Ladataan...
Isyyspakkaus

Iloinen puutarhuri on juuri saanut istutettua ensimmäiset juurakkonsa ja siemenensä uusiin kasvatuslaatikoihinsa.

Alta näet, miten perustin laatikot. Opit on kerätty Lavatarhuri-kirjasta (Teija TuiskuSuvi Lehtonen ja Heidi Haapalahti, Tammi 2015).

Ihan ensimmäisenä on todettava, että kutsun näitä laatikoita kasvatuslaatikoiksi, mutta ne voisivat aivan yhtä hyvin olla istutuslaatikoita tai kasvilaatikoita.

Olen kasannut kasvatuslaatikkomme kaupasta ostetuista valmiista 120 x 80 cm:n lavakauluksista, joita voi pinota päällekkäin. Laatikot olisi voinut tietysti tehdä itse metritavarasta, mutta tämä ratkaisu oli helpompi ja nopeampi.

Laatikoiden korkeus on n. 60 cm, eli niissä on kolme lavakaulusta päällekkäin. Korkeutta on hyvä olla tämän verran sekä työskentelyn helpottamiseksi että siksi, että kasviksilla on riittävästi tilaa kasvattaa juuria, jos laatikoiden alla ei ole multamaata.

Koska mökkitontillamme on paljon kotiloita, olen kiinnittänyt kasvatuslaatikoiden reunoihin myös etanaesteet estämään vihulaisten kiipeämisen reunojen yli, jos joku niistä jaksaa kavuta laitaa pitkin niinkin ylös.

1. Tasoita maa

Aivan ensin tasoitin maan laatikoiden alla. Nyhdin myös pahimmat rikkaruohon juuret irti mutten lähtenyt sen kummemmin kääntämään maata.

2. Peitä alue katekankaalla

Jos kasvatuslaatikot tulevat kohtaan, jossa kasvaa paljon rikkaruohoa, sen kasvamista kannattaa hillitä kankaalla.

3. Asettele laatikot kankaan päälle ja leikkaa kankaaseen aukkoja

Jos laatikoiden haluaa olevan suurin piirtein suorassa, kannattaa käyttää mittanauhaa. Kun laatikot on kerran täytetty, niitä ei enää siirrellä.

Laatikoiden sisäpuolelle on hyvä tehdä viiltoja katekankaaseen, jotta pieneliöt ja lierot pääsevät liikkumaan laatikkoon ja sieltä pois. 

4. Salaojita laatikko

Lapioi laatikon pohjalle vuorotellen sepeliä ja multaa n. 15 cm:n kerros. Pieneliöt pääsevät liikkumaan näin maasta ylöspäin. Siirtolapuutarhassa sepelin ostaminen on vaivatonta, sen kun vaan noutaa kottikärryllä tarvittavan määrän ja merkitsee vihkoon, minkä verran on ottanut.

5. Aseta toinen katekangas salaojituksen päälle ja viiltele siihenkin aukkoja

Tämäkin kerros estää osaltaan rikkaruohojen nousemisen kasvatuslaatikkoon, ja aukot mahdollistavat jälleen pieneliöiden liikkeet.

6. Asettele loput lavakaulukset paikoilleen

Laatikot ovat valmiina käytettäväksi sellaisenaan, mutta niiden reunoihin voi kiinnittää vielä etanaesteet. Laatikot voisi kai vuorata vielä sisältä katekankaalla, mutta itse en pitänyt sitä tarpeellisena.

7. Täytä mullalla ja jätä noin 10 cm vapaata tilaa yläreunaan

Ja sitten vaan istuttamaan! Käytimme laatikoissa luonnonmukaisesti lannoitettua multaa, jota meni jokaiseen laatikkoon n. 400 litraa. Multaa ei tarvitse tampata tiiviiksi, vaan se jätetään kuohkeaksi. Multa kyllä tiivistyy siitä itsekseen riittävästi.

Rouva istutti ensimmäiseen laatikkoonsa Kevätmessuilta ostamansa parsan juurakot. Kunnon satoa niistä on odotettavissa aikaisintaan viiden vuoden päästä.

Toiseen laatikkoon pääsi porkkanan, palsternakan, samettikukan ja lehtipersiljan siemeniä, ja laatikko myös peitettiin tiiviisti viljelyharsolla.

Kolmas laatikko on vielä tyhjillään, ja tarkoitus olisi laittaa siihen ainakin hernettä, minkä lupasimme tyttöselle. Rouva aikoo laittaa siihen myös yrttejä ja syötäviä kukkia.

Mitä maksoi?

  • 9 kpl kasvatuslaatikoita à 10 €, yht. 90 €
  • 3 kpl etanaesteitä à 10 €, yht. 30 €
  • 1200 l luomumultaa = 24 säkkiä à 4 €, yht. 96 €
  • 2 kottikärryllistä sepeliä 10 €
  • Katekangasrulla 16 €
  • Yhteensä 242 €

Lisäksi maksoimme tavaroiden kuljetuksesta puutarhamökille 50 euroa. Tarvikkeet hankimme Plantagenistä.

* * *

Vielä jäljellä on laatikoiden välisten käytävien maisemointi. Vaihtoehtoina olisi kuorikate tai sepeli, mutta luulen, että kotiloiden pelossa valitsemme sepelin, jossa kotiloiden on epämiellyttävä liikkua. Lopputuloksen näet joskus myöhemmin.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tänä lyhyenä aikana, jonka olemme olleet siirtolapuutarhureita, olen havainnut kaksi erityisen hauskaa asiaa. Ensinnäkin vietän nykyisin aikaa ulkona huomattavasti enemmän kuin ennen. Toinen hauska asia on se, miten mielellään kaverit tulevat mökille vierailemaan!

Helatorstaina saimme mökille vieraiksi Lähiömutsi-Hannen perheineen ja vietimme hauskan iltapäivän grillauksen merkeissä. Pallogrilli oli ensimmäistä kertaa käytössä, ja itse asiassa kerta oli myös ensimmäinen, kun ylipäänsä laitoimme jotain ruokaa mökillämme. Tähän mennessä olemme vain tuoneet mukanamme sen, mitä aiomme syödä.

Lapset suhasivat keinukentän, kukkapenkkien ja mökin väliä, ja ihastelimme yhteen ääneen, miten kiva paikka siirtolapuutarhamökki onkaan lapsille.

Ja tietysti myös aikuisille!

Taisimme pahentaa Hannen mökkikuumetta aika lailla, sillä he ovat haaveilleet omasta kaupunkimökistä jo pidempään. Itselleni kaupunkimökkeily on edelleen kovin erikoinen konsepti - koko ajatuksenhan keksin vasta alle vuosi sitten.

Olen kasvanut paikassa, jossa siirtolapuutarhoja ei ollut, ja siellä mökki tarkoitti sitä kaikesta eristyksissä olevaa hirsirakennusta järven rannassa metsän laidalla. Se ei ole kuitenkaan koskaan ollut oma unelmani, ja tämä urbaani mökkeily kasvihuoneineen ja kasvatuslaatikoineen tuntuu enemmän minun jutultani.

Rouva kyllä viihtyisi hyvin myös siellä järven rannalla eristyksissä, mutta ehkä sen aika on taas joskus myöhemmin.

Mökille pääsee nyt niin helposti, että kynnys lähteä sinne on matala. Sinne ei tarvitse myöskään lähteä päivä- tai viikkokausiksi vaan yöksi voi tulla kotiin.

Emme itse asiassa ole edes aikoneet yöpyä mökillä todennäköisesti vielä tänä kesänä, sillä emme ole laittaneet mökin sisätiloja vielä lainkaan kuntoon, nukkumapaikkoja on vain kahdelle ja yksivuotiaan kanssa on muutenkin kivempi tulla kotiin nukkumaan.

Tämä puutarhamökki on meille ensisijaisesti puutarha, jossa sattuu olemaan mahdollisuus myös yöpyä. Haluamme toki, että yöpymisvalmiudet ovat jonain päivänä niin hyvät, että mökille voi jäädä nukkumaan ihan spontaanistikin ilman sitä, että kotoa on raahattava kassikaupalla tavaraa mukana.

Mutta ihan ensin on saatava puutarha kesytettyä, kotiloiden lisääntyminen hillittyä ja kasvihuone käyttöön. Lisäksi Hannen ja perheen lähdettyä aloin heti pystyttää kasvihuoneen taakse, entiseen rikkaruohomättääseen, kolmea kasvatuslavaa, joihin laitetaan kasvamaan vihanneksia kotiloiden ulottumattomiin. Niistä kuitenkin enemmän toisen kerran.

Kiitos vielä Hanne käynnistä ja tervetuloa uudelleen piakkoin! Pidämme unohtuneet lelut tallessa, ja sitä ruohosipuliakin voit ottaa sitten mukaan omaan kasvatuslaatikkoosi!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Weber Saint-Gobain

Tässä kuvassa iloinen puutarhuri istuttaa hortensiaa itse tekemäänsä betoniruukkuun.

Tässä kuvassa on toinen hortensia ja toinen betoniruukku, joka sekin on puutarhurin käsialaa.

Sain testattavaksi Weberin uutta HobbyConcrete-askartelubetonia, joka on tarkoitettu pieniin askarteluvaluihin ja pienten betoniesineiden valmistamiseen sekä sisä- että ulkotiloihin. Itse halusin valmistaa puutarhakäyttöön soveltuvan ulkoruukun, ja ruukkuja tulikin puolivahingossa kaksi. Betonia näiden ruukkujen valmistamiseen meni 2 x 15 kg:n säkin verran.

Betonivalussa suurin kysymys on, mitä käyttäisi muottina. Kukkaruukussa muottina toimivia astioita on oltava kaksi: toinen sisäpinnalle ja toinen ulkopinnalle. Löysin mökiltä sopivan kokoisen saavin ja sen sisään sopivasti mahtuvan melassipöntön, jotka saivat toimia muotteina.

Öljysin molemmat saavit ruokaöljyllä, minkä tulisi estää betonia ottamasta kiinni muotteihin.

Jotta sisempi muotti ei painuisi kiinni pohjaan ja jotta ruukkuun tulisi aukko, josta ylimääräinen vesi pääsee pois, laitoin saavin pohjalle paksumuovisesta jogurttipurkista leikkaamani pyörylän ja täytin sen soralla. Toinen vaihtoehto olisi liimata neljä viinipullon korkkia saavin pohjalle ennen valamista, mutta minulla ei sattunut olemaan viinipullon korkkeja käytettävissäni. Viinipullon korkit saisi irrotettua kuivasta ruukusta vasaralla ja jollain tylpällä esineellä.

Laastin sekoittaminen onnistui helposti ilman muita apuvälineitä kuin iso saavi, puukeppi ja puutarhalapio. Kuivabetoniin lisätään vain tarvittava määrä vettä ja massaa sekoitetaan viitisen minuuttia.

Lapioin kerroksen betonia muottina toimivan saavin pohjalle aina muovirasian yläreunaan asti.

Seuraavaksi asetin melassipöntön rasian päälle ja täytin kahden astian väliin jäävän tilan betonilla. 

Melassipönttöön oli vielä laitettava tiiliskiviä painoksi, jotta se ei lähtisi kellumaan pois paikoiltaan.

Koska minulla oli jäljellä vielä jonkin verran betonia, kokeilin, mitä tapahtuisi, jos taputtelisin betonin jonkin muovisen kukkaruukun sisäpuolelle ja löysinkin sopivan ruukun varastosta. Mitään sisämuottia en käyttänyt vaan toivoin, että betoni olisi sen verran jämäkkää, että se pysyy paikoillaan. Pysyihän se. 

Betoni kuivuu muutaman päivän ajan, ja valua tulisi käydä suihkuttelemassa vedellä vähintään kerran päivässä kuivumisen alettua.

Sisemmän muotin uskalsin irrottaa kolmen päivän jälkeen. Pönttö oli öljyämisestä huolimatta jämähtänyt kiinni betoniin, joten se lähti irti vain palasina. Pohdin, että kartiomaisempi muotti olisi saattanut irrota paremmin.

Jatkoin kuivattamista ja valun suihkuttelua vielä parin päivän ajan ennen kuin uskalsin kopauttaa ruukun irti muotistaan. Ulompi muotti irtosi hyvin, samoin pienemmän ruukkuni muotti.

Sisämuottini oli kuitenkin liikahtanut sen verran, että jogurttipurkin ja kivien päälle oli päässyt muodostumaan pieni betonikerros, ja jouduin naputtelemaan siihen reiän vasaralla ja taltalla.

Pienempi ruukku oli varsinainen yllättäjä. Siitä tuli hienon näköinen, vaikka sen sisäpuoli onkin röpelöinen. Eipä se kasveja haittaa eikä näy mihinkään.

Näistä tuli niin hienot, että pitää tehdä pian lisää ruukkuja, sillä betonia on vielä jäljellä!

Toinen hortensia ainakin tarvitsisi vielä tästä isomman ruukun. 

Lue lisää tuotteesta ja tutustu myös muuhun Weberin tee-se-itse-valikoimaan kuten Quickrep- ja Outdoor repair -korjauslaastit osoitteessa e-weber.fi/diy.html.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Puutarhamökin istutushommat eivät ole sujuneet lainkaan suunnitellusti. Kylmät ilmat ovat estäneet tehokkaasti sekä pihakasvien istuttamisen että kasvihuoneen käyttöönoton. Mutta nyt näyttäisi vihdoin paremmalta, ja muutamana päivänä lämpötila on ollut suorastaan kesäinen!

Poikanenkin pääsi ensimmäistä kertaa mönkimään pihanurmelle. Ja maistelemaan multaa.

Puut ja pensaat kasvattavat silmujaan lämmön innoittamina kovaa vauhtia.

Raparperi puskee maasta.

Kukkiakin on jo ilmestynyt penkkeihin. Tunnistan näistä narsissin. Mitäköhän muut lienevät?

Rouvan suureksi iloksi tulppaanitkin näyttävät selvinneen, vaikka vielä pari viikkoa sitten näytti siltä, että metsäkauriit olisivat käyneet popsimassa niitä poskiinsa. Eräs rouva muutaman mökin päästä kertoi menettäneensä kaikki tulppaaninsa kauriille.

Koska kukkien istutushomma ei ole päässyt etenemään, Rouva on ehtinyt kitkeä koko marjapensasrivin.

Vaan voi kun voisi jo kuskata taimet täältä kotikasvihuoneelta mökille. Eikä pelkästään siksi, että kasvit täyttävät ikkunalaudat ja ison osan ruokapöytääkin.

Rouva nimittäin havaitsi kauhukseen, että hänen kallisarvoisissa taimissaan käveli jonkinlaisia punkkeja, jotka imevät kasvit kuoliaaksi. Ongelmaa ei olisi, jos kasvit olisivat ulkona.

Nyt kasveja on sitten sumutettu torjunta-aineella. Kurkun taimi oli saastunut pahiten, joten sen jouduimme heittämään kokonaan pois. Laitetaan se kasvamaan uudelleen suoraan kasvihuoneeseen.

Nyt kyllä näyttää, että menee kesäkuun puolelle ennen kuin taimet uskaltaa tuoda tänne ulkoilemaan. Ensi viikolla yölämpötilat näyttäisivät olevan vielä viiden asteen tuntumassa, joten ei viitsi ottaa riskiä, että jokin yö onkin kylmempi ja taimet paleltuvat. No, eipä siihen kesäkuuhunkaan ole kuin kymmenen päivää jäljellä.

Seuraavaksi pitäisi varmaan pystyttää uudet kasvatuslaatikot kasvihuoneen viereen odottamaan porkkanoiden ja herneiden kylvöä!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Arabia

Arabia on ollut mukana suomalaisten kuppikuntien kahvihetkissä jo yli sadan vuoden ajan. He haastoivat minutkin kertomaan omasta kuppikunnastani.

Se on tässä kuvassa.

Vaikka juonkin paljon kahvia, ryystän sumppini useimmiten yksin työpaikalla työpöytäni ääressä. Ainoa poikkeus tähän ovat yhteiset kahvihetkeni Rouvan kanssa.

Kun aloimme seurustella Rouvan kanssa, hän ei ollut kahvin juoja, vaan lipitti mieluummin teetä. Silloin keitin aika harvoin itsellenikään kahveja kotona.

Eräällä Italian-matkallamme, ehkä reilut kymmenen vuotta sitten, Rouva huomasi kuitenkin pitävänsä italialaisesta espressosta ja totesi, että tummapaahtoinen vahva kahvi sopii hänelle paremmin kuin Suomessa yleinen vaaleapaahtoinen suodatinkahvi. Kun oikea kahvi löytyi, kahvittelusta tuli vähitellen päivittäistä.

Arkiaamuisin keitämme mutteripannulla tymäkät mocca-kahvit, jotka nykäisemme espresso-tyyliin mustana, mutta viikonloppuisin ehdimme nautiskella kahvejamme pidempään. Silloin mocca-kahvi muuntuu Rouvan mukissa americanoksi ja omassani latteksi. Tai sitten keitämme suodatinkahvin vahvuutta vastaavat kahvit presso-pannulla. Maitoa tarvitsen siihenkin, sillä osaan juoda mustana vain espressoa tai moccaa.

Meillä kahvi kuuluu aamuun ja iltapäivään, ja vain hyvin, hyvin harvoin sitä keitetään enää illalla. Kovin tarkkaa aikataulua kahveille ei kuitenkaan ole toisin kuin anoppilassani, jossa maataloustyöt sanelevat rytmin päivän ruokailuille ja kahveille.

Rouva onkin oppinut tämän yhteisen kahvittelun jo tyttömme ikäisenä silloisen oman kuppikuntansa eli vanhempiensa ja kahden isoveljen kanssa. Minäkin opin aika lailla tasan kaksikymmentä vuotta sitten, heti ensimmäisellä käynnilläni tulevassa anoppilassani, että kahvipöytään on istuuduttava, kun juokee-käsky käy, ja talosta ei voi poistua ennen kuin kahvit on juotu. "Juokee"-termi kyllä hämmensi ensi kuulemalla, enkä ymmärtänyt lainkaan, mitä Rouvan isä yritti sanoa. Taisin vain nyökytellä ja naureskella ihmetyksissäni.

Näissä kuvissa kahvia hörpitään Arabian alkuvuodesta lanseeraamasta Suomi 100 -sarjasta, jossa on kymmenen eri kuvioin varustettua mukia. Sarja on myynnissä rajoitetun ajan, ja se on osoittautunut hyvin suosituksi.

Yhdeksään mukiin on lainattu kuosi Arabian vanhoista suosituista astiasarjoista, yksi jokaiselta Suomen itsenäisyyden vuosikymmeneltä, ja yksi kuosi on aivan uusi. Moni saattaakin tunnistaa esimerkiksi kahviastioista tutut Myrnan ruskeat kukat, jotka ovat peräisin vuodelta 1937 ja jotka on suunnitellut Olga Osol.

Rouva ihastui Esteri Tomulan runsaaseen Pastoraaliin (1965), jonka kuosissa on ihmishahmoja kasvien seassa (vasemmalla ylempi muki).

Omaa silmääni miellytti eniten sarjan vanhimmasta päästä oleva kuosi, vuoden 1926 She-Fo, jonka on suunnitellut G.L. Jäderholm-Snellman (keskellä ylempi muki).

Tyttönen mietti pitkään, pitääkö hän eniten uusimmasta Huvila-kuosista (vaaleanpunaiset kukat, Heini Riitahuhta, 2017) vai Suomen kukasta (1941). Hän päätyi tällä kertaa Suomen kukkaan.

Entäpä sinä, mikä sinun lempikuosisi on? Käy osoitteessa arabiarakastetutkuviot.fi, valitse suosikkimukisi ja kerro kuosin nimi kommenttiboksissa. Kaikkien vastausten joukosta arvotaan viisi voittajaa, jotka saavat suosikkimukinsa Arabialta. Mukin arvo on 18,90 €.

Vastausaikaa on ke 24.5. klo 18 saakka. Muista jättää myös sähköpostiosoitteesi. Voittajiin ollaan yhteydessä henkilökohtaisesti.

Arvaatko muuten, kuka nämä kaksi kuvaa on ottanut?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Rouva pääsi viikonloppuna harppauksen lähemmäksi himoitsemansa pionipenkin perustamista.

Kasvihuoneemme vieressä oli aiemmin kotilohautomoksi kutsumamme puska, jossa kasvoi runsaasti kuunliljaa, jota kotilot rakastavat, ja koristeheinää, joka tarjosi suojaisan piilopaikan niille. Vaan ei ole enää.

Peipistä tuskin pääsee eroon, mutta kuunliljan juurakot on nyt annettu Rouvan työkaverille, lipstikat siirretty toiselle puolelle mökkiä ja metsämansikat pelastettu toisiin penkkeihin.

Tyttönenkin osallistui innokkaasti puutarhatöihin, puuhaili välillä omia hommiaan, kävi leikkimässä keinukentällä muiden lasten kanssa ja palasi jälleen auttamaan haravoinnissa.

On mahtavaa nähdä, miten hienosti hän viihtyy mukana mökillä ja nauttii siitä, miten hän voi juoksennella pihalla vapaasti. Meillä kun ei omassa kodissamme ole minkäänlaista mahdollisuutta päästää häntä vapaasti ulkoilemaan vielä vuosi... kymmeneen. Tai kahteen.

Itselläni aika meni lähinnä viimevuotisten perennanvarsien katkomiseen ja haravointiin. Sain sentään perjantaina vietyä ison kasan romulautaa jätelavalle ja aiemmin viikolla korjattua myös kasvihuoneen katon, josta tuuli oli puhaltanut kaikki pleksit irti talven aikana.

Kasvihuoneeseen ei kyllä päästä vielä siirtämään mitään, sillä alkavalle viikolle on luvattu yöpakkasia. Myös sunnuntaina ilma oli erittäin viileä, vaikka aurinko paistoikin kauniisti.

Siinä missä tyttönen on yksi tämän mökkijutun voittajista, pieni poikanen joutuu tyytymään sivusta katseluun. Vaikka kuinka ajattelimme, että on hauskaa olla koko perheen kanssa keväällä ja tulevana kesänä puutarhamökillä, yksi perustavaa laatua oleva kysymys on ratkaisematta: mihin ihmeeseen tämä mini-ihminen laitetaan? Ei hän voi rattaissakaan istua koko kevättä ja kesää. Mitenkäs te muut pihalliset, puutarhalliset ja vauvalliset ihmiset olette tämän asian ratkaisseet?

Loppuun vielä yksi päivän aikana syntyneistä tytön taideteoksista. Vesiväriä, tussia, eläviä kukkia ja liimapuikkoa paperilla.

Pages