Ladataan...
Isyyspakkaus

Jos maailman tila, ilmastonmuutos ja vääränlaiset ruokailutottumukset eivät ahdista sinua vielä tarpeeksi, katsopa nämä kolme dokumenttielokuvaa Netflixistä.

Chasing Coral

Maailman valtameret lämpenevät huolestuttavalla vauhdilla, ja koralliriutat ovat suuressa vaarassa. Kuvausryhmä ja ohjaaja Jeff Orlowski matkustavat Australiaan Suurelle valliriutalle ja todistavat itse, miten valtavat riutat muuttuvat kukoistavista vedenalaisista keitaista ensin valkoisiksi ja sitten kuolevat kokonaan. Maailman koralliriutoista jopa puolet on tuhoutunut kymmenessä vuodessa, sillä riutat eivät ole pystyneet liikkumaan viileämmille vesille yhtä nopeasti kuin niiden elinympäristö lämpenee.

Ahdistavaa.

Cowspiracy

Keskustelu ilmastonmuutoksesta pyörii pitkälti liikenteen ja teollisuuden päästöjen ympärillä, mutta tämä dokumentti osoittaa, miten paljon merkittävämpi osuus kasvihuonekaasuista on peräisin lihan ja maidon tuotannosta. Ohjaaja Kip Andersen perehtyy myös siihen, miten karjankasvatus on merkittävin yksittäinen tekijä niin sademetsien hakkuissa, merien saastumisessa kuin vesipulassa muutenkin kuivilla alueilla.

Ongelma on, että lihaa syödään yksinkertaisesti liian paljon. Kuvamateriaalissa nähdään amerikkalaisia suurtiloja, joissa tuhannet eläimet ovat pienissä karsinoissaan mutta todetaan, ettei eettisempi karjankasvatuskaan ole ekologisesti kestävää. Pelkästään Yhdysvaltain tarpeisiin tuotettava liha vaatisi laidunmaata moninkertaisesti valtion pinta-alan verran, jos kaikki liha tuotettaisiin tiloilla, joilla eläimet voivat kulkea vapaasti.

Ahdistavaa.

Dokumenteissa esitettyjä väitteitä ja lukuja kohtaan on kyllä esitetty kritiikkiä, mutta se on absoluuttinen fakta, että ihmiset syövät liikaa lihaa. Sen verran hätkähdyttävä elokuva oli, että sen katsottuani aloin syödä työpaikan ruokalassa vain kasvisruokaa. Kotona syömme lihaa muutenkin jo niin vähän, että siinä ei ole juurikaan vähennettävää. Maitotuotteista en ole valmis luopumaan, ja meetvurstia laitan edelleen leipäni päälle... mutta seuraava dokumentti sai miettimään tätäkin.

What the Health

Samaisen Kip Andersenin uudempi dokumentti What the Health käsittelee ruokavalion yhteyttä yleisiin sairauksiin, diabetekseen ja syöpiin. Andersen on törmännyt WHO:n raporttiin, jossa lihajalosteet luokitellaan ykkösluokan karsinogeeneiksi. Samassa luokassa ovat myös tupakka ja asbesti. Eläinrasva puolestaan tukkii suonet ja aiheuttaa muita sairauksia, mutta se ei liene täällä sydän- ja verisuonitautien luvatussa maassa suuri uutinen.

Silti, ahdistavaa.

Dokumentti on kerännyt kritiikkiä vielä enemmän edelliseen verrattuna, ja itsekin mietin useamman kerran sitä katsoessani, että ovatkohan kaikki faktat aivan kohdallaan. Andersen laittaa hieman mutkia suoraksi tulkitessaan, että lihajalosteet aiheuttaisivat syöpiä yhtä paljon kuin tupakka, mutta kärjistyksen takana lienee jälleen totuuden siemen. Liiallinen lihan, maitotuotteiden ja kananmunien käyttö on osana monissa sairauksissa, ja ihmiset saisivat kaikki tarvittavat ravintoaineensa myös kasvisruoasta.

* * *

Onkos suosituksia, millä dokumentilla ahdistaisin itseäni seuraavaksi?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Parhaita puolia siinä, ettei asu hotellissa, on se, että jokaista ateriaa ei tarvitse syödä ravintolassa. Ei pelkästään siksi, että se kävisi kalliiksi vaan myös siksi, että se olisi suoraan sanoen aika raskasta kahden lapsen kanssa.

Olemmekin syöneet ravintolassa yleensä kerran päivässä, ja vähintään aamu- ja iltapalat on laitettu kotosalla. Joinain iltoina on tehty myös salaattia ja muutaman kerran otettu take away -sushit, joista tyttö pitää kovasti.

Yksi kiva take away -lounaslöytö on ollut East Wind Snack Shop (471 16th St, Brooklyn), josta saa maukkaita dumplingeja ja kevätkääryleitä.

Ruokakaupassa käyminen vieraassa paikassa on aina vähän jännää, ja hetkinen pitää ihmetellä valikoimaa ennen kuin ostorutiinit muodostuvat. Puurohiutaleita, maitoa, granolaa, jogurttia, kasviksia, kananmunia, tuoreita marjoja ja hedelmiä sekä tietysti leipää ja maapähkinävoita. (Olen syönyt jo yhden ison purkillisen...)

Yllättävä ongelma näytti kuitenkin muodostuvan vauvanruoista. Otimme pojalle mukaan jonkin verran korvikkeita ja tuubeihin pakattuja soseita. Ne kuitenkin loppuivat pian, ja ajattelimme, että haemme niitä vain lisää kaupasta.

Soseita kyllä löytyy useammasta kaupasta, mutta nestemäisiä äidinamaidonkorvikkeita on saatavilla yllättävän harvoista paikoista. Ne eivät myöskään kuulu lähimmän kunnollisen ruokakauppamme, Union Marketin valikoimiin. Kokeilimme kerran jauheesta sekoitettavaa litkua, mutta se ei näyttänyt maistuvan pojalle.

Sain selville, että suuri piirtein ainoa vaihtoehto olisi Enfamil-merkkinen maitopohjainen korvike, jota on saatavilla Walgreens-supermarketista ja samaan ryhmään kuuluvasta Duane Reade -apteekki- ja taloustavaraketjusta. Kumpaakaan kauppaa ei ole aivan vieressä, mutta Walgreens sentään löytyy parin kilometrin päästä. Onneksi molempien ketjujen nettisivuilta voi tarkastaa tuotteen saatavuuden, ettei tarvitse tehdä turhia maidonhakumatkoja. Kaupat nimittäin näyttävät pitävän hyllyssä vain paria - kolmea pakkausta kerralla.

Ja onneksi tämä maito myös maistuu pojalle. Tytön mielestä kun paikallinen luomumaito maistuu niin kummalliselle, että hän juo useimmiten mieluummin vettä.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olipa yhtä aikaa sekä hämmentävää, liikuttavaa että hulvattoman hauskaa lukea White Trash -Natan postausta Isyyspakkauksilla. Siis siitä, kun Nata ja Juhani kävivät luonamme illallisella viime viikolla.

Nata on itsellenikin jo ns. vanha tuttu, mutta piti miettiä oikein pidempään, että olemmekos tavanneet Juhanin kanssa aiemmin. Meinaa toisinaan vähän hämärtyä, kenet on tavannut oikeasti ja kenestä vain lukenut tosi usein. Mutta kyllä, kyllähän me kerran törmäsimme Lauttasaaresta kaupungin suuntaan tulevassa bussissa. 

Kävi muuten hauskasti ilmi, että olemme itse asiassa opiskelleet Juhanin kanssa samassa paikassa samaa ainetta, ja meillä on ollut myös sama graduohjaaja! Ja jopa gradun aiheet liippaavat toisiaan melko läheltä. Hän oli vaan aloittanut opintonsa, kun minä olin juuri valmistunut, mutta yhteisiä tuttuja löytyi heti.

Nata on tunnettu hyvän ruoan ystävänä, ja Rouvakin pohti tarkkaan illan menua. Alkuruokalautaselle päätyi salaattia, uunissa kuivattuja tomaatteja, pikkelöityjä retiisejä, uunissa paahdettua parsaa ja kotijuustoa, itse Gastronaatin ohjeella tehtyä, tietty. Salaatinkastikkeena oli pullossa ravistettua oliiviöljyä ja sitruunamehua suolalla ja pippurilla maustettuna.

Pääruokana nautimme mustatorvisienirisottoa ja yön yli uunissa haudutettua karitsanpotkaa.

Ja kun someillallisella oltiin, meno oli sen mukaista. Tässä seurassa ei onneksi tarvinnut pyydellä anteeksi sitä, että nousee ottamaan ruokakuvaa. Oli itsestään selvää, että kun uusi annos ilmestyy, kaikki kaivavat kameransa esiin.

Myös lapsi.

Ja insta-Rouva.

Tyttö laittoi muuten itse nuo pinnit päähänsä. "Tarvitseeko niitä varmasti olla noin monta?" kysyin. Huomaa alla olevassa kuvassa myös pinkki kynsilakka.

Kuten Nata kertoikin, havaitsin yhtäkkiä ilta-auringon paistavan täydellisesti Rouvan jälkiruoaksi tekemiin raparperiposseteihin.

Samoin kuin Rouvan mustaherukkalikööri (ks. Natan juttu), nämäkin olivat Rouvan keittiökokeiluja, ja hyvinhän tämäkin kokeilu onnistui. 

Nata kirjoittaa:

"Nuo Isyyspakkaukset elävät kyllä täydellisessä maailmassa, jossa aurinko paistaa myöhäisen jälkiruoan ylle ja lapsi haluaa vapaaehtoisesti koisimaan, jottei aamulla väsytä."

Minua naurattaa ääneen. Täytyypä lukea tuota lausetta jonkinlaisena mantrana ääneen kaikkina niinä iltoina, kun ilta-aurinko ei paista ihan yhtä kauniisti ja elämä ei muutenkaan tunnu aivan näin auvoisalta.

"Teillä on onnellinen koti! Ensi kerralla nähdään Larussa, tuokaa vähän sitä onnea mukananne."

Tämä lause saa ihan silmäkulmat kostumaan.

Kiitos vierailusta ja kauniista sanoistasi, Nata. Tulemme ilomielin vastavierailulle Lauttasaareen!

Ladataan...
Isyyspakkaus

"Hei, hei. Nähdään huomenna! Pidä hauskaa mummon ja papan kanssa!" toivottelimme Rouvan kanssa tytölle lauantaiaamuna, hyppäsimme isäni autoon ja kaasutimme kohti Porvoonväylää.

Ihan kahdestaan reissuun, yön yli.

Ja kylläpä teki hyvää syödä kahden kesken, puhua aikuisten juttuja ja käyskennellä rennosti ilman jatkuvaa tarvetta neuvotella jonkun kanssa, mihin suuntaan kävellään tai ei kävellä.

Vaikka niin mielellämme liikummekin lapsen kanssa ja käymme ravintoloissa syömässä, kyllä silloin tällöin on paikallaan viettää aikaa ihan vaan oman puolison kanssa.

Meillehän tämä on harvinaista herkkua, ja olemme olleet lapsesta erossa yön yli vain yhden ainoan kerran aiemmin. Se oli viime syksynä, kun kävimme Tallinnassa. Mutta nyt saimme houkuteltua isovanhemmat hoitamaan lasta jälleen kotiimme ja teimme retken Porvooseen.

Ennen sitä poikkesimme kuitenkin matkan varrella Sipoossa Gumbostrand Konst & Formissa, jossa olimme päättäneet käydä lounaalla.

"Lähdetään reissuun ilman lasta, ja sitten sä olet heti kuvaamassa lasten leikkipaikkaa?" hämmästeli Rouva.

Paikka on varsinaisesti taidegalleria, mutta siinä toimii myös sisustus-/designkauppa ja oikein mainio ravintola. Edellisellä reissullamme jäi vähän harmittamaan, että olimme menossa muualle syömään, joten nyt tulimme paikalle oikeastaan ruoan perässä.

Satuimme myös keskelle näyttelyn avajaisia, kun kuukauden nuori taiteilija, Pasi Orrensalo, oli kertomassa Gumbostrandissa valokuvistaan.

Gumbostrandin bistro on tunnettu erityisesti suositusta sunnuntaibrunssistaan, mutta koska olimme liikenteessä lauantaina, jouduimme tyytymään à la carte -listalle. 

Mutta olipas hyvää. Listalla on pysyvästi Fish'n'chipsit kuhasta ja sen lisäksi näyttelyiden mukaan vaihtuvat annokset, jotka ovat saaneet insipraationsa taiteilijoista. Rouvan tattipasta oli omistettu taitelija Carolina von Schantzille.

Von Schanztin töitä oli mm. tämä Kökar II.

Gumbostrand Konst & Form on autottomalle hieman vaikeasti saavutettavissa (lue: lähes mahdoton), mutta lauantaisin sinne järjestetään bussikuljetus Helsingistä.

Meidän matkamme jatkui kohti Porvoota. Palataan siihen seuraavan kerran.

 

Lisätiedot: http://konstoform.fi/

Ladataan...
Isyyspakkaus

(HELSINKI) Kaksivuotias tyttö piti janssoninkiusauksesta niin paljon, että pyysi sitä lisää. Tapaus sattui Helsingissä viime viikonloppuna.

Kuvan lapsi ja ruoka liittyvät tapaukseen

Tapahtumat saivat alkunsa lounasaikaan, kun perheen äiti annosteli ruoka-annokset lautasille ja tarjoili ne pöytään.

Yllättäen lapsi ilmoitti äidilleen, että aikoo syödä kaiken. Tilanteen todellinen luonne paljastui kuitenkin vasta noin kymmenen minuuttia myöhemmin, kun lapsi pyysi saada lisää.

”Juu, en osannut kyllä aavistaa lainkaan, että näinkin voisi käydä”, kertoo tapahtumista edelleen häkeltynyt perheen isä.

Perheen äiti vahvistaa tämän: ”Ei, en kyllä muista vastaavaa. Ei hän juuri koskaan syö kaikkea, mitä lautasella on.”

Tilanteen poikkeavuutta korostaa se, että kyseistä ruokaa tarjottiin lapselle ensimmäistä kertaa ja se oli juuri janssoninkiusausta.

”En itsekään ole siitä hirveästi lapsena pitänyt”, kertoo perheen isä. ”Ja olin ihan varma, että lapsi ei söisi sitä kahta haarukallista enempää.”

Vielä ei tiedetä, liittyykö yllättävä ruokahalu vain janssoninkiusaukseen vai onko vastaaviin yllätyksiin varauduttava useamminkin.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Yhteistyössä: Elintarviketeollisuusliitto

Sain haasteen osallistua Maista Suomi -kampanjaan, joka tekee työtä kotimaisten elintarvikkeiden ja suomalaisen työn puolesta.

Kotimaisen ruoan suosiminen on ollut perheelleemme aina itsestään selvää, mutta tähän kampanjaan minut innosti osallistumaan tämä yllättävä fakta: Jos jokainen suomalainen ostaisi kotimaisia ruokia ja juomia yhdellä lisäeurolla kuukaudessa, syntyisi vuodeksi 1 500 työpaikkaa. Ajatella, että näin pienellä valinnalla on näin iso vaikutus.

On täysi mahdottomuus, että kaikki ruokaostokset olisivat kotimaisia, eikä kukaan sellaista vaadikaan. Itse en ainakaan löytäisi kotimaista korviketta esimerkiksi kaikille pähkinöille tai siemenille. Mutta jos voin valita kotimaisen ja ulkomaisen tuotteen välillä, valitsen aina lähtökohtaisesti kotimaisen. Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä?

Sitruunat ja monet hedelmät on ostettava aina ulkomaisina, sillä niitä ei kotimaisina saa, ja talvella kotimaisia hedelmiä ei ole yksinkertaisesti tarjolla. Vihannesten osalta suosin aina sitä mikä on kaudessa, ja sehän on myös edullisinta. Varsinkin kesällä ja syksyllä tarjolla on aivan varmasti jotain kotimaista vihannesta, joten ulkomailta tuotuja ei ole mitään syytä ostaa. Talvella tilanne on tietysti toinen, mutta silloinkin voi suosia ruokavaliossa juureksia, joita saa käytännössä kotimaisina ympäri vuoden.

Monia maito-, liha- ja viljatuotteita ei ole mitään syytä ostaa ulkomaisina, ja niissä kotimaisuus on minulle juustoja lukuun ottamatta niin itsestäänselvyys, etten edes tiedä, miten paljon muualta tuotuja on tarjolla. Ja vaikka juustokaupasta lähtee usein mukaan esimerkiksi italialaisia juustoja, hyvin usein jääkaapissamme on myös jonkin suomalaisen pienjuustolan tuotteita. Uusiseelantilaisen lampaan tai brasilialaisen härän ostaminen tuntuu turhalta useammallakin tavalla.

Nyt otin kuitenkin tämän haasteen vastaan ajatellen, mihin voisin käyttää sen euron kuukaudessa enemmän. Ja itse asiassa piti ihan tarkastaa, mitä jääkaappimme ja säilykevarastomme sisältää. Tomaattimurskaa, oliiveja, kapriksia, chilikastiketta ja soijakastiketta ei taida löytää kotimaisina. Silti näiden kohdalla euro kuukaudessa kotimaisiin tuotteisiin ei kuulosta pahalta:

  • Öljy: Meillä käytetään valtavia määriä oliiviöljyä. Ainakin osa siitä voisi hyvin olla kotimaista rypsiöljyä, varsinkin se osa, joka menee paistamiseen
  • Ketsuppi: Niin, tarjolla on kotimaista ja ulkomaista. Ensi kerralla valitsen kotimaisen
  • Sinappi: Jääkaapissamme on aina ranskalaista dijon-sinappia. Ehkäpä uskaltaisin kokeilla sen kotimaista vastinetta.

Näiden jälkeen väittäisin, että ruokaostoksemme ovat niin kotimaisia kuin mahdollista.

Entä teillä? Mihin suomalaiseen ruokaan sinä voisit käyttää yhden euron enemmän kuukaudessa?

* * *

Voit levittää sanomaa ja kannustaa ystäviäsikin tukemaan suomalaista työtä postaamalla Facebookissa, Instagramissa tai Twitterissä kuvan tai videon tunnisteella #maistasuomi. Voit myös haastaa pari kaveriasi mukaan.

Vieraile myös kampanjan sivuilla ja osallistu 200 euron arvoisen tuotepaketin arvontaan: http://www.maistasuomi.fi/fi/osallistu! Luvassa on varmasti suomalaisia makuja.

Pages