Ladataan...
Isyyspakkaus

Kulttuurivuotemme pärähti käyntiin retkellä Tampereen työväen teatteriin katsomaan Billy Elliot -musikaalia. Lähdimme tytön kanssa retkelle tälläkin kertaa aivan kahdestaan. Edellisen kerran kävimme hänen kanssaan katsomassa Tampereen teatterin Cats-musikaalin.

Teimme retken siitä huolimatta, että olen ollut koko viikon kipeänä... tai oikeastaan jo useamman viikon. Retkeä oli kuitenkin suunniteltu niin pitkään ja liputkin hankittu jo niin hyvissä ajoin, että päätin vain vetäistä aamulla voimakkaan Panadolin nassuun ja jaksaa sen voimilla.

Teimme Tampereelle päiväretken. Lähdimme Helsingistä aamulla, söimme lounaan Tampereella, kävimme teatterissa klo 13:n näytöksessä, ehdimme syödä vielä päivällisen Tampereella ja palasimme illaksi kotiin.

Jos tyttäreltäni kysytään, hän valitsisi aina ruoaksi sushia. Huomasin ilokseni, että Tampereen kauppahallistakin saa sushia, joten kävimme maistamassa miltä Umami Sushibarin antimet maistuvat.

Ja erittäin hyviltä ne maistuivat! Sushit valmistetaan ja tarjoillaan, kun riisi on vielä hieman lämmintä. Riisi on maustettu punaviinietikalla, joten se ei ole niin valkoista kuin riisiviinietikalla kostutettu, mutta riisi on maukkaampaa. Täytteinä oli lohta, kevyesti liekitettyä lohta ja avokadoa. Sushien kanssa tarjottiin myös pehmeitä ja hieman makeita suupaloja, jotka toivat mieleen paahtovanukkaan. Valitettavasti unohdin kysyä, mitä ne olivat.

Ravintola on todella pieni, noin 12-paikkainen, ja se on avoinna vain lounasaikaan. Kannattaa kyllä odottaa, jos paikkaa ei heti saa.

Olisin itse asiassa voinut syödä vähän enemmänkin, mutta tyttö vetäisi omat sushinsa niin hyvällä ruokahalulla, että päädyin antamaan pari omaa lohinigiriänikin hänelle.

Ehdimme käydä lounaan jälkeen vielä parissa kaupassa ja ostaa tytölle pari uutta vaatetta ja olimme teatterissa juuri sopivaan aikaan.

Itse esitykseen palaan toisessa postauksessa. Spoilaan kuitenkin jo vähän: se oli aivan järjettömän hyvä!

Teatterin jälkeen edessä oli lapsen mielestä aivan liian pitkä paluumatka Hämeenpuistosta takaisin rautatieasemalle. Pysähdyimme matkalla vielä syömään. 

Olin luvannut tytölle iltaruoaksi pizzaa, ja paikkakin oli jo mielessä: Pizzeria Luca. Pohjois-Euroopan parhaaksi valittu pizzeria, jonka ensimmäinen toimipiste sijaitsee juurikin Tampereella Tammerkosken kupeessa. Tilasimme Margheritan puoliksi, ja se oli juuri sopiva annos meille kahdelle. Aivan törkeän hyvää pizzaa, ja kun pizza on hyvää, ei tomaattikastikkeen ja juuston lisäksi muita täytteitä edes kaipaa.

Junamatkat molempiin suuntiin sujuivat leppoisasti Aku Ankkoja lukien ja pelaten. Päivä oli kuitenkin aika rankka pienelle, sillä olihan se pitkä ja Tampereella tuli jonkin verran kävelyäkin.

Silti hän pohti, että päivä oli varmasti yksi parhaista ikinä: sai pelata, isi luki Akkaria, syötiin sushia ja pizzaa ja juotiin niiden kanssa limsaa, ostettiin uusia vaatteita, päästiin musikaaliin ja otettiin vielä väliajalla iso viipale kakkua. Itse olisin vielä lisännyt listaan, että saatiin olla ihan kahdestaan, sillä sekin on tärkeää silloin tällöin. Ja juuri siitä syystä en halunnut jättää tätä retkeä väliin.

Retki oli siis erittäin onnistunut, ja palasimme tyytyväisinä kotiin. En tiedä, milloin teemme seuraavan teatteriretken Tampereelle, mutta Särkänniemeen palannemme jo tulevana kesänä, kun 120 cm:n pituus tulee täyteen ja pääsemme taas uusiin laitteisiin!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tarkastelin eilen Instagram-tililtäni, mitkä olivat vuoden tykätyimpiä kuvia. Blogista en saa vastaavaa tykkäyksiin perustuvaa listaa irti käymättä vuoden joka ikistä 223 postausta yksitellen läpi, ja koska käytän sen ajan mieluummin johonkin muuhun, käännyin Googlen puoleen katsomaan, mitkä postaukset ovat olleet vuoden luetuimpia. Alla oleva kuva liittyy aiheeseen.

Hauskaa on, että vuoden luetuimpien postausten joukossa on useampi postaus, jotka ovat jo useamman vuoden vanhoja. Arvatenkin joukossa on suosittuja reseptipostauksia, mutta listalla on myös pari DIY-ylläriä.

Mainittakoon vielä se, että lukijoita blogilla on ollut vuoden aikana yli 250 000, ja postauksiani on luettu vuodessa liki miljoona kertaa. Viikkotasolla lukijamäärät ovat vaihdelleet 6 000:n ja 12 000:n välillä, ja kuukaudessa lukijoita on ollut 22 000 - 33 000 omasta aktiivisuudestani riippuen. Alkuvuodesta ehdin postata kuusikin kertaa viikossa, mutta töihin paluun jälkeen oli todettava, että aika ei riitä kuin neljään postaukseen.

* * *

Ja tältä näyttää blogin TOP 10 vuonna 2018

Sijoilla 1 ja 2 on supernopean valkosipulimajoneesin resepti. Ykkösenä varsinainen resepti vuodelta 2012 ja kakkosena samasta reseptistä tehty video vuodelta 2015. Sekä itselleni että Rouvalle on täysi mysteeri, miksi jotkut lukijat eivät ole saaneet majoneesia onnistumaan tällä reseptillä. Meillä sitä on tehty kymmeniä ja kymmeniä kertoja, eikä se ole epäonnistunut kertaakaan. Mietin kyllä, että voiko kyseessä olla sitten sauvasekoittimen muoto tai teho. Meillä käytetään Bamixia ja Bamixin yleisterää, ja majoneesi onnistuu niillä takuuvarmasti.

Mutta mitäs tykkäät tästä kuvasta?

Yllä oleva kuva on ollut siis yli kuusi vuotta blogini suosituimman postauksen pääkuva, ja onhan se aika nolottavaa katseltavaa, kun ajattelee, että olen kuitenkin ottanut sittemmin kuvat kahteen ruokakirjaankin. Siksipä vaihdoinkin nyt postauksen pääkuvaksi saman kuvan, joka edustaa kyseistä aiolia myös Gastronaatti-kirjassamme.

Kolmantena ovat "Maailman parhaat joululaatikot", joka tarkoittaa käytännössä porkkana- ja punajuurilaatikoiden reseptejä kahden vuoden takaa. Samaisen postauksen kommenteista löytyy muuten myös se anopin lanttulaatikon resepti, kun sitä joku tiedusteli. Ja kuten arvata saattaa, tämä postaus on noussut luetuimpien joukkoon marras-joulukuussa tulleiden osumien ansiosta. Kuvakin on onneksi jo vähän toista tasoa kuin yllä olevassa majoneesissa.

Nelossijalla ovat ravintolasuositukseni Helsingistä (40 ravintolaa). Nämäkään eivät ole tältä vuodelta, joten lista kaipaisi päivitystä. Top 10:ssä mainitsemani ravintolat ovat edelleen suosikkejani, mutta tämän vuoden uutuuksista ainakin Nolla, Yes Yes Yes ja The Way sekä aiemmin kokeilematta jääneet Grön, Fabrik, Via Tribunali ja Social Burger Joint pitäisi toki saada suosituksiin mukaan.

Seuraavan reseptin päätyminen sijalle viisi yllätti. Keväisen raikas mango-valkosuklaa-juustokakku oli kyllä erittäin raikas ja herkullinen, joten suosittelen testaamaan, mikäli et vielä ehtinyt! Saa syödä myös ennen kevättä.

Ensimmäinen tämän vuoden postaus tällä listalla on sijalla kuusi komeileva Kukkakaali-wings-reseptini. Näistä tuli kyllä oikeasti tosi hyviä, ja tämän nähtyäni aloin välittömästi haaveilla niiden tekemisestä uudelleen.

Seuraavilla sijoilla onkin sitten onneksi muitakin kuin ruokapostauksia. Seitsemänneksi luetuimmassa postauksessa kerron tarkemmin siitä, miksi päädyimme palkkaamaan lastenhoitajan noutamaan lapset kerran viikossa päiväkodista. Ja taisipa tämä olla myös vuoden tykätyin postaus. Hoitaja on todella käynyt kerran viikossa koko syksyn ajan, ja kylläpä on ollut kiva, kun ei ole ollut lastenhoito-ongelmia. Tässä voisi olla aihetta omaan postaukseensa, joten palataan aiheeseen lähiaikoina.

Sijalla kahdeksan on kestosuosikki, remonttisarjani 6. osa: Seinien pohjatyöt. Jo kuusi vuotta sitten julkaistu postaus on jatkuvasti luetuimpien joukosta, joten ilmeisesti moni siellä ihmettelee yhä, miten tapetit poistetaan ja seinät tasoitetaan ennen maalaamista.

Toinen DIY-ihmisten kestosuosikki on, miten tehdään säänkestävä ruokapöytä terassille. Yhdeksännellä sijalla oleva postaus on sekin vuodelta 2012. Fun fact: ajattelin muuten tehdä näillä omilla ohjeillani samanlaisen pöydän ensi kesänä puutarhamökille. Kävin jo hakemassa tarvittavat lankut lankomiehen ladosta viime kesänä, ja nyt pöydän kokoaminen odottaa vain tulevaa kesää ja sopivia säitä. Ja sopivaa motivaatiopiikkiä.

Lastenhoito ja sen haasteet olivat esillä jo alkuvuodesta, ennen kuin olimme löytäneet vakiohoitajamme, ja silloin kerroin, miten tyytyväisiä MLL:n lastenhoitajavälityksen käyttäjiä olemme. Kymmenenneksi luetuin postaus kertoo myös, mitä lastenhoito maksaa ja millaisia työnantajamaksuja kotitalouden on maksettava työnantajana.

Yllä olevista postauksista siis vain kolme oli tältä vuodelta, ja seitsemän muuta ovat todennäköisesti myös ensi vuonna kärkisijoilla. Katsellaanpa siis vielä hieman listaa alaspäin, ja poimitaan tänne vielä muutama vuonna 2018 kirjoitettu ja julkaistu postaus. Näiden postausten keskinäinen järjestys ei ole oleellista, sillä erot latausmäärissä ovat pieniä.

Ravintolapostaukset ovat olleet yllättävän suosittuja. Ainakin Mashiron sushijuna on kiinnostanut, samoin hävikitön Ravintola Nolla ja Yes Yes Yes, josta kirjoittamastani postauksesta kirposi myös yllä mainittu keskustelu lapsivapaista.

Blogin kantavista teemoista vanhemmuus on ollut läsnä paitsi lastenhoitopohdinnoissa myös nyt 2-vuotiaan poikasen vaiheissa. Aurinkoinen halinalle osaa nimittäin näyttää myös sen toisen puolensa ja olla vahvasti eri mieltä asiassa kuin asiassa. Ensimmäiset iltaraivarit nähtiin jo alkuvuodesta, ja koko vuosi onkin ollut sitten suuria tunteita ja tahtojen taistelua. Päiväkodissa, jonka hän aloitti maaliskuussa, hän on toki aivan yhtä hurmaava kuin aiemminkin, ja säästää kiukkunsa vain vanhemmilleen. Vähän toisenlaista vanhemmuusteemaa luettiin ahkerasti joulukuussa, kun poikamme kompastui talon ulko-ovella ja teloi otsansa sairaalakuntoon.

Vuoden luetuimmissa postauksissa on myös random-aiheita, kuten Euroviisujen livebloggaus, omat uraoivallukseni sekä kaupallisissa yhteistöissä tehdyt postaukset lelukaaoksen taltuttamisesta ja Hakaniemen leikkiluolasta.

Kiitos, että olette käyneet lukemassa postauksiani näin ahkerasti! Jatketaan samaan malliin vuonna 2019!

Hyvää uutta vuotta!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Internetissä on kuulemma ollut viime aikoina liian vähän kuvia jouluruoista. Mutta eihän hyviä kuvia voi hukkaankaan heittää, joten kerta kiellon päälle ja vielä viimeiset joulumuistelut tältä vuodelta!

Joulun odotus, joulun laittaminen (kohtuuden rajoissa) ja joulun juhliminen ovat kivoja asioita. Pidän itseäni jouluihmisenä, ja kuuntelen ja laulan mielelläni joululauluja koko joulun. Mutta kun tapaninpäivä on taputeltu, olisin aivan valmis piilottamaan kaikki viitteet jouluun. Kuusi alkaa jo karista ja vie liikaa tilaa olohuoneesta, jouluruokia on syöty aivan tarpeeksi, suklaatkaan eivät enää maistuisi ja kyllähän niiden joululaulujen kuuntelemisenkin voisi vähitellen lopettaa.

Sanoisin siis, että joulun kanssa on sama juttu kuin matkustelussa: siinä missä kotiin paluu on yksi matkan parhaista hetkistä, myös joulun päättyminen on yksi parhaista asioista joulussa. Se kun saa keskittyä taas aivan muihin asioihin ja suunnata ajatuksensa tammikuuhun, joka onkin aivan oven takana.

Tammikuussa onkin odotettavissa monta kivaa juttua, ja luvassa on niin teatteria, oopperaa kuin balettiakin. Odotan myös jo tammikuun puoliväliä, kun koko projektitiimini on palannut takaisin joululomiltaan ja pääsemme jatkamaan pelimme kehitystä täyttä vauhtia.

Jouluruoista on muuten mainittava vielä sen verran, että tein nyt kolmannen kerran elämässäni imelletyn perunalaatikon, ja ensimmäistä kertaa se oli jollain tavalla onnistunut. Kovin imelää se ei tälläkään kerralla ollut, mutta sen verran kuitenkin, että sitä kehtasi tarjota tapaninpäivän jouluvieraille. Parasta tähän mennessä. Tein sen kilolla perunaa, ja imelsin sitä 50-asteisessa uunissa ehkä 6 - 7 tuntia.

Porkkana- ja lanttulaatikot tein mahdollisimman pieninä, vain reilun puolen kilon kokoisina, ja kaikki oli tapaninpäivän jälkeen onneksi syöty. Samoin pikkukinkkumme, jonka ostin tytön pyynnöstä.

Pöydässä ilahduttivat myös uunissa paahdetut punajuuret, jotka tarjottiin uunissa paistetun Metsuri-juuston kanssa.

Jälkiruoaksi Rouva teki crème brûléet.

Kiitos joulu 2018! Kiitos Hanna, Esa ja Rio vierailusta!

Sitten siirrytään blogissakin aivan muihin aiheisiin.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Joulu eteni omalla painollaan ja aivan suunnitelmien mukaisesti.

Piparkakkutalo valmistui jouluaatoksi. Tyttärenikin sai tänä vuonna osallistua sen rakentamiseen ja koristeluun. Kokeilin tänä vuonna talon kokoamista pelkällä pikeerillä ilman sulatettua sokeria. Sormet eivät siis palaneet, mutta pikeeri kuivui sen verran hitaasti, että ensi vuonna taidan kokeilla elintarvikeliimaa.

Nyt linna odottaa uutta vuotta, jonka perinteiisin piparkakkutalon syöminen kuuluu.

Aattoaamuna Rouva ja tyttö käärivät joulutoffeet papereihin.

Lapset kävivät äitinsä kanssa pienellä kävelyllä, ja poikanen otti unet rattaissa. Kotona häntä ei saa enää nukkumaan päiväunia, mutta hän oli selvästi niiden tarpeessa. Isi jäi kotiin siivoamaan, ja mystisesti lahjat olivat ilmestyneet kotioven taakse juuri sillä aikaa. Voi miten hauskaa niitä olikaan hypistellä, kun niitä laitettiin kuusen alle odottamaan iltaa.

Jouluaterian pääasia olivat blinit täytteineen. Rouva teki ne tänä vuonna hapanjuureen täysin ilman hiivaa. Paistoin tytön toiveesta myös pienen kinkun, ja hyvin se maistui myös muille. Rouva graavasi siikaa ja teki kuha-cevicheä. Itse tein perinteiset joululaatikot: porkkanaa, lanttua ja jopa imellettyä perunalaatikkoa, mutta niiden vuoro oli vasta joulupäivänä.

Joulutoffeita saatiin maistella ruoan jälkeen.

Sitten olikin lahjojen vuoro, ja niiden parissa vierähti sekä aattoilta että koko joulupäivä.

Poikaselle kaikkein mieluisin lahja näytti olevan pienet muumihahmot, joilla hän on leikkinyt ahkerasti koko joulun.

Tyttö puolestaan rakasti uusia pörröisiä korvaläppiään niin, että on kulkenut ne päässään aattoillasta lähtien. Itse olin tyytyäisin tästä löydöstä Rouvalle: Aku Ankan keittokirja vuodelta 1986. Rouva on kuulemma lainannut sitä aikoinaan kirjastosta lukemattomia kertoja ja valmistanut siitä useita ruokia lapsena. Kirjan edellinen omistaja on näemmä saanut sen joululahjaksi 32 vuotta sitten.

Joulupäivänä ladattiin akkuja, koottiin legoja, pelattiin Super Mario Partya ja Dixitiä. Rouva kävi lenkillä, ja illalla oli vuorossa koko perheen joulusauna. Kylläpä teki hyvää ihan vain olla ilman minkäänlaista kiirettä mihinkään.

Voimme vielä hetken köllötellä tässä joulukuplassa ennen kuin siirrämme katseet kohti vuotta 2019.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: JP. Chenet

Ystävämme oli juuri käymässä Amsterdamissa ja tuli meille istumaan meille tuliaisinaan iso kimpale goudajuustoa. Hänellä oli mielessään myös juustopiirakan resepti, ja siinä muun ruoanlaiton lomassa pyöräytimme juustosta ruokaisan piirakan. Piirakka maistui niin hyvältä viinilasillisen kanssa, että jaan sen nyt teillekin, jos kaipaatte omiin illanistujaisiinne tai juhliinne jotain juustoista muttei kuitenkaan juustolautasta.

Piirakan kanssa nautimme JP. Chenet'n luomuviinejä, joista molemmat maistuivat hyvältä piirakan seurana. Ostan nykyisin muutenkin lähes poikkeuksetta viinimme luomuna, ja on erittäin kiva, että myös vanhat tutut tuottajat tuovat luomuviinejä valikoimiinsa!

Monet varmasti muistavat JP. Chenet'n vinokaulaiset viinipullot, jotka oli helppo tunnistaa. Pullot poikkeavat yhä muista, mutta vinon kaulan sijaan niiden kyljessä on pieni painauma.

Valkoista JP. Chenet Colombard-Chardonnayta kuvataan Alkon sivuilla sanoin "Kuiva, hapokas, sitruksinen, viherpäärynäinen, kevyen persikkainen, karviaismainen, kevyen valkoherukkainen". Punainen JP. Chenet Merlot on puolestaan "Keskitäyteläinen, keskitanniininen, karhunvatukkainen, karpaloinen, kirsikkainen, kevyen mausteinen".

Sanoisin, että viineistä molemmat sopivat piirakan kanssa yhtä hyvin, eli voit hyvin valita kumman tahansa. Itse valitsen yleisesti ottaen useimmin punaviinin. Punaviini oli sen verran leppoisaa ja pehmeää, että sitä voi nauttia ihan sellaisenaankin seurustelujuomana.

Molemmat viinit kuuluvat Alkon valikoimiin koko maassa, ja hintaa niillä on hieman vajaan kympin verran.

Juustopiirakkaan hauska säväyksen antaa hienoksi pilkottu punainen chili. Lasten vuoksi chilissä piti hieman säästellä, muuten olisin voinut laittaa sitä vaikkapa koko palon. Kannattaa laittaa ensin vähemmän, sekoittaa täyte ja maistaa ja vasta sitten lisätä reilummin.

Piirakan voi vallan mainiosti tehdä valmiiksi edellisenä iltana ja vain sitten varovasti lämmittää tarjolle.

Chilinen juustopiirakka

Ainekset

Pohja:

  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1/2 tl suolaa
  • 125 g voita
  • 1/2 dl vettä

Täyte:

  • 200 g goudajuustoa
  • 1/2 chilipalkoa - tai maun mukaan enemmänkin
  • 2 kananmunaa
  • 2 dl kermaa
  • mustapippuria
  • (suolaa)

Valmistaminen

  1. Valmista pohja: mittaa vehnäjauhot kulhoon ja lisää suola. Paloittele kylmä voi kuutioiksi ja lisää ne kulhoon. Hiero sormin murumaiseksi seokseksi. Lisää lopuksi kylmä vesi ja muotoile taikinasta mahdollisimman vähin liikkein taikinapallo
  2. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjan reunojen väliin. Voitele leivinipaperi ja vuoan reunat ja painele taikina vuoan pohjalle. Esipaista 200-asteisen uunin keskitasolla n. 10 minuuttia
  3. Raasta goudajuusto ja hienonna chili. Yhdistä juustoraaste, chili, kananmunat ja kerma kulhossa, jauha päälle mustapippuria ja sekoita. Maistele täytettä ja lisää chiliä ja suolaa tarvittaessa. Omasta mielestämme piirakan täyte ei suolaa kaivannut
  4. Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle ja paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia, kunnes piirakan pinta alkaa ruskettua.

Tuhdin piirakan rinnalle on tehty yksinkertainen salaatti raikastamaan kokonaisuutta. Se on batavia-salaattia, johon on tehty kastike sitruunamehusta. oliiviöljystä, suolasta ja mustapippurista, ja sen pinnalle on ripoteltu paahdettuja auringonkukansiemeniä.

Toivottavasti maistuu teillekin!

 

Koska kyseessä on kaupallinen alkoholipostaus, kommentointi, tykkäykset ja some-jaot on piilotettu. Ja nautitaanhan sitten kohtuudella!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Joulu lähestyy, ja Rouva on kehitellyt taas uusia käyttötapoja jääkaapissa kuplivalle hapanjuurelleen. Uskoisitko, että joulutortutkin voi leipoa hapanjuureen? Rouvan Instagram-tilin kohokohdista löytyy muuten nyt myös videomuotoinen hapanjuurileipäkoulu!

Poimi lisäksi alta talteen ainakin parhaan mustikkapiirakan ja Järki Särki -kiusauksen reseptit!

"Alan kallistua siihen, että kaikki, mihin laittaa hapanjuurta, muuttuu kuin taikaiskusta paremmaksi. Eilen kokeilin tehdä hapanjuuresta joulutorttutaikinan, koska olin törmännyt ohjeeseen netissä alkuviikosta ja juurta riittää.

Rakastan hyviä joulutorttuja mutten ole erityinen torttumaakari: inhoan kaulimista, pöytään takertuvia pehmenneitä taikinanpaloja ja suorien linjojen leikkaamista, eivätkä odotukseni olleet kovin korkealla. Mutta! Taikina oli pehmeä mutta silti helppo muotoilla ja kaulita. Valmiit tortut olivat ällistyttävän ilmavia, suorastaan lehteviä mutta silti meheviä.

Kokeilin myös ensimmäisen kerran tämän syksyn hittimuotoa lumihiutaletorttua. Vaikka lopputulos ei nyt ollut samaa tasoa kuin @meillakotona_fi’n mallikuvissa, tämä muoto oli minusta huomattavasti tähtitorttua helpompi ja sopi hyvin tällaiselle suurpiirteiselle kaulijalle.

Mittasin kulhoon 220 grammaa puolikarkeita vehnäjauhoja ja 1/6 tl suolaa. Lisäsin 250 grammaa kylmää voita muutaman millin lastuina. Sitten nypin jauhot ja voin sekaisin niin, että voilastuja ikään kuin painetaan, venytetään jauhoihin. Tarkoitus on, että valmiissa taikinassa näkyisi vielä voiviiruja. Lopuksi tein voi-jauhoseokseen kuopan keskelle ja lisäsin siihen 100 grammaa kylmää hapanjuurta ja 50 grammaa jääkylmää vettä ja sekoitin taikinan palloksi vähin liikkein. Lopuksi muotoilin taikinan pieneksi levyksi, käärin kelmuun ja nostin jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Otin taikinan jääkaapista ja kaulin jauhotetulla pöydällä puolen metrin mittaiseksi kapeaksi suikaleeksi. Sitten taitoin taikinan kolmeen osaan, kaulin toiseen suuntaan samanlaiseksi puolen metrin suikaleeksi ja taitoin kasaan. Koska omassa taikinassani näkyi yhä juurikönttejä, kaulin vielä kerran puolen metrin suikaleeksi, taittelin kolmeen osaan ja nostin puoleksi tunniksi jääkaappiin.

Valmiit tortut leivoin yksinkertaisesti leikkaamalla taikinan kolmeen osaan ja kaulimalla osan kerrallaan, muut odottivat jääkaapissa vuoroaan.

Lopputulos oli kaikkien mieleen:

”Äiti, nämä ovat parhaita torttuja”, ylisti kuusivuotias.

”Aivan todella hyviä”, hämmästeli neljäkymmenvuotias torttuskeptikkomies.

#keittiössänyt #joulutortut #lumihiutaletortut #joulu

Alkuperäinen resepti on juurileipa.blogspot.com-blogista, jossa on loistavat välivaihekuvat taikinanteosta. Kiitos Tainalle hienosta reseptistä!

Lumihiutaletorttujen taittelun löydät puolestaan täältä: https://www.meillakotona.fi/reseptit/lumihiutaletortut. Ohje ja selkeät vaihekuvat ovat työkaverini @yassumaria’n käsialaa <3"

"Hoi kaikki hapanjuurileipävinkkejä kaivanneet! Olen nyt koostanut Storiesiin vaiheet, joilla operoin leipää kaksi kertaa viikossa. Kaikki kuvat ja videot löytyvät myös kohokohdista, eli jos asia ei ole juuri nyt ajankohtainen, voit palata siihen koska tahansa myöhemmin. Hyviä leipähetkiä <3 #keittiössänyt #leipäkouluhko #hapanjuurileipähulluus"

"Mies teki tänä syksynä testin: keräsi syyskuun lopussa laatikollisen omenoita suoraan puusta, kääri jokaisen sanomalehteen ja jätti mökin kuistille ajatuksella, josko muutama säilyisi. Käväisin tiistaina mökillä ja toin kotiin pussillisen. Miten täydellisiä ne ovatkaan! Jatkoimme juuri omenakautta joulukuulle! Ensi vuonna lisää tätä! #keittiössänyt #omenahulluus #puutarhamökki #sadonkorjuu #puutarhahulluus"

"Granaattiomenansiemenet näyttävät heti joululta, eikö? #keittiössänyt #iltapalahommia"

"Tämä mustikkapiirakka on kulkenut elämässäni parikymmentä vuotta, enkä voi uskoa, etten ole jakanut ohjetta täällä aiemmin. Olen bongannut ohjeen joskus tuhatsivuisesta Hyvä Kokki -kirjasta, jonka taisin saada ylioppilaslahjaksi, noh, hetki sitten. Kyseessä on reseptikirja, jossa ei ole ainoatakaan valokuvaa, eikä resepteistä kerrota mitään muuta kuin raaka-aineet ja valmistusvaiheet.

Reseptin nimi on ”hieno mustikkapiirakka”, ja se on melko perinteinen murotaikinapohja. Poikkeuksellista on se, ettei taikinaan tule leivinjauhetta. Pohja ei kohoa, mutta se ei myöskään ole tiivis vaan ihastuttavan elegantti. Itse ihastuin taikinaan jo siksi, että minulla on tapana leipoessa syödä raakaa murotaikinaa enkä pidä leivinjauheen mausta.

Sulata 3 dl mustikoita lävikössä.

Vatkaa 100 g huoneenlämpöistä voita ja 1,5 dl sokeria vaahdoksi. Lisää muna ja vatkaa tasaiseksi. Lisää 2 dl vehnäjauhoja ja sekoita nopeasti tasaiseksi.

Levitä taikina pienen, voidellun piirakkavuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle ja esipaista pohjaa 200-asteisessa uunissa vajaa kymmenen minuuttia, kunnes pohja ei enää tartu sormiin muttei ole vielä kypsä.

Lisää valutetut sulat mustikat (juo mehu) pinnalle ja ripottele mustikoiden päälle vielä 1 rkl sokeria. Paista piirakka kypsäksi, noin 20 minuuttia, kunnes reunat ruskettuvat vähän.

Seurana voisi halutessaan syödä vaikka turkkilaista jogurttia, mutta itse syön ihan sellaisenaan. Siten se on kaikkein parasta <3

#keittiössänyt #mustikkapiirakka #mustikkapiirakkapäivä #instaresepi #leivonta"

"Omien omenapuiden mehua ns. riittää, joten glögi on tänäkin vuonna vaalea: litra omenamehua kattilaan, perään kaksi kanelitankoa, kolme tähtianista ja kolme kokonaista kardemummaa ja hetkeksi kiehumaan. Sitten virta pois, sekaan neljä ruokalusikallista hunajaa ja mukeihin. Nam! Niin ja jos haluaa, sekaan voi lorauttaa vähän viskiä, ei savuista. Hyvää esijoulua! #keittiössänyt #joulutulee #olemmevalmiina #joulu #glögi #joulufiilistely #esijoulu #lauantaiillanhuumaa"

"Paras ruoka-asia juuri nyt, kun keittiötäkään ei enää nykyisin tarvitse luututa puolta tuntia roiskeista! #granaattiomenahulluus #granaattiomena #tekniikkahallussa #satokausikalenteri #sesongissa"

"Koska täytettyjen paprikoiden ohjetta kyseltiin, tässä se nyt tulee, ainakin summittaisesti. Meillä syödään valtavasti suippopaprikoita ihan sellaisenaan ja leivän päällä, mutta aina joskus käytän niitä pohjana jääkaapin sekaisille asioille.

Tällä kertaa paistoin hienonnettua sipulia ja varsiselleriä hetken pannulla ja lisäsin lehtineen paloitellun kukkakaalin, josta suurin osa oli syöty jo aiemmin viikolla dippikastikeen kanssa eräänlaisena alkuruokana. Paistoin kasviksia hetken ja lisäsin sitten kourallisen lehtipersiljan hienonnettuja varsia, aiemmin keitettyjä kikherneitä ja keitetyn kvinoan jämät ja maustoin seoksen suolalla ja mustapippurilla.

Leikkasin paprikat pitkittäin, poistin siemenet ja ladoin pellille. Lusikoin täytteen paprikoiden päälle, murensin päälle kaapista löytyneen fetapaketin jämät ja mozzarellapallon, joka oli ostettu pizzan tekemistä varten, mutta pizza oli jäänyt leipomatta. Nostin pellin 200-asteiseen uuniin vajaaksi puoleksi tunniksi, niin että juusto ruskettui, ja sitten vain syömään.

#keittiössänyt #gastronaatti #jääkaapintyhjennys #metamorfoosi #ruokaajääkaapinaineista"

"Vähän niin kuin janssoninkiusaus, paitsi että kala olikin Järki-Särkeä, jonka valkosipuliversioon olen kehittänyt vakavan riippuvuuden.

Kuorin ja viipaloin kaksi sipulia. Halkaisin fenkolin, irrotin kerrokset toisistaan, huuhtaisin ja viipaloin. Kuullotin sipulia ja fenkolia pannulla öljyssä niin, että molemmat rentoutuivat, ja odottaessa kuorin ja suikaloin kilon perunoita, Nicolaa, tietenkin.

Sitten vain kumosin kaiken uunivuokaan, kaadoin perään purkillisen valkosipulilla maustettua Järki-Särkeä öljyineen ja lisäsin teelusikallisen suolaa ja muutaman kierroksen mustapippuria myllystä. Pöyhäisin kaiken käsin sekaisin ja aivan lopuksi kaadoin päälle purkillisen kermaa. 200 astetta, noin 40 minuuttia, kunnes pinta ruskettui sopivasti, olisi voinut ruskettua vähän enemmänkin.

Voisin ehkä elää tällä just nyt.

#keittiössänyt #perunavuoka #pottuhulluus #järkisärki"

"Asettelin näköjään salaattikukan :) Mutta persimoni ja mozzarella tykkäävät kyllä toisistaan, kun päälle lorauttaa oliiviöljyä ja rouhaisee suolaa ja pippuria. #keittiössänyt #persimoni #persimonikausi #persimonihulluus"

"Keitin taannoin kattilallisen oman mökin maa-artisokkia (tietenkin kuorineen) ja hurautin soseeksi. Soseesta sitten valmistui päivänä eräänä pikainen soppa.

Kuullotin kattilassa öljyssä kahta hienonnettua valkosipulinkynttä. Lisäsin 6 dl maa-artisokkasosetta, 3 dl vettä ja hetken mielijohteesta 3 rkl maapähkinävoita, kun purkki oli sopivasti pöydällä. Keitin hetken, lisäsin desin kermaa ja soseutin vielä nopeasti sauvasekoittimella. Lopuksi maustoin keiton suolalla ja valkopippurilla ja kaadoin kulhoihin. Ihan lopuksi ripottelin pinnalle (aiemmin) uunissa paahdettuja manteleita.

Nuorison mielipiteet jakaantuivat: kuusivuotias oli ”ihan täynnä” parin lusikallisen jälkeen, kaksivuotias lusikoi kuppinsa tyhjäksi. Vanhempi sukupolvi arvosti keiton samettisuutta ja sitä, että viimeistään nyt tuli todistettua, ettei moniulotteisia maa-artisokkia ole pakko kuoria edes keittoa varten, olettaen toki että ne saa hinkattua mullasta puhtaaksi.

Olen kiitollinen.

#keittiössänyt #maaartisokka #maaartisokkahulluus #sadonkorjuu"

"#paahtajanainen toki pitää ruusukaaleistakin eniten uunissa paahdettuina, mutta viime aikoina tämä kymmenen minuutin nuudeliwokki on kiilannut hyväksi kakkoseksi.

Paistan kahta viipaloitua sipulia muutaman minuutin öljyssä pannulla. Leikkaan rasiallisen (250 g) ruusukaaleja neljään osaan, lisään pannulle ja paistan hetken, niin että ruusukaalien leikkuupinnat ruskettuvat ja kaalien väri muuttuu kirkkaanvihreäksi. Maustan seoksen kevyesti suolalla (1/4 tl). Sekoitan kulhosssa 3 rkl maapähkinävoita, 2 rkl soijaa ja 1 rkl hunajaa.

Keitän, valutan ja huuhtaisen riisinuudelit (noin 150 g), sekoitan maapähkinäkastikkeen niiden joukkoon ja lisään kaiken pannulle. Sitten vain syömään!

Maistuu kohtuullisesti myös lapsille: vanhempi syö ruusukaalit, nuorempi nuudelit. Keskimäärin siis ihan hyvin :D

#keittiössänyt #ruusukaaliwokkia #ruusukaali #ruusukaalihulluus #satokausikalenteri"

"Kaupassa oli vielä niin tuuheita basilikapuskia, että surautin satsin #gastronaatti2-basilika-cashewtahnaa. Tänään se pääsi hapanjuurileivän päälle Brebirousse-juuston kanssa. #keittiössänyt #aamupalahommia #hapanjuurileipähulluus #brebirousse"

 

Rouva Instagramissa: @satu_koivisto

Sarjan edelliset osat:

 

Psst, jos et ole vielä ehtinyt ostaa Gastronaatti 2 -kirjaamme, löydät sen täältä: notofupublishing.com.

Pages