Ladataan...
Isyyspakkaus

Lokakuusta tuli itselleni puolivahingossa lihaton. Kotona ei ole liharuokia syöty niin pitkään aikaan, etten edes muista milloin viimeksi, ja myös työpaikalla olen syönyt vain kasvisruokia. Ja tällaisia kasvispullia, sienipastoja ja selleririsottoja on syntynyt Rouvan keittiössä! Kuvat Rouvan Instagram-tililtä @satu_koivisto.

"Muistatko viimeviikkoiset munakoisopullat? Tein niille yhtenä päivänä intialaistyyppistä kastiketta, jonka pääraaka-aine oli, uskomatonta mutta totta, sellerisose, jonka satuin huomaamaan jääkaapista sopivalla hetkellä kokkaillessani.

Kuullotin hetken pannulla öljyssä jeeraa ja currya ja lisäsin sitten ison hienonnetun sipulin. Kuullotin niin, että sipulit olivat raukeita, ja lisäsin sitten hienonnettua tuoretta korianteria hiukan, hetken mielijohteesta sen sellerisoseen ja purkin cashewkermaa ja keitin hetken. Maustoin kastikkeen suolalla, ja lautasella ripottelin päälle vielä lisää tuoretta korianteria.

Oudonkuuloisesta sellerisoseesta tuli kastikkeeseen paitsi syvä maku, myös samettisen paksu rakenne. Saatan tehdä näin toistekin, ihan tarkoituksella!

#keittiössänyt #munakoisopullat #ihmeenhyväkastike #taikakastike #sellerihulluus"

"Munavoi on herkullista, mutta suppilovahveromunavoi on vielä parempaa. #maalla #mummilassa #karjalanpiirakka #sienihulluus #suppilovahvero"

"Paikallisessa kaupassa oli niin houkuttelevasti esillä suomalaisia myskikurpitsoja, joten innostuin ostamaan. Puolitin kurpitsan, poistin siemenet ja nostin 200-asteiseen uuniin paahtumaan tunniksi. Sitten kuullotin kattilassa öljytilkassa kaksi hienonnettua sipulia, teelusikallisen jeeraa ja kourallisen lehtipersiljan varsia. Kaavin kurpitsan kuoristaan, lisäsin kattilaan ja lisäsin vettä (olis voinut olla kasvislientäkin mutta kun ei ollut) ja yhden tähtianiksen. Keitin vartin, ongin tähtianiksen pois, lisäsin purkillisen kermaa, soseutin keiton ja maustoin suolalla. Lautasella ripottelin vielä pinnalle suolapähkinöitä.

Äitini, lapsen mummi, ihastui ("Tämä on ihan lempiruokaa!"), otti siemeniä talteen ja suunnitteli kovasti pistävänsä ne multaan ensi keväänä. Onko teillä kokemuksia myskikurpitsan viljelystä, onnistuuko?

#maalla #mummilassa #myskikurpitsa"

"Täällä ollaan perusasioiden äärellä. #maalla #mummilassa #paistetutmuikut #keitetytpotut #jatiettyvoita"

"Bongasin viikonloppuna @gkstories'ista kasvispullat, joiden pääraaka-aine oli munakoiso. Koska mies oli tuonut sitä kaupasta, päätin kokeilla. Kaikkia aineita ei ollut, mutta oma sovellukseni oli mielestäni vallan mainio, joten tässä ohje teillekin.

Huuhtelin ja keitin desin punaisia linssejä kypsäksi mahdollisimman pienessä vesimäärässä. Kuutioin kaksi ihan tavallisen kokoista munakoisoa ja kuorin ja hienonsin ison sipulin. Paistoin munakoisoa ja sipulia pannulla öljyssä niin kauan, että munakoiso pehmeni, vajaa puoli tuntia. Sitten lastasin munakoisot, sipulin, linssit, desin mantelijauhoja, 3/4 tl suolaa, ruokalusikallisen sitruunamehua, kaksi ruokalusikallista hienonnettuja kapriksia ja teelusikallisen kuivattua oreganoa tehosekoittimeen ja hienonsin niin, että massaan jäi vielä sattumia.

Massa oli aika märkää, mutta sain kuin sainkin pyöriteltyä siitä jonkinmoisia palleroita pellille leivinpaperin päälle. Rakenne kyllä vähän mietitytti.

Paistoin pullia 200-asteisessa uunissa 25 minuuttia, käänsin ne varovasti ympäri ja jatkoin vielä viitisen minuuttia, niin että saivat väriä päällekin.

Uunissa tapahtui ihme: pullat saivat kunnon pinnan, mutta sisus jäi pehmeän meheväksi. Maku oli aivan älyttömän hyvä, munakoiso teki taikojaan tässäkin ja antoi aivan uutta syvyyttä.

Nuorison mielipiteet jakaantuivat: kuusivuotiaasta pullat olivat "ihan hyviä", kaksivuotias ei suostunut edes maistamaan. No, mahdollisuuksia tulee, koska teen näitä taatusti uudestaan!

#keittiössänyt #munakoisopullat #vegepullat #vegaaniset"

"Tämä saattaa näyttää viattomalta, mutta ehei, kyseessä on meidän taloutemme addiktoivin asia, cashewvoi. Varmaan tuttu teille monelle, sillä resepti löytyy #gastronaatti2'sta. Tämän satsin tein toissapäivänä ja onneksi otin kuvan, sillä purkki on jo tyhjä.

Reseptissä ei ole mitään vaikeaa, mutta tarvitset tehosekoittimen tai blenderin, ihan sauvasekoittimella en lähtisi tätä jyräämään.

Paahda 5 dl (tai niin paljon kuin pellille mahtuu ja syö loput salaateissa ja pastojen päällä) cashewpähkinöitä 175-asteisessa uunissa niin, että ne ruskettuvat kevyesti, noin vartti. Jäähdytä ja laita sitten pähkinät ja puoli teelusikallista suolaa tehosekoittimeen ja käynnistä laite.

Joudut alkuun tökkimään sahajauhomaista massaa alas terien luo, ja sitten iskee epätoivo, ettei tästä voi koskaan tulla tahnaa. Mutta sitten tapahtuu ihme, massa antaa periksi ja alkaa muotoutua tahnaksi, mitä on suorastaan hypnoottista katsella. Meillä tahnaa syödään lähinnä leivän päällä ja suoraan purkista lusikalla, mutta sitä voi laittaa esim. pastan kastikkeeksi tai pullien väliin, jos ehtii. Toivottavasti maistuu!

#keittiössänyt #cashewvoi"

"Bongasin viikonloppuna @viimeistamuruamyoten-Saaran tehneen arancineja, ja muistin niiden olemassaolon. Minullakin oli tapana tehdä niitä kaikenlaisten risottojen jääkaappikylmistä jämistä, mutta en ollut tehnyt niin aikoihin. Tänään jääkaapissa oli eilistä selleririsottoa, joten leikkasin juustosta muutaman kuution, otin nokareen risottoa ja muotoilin risoton tiiviiksi palleroksi juuston ympärille. Kieritin pallerot kananmunassa ja sitten leivänmuruissa ja uppopaistoin öljytilkassa pienessä kattilassa, niin että pinta ruskettui ja rapeutui ja juusto suli. Aivan älyttömän hyviä, joskin nuoriso oli toista mieltä. "Äiti, tämä kuori on hassu", arvioi kuusivuotias.

"Minä en tykkää tättä", komppasi kaksivuotias ja häipyi pöydästä.

Pitäytynen risotossa, luulen.

#keittiössänyt #arancini #pikkunaatti #mininaatti #gastronaatti"

"Tämä perhe syö mitä tahansa risoton muodossa, tällä kertaa juuriselleriä. Olin keittänyt ja soseuttanut keskikokoisen juurisellerin, ja tuota sosetta sekoitin tänään vakiorisottopohjaani. Kaikki söivät, pieninkin, joka on ollut viime aikoina hieman, tuota, ruokakriittinen :D #keittiössänyt #selleririsotto"

"Tutkin hetken jääkaappia ja ruokakomeroa, ja tällainen ruoka sieltä sitten tuli.

Paistoin aluksi hetken kuivalla pannulla pinjansiemeniä ja kaadoin ne kulhoon jäähtymään. Sitten lisäsin pannulle öljyä ja paistoin viipaloitua sipulia niin kauan että se karamellisoitui. Sitten lisäsin loput viime sunnuntaina poimitut ja esipaistetut suppilovahverot ja pinaatin jämät, jotka näyttivät vähän nuutuneilta. Maustoin seoksen rosmariinilla, suolalla ja mustapippurilla.

Keitin ja valutin spagetin ja sekoitin sen joukkoon kananmunan, pienen palan parmesaania raastettuna ja sieniseoksen. Pöydässä ripottelin lautasille pinjansiemenet ja huokaisin helpotuksesta, ettei tänäänkään tarvinnut lähteä kauppaan.

Leppoisaa viikonloppua! Itse ajattelin varastaa aikaa Ferranten neljännelle Napoli-kirjalle, joka ilmestyi tänään (!!!!).

#keittiössänyt #perjantai #ruokaajääkaapinaineista #suppilovahvero #sienicarbonara"

"Hyvää tyttöjen päivää! Nämä omenakeksipallerot leivoin päivänä eräänä oman supertyttöni kanssa!

Jos haluat ohjeen, se tulee tässä:

Vaahdota 150 grammaa pehmeää voita ja 2 dl kookos- tai muuta ruskeaa sokeria. Lisää muna (iso, jos kovin pieniä, pistä kaksi) ja vaahdota. Lisää teelusikallinen leivinjauhetta, 2 teelusikallista kanelia ja vaahdota. Lisää 3,5 dl vehnäjauhoja ja vatkaa vain sen verran, että saat taikinan. Lisää lopuksi 2 dl kirpeän, kuoritun omenan paloja ja 1 dl rouhittuja cashewpähkinöitä ja sekoita lusikalla. Muotoile taikinasta vähän pingispalloa pienempiä palleroita ja laita ilmavasti pellille leivinpaperin päälle. Paista keksejä 175-asteisessa uunissa vajaa vartti ja syö parhaassa seurassa mielellään lämpimänä, niin kuin me. Toivottavasti maistuu <3

#tyttöjenpuolella #pikkunaatti"

"Terveisiä sienijalostamosta! #keittiössänyt #sienikaalikääryleet #sienihulluus #suppilovahvero"

"Koska sienikaalikääryleiden ohjetta kyseltiin, tässä se tulee, olkaat hyvät!

Tarvitset noin puolentoista kilon kaalin. Meillä kaali oli pehmeälehtinen kurttuversio, mutta jos käytät tavallista keräkaalia, suosittelen ehdottomasti nakkaamaan sen pakastimeen ja nostamaan sulamaan päivää ennen h-hetkeä. Silloin välttyy kaalin keittämiseltä, mikä on jokseenkin ärsyttävää puuhaa.

Keitä kaksi desiä puuroriisiä vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Puhdista kaksi litraa suppilovahveroita ja paista ne kuivalla pannulla niin, että vesi haihtuu.

Keitä kaalia tilavassa kattilassa ja leikkaa kaalin lehdet yksitellen sitä mukaa kuin ne irtoavat. Tarvitset noin neljätoista suht ehjää isohkoa lehteä. Oma kurttukaali oli jo valmiiksi niin rentoutunut, että vältin keittämisen, lehtien kovimmille kohdille riitti pari napatusta kaulimella ja niistä tuli sopivan taipuisat.

Hienonna kaksi sipulia ja kuullota öljyssä pannulla. Hienonna loppu kaalista ja lisää ne pannulle. Paista noin vartti. Lisää lopuksi sienet, paista vielä hetki ja anna sitten jäähtyä.

Sekoita riisi sienten joukkoon ja mausta teelusikallisella suolaa, teelusikallisella kuivattua timjamia ja muutamalla kierroksella mustapippuria myllystä. Lisää lopuksi purkillinen ranskankermaa (2 dl).

Levitä runsas ruokalusikallinen täytettä jokaiselle lehdelle, kääri napakaksi nyytiksi ja lado voideltuun uunivuokaan tiiviisti, jotta nyytit eivät aukea. Valuta päälle siirappia ja vuole muutama voinokare.

Paista kääryleitä 200-asteisessa uunissa vajaa puoli tuntia, laske sitten lämpö 120 asteeseen ja hauduta niin pitkään kuin maltat, itse pidin runsaat pari tuntia. Valele kasvisliemellä, jos jaksat. Jos kääryleet uhkaavat tummua, peitä ne leivinpaperilla.

Kuusivuotias ilahtui ja haki seuraksi soijapullon. "Ihan kuin kevätkääryleitä äiti!"

Toivottavasti teillekin maistuu!

#keittiössänyt #kaalikääryleet #sienikaalikääryleet"

"Tämän myslin teki kuusivuotiaamme: haali tarvikkeet ruokakomerosta, mittasi aineet kulhoon millilleen, sekoitti käsin rutistelemalla (äidin tyttö!), levitti pellille säntillisesti, reunasta reunaan, ja jätti keittiön tasoille jälkeensä vain muutaman auringonkukansiemenen. Uunia ei tietenkään vielä uskalla antaa käyttää, mutta muuten tämä kyllä herättää isoa toiveikkuutta. Jokohan tässä pian voi odottaa sänkyyn tarjoiltua aamupalaa?

#keittiössänyt #pikkunaatti #diymysli #gastronaatti"

"Tiedättehän, että mulla on se hassu tapa kerätä (hapanjuuri)leivänmurut leikkuulaudalta purkkiin talteen. Tänään niistä oli iloa uunipotuissa: sekoitin kulhossa oliiviöljyä, suolaa, hienonnettua lehtipersiljaa ja niitä leivänmuruja ja hulautin sitten pellille pestyjen ja puolitettujen pienehköjen Siiklien kanssa. Kunnon myöhennys jotta potut maustuivat, ja sitten pelti 200-asteiseen uuniin kolmeksi vartiksi. Niin rapeita, niin hyviä <3 #keittiössänyt #uunipotut #siiklihulluus #gastronaatti"

"Siinä ne nyt pötköttävät, ensimmäiset omat ruusukaalit. Ihan näyttävät oikeilta ruusukaaleilta! Pyöräytin ne oliiviöljyn, hunajan ja suolan seoksessa, kaadoin pellille, paistoin 200-asteisessa uunissa parikymmentä minuuttia ja melkein söin suoraan pelliltä. Nam! #keittiössänyt #ruusukaalit #sadonkorjuu #omastapuutarhasta"

"'Äiti, tekisitkö näistä risottoa', kysyi kuusivuotias kaupunkisienestäjä punikkitateista. Voinhan minä tehdä, tietysti! Leppoisaa viikonloppua! #keittiössänyt #tattirisotto #sienihulluus #risottoperhe"

"Hyviä uutisia kaikille käryttämistä kavahtaville: viime viikolla vinkkaamani neljän raaka-aineen kesäkurpitsapihvit voi kypsentää myös pullina tomaattikastikkeessa hauduttaen! Rakenne jää tietenkin pehmeäksi ja rapea paistopinta antaa kyllä ihanaa makua, mutta oikein hyvä oikopolku tämä on.

Kuullotin kaksi valkosipulinkynttä öljyssä paistinpannulla ja kaadoin perään purkillisen paseerattua tomaattia ja tilkan vettä jolla olin huuhdellut purkin. Maustoin lisäämällä kierrokset suolaa ja pippuria myllystä, ja sitten lisäsin varovasti pallerot pannulle. Haudutin palleroita parikymmentä minuuttia, käänsin ne varovasti ja jatkoin vielä hetken.

Me syötiin tämä riisin kanssa, pasta sopisi tietenkin ja vaikka perunamuusi. Ja näihin pätee sama kuin pihveihin pannulla: ei ylimääräistä sorkkimista, jotta pihvit pysyvät kasassa.

Toivottavasti maistuu.

#keittiössänyt #kesäkurpitsapullat #tomaattikastikkeessa"

 

Rouva Instagramissa: @satu_koivisto

Sarjan edelliset osat:

Psst, jos et ole vielä ehtinyt ostaa Gastronaatti 2 -kirjaamme, löydät sen täältä: notofupublishing.com.

 

Ladataan...
Isyyspakkaus

Lahjavinkki heille, joilla on jo kaikkea: Afternoon Tea Brasserie Kämpissä.

Kerroin jo aiemmin, että saimme Rouvan kanssa syntymäpäivälahjaksi ystäviltämme treffipäivän. Se alkoi aamiaisella Kuumassa, ja myöhemmin iltapäivällä oli luvassa perinteinen englantilainen teehetki Kämpissä.

Vannoutuneena kahvinjuojana tee oli kyllä tässä itselleni aivan toissijainen asia, mutta valitsemani Ginger Breeze -yrttihauduke maistui oikein hyvälle. Sen mausta löytyi inkivääriä, lakritsijuurta, sitruunaruohoa, appelsiinin kuorta, piparminttua ja mustapippuria.

Teetä tärkeämpi osa minulle olivat monikerroksisella tarjottimella pöytiin kannetut naposteltavat: sieni-quiche, katkaraputuulihatut, kurkku- ja kananmunasandwichit, Coeur Basque -juusto, skonssit, macaronsit ja pienet leivokset.

Katselin, että kokonaisuuden (ml. tee) hinta oli 25 euroa henkilöltä, ja kuohuviinit maksettiin erikseen.

Kaikki naposteltavat olivat erittäin maukkaita ja pidimme myös teevalinnoistamme. Ei tästä minulle tapaa tule, mutta oli hauska käydä testaamassa tällainen fiinimpi teehetki tämän kerran.

Tietääkö joku, kuinka yleisiä tällaiset afternoon teat teeleipineen ovat englannissa yhä?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Puutarhamökkikausi päättyi virallisesti viime viikkoon. Mökillä kyllä käydään vielä puuhastelemassa silloin tällöin, mutta vedet on jo katkaistu. Nyt on siis paikallaan luoda katsaus päättyneeseen satokauteen ja pohtia, mikä toimi ja mikä ei.

Aloitetaan parhaasta onnistumisesta: kasvihuonekurkuista.

Kurkut kasvavat kasvihuoneessa erinomaisesti. Kurkkujen kanssa kävi keväällä kyllä jotain hassua ja siemenistä iti vain kaksi, joten saimme vain kaksi kurkkuköynnöstä. Syötävää ne tekivät hienosti, mutta ei olisi haitannut, vaikka kurkkuja olisi tullut enemmänkin. Ensi kesänä yritämme saada taas kolme kurkkuköynnöstä.

Todella hienosti kasvoivat myös avomaankurkut, joita meillä oli kaksi todella isossa saviruukussa ja yksi multasäkissä. Saviruukussa kasvaneet tuottivat satoa paremmin, ja myös avomaankurkkua söimme runsaasti pitkin kesää. Osa kurkuista on säilötty chilikurkuiksi ja pikkelsiksi jääkaappiin.

Tomaattien suhteen tulokset ovat ristiriitaiset. Tomaatteja meillä oli peräti 18, mutta ne eivät tehneet lainkaan niin paljon satoa kuin voisi kuvitella. Niitä olisi ehkä voinut leikellä ja latvoa reippaamminkin, sillä kasvihuone oli loppukesästä aikamoinen viidakko. Parhaan sadon tekivät keltainen Yellow Submarine ja punainen Zuckertraube. Oranssit Sungoldit olivat pieniä mutta aivan tajuttoman makeita ja aromaattisia.

Sen sijaan isommat tomaatit olivat aikamoisia pettymyksiä. Zlatava-lajike teki vain kymmenisen tomaattia, ja häränsydämiä piinasi alkuun latvamätä. Häränsydäntomaatteja taidettiin lopulta saada niitäkin kymmenisen kappaletta, mutta sanoisin, että panos-tuottosuhteen puolesta ei jatkoon.

Aivan ehdottomasti kertaluonteiseksi kokeiluksi jäävät cantaloupe-melonimme. Kolmesta kasvista vain yksi tuotti hedelmiä, niitä oli viisi ja ne olivat hieman greippiä isompia.

Makealta ja hyvältä meloni kyllä maistui ja hauska niitä oli kokeilla, mutta ei maksa ensi kesänä vaivaa.

Kerrotaan sitten samalla suurimmasta epäonnistumisestamme: kaaleista. Kasvatimme kasvatuslaatikossa keräkaalia, kukkakaalia ja ruusukaalia. Alkukesästä kaalit kasvoivat hienosti harson alla, mutta sitten ne alkoivat kasvaa niin korkeiksi, että harsoa ei saanut niiden päälle enää tiiviisti, ja niihin iski jokin kaaliperhonen (tmv.).

En tiedä, johtuiko epäonnistuminen juuri siitä, mutta sekä keräkaalit että kukkakaalit kasvoivat todella hitaasti, jäivät pieniksi ja lopulta mätänivät käsiin. Nekin kaalit, jotka näyttivät kasvavan (kuten alla oleva kukkakaali), ehtivät pilaantua ennen kuin ne olivat kypsiä. Ei jatkoon.

Vain ruusukaalit näyttävät selvinneen ja tuottavat myös kivasti satoa. Ruusukaali kypsyy melko myöhään, joten olemme keränneet niitä vasta kerran ja suurin osa sadosta on edelleen noukkimatta.

Mutta kyllähän ne ihan ruusukaaleilta näyttävät ja ovat myös maultaan todella hyviä! Näitä voisin kyllä laittaa myös ensi kesänä.

Perunan nostimme maasta muutama viikko sitten. Yksi kasvatuslaatikollinen siikliä tuotti muutaman kilon perunaa, ja ne ovat niin hyviä, että perunankasvatus saa jatkoa myös ensi kesänä. Kuvassa keskikesällä nostamamme "varhaisperunat". Syksyn lähestyessä kokoa oli tullut jo reippaasti lisää.

Sen sijaan porkkanat... ohhoh. Sato on vielä keräämättä, sillä sillä ei ole mikään kiire, mutta kun nyhdin muutaman porkkanan irti kasvatuslaatikosta, huomasin, että olemme kasvattanet lähinnä baby-porkkanoitakin pienempiä hammastikkuja.

Tässä on ehkä käynyt sellainen juttu, että porkkanat ovat kärsineet ahtaudesta, sillä niitä on harvennettu liian vähän. En aio luovuttaa näiden kanssa, ja ensi kesänä niitä on siis jaksettava myös harventaa. Maku on kuitenkin erittäin hyvä, eikä tänä kesänä edes porkkanakärpänen näytä iskeneen satoon.

Omia mansikoita saimme pari kourallista. Yhdessä laatikossa kasvaa muutama tupsu polka-lajiketta ja jotain ahomansikan kaltaista mutta sitä suurempaa lajiketta, josta en tiedä, mitä se on.

Vadelmia tuli tänä kesänä todella kivasti, ja saimme vadelma-aikaan päivittäin tai parin päivän välein rasiallisen tai pari marjoja. Ne olivat tänä vuonna myös supermakeita ja suuria ja niissä ei ollut lainkaan matoja.

Karhunvatut sen sijaan kärsivät kuivuudesta, ja marjoja ei tullut kuin muutama.

Saimme tänä vuonna kerättyä talteen myös muut marjat. Puna-, musta-, valko- ja viherherukoita saatiin kaikkia oikein kivasti, ja puna- ja valkoherukoita riitti myös pakastimeen. Karviaissato oli pieni.

Luumupuun sadosta emme viime kesänä päässeet nauttimaan lainkaan, sillä hedelmää tuli todella vähän. Tänä vuonna oli hyvä luumuvuosi, ja saimme supermakeaa keltaista luumua jopa muutaman kilon.

Myös omat herneet olivat todella makeat, ja ensi kesänä voisin laittaa hernettä tämän vuotista enemmänkin, jos vain johonkin saadaan mahtumaan.

Pitääkö ne omenat vielä mainita? Kyllä, niitäkin oli.

Näiden lisäksi Rouva keräsi talteen runsaasti basilikaa, oreganoa, timjamia, korianteria, rosmariinia ja lehtipersiljaa. Ja vähän tilliä.

Maa-artisokkaakin tulee reilusti, mutta sitä en kaiva esiin ennen kuin niiden varret alkavat lakastua. Olihan tässäkin jo aika lailla. Onneksi nyt saa levätä reilut puoli vuotta ennen kuin homma alkaa taas alusta.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jos maailman tila, ilmastonmuutos ja vääränlaiset ruokailutottumukset eivät ahdista sinua vielä tarpeeksi, katsopa nämä kolme dokumenttielokuvaa Netflixistä.

Chasing Coral

Maailman valtameret lämpenevät huolestuttavalla vauhdilla, ja koralliriutat ovat suuressa vaarassa. Kuvausryhmä ja ohjaaja Jeff Orlowski matkustavat Australiaan Suurelle valliriutalle ja todistavat itse, miten valtavat riutat muuttuvat kukoistavista vedenalaisista keitaista ensin valkoisiksi ja sitten kuolevat kokonaan. Maailman koralliriutoista jopa puolet on tuhoutunut kymmenessä vuodessa, sillä riutat eivät ole pystyneet liikkumaan viileämmille vesille yhtä nopeasti kuin niiden elinympäristö lämpenee.

Ahdistavaa.

Cowspiracy

Keskustelu ilmastonmuutoksesta pyörii pitkälti liikenteen ja teollisuuden päästöjen ympärillä, mutta tämä dokumentti osoittaa, miten paljon merkittävämpi osuus kasvihuonekaasuista on peräisin lihan ja maidon tuotannosta. Ohjaaja Kip Andersen perehtyy myös siihen, miten karjankasvatus on merkittävin yksittäinen tekijä niin sademetsien hakkuissa, merien saastumisessa kuin vesipulassa muutenkin kuivilla alueilla.

Ongelma on, että lihaa syödään yksinkertaisesti liian paljon. Kuvamateriaalissa nähdään amerikkalaisia suurtiloja, joissa tuhannet eläimet ovat pienissä karsinoissaan mutta todetaan, ettei eettisempi karjankasvatuskaan ole ekologisesti kestävää. Pelkästään Yhdysvaltain tarpeisiin tuotettava liha vaatisi laidunmaata moninkertaisesti valtion pinta-alan verran, jos kaikki liha tuotettaisiin tiloilla, joilla eläimet voivat kulkea vapaasti.

Ahdistavaa.

Dokumenteissa esitettyjä väitteitä ja lukuja kohtaan on kyllä esitetty kritiikkiä, mutta se on absoluuttinen fakta, että ihmiset syövät liikaa lihaa. Sen verran hätkähdyttävä elokuva oli, että sen katsottuani aloin syödä työpaikan ruokalassa vain kasvisruokaa. Kotona syömme lihaa muutenkin jo niin vähän, että siinä ei ole juurikaan vähennettävää. Maitotuotteista en ole valmis luopumaan, ja meetvurstia laitan edelleen leipäni päälle... mutta seuraava dokumentti sai miettimään tätäkin.

What the Health

Samaisen Kip Andersenin uudempi dokumentti What the Health käsittelee ruokavalion yhteyttä yleisiin sairauksiin, diabetekseen ja syöpiin. Andersen on törmännyt WHO:n raporttiin, jossa lihajalosteet luokitellaan ykkösluokan karsinogeeneiksi. Samassa luokassa ovat myös tupakka ja asbesti. Eläinrasva puolestaan tukkii suonet ja aiheuttaa muita sairauksia, mutta se ei liene täällä sydän- ja verisuonitautien luvatussa maassa suuri uutinen.

Silti, ahdistavaa.

Dokumentti on kerännyt kritiikkiä vielä enemmän edelliseen verrattuna, ja itsekin mietin useamman kerran sitä katsoessani, että ovatkohan kaikki faktat aivan kohdallaan. Andersen laittaa hieman mutkia suoraksi tulkitessaan, että lihajalosteet aiheuttaisivat syöpiä yhtä paljon kuin tupakka, mutta kärjistyksen takana lienee jälleen totuuden siemen. Liiallinen lihan, maitotuotteiden ja kananmunien käyttö on osana monissa sairauksissa, ja ihmiset saisivat kaikki tarvittavat ravintoaineensa myös kasvisruoasta.

* * *

Onkos suosituksia, millä dokumentilla ahdistaisin itseäni seuraavaksi?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olisitpa nähnyt ilmeeni eilen, kun olin noutamassa lippuja illan oopperaesitykseen. Olin varannut lipun uuteen Pikaparantola-oopperaan ja saanut loppuun varattuun esitykseen vielä edellisenä päivänä järjestymään lipun myös Rouvalle.

Saavuin oopperan lippumyymälään puoli seitsemän jälkeen noutaakseni liput - ja kävi ilmi, että esitys oli alkanut jo kymmenen minuuttia aiemmin. Voihan... Näinkin siis voi käydä. En sitten tullut tarkastaneeksi alkamisaikaa, ja oletin oopperan alkavan seitsemältä kaikkien viime aikoina näkemiemme esitysten tavoin. Alminsalin esitykset alkavat siis kuitenkin jo puolelta.

Olisimme päässeet katsomaan esitystä väliajan jälkeen, mutta totesimme Rouvan kanssa, että ei ole järkevää mennä katsomaan vain toista puoliaikaa. Koska lapsilla oli jo joka tapauksessa hoitaja, mietimme, mitä muita vaihtoehtoja meillä on, ja kun elokuvissakaan ei mennyt mitään kiinnostavaa, päätimme käydä tsekkaamassa hiljattain Karhupuiston viereen avatun The Wayn (Agricolankatu 9) Kalliossa.

The Way Bakery and Wine Bar on siis leipomo ja viinibaari, josta saa myös pieniä ruoka-annoksia samaan tyyliin kuin vaikkapa BasBas & Staff Winebarista. Myös The Wayssa viinilistalla on monia alkuviinejä, ja viinejä maistellessa voi tilata naposteltavaa sitä mukaan, kun nälkä yltyy.

Leipomo-baarin taustalla on samaa väkeä kuin erinomaisessa ravintola Grönissä ja Good Life Coffeessa.

Lauantai-iltana baari oli viimeistä paikkaa myöten täynnä, osa asiakkaista nautti viinejään seisten ja ruoka-annoksia oli katettu hyvin rennosti kaikille vapaille tiloille ympäri baaria. Tila täyttyi puheensorinasta, ja tunnelma oli tiivis ja jotenkin hyvin epäsuomalainen.

Omat maisteluannoksemme katettiin ravintolan tiskille, mutta hetkeä myöhemmin pöydästä vapautuikin tilaa, joten siirryimme istumaan pöydän ääreen. 

Menusta löytyi mm. kananmaksaa, ruusukaaleja, kantarelleja ja parmesaania, yön yli kuivatettuja tomaatteja ja tietysti aivan törkeän hyvää hapanjuurileipää. Annosten hinnat vaihtelivat neljän ja kymmenen euron välillä.

Oma suosikkimme oli kananmaksa-annos, joka oli todella herkullista leivän kanssa. 

Koska nälkä kasvoi syödessä eikä kotiinkaan ollut kiirettä, maistelimme vielä paria muuta viiniä ja tilasimme tartar-annoksen, burrataa ja maalaiskinkkua fermentoitujen papujen kanssa.

Baarista löytyi myös tuttuja. WTD-Nata puhkui innosta ja kertoi, että hänellä on vaikka mitä jännittävää kerrottavaa omasta syksystään ja huikeista työprojekteistaan. Sovimme, että vaihdamme kuulumisia ajan kanssa ja vähemmän hälyisässä ympäristössä lähiaikoina.

Oopperan siis missasimme, mutta illasta muodostui siitä huolimatta hauska ja erittäin onnistunut. The Way oli puolestaan loistopaikka, ja pidimme siellä kaikesta: viineistä, ruoista, tunnelmasta, palvelusta. Iso, iso peukku ja lämpimät suositukset! Kuulemma myös aamiainen on erittäin suositeltava - myös lasten kanssa. Tulemme miellellämme testaamaan senkin jokin toinen viikonloppu!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Syyskuu on tehty omenapaistoksesta ja sienistä. Oman puutarhamme omenoista on riittänyt hyvin paistoksiin pari kertaa viikossa, mikä ei ole lainkaan haitannut, sillä erityisesti tyttömme söisi sitä yhtä määrättömästi kuin isänsä. Sieniä Rouva on hakenut myös Herttoniemestä ja tehnyt yhden sieniretkistä jopa kahden lapsen kanssa. Oma kesäkurpitsasatomme epäonnistui tänä vuonna täysin, mutta yhdet neljän raaka-aineen kesäkurpitsapihvit Rouva pyöräytti kaupan antimista. Suosittelen kokeilemaan!

"Tämä sangen vaatimattoman näköinen asia on ehkä syksyn paras sieniruoka: sienisalaatti karvarouskuista, sellainen perinteikäs versio. Tiedän että jotkut laittavat sienisalaattiinsa kermaa, mutta minusta ranskankerma on ihan ok. Sekaan keitetyt ja hienonnetut rouskut, pikkuisen sipulia, tällä kertaa pillisipulia, suolaa, valkopippuria ja pieni tippa etikkaa, sitä isoissa pulloissa myytävää väkiviinaversiota. Olisin voinut nuolla kulhonkin.

Nuorisokin maistoi:

"Ihan okei", sanoi kuusivuotias ja kohautti olkiaan. "Hyvää! Litää", huuhdahti kaksivuotias.

Voi kun kaupunkisienionni olisi vielä toisen kerran myötä

#keittiössänyt #sienisalaatti #karvarousku #sienihulluus #kaupunkisienestys"

"Tänään meillä syötiin kovin pitkästä aikaa kuhaa. Olin ostanut hallista vajaan kilon nahattoman fileen, jonka leikkasin annospaloiksi ja asettelin voideltuun uunivuokaan. Rivautin palojen päälle suolaa myllystä, ja kalan suolaantuessa tein kuorrutteen: sekoitin kulhossa kaksi hienonnettua valkosipulinkynttä, desin leivänmuruja (todella kerätty leikkuulaudalta :D), kourallisen lehtipersiljaa hienonnettua, puoli desiä oliiviöljyä, pari kierrosta mustapippuria ja suolaa myllystä ja hetken mielijohteesta vielä jääkaapista löytyneen vajaan fetapaketin murennetut jämät. Jaoin kuorrutteen kalapalojen päälle ja nostin vuoan 175-asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi. Maistui, myös lapsille! #keittiössänyt #kalapäivä #uunikuha"

"Oikeastaan meidän piti syödä ihan muuta tänään, mutta koska unohduttiin katsomaan kuusivuotiaan toiveesta Mamma Mia -elokuvaa, tekaisin nopeasti perunapizzaa, siis sitä, jonka pohja tehdään ohuenohuista perunaviipaleista, tällä kertaa vielä oman mökin Siikleistä. Päällä raastettua provolone piccante -juustoa, eilisiä hyvin käristettyjä kangastatteja ja pillisipulia. Voi nam <3 #keittiössänyt #perunapizza #perunapohja #tattihulluus"

"Nyt huomio: Tein neljän raaka-aineen kesäkurpitsapihvejä, jotka olisivat hyvin voineet olla viidenkin raaka-aineen kesäkurpitsapihvejä, jos kotona olisi ollut jotakin tuoretta yrttiä, vaikka lehtipersiljaa. To-del-la koukuttavia.

Raastoin tavallisen kokoisen kesäkurpitsan (noin 300 g) karkeaksi raasteeksi ja laitoin vähäksi aikaa siivilään valumaan, jotta raaste ei olisi niin märkää. Sitten raastoin paketillisen halloumijuustoa. Kaadoin raasteet kulhoon, lisäsin kananmunan ja desin leivänmuruja (korppujauhoja) ja sekoitin taikinaksi. Annoin taikinan levätä tunteroisen jääkaapissa, ja sitten paistoin sen pihveiksi öljyssä pannulla. Olisin voinut syödä koko satsin pannulta :D

Jos joku innostuu näitä tekemään, pieni vinkki: Taikina kannattaa puristella käsissä mahdollisimman tiiviiksi, pieniksi pihveiksi ja laittaa suoraan kuumalle pannulle. Sitten levy keskilämmölle ja vain malttia olla sorkkimatta ja kääntämättä pihvejä liian aikaisin, siten ne pysyvät kasassa.

Ja koska omenoita on, omenoista voi näköjään vallan mainosti tehdä dipiksi tsatsikia eli sekoittaa raastettua omenaa turkkilaiseen jogurttiin ja maustaa raastetulla valkosipulilla ja suolaripauksella. Mmmmm.

#keittiössänyt #kesäkurpitsapihvit"

"Koska viikonlopulta jäi jääkaappiin taikinaa, tänään syötiin iltaruoaksi lasten riemuksi pizzaa. Taikina on tietenkin tehty hapanjuureen. Päälle ladoin mozzarellaa, raastettua provolone piccante -juustoa, pari mandoliinilla siivutettua Siikliä, siivutettua punasipulia, mökin rosmariinia ja eilen poimittuja punikkitatteja, jotka olin paistanut jo eilen pannulla kunnolla kypsiksi, parisenkymmentä minuuttia.

Kohta heittäydymme sohvalle telkkarin ääreen, sillä muutama viikko sitten kuvattu A-studion juttu tulee ulos tänään klo 21 alkavassa ohjelmassa. Jännää! #keittiössänyt #pizzatiistai #tiistaipizza #perunapizza #tattihulluus"

"Koska kaura-omenapaistoksen ohjetta kyseltiin, tässä se nyt tulee, olkaat hyvät! Ohje on kirpsakoille mökkiomenoille, sellaisille jotka irvistyttävät haukatessa.

Leikkaa parisenkymmentä kotimaista omenaa neljään tai kuuteen osaan ja poista siemenkodat, ei tarvitse kuoria. Omenalohkoja saisi olla runsaat pari litraa. Kaada lohkot piirakkavuokaan, lisää puoli desiä sokeria ja pöyhäise omenoita käsin, jotta sokeri leviää tasaisesti. Paista omenoita 200-asteisessa uunissa runsas vartti.

Sekoita kulhossa 50 g pehmeää voita, 3 dl kaurahiutaleita, 2 tl kanelia ja 1/2 dl sokeria murumaiseksi seokseksi. Ripottele omenoiden päälle ja paista vielä puolisen tuntia, niin että kaurahiutaleet paahtuvat ja rapeutuvat. Syö vaikka jogurtin kanssa!

#keittiössänyt #omenahulluus #kauraomenapaistos"

"Hyvää tänään alkanutta hävikkiviikkoa!

Teen usein jääkaapin eriparisista kasviksista vegecurrya: kuullotan hetken kattilassa öljytilkassa jeeraa, garam masalaa ja kurkumaa ja sitten lisään joukkoon suupaloiksi pilkottuja kasviksia, tällä kertaa purjoa, kukkakaalia, valkosipulia, sipulia ja perunaa. Kun kasvikset ovat paistuneet hetken, lisään purkillisen kookosmaitoa, suolaa, mustapippuria, hienoksi hakattuja korianterinvarsia ja keitän, kunnes perunat ovat sopivan kypsiä. Tätä sitten syödään riisin kanssa. Tällä kertaa paistoin seuraksi tofua, myös kikherneet olisivat maistuneet kastikkeessa, samoin chili, mutta kumpaakaan ei ollut. #keittiössänyt #vegecurry"

"Kaksivuotias on paljastunut paitsi perunakriittiseksi, myös omenakriittiseksi. Hän ei pidä omppuviipaleista, kaura-omenapaistoksesta eikä varsinkaan omenapiirakan päälliosasta, siitä jossa omenat ovat. Tämä on vähän hankalaa, sillä omenoita on. Teimme kuusivuotiaan kanssa pannaria ja keksin ujuttaa raastettua omenaa taikinaan. "Litää kakkua", huusi kaksivuotias. Arvaan mitä meillä syödään tänä syksynä

#keittiössänyt #omenapannari #pikkunaatti #mininaatti"

"Ihania nämä kotimaiset maissit <3 #keittiössänyt"

 

Rouva Instagramissa: @satu_koivisto

Sarjan edelliset osat:

Psst, jos et ole vielä ehtinyt ostaa Gastronaatti 2 -kirjaamme, löydät sen täältä: notofupublishing.com.

Pages