Ladataan...
Isyyspakkaus

Vuoden toista käyntiä Lintsille odoteltiin kesän yli, ja nyt oli aika tehdä perinteinen syysretki Lintsin Valokarnevaaleille. Samalla saimme sitä kaivattua kahdenkeskistä aikaa tytön kanssa.

Kun kävimme Lintsillä viimeksi, Pellen talo, ei ollut vielä ehtinyt avautua. Nyt pääsimme siis viimein katsomaan, millainen tämä kauden uutuuslaite ja Vekkulan korvike on.

Laitteessa oli vanhasta Vekkulasta tuttuja elementtejä: pyörivä tynnyri, liikkuvia lattioita ja tietysti liikkuvat portaat.

Erilaisia liikkuvia, pyöriviä ja täriseviä lattioita olikin enemmän kuin Vekkulassa. Laite on kuitenkin merkittävästä Vekkulaa pienempi, joten sellaisia Vekkulan klassikoita kuin vino huone, peilihuone ja pyörivä huone ei ollut saatu mahtumaan mukaan. Niiden sijaan pienissä sisätiloissa pujoteltiin muun muassa katosta roikkuvien pehmeiden pötkylöiden tai valokeppien välissä.

Sisätilat olivat lapsen mielestä jännittävät, ja tämä valokeppien väistely pimeässä jopa hieman pelottavaa. Liikkuvat lattiat olivat kuitenkin laitteen varsinainen vetonaula.

Neiti 6-v:n tuomio: "Tosi kiva. Voidaanko mennä uudestaan?"

No ehkä käytetään liput johonkin toiseen laitteeseen. Emme siis lähteneet rannekkeilla liikkeelle, sillä ilmoitin, että seuraavan kerran rannekkeet ostetaan vasta, kun 120 cm tulee täyteen. Ei ehtinyt tulla tämän kauden aikana, mutta siitä puuttuu niin vähän, että ensi kesänä varmasti päästään jo vuoristorataan ja moneen muuhun laitteeseen, joihin nyt ei vielä päästy.

Myös omasta mielestäni Pellen talo oli onnistunut laite yhtä asiaa lukuun ottamatta. Siinä missä Vekkulan liukumäki oli vauhdikas ja jännittävä lasku, joka otti myös mahasta, Pellen talon liukumäki oli aikamoinen lässähdys. Liuku näytti ylhäältä katsottuna hurjalta kierteeltä, mutta mäki olikin niin nihkeä, että ainakin farkut jalassa laskiessa liukumäessä oli lähes lykittävä käsillä vauhtia, jotta se ei loppuisi kesken matkan varrella. Harmi.

Toinen harmi on se, että Pellen talo sijaitsee kohdassa, jossa oli aiemmin maksuton törmäilyautolaite. Sitä kaipaamme. Ymmärrän toki, että Linnanmäki on hyvin rajallisen kokoinen alue, joten kaikki ei sinne mahdu, ja on tietysti kiva, että ensi kesänä puistoon saadaan uusi supervuoristorata, Taiga, jonka alta se Vekkulakin purettiin.

Linnanmäki kertoo kuitenkin sivuillaan, että Lintsille rakennetaan myöhemmin kokonaan uusi Vekkula. Tuleekohan se sitten minkä laitteen paikalle ja puretaanko Pellen talo sitten pois?

Söimme perinteisesti myös burgerit Funky Kitchenissä, mutta tällä kertaa otin ei lainkaan perinteisesti vegaanisen Wegan-burgerin.

Hampurilaisessani oli täytteenä falafelpihvi, jääsalaattia, avocadosalsaa, karamellisoitua sipulia ja jonkinlainen vegaaninen majoneesin korvike. Pihvi oli itse asiassa oikein hyvä ja täytteet mukavan runsaat, ja kokonaisuudelle annan professionaalin arvosanan "ihan jees". Sitä en tosin ihan ymmärrä, miten vegaanius liitty gluteenittomuuteen, sillä Weganin hampurilaissämpylä oli gluteeniton ja tavallisen vehnäsämpylän makuun tottuneelle aika mauton.

Lapsi sai juniorilistalta tavallisen "Purgerin". Se oli odotusten mukainen.

Jos tyttö odottaa pääsyä uusiin laitteisiin, niin niin odotan minäkin. Hypyttimessä, Lohikäärmeessä ja Pikajunassa on jo käyty ihan riittävän monta kertaa.

Ei lintsikäyntiä ilman hattaraa. Onko mahdollista, että hattarat ovat kerta kerralta suurempia vai onko tämä vain optinen harha?

Illan hämärtyessä Valokarnevaalien valot alkoivat päästä oikeuksiinsa.

Valokarnevaalit vetävät kyllä hyvin ihmisiä Lintsille. Väkeä oli ihan näin arki-iltanakin kuin kesäkaudella, ja laitteisiin sai jopa jonottaa.

Linnunrata Extran jono oli liki puoli tuntia, mutta tyttö arvioi, että se oli kyllä sen jonotuksen arvoinen. Tällä kertaa katsoimme kauhuteemaisen Halloween-elokuvan, joka ei ollut liian pelottava 6-v:llekään. Edellisellä kerralla näkemämme Wingsuit oli kuitenkin mielestäni kivempi.

Tämä siis tästä kaudesta, ja palataanhan hyrriin ja kieputtimiin taas ensi kesänä. 

Ja sitten luvassa ovat Vuoristorata, Mustekala, Poppis, Hurjakuru, Kehrä, Salama, Tulireki ja Viikinkilaiva! (Ja isi menee tietty Taigaan.)

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kuulkaas enot, nyt lähdetään Lintsille!

Linnanmäen huvipuiston avautumista on odotettu meillä lähes yhtä paljon kuin kahden viikon päästä juhlittavia 6-vuotissynttäreitä.

Portit avautuivat perjantaina, ja kun Rouvan veljet tulivat viikonloppuna kyläilemään, otimme tytön kanssa enot mukaamme ja istutimme heidät heti ensimmäisenä Hypyttimeen. Enot pääsivät myös tutustumaan Linnunrata Extraan ja Lohikäärmeeseen, ja siinä olikin heille kuulemma aivan riittävästi.

Edellisestä kerrasta oli kulunut yli 40 vuotta.

Me puolestaan olemme ehtineet kiertää tytön kanssa hänelle sallitut laitteet jo niin monesti, että odotamme molemmat kovasti, että pääsisimme jo seuraavalle kokemustasolle. 

Harmillisesti tästä maagisesta 120 cm:n pituudesta puuttuu (kenkien kanssa) vielä pari senttiä, joten emme edelleenkään pääse Vuoristorataan, Hurjakuruun, Kehrään, Salamaan tai Tulirekeen. 120 cm:n pituinen lapsi pääsee myös yksin useisiin laitteisiin, joihin kaksi senttiä lyhempi tarvitsee vielä aikuisen (tai yli 15-vuotiaan) mukaansa.

Tyttö on kasvanut viime kuukausina sentin kuukaudessa, joten toivomme toki, että tämä tahti jatkuu edelleen, jolloin 120 cm tulisi täyteen vielä tämän kesän aikana.

Tällä kertaa tyydyimme edellä mainittujen laitteiden lisäksi Pikajuna-vuoristorataan ja Autorataan, joissa kävimme ostamillani Lippunippu-kertalipuilla. En suoraan sanoen pidä järkevänä ostaa melko hintavia rannekkeita ennen kuin pääsemme tytön kanssa useampiin laitteisiin. Ja sitten kun seuraavan kerran ostan rannekkeen, haluan käydä samalla hinnalla itsekin kaikista hurjimmissa laitteissa yksin.

Avajaisviikonlopun lauantai oli kyllä mainio päivä vierailla Lintsillä: ilmat suosivat ja koska ihmisiä oli liikenteessä vielä hyvin vähän, laitteisiin ei ollut jonoja. Monia laitteita pyöritettiinkin vain parille asiakkaalle.

Tämän kesän uutuuksia Lintsillä ovat uudistettu Linnunrata Extra ja Pellen Talo.

Linnunrata Extra on vesitornin sisällä kulkeva vuoristorata, jonka kyydissä istutaan virtuaalitodellisuuslasit päässä. Tähän asti VR-laseilla on voinut katsella avaruusseikkailua, mutta nyt voi itse valita sen ja kahden muun VR-elokuvan välillä. Me valitsimme hauskan liitohyppyelokuvan, jossa noustaan ensin Linnanmäen puuvuoristorataa ylös, minkä jälkeen vaunu lähteekin liitelemään ilmaan, lentelee rotkojen yläpuolella, syöksyy sademetsään ja laskeutuu lopulta Linnanmäen vesitornin päälle. Todella hauska elokuva, suosittelen! Vielä on näkemättä kolmas, kauhuteemainen elokuva.

Pellen Talo valmistuu vasta toukokuun aikana, ja se nousee Kingin viereen, paikkaan, jossa oli aiemmin maksuton Miniautot-autorata. Pellen Talosta lupaillaan korvaajaa viime vuonna puretulle Vekkulalle, ja nähtäväksi jää, mitä Vekkulasta tuttuja elementtejä uuteen laitteeseen tulee.

Vuoden päästä puistoon tuleekin uusi Taiga-niminen vuoristorata, josta kerrotaan tulevan Suomen pisin ja Pohjoismaiden nopein! Sitä odotellessa.

 

linnanmaki.fi

Ladataan...
Isyyspakkaus

Yllätin tytön sunnuntaina kertomalla, että menemme välipalan jälkeen iltapäivällä Lintsille. "Jooooo!"

Syitä siihen oli oikeastaan kaksikin. Ensinnäkin Linnanmäen legendaarinen Vekkula on nykyisessä muodossaan avoinna nyt viimeistä kautta, ja halusin käydä siellä vielä kerran. Lisäksi Lintsillä on meneillään jokasyksyiset valokarnevaalit, jotka avautuivat tällä viikolla.

Vekkula on rakennettu Lintsille jo vuonna 1961, ja vaikka sitä onkin uusittu vuosien varrella, nyt Linnanmäki suunnittelee laitteeseen isompaa uudeleenrakennusta. Yleisö voi äänestää, mitä elementtejä uuteen Vekkulaan tulee, ja itse ainakin toivoisin, että Vekkulasta löytyisi jatkossakin vino huone, psykedeelinen tunneli, pyörivä tynnyri, liikkuvat portaat ja liukumäki.

Varsinkin liikkuvat portaat ovat aina olleet suosikkini, vaikka joskus lapsena taisin kömpelönä vähän kompuroida niissä ja sen jälkeen ehkä vähän pelätä niitä.

Tällä kertaa emme ottaneet tytön kanssa rannekkeita, mutta emme tyytyneet myöskään ilmaisiin laitteisiin. Lupasin, että voimme käydä kertalipuilla neljässä laitteessa. Yhteen ajeluun olin säästänyt liput edelliseltä Lintsi-retkeltä, ja kolmeen laitekäyntiin ostin lippupaketin.

Tytölle oli iloinen yllätys, että hän pääsikin Linnunrata Extraan. Minulla oli jotenkin kuva, että pituusraja olisi 120 cm, mutta se olikin vain 100 cm. Laite on vesitornin sisällä kulkeva vuoristorata, jossa pidetään päässä virtuaalitodellisuuslaseja. Samalla, kun vuoristoradan vaunu kulkee radalla, laseista näkyvässä elokuvassa lennetään avaruudessa. Laite avattiin jo viime vuonna, mutta siellä ei ollut tullut käytyä. Se oli tytöstäkin todella hauska, mutta kovin lyhyt. Ehkä sitten joskus rannekkeen kanssa useamman kerran.

Tyttö olisi oikeastaan halunnut Linnunradan jälkeen Hypyttimeen, mutta se sattui olemaan juuri eilen epäkunnossa. Päädyimmekin hampurilaiselle viereiseen Funky Burgeriin. Purilaisesta riitti hyvin kahdelle pieneksi välipalaksi.

Päätimme käyttää viimeiset laitelippumme vauhdikkaisiin laitteisiin, ja valitsimme Pikajuna-vuoristoradan sekä Lohikäärmeen, joka pyörii vaakatasossa kovaa vauhtia ensin eteen ja sitten taakse.

Hauska oli tämä iltapäivä ja ilta, ja värivaloin valaistut laitteet ja puut hienon näköisiä!

Vaan kyllä mietin taas, että pääsisipä tyttö jo ensi vuonna niihin laitteisiin, joihin raja on 120 cm. Aivan kuten Särkänniemessä myös Lintsillä pienimpien lasten laitteet alkaa olla jo nähty, ja sopivan vauhdikkaita, alle 120-senttisille tarkoitettuja laitteita on melko vähän. Ei hän taida vielä aivan niin pitkä kuitenkaan olla vielä ensi keväänä.

Mutta eikös lapset mitata Lintsillä kengät jalassa..?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olemme saaneet nauttia Linnanmäen ilmaisista kyydeistä jo neljänä kesänä. Viides kesä näyttää nyt jäävän viimeiseksi siinä lajissa.

Ei hätää, ei Linnanmäki ole muuttamassa ilmaisia laitteita maksullisiksi, vaan 5-vuotias tyttömme alkaa vain olla niihin hieman liian iso.

Vielä viime vuonna ilmaiset laitteet toimivat ihan hyvin, mutta kun tyttö pääsi silloin myös oikeiden kyytien makuun, hieman liian hitaasti liikkuvat karusellit ja junat eivät enää tänä vuonna innostakaan niin kovasti. Ei hän niin tietenkään sano, mutta kyllähän minä sen huomaan, kun tyttäreni tunnen.

Mutta toisaalta: ainahan Lintsillä on kiva käydä, ja jos tytöltä kysyy, menemmekö mieluummin leikkipuistoon vai Lintsin ilmaisiin laitteisiin ja leikkipaikkoihin, kyllä hän Lintsin valitsee.

Sitten on vain tehtävä lähtiessä selväksi, että on täysin turhaa alkaa kinuta, että pääsisi Vekkulaan, Lohikäärmeeseen tai Hypyttimeen ja että hattaraa ei osteta. (Pehmis on sitten ihan toinen juttu, jos isi sattuu itse haluamaan sellaista.)

Tällä kertaa lisäintoa antoi kyllä se, että pollea isosisko sai viedä pikkuveljensä ensimmäistä kertaa Linnanmäelle ja huvipuiston laitteisiin. Ja se oli hänestä myös kaikkein parasta koko retkellä - jäätelön lisäksi.

Tytölle oli äärettömän tärkeää saada pikkuveli syliinsä Rumpukarusellissa. Poika oli selvästi hieman ihmeissään, mutta oli hänellä kuitenkin hauskaa.

Vankkuripyörässä hän katseli alas, osoitti maassa seisovia ihmisiä ja sanoi: "Uh, uh!"

Koska laitelippuja tai rannekkeita ei ollut ostettuna, otimme kaiken irti muusta ilmaisesta tarjonnasta. Tyttö sai kasteltua vaatteensa ja kenkänsä Vesilabyrintissa.

Lintsin lavalla esiintyi Kikattava Kakkiainen ja hänen kätyrinsä. (Tällä viikolla esiintymässä olisivat muuten Mimi ja Kuku!)

Matka maan ytimeen ja Angry Birds -leikkialueilla vierähti myös hyvä tovi. Ensin mainittu on hieman isommille lapsille.

Angry Birds -leikkipaikalta löytyy pieni liukumäki ja keinu myös pienemmille ipanoille.

Päivä oli hauska, mutta nyt luulen, että neiti 5-v on nähnyt nämä Lintsin ilmaistarjonnat riittävän monta kertaa, ja ensi kerralla on sitten mentävä taas rannekkeen kanssa ja koko rahalla. Harmi vaan, että moniin laitteisiin vaaditaan 120 cm:n pituus, ja siihen pitää vielä kasvaa hetkinen.

Seuraava huvipuistoreissu suuntautunee kuitenkin Särkänniemeen! Tarkka päivä ei ole tiedossa, mutta aivan lähiaikoina se tapahtuu.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tyttö pääsi ensimmäistä kertaa Sea Life -akvaarioon Linnanmäellä. Vaikka muu osa Linnanmäestä on suljettu talveksi, Sea Life on avoinna joulua lukuun ottamatta joka päivä ympäri vuoden.

Tyttöä akvaariokäynti taisi vähän jännittää, sillä hän ei oikein tiennyt, mitä oli odotettavissa. Erityisesti haiden läsnäolo huolestutti etukäteen.

Myös pikkuveli oli hengessä mukana.

Myrkylliset sammakot näyttivät epätodellisen värisiltä.

Tursas oli yksi ennakkosuosikeista.

Pallokala "Pörrö" taas yksi sympaattisimmista kaloista.

Hei, onko se Nemo?

Aikamoinen vonkale.

Ja söpöjä merihevosia!

Pääsimme katsomaan myös piraijoiden ja haiden syöttämistä. 

Hait taisivat olla aika jännittäviä näin lasinkin läpi nähtynä.

Rapujen luona pientä alkoi jo vähän väsyttää. Oletin, että tämä jättiläistaskurapu olisi ollut hänestä vaikuttavampi.

Näitäkin oli Nemossa.

Yksi jännimmistä akvaarioista taisi olla tämä, jossa pääsi kurkistelemaan kalojen keskelle.

Kun kysyin, mikä oli hauskinta, tyttö vastasi: "Mustekala ja sammakot!"

Entäpä ne hait? "No en mä oikein tiedä."

Oliko ne vähän pelottavia? "Joo, oli."

Mitenkäs merihevoset? "Ne oli hienoja!"

No niin olivat! Tullaan joskus toistekin katsomaan!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Keskiviikkona kaksi hyvin onnellista 4-vuotiasta pääsi vielä kerran tänä vuonna Linnanmäelle. Ilmakin suosi, ja päivä oli yksi syksyn kauneimmista.

Tarkoitukseni oli viedä tyttö Lintsille uudelleen jo kesällä, mutta sitten tuli kaikki vauvahommat ja kesälomat ja sen sellaiset, eikä sopivaa hetkeä sitten tullutkaan.

Linnanmäellä vietetään kuitenkin vielä tällä viikolla Valokarnevaalia, joka myös päättää kauden, ja ajattelin sen olevan sopiva syy käydä huvipuistossa vielä kerran juuri nyt. Myös tyttö toivoi kovasti pääsevänsä karnevaaleihin, vaikkei edes tiennyt, mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa.

Kävi itse asiassa hyvä tuuri: näytti pahasti siltä, etten saisikaan koko Valokarnevaalia mahtumaan omaan kalenteriini, mutta sitten eräs meno peruuntui juuri keskiviikolta. Tekstasin tytön päiväkotikaverin äidille, haluaisikohan poika lähteä mukanamme Lintsille, ja tottahan toki ajatus oli kaikkien mielestä erinomainen.

Hain pikkuihmiset päiväkodista jo neljän aikoihin ja hurautimme kolmosratikalla Alppilaan.

Kävimme tällä kertaa vain ilmaisissa laitteissa, mikä oli oikein riittävästi. Aikaa oli kuitenkin vain reilut pari tuntia, ja välissä piti käydä myös syömässä jotain.

"Jotain", kuten hampurilaista!

Ja jo ennen lähtöä kaverukset tekivät selväksi, että tärkein asia koko retkellä olisi hattara. Sovimme, että ostamme yhden jaettavaksi.

Pimeän tullen myös Valokarnevaalin valot alkoivat tulla esille.

Tämä installaatio näkyi, kun kurkkasi vesitornin kupeesta alas kohti Hurjakurua.

Näyttävimmin valaistuja kohteita olivat tietysti kävijöiden ikisuosikki, Vuoristorata, sekä maailmanpyörä eli Rinkeli.

Myös värivaloin valaistut puut olivat kuin karkkia silmille.

"Voi, miten täällä on kaunista", ihasteli pieni esteetikkomme.

Lupasin pienille ihmisille, että voimme käydä vielä yhdessä laitteessa, johon tarvitaan lippu, ja tyttö valitsi Lohikäärmeen. Sen jälkeen oli aika lähteä kotiin, mutta vakuutin, että ensi keväänä tulemme jälleen.

Ja silloin ostetaan rannekkeet, vietetään Lintsillä koko päivä ja käydään läpi kaikki laitteet! 

Pages