oliiviöljyä, suolaa ja fetaa kaupasta. Aivan täydellinen elokuun alun salaatti. #keittiössänyt

 

Rouva Instagramissa: @satu_koivisto

Sarjan edelliset osat:

Psst, jos et ole vielä ehtinyt ostaa Gastronaatti 2 -kirjaamme, löydät sen täältä: notofupublishing.com.

Ladataan...

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hampurilainen mainittu! Sori Taproom Vuorikadulla Fennia-korttelissa on ihastuttanut oluen ja ruoan ystäviä jo viime vuodesta alkaen. Virolaisen Sori-panimon oluita on saatavilla hanasta joka makuun, mutta myös ruoat ovat mainitsemisen arvoisia!

En ole tosin itse malttanut vielä maistaa muita ruokia kuin Sorin burgereita, mutta ne ansaitsevatkin paikan kaupungin parhaiden purilaisten listalla. Yllä olevassa Brisket Burgerissa (13,90 €) on mehevää savustettua naudanpaistia, piparjuurta ja pikkelöityä punasipulia.

Sori Royal Burger (13,90 €) on puolestaan klassinen juustohampurilainen luomunaudan pihvillä, ja mausteena on myös rapeaa possun niskaa. Voit arvata, että maistui koko perheelle!

Ihastusta herättivät myös lisukkeet ja niiden kanssa tarjotut majoneesit ja chilikastikkeet.

Alemmassa astiassa on superrapeita bataattiranskalaisia (6,90 €) ja ylemmässä mainioita halloumiranskalaisia, (9,90 €) jotka tarjottiin maissisalsan kanssa.

Myös ravintolassa maistamani oluet ovat olleet joka kerta erittäin hyviä, joten lämmin suositus niidenkin puolesta. Tarjolla on lisäksi makeita ja marjoilla ja hedelmillä maustettuja sour-olutjuomia, mutta niiden makuun pitää totutella vielä hetkinen.

 

Edellisen kerran kirjoitin hampurilaisista Social Burgerjointissa.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Huhut pienestä remonttiväsymyksestä ovat... no... aivan totta. Kesä-heinäkuussa mökkiremonttia tuli tehtyä niin intensiivisesti, että nyt on ollut kiva tehdä aivan muita juttuja, ja kun kasvihuonekaan ei vaadi enää kastelua parin päivän välein, mökillä on tullut käytyä harvemmin. Tässä kuitenkin todiste siitä, että homma etenee, sillä remonttifirmamme on päässyt jatkamaan töitään ja sähköasentajakin on vieraillut mökillä jo muutaman kerran!

Kuvassa näkyvät tulevan keittiön viemäri- ja vesiputket sekä yksi seinän läpi viedyistä sähköjohdoista. Huraa!

Seuraavien viikojen aikana tapahtuukin oletettavasti paljon edistystä, sillä tiskipöytä ja hana saapuvat jo lähipäivinä, ja keittiön asennukset tapahtuvat (toivottavasti) jo aivan lähiaikoina.

Päädyimme keittiön välitilassa hieman kokeelliseen ja omaperäiseen ratkaisuun: sen sijaan, että olisimme laatoittanet välitilan tai käyttäneet siinä lasilevyä tai pleksiä, lakkasin paperitapetin kalustelakalla! Tilan ei varsinaisesti tarvitse kestää vettä, mutta jos tiskipöydältä roiskuu siihen jotain, pinnan voi pyyhkäistä puhtaaksi.

Sähköjohtojen läpiviennit ja valaisimen, pistorasioiden ja valokatkaisijan asennus on nyt hyvin helppo tehdä, kun niitä varten ei tarvitse porailla reikiä muuhun kuin seinään. Sähköjohdot vedetään seinän toisella puolella olevan varaston kautta, joten jakorasiat ja suurimman osan johdoista saa risteilemään piilossa.

Myös listoitukset etenevät vintillä ja alkovissa.

 

Vaan voi kunpa pääsisin esittelemään valmista tai edes lähes valmista tupaa jo pian! Vielä sen jälkeen edessä on verannan maalaus, mutta se on pieni homma verrattuna tähän kaikkeen muuhun. Kiire siinä kyllä tulee, sillä kaiken pitäisi olla tehtynä ennen syyskuun loppua. Sen jälkeen alueella ei ole nimittäin vettä ja vaikkapa maalausvälineiden pesusta tulee mahdotonta. Mökin ulkomaalaus jää ensi vuoteen.

Pysy kuulolla.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Taas mennään! Tällä kertaa Seikkailupuisto Korkeessa Helsingin Paloheinässä.

Olemme aiemmin käyneet Mustikkamaan Korkeessa, mutta sen matalalla kulkevat kantoradat kävivät neiti 6-v:lle jo liian pieniksi, ja pituus ei aivan riittänyt helpoimmille latvaradoille, joihin vaatimuksena oli 120 cm:n pituus. Kävimme kesällä Jyväskylän Laajavuoren seikkailupuistossa, jossa helpoimpien ratojen vaatimuksena oli 110 cm, ja sama pituus riitti myös Paloheinän Korkeeseen.

Neitiä hieman jännitti etukäteen, miten hurjia Paloheinän radat olisivat, ja valjaita pukiessa ilme oli vakava.

Mutta pian hän jo kiipeili puihin kuin vanha tekijä.

Paloheinässä turvavaljaat ovat hyvin erilaiset verrattuna edellisiin puistoseikkailuihimme. Mustikkamaalla ja Laajiksessa käytössä on Saferoller, joka liukuu koko matkan vaijeria pitkin kuin juna kiskoilla eikä turvaköyttä tarvitse irrottaa missään vaiheessa radalla.

Paloheinässä taas käytetään Edelrid Smart Belay -systeemiä. Siinä turvaköysiä on kaksi, ja niiden päässä on koukkumaiset turvalukot. Kun siirrytään tehtävältä toiselle, lukot irrotetaan ja siirretään seuraavalle vaijerille yksitellen. Turvallisen tästä systeemistä tekee se, että turvalukot ovat yhteydessä toisiinsa, eikä niitä voi avata yhtä aikaa: avoin lukko on napsautettava kiinni, jotta toinen lukko aukeaa.

Lisäksi puihun kiivetessä valjaat kiinnitetään hakasella turvaköyteen, joka toimii kuin auton turvavyö: hitaasti kiivetessä köysi liikkuu ylös ja alas, mutta äkillisessä liikkeessä (pudotessa) köysi lukittuu.

Tunsimme siis olevamme turvassa, ja ainakin itse pidin tästä Edelridin systeemistä enemmän kuin Saferollerista. Huomasin, että pitkissä vaijeriliu'uissa näillä laitteilla oli helpompi vaikuttaa siihen, miten päin tulee perille. Saferollerin kanssa käännyin usein selkä päin menosuuntaa enkä saanut enää käännettyä rintamasuuntaa eteenpäin.

Paloheinän seikkalupuistossa alle 130-senttisille on kolme rataa. Ensimmäinen on hyvin helppo, toinen aavistuksen vaativampi ja kolmas lähes pelkkiä vaijeriliukuja. 

Loput kuusi rataa näyttivät huomattavasti haastavammilta, mutta niihin meillä ei ole asiaa vielä muutamaan vuoteen.

Kolme tuntia vierähti tämän supertytön seurassa vauhdikkaasti kuin vaijerilla liukuen, ja aloimme jo suunnitella, missä seikkailisimme seuraavan kerran!

Miksi tällaisia puistoja ei ollut silloin, kun olin itse lapsi?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kulttuurisyksymme käynnistyi perjantaina Prinsessa Ruusunen -baletilla KansallisbaletissaJavier Torresin koreografioima sovitus Pjotr Tšaikovskin säveltämästä klassikkobaletista on saanut ensi-iltansa jo kymmenen vuotta sitten, ja se palasi Kansallisbaletin ohjelmistoon nyt, muutaman vuoden tauon jälkeen.

Satubalettia on lyhennetty merkittävästi alkuperäisestä nelituntisesta (!) teoksesta, joten se sopii myös pienemmille katsojille. Teos on silti aivan täyspitkä esitys, joka kestää väliaikoineen liki 2,5 tuntia, joten hieman jännitimme, miten mukana ollut tyttömme jaksaa katsoa sen loppuun saakka. Hän on nähnyt kyllä aiemminkin kaksi pitkää balettia, Muumipeikon ja pyrstötähden sekä Pähkinänsärkijän, mutta ne olivat päivänäytöksiä, ja Prinsessa Ruusunen alkoi vasta iltaseitsemältä. 

Tarina oli onneksi tuttu ja siten helppo seurata. (Jopa tällainen aloitteleva baletinkatsoja pystyi seuraamaan tarinaa ilman selostajaa.) Lisää motivaatiota esityksen katsomiseen tuli varmasti myös siitä, että tyttö aloitti itse balettitunnit tanssikoulullaan tänä syksynä. Hän on käynyt tanssitunneilla jo aivan pienestä, mutta viimeisen vuoden ajan hän on toivonut pääsevänsä juuri balettitunneille. Sen taustalla lienee puolestaan ainakin osittain se, että hänen äitinsä on myös harrastanut balettia ja käynyt nyt pari vuotta aikuisbaletissa.

Prinsessa Ruususen juonta tuskin tarvinnee varsinaisesti kerrata. Tämäkin versio alkaa prinsessa Auroran ristiäisistä ja päättyy prinsessan ja prinssin häihin. Siinä missä vaikkapa Disneyn versiossa prinsessa satuttaa sormensa värttinään, tässä baletissa sadan vuoden uni saa alkunsa pelon haltijattaren, Carabossen, noitumasta punaisesta ruususta.

Näytöksiä on neljä: prologi ja ensimmäinen näytös ensimmäisellä puoliskolla ja toinen ja kolmas näytös toisella puoliskolla. Prologissa juhlitaan prinsessan ristiäisiä, ja ristiäisvieraat esittävät oman tervehdyksensä tanssien. Haltijatarkummeilla on suurimmat roolit, samoin kutsumatta jääneellä pelon haltijattarella ja tämän lepakkoensemblella. 

Ensimmäisessä näytöksessä prinsessa täyttää kuusitoista, ja näemme ensimmäisen kerran baletin päähenkilön, Auroran (Eun-Ji Ha). Aurora on näytöksessä pääosassa, mutta soolonsa saavat myös prinsessaa neljästä ilmansuunnasta kosimaan tulleet prinssit. Näytös päättyy siihen, kun prinsessa ja koko hovin väki vaipuvat satavuotiseen uneensa.

Väliajan jälkeen toisessa näytöksessä pääosassa on prinssi Désiré (Michal Krčmář), joka on metsästämässä kauriita. Hän näkee kultaisen kauriin ja on ampumaisillaan sen, kun paikalle ilmestyy rakkauden haltijatar Syrene (Hanako Matsune). Syrene näyttää prinssille näyssä prinsessa Auroran ja prinssi lähtee pelastaamaan häntä. Linnassa prinssi taistelee Carabossea vastaan ja voitettuaan hänet herättää prinsessan ja koko muun hovin unestaan.

Viimeisessä näytöksessä juhlitaan Auroran ja Désirén häitä. Vieraina on haltijatarkummien lisäksi myös Punahilkka ja Susi, Saapasjalkakissa ja Lintu Sininen. Aurora ja prinssi esittävät monta numeroa yhdessä ja erikseen.

Huikeimmat roolit tanssivat arvatenkin Auroraa esittänyt Eun-Ji Ha ja prinssin roolin tehnyt Michal Krčmář, joiden taidot tekivät vaikutuksen vähemmänkin balettia ymmärtävään. On vaikuttavaa, miten kepeiltä ja helpoilta liikkeet näyttävät, vaikka ne ovat niin vaativia ja varmasti fyysisesti rankkoja. Myös Hanako Matsune Syrenenä ja Rebecca King Carabossena jäivät mieleen erityisen hienoina suorituksina. Ensembleista taas parhaasta päästä oli miestanssijoiden kaurislauma ja tietysti balettioppilaitoksen pienten tanssijoiden esitykset perhosina ja kissoina.

Vaikka teosta on lyhennetty alkuperäisestä, tarinan kannalta sitä olisi voinut omasta puolestani tiivistää entisestään. Varsinkin ensimmäisen näytöksen lopussa prinsessan juhlavieraiden tansseja oli kovin monta, ja häänäytöksen tanssit jatkuivat muutaman numeron voimin vielä senkin jälkeen, kun niiden luuli jo päättyvän. Toisaalta Carabossen ja prinssin taistelu oli ohi yllättävän nopeasti. Pahuuden voimia olisin nähnyt muutenkin mielelläni enemmän, sillä Carabosse ja lepakot toivat lavalle vauhtia enemmän kuin ruusut tai rokokoopukuihin pukeutuneet juhlavieraat.

Prinsessa Ruusunen on hyvin, hyvin klassinen baletti, joka tarjoaa juuri sitä, mitä oletinkin: piruetteja, hyppyjä, satumaista tunnelmaa, näyttäviä pukuja, kultaa ja kimallusta. Ilman lasta olisimme tuskin lähteneet katsomaan juuri tätä teosta, mutta tytön kanssa se oli juuri oikea valinta.

Niin, mitenkäs hän jaksoi? Puoliaikojen loppua kohti havaitsin pientä väsymistä, mutta hienosti hän istui katsomossa. Yleisössä oli muutenkin ihastuttavan paljon pieniä katsojia, pienimmät arviolta 4-vuotiaita. Kysyin tytöltä, mitä hän piti ja kannattiko lähtä. Kyllä kannatti, oli kuulemma ihana.

Näyttämökuvat: Mirka Kleemola, Suomen kansallisbaletti

Lippu esitykseen saatu Kansallisbaletilta

Ladataan...
Isyyspakkaus

Joko Social Burgerjoint on sinulle tuttu? Ellei ole, pian se lienee, sillä burgerimestan keväällä ostanut Kotipizza Group aikoo tehdä Helsingin Sörnäisistä lähtöisin olevasta hampurilaisravintolasta valtakunnallisen ketjun. Se, miten yksittäinen ravintola onnistutaan muuttamaan ketjuksi menettämättä alkuperäisen paikan viehätystä jää vielä nähtäväksi.

Social Burgerjointin ensimmäinen ravintola sijaitsee siis Kurvissa, ja toinen avattiin keväällä Helsingin keskustan Citycenteriin, eli tuttavallisemmin Makkarataloon. Kävimme Kurvissa jo aiemmin keväällä, ja pidimme burgereista todella paljon. Pihvi oli juuri sopivan kypsä ja kokonaisuus yksinkertaisesti todella maukas. Bronx-juustohampurilainen ja jokin kausihampurilainen maistuivat kaikille, ja parmesaaniranskalaiset vielä päälle.

Osa viehätyksestä tuli myös tunnelmasta: pieni, täyteen pakattu paikka, jonka ilmassa tuoksui savu hyvin voimakkaasti. Äijämäinen henkilökunta heitti tiskin takana ronskiakin läppää, ja puheensorina täytti ravintolan.

Ainoan miinuksen paikalle joudun antamaan täydellisestä aterimien puuttumisesta. En minä niitä itse olisi tarvinnut, mutta pienemmälle lapselle olisi ollut kiva ensinnäkin pilkkoa hampurilaista pienemmäksi. Lisäksi hänen olisi ollut helpompi syödä hieman siistimmin haarukkaa käyttäen. No, ei kuulu paikan tyyliin, ajattelin, ja kun hampurilaiset olivat niin hyvät, annoin asian anteeksi.

Citycenterin ravintolassa kävimme kesällä. Ulkoisesti ravintolalla ei ole mitään tekemistä Sörkan ravintolan kanssa. Tila on valtava, eikä savuisesta tuoksusta ole tietoakaan.

Entäpä henkilökunta? No sillai normaalilla tavalla hiljaisen asiallista, jopa huomaamatonta. Hmm, onko tämä todella sama ravintola?

Entäpä hampurilaiset? Tilasimme Bronx- ja Wallstreet-juustohampurilaiset, ja niiden viereen ranskalaisia ja "vihreää". Toinen juustohampurilainen oli maustettu simppelimmin, toisessa oli myös pekonia ja salaattia. Vihreät lisukkeet olivat grillatut sydänsalaatit, jotka olivat todella hauskat!

Haarukkaa ja veistä ei tästäkään ravintolasta löytynyt, mikä ihmetytti vielä enemmän kuin Sörnäisten liikkeessä. Itse hampurilaiset olivat maultaan hyvin lähellä Sörnäisten purilaisia, mutta pihvin maussa oli jotain erilaista, jota on vaikea selittää. Pitäisi melkein maistaa molempia pihvejä vierekkäin sen selvittämiseksi.

Tämän testin perusteella Social Burgerjoint on erittäin hyvä hampurilaispaikka, mutta näistä kahdesta vaihtoehdosta valitsisin tunnelman ja hampurilaisen mausta jääneen mielikuvan perusteella Sörkan. Enemmän tilaa ja lastenistuimia kaipaavan kannattaa taas suunnata Makkarataloon.

Lisää parhaan burgerin metsästystä tämän linkin takaa. Valitettavasti osa testatuista paikoista on jo lopettanut toimintansa, joten metsästys pitänee käynnistää taas uudelleen. Missäs kannattais käydä?

Pages