Ladataan...
Isyyspakkaus

Kulttuurivuotemme pärähti käyntiin retkellä Tampereen työväen teatteriin katsomaan Billy Elliot -musikaalia. Lähdimme tytön kanssa retkelle tälläkin kertaa aivan kahdestaan. Edellisen kerran kävimme hänen kanssaan katsomassa Tampereen teatterin Cats-musikaalin.

Teimme retken siitä huolimatta, että olen ollut koko viikon kipeänä... tai oikeastaan jo useamman viikon. Retkeä oli kuitenkin suunniteltu niin pitkään ja liputkin hankittu jo niin hyvissä ajoin, että päätin vain vetäistä aamulla voimakkaan Panadolin nassuun ja jaksaa sen voimilla.

Teimme Tampereelle päiväretken. Lähdimme Helsingistä aamulla, söimme lounaan Tampereella, kävimme teatterissa klo 13:n näytöksessä, ehdimme syödä vielä päivällisen Tampereella ja palasimme illaksi kotiin.

Jos tyttäreltäni kysytään, hän valitsisi aina ruoaksi sushia. Huomasin ilokseni, että Tampereen kauppahallistakin saa sushia, joten kävimme maistamassa miltä Umami Sushibarin antimet maistuvat.

Ja erittäin hyviltä ne maistuivat! Sushit valmistetaan ja tarjoillaan, kun riisi on vielä hieman lämmintä. Riisi on maustettu punaviinietikalla, joten se ei ole niin valkoista kuin riisiviinietikalla kostutettu, mutta riisi on maukkaampaa. Täytteinä oli lohta, kevyesti liekitettyä lohta ja avokadoa. Sushien kanssa tarjottiin myös pehmeitä ja hieman makeita suupaloja, jotka toivat mieleen paahtovanukkaan. Valitettavasti unohdin kysyä, mitä ne olivat.

Ravintola on todella pieni, noin 12-paikkainen, ja se on avoinna vain lounasaikaan. Kannattaa kyllä odottaa, jos paikkaa ei heti saa.

Olisin itse asiassa voinut syödä vähän enemmänkin, mutta tyttö vetäisi omat sushinsa niin hyvällä ruokahalulla, että päädyin antamaan pari omaa lohinigiriänikin hänelle.

Ehdimme käydä lounaan jälkeen vielä parissa kaupassa ja ostaa tytölle pari uutta vaatetta ja olimme teatterissa juuri sopivaan aikaan.

Itse esitykseen palaan toisessa postauksessa. Spoilaan kuitenkin jo vähän: se oli aivan järjettömän hyvä!

Teatterin jälkeen edessä oli lapsen mielestä aivan liian pitkä paluumatka Hämeenpuistosta takaisin rautatieasemalle. Pysähdyimme matkalla vielä syömään. 

Olin luvannut tytölle iltaruoaksi pizzaa, ja paikkakin oli jo mielessä: Pizzeria Luca. Pohjois-Euroopan parhaaksi valittu pizzeria, jonka ensimmäinen toimipiste sijaitsee juurikin Tampereella Tammerkosken kupeessa. Tilasimme Margheritan puoliksi, ja se oli juuri sopiva annos meille kahdelle. Aivan törkeän hyvää pizzaa, ja kun pizza on hyvää, ei tomaattikastikkeen ja juuston lisäksi muita täytteitä edes kaipaa.

Junamatkat molempiin suuntiin sujuivat leppoisasti Aku Ankkoja lukien ja pelaten. Päivä oli kuitenkin aika rankka pienelle, sillä olihan se pitkä ja Tampereella tuli jonkin verran kävelyäkin.

Silti hän pohti, että päivä oli varmasti yksi parhaista ikinä: sai pelata, isi luki Akkaria, syötiin sushia ja pizzaa ja juotiin niiden kanssa limsaa, ostettiin uusia vaatteita, päästiin musikaaliin ja otettiin vielä väliajalla iso viipale kakkua. Itse olisin vielä lisännyt listaan, että saatiin olla ihan kahdestaan, sillä sekin on tärkeää silloin tällöin. Ja juuri siitä syystä en halunnut jättää tätä retkeä väliin.

Retki oli siis erittäin onnistunut, ja palasimme tyytyväisinä kotiin. En tiedä, milloin teemme seuraavan teatteriretken Tampereelle, mutta Särkänniemeen palannemme jo tulevana kesänä, kun 120 cm:n pituus tulee täyteen ja pääsemme taas uusiin laitteisiin!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Terveiset Skotlannista! Tai oikeastaan Helsingistä, mutta palasin juuri kotiin kolmen päivän työmatkalta Skotlantiin.

Postauksen kuvat ovat Edinburghista, mutta matkan varsinainen määränpää oli Dundee reilun tunnin matkan päässä Edinburghista. Dundeessa sijaitsee yhteistyökumppanimme, Outplayn, toimisto, ja tavaksemme on muodostunut tavata kerran kvartaalissa kasvotusten. Outplay kehittää Angry Birds Pop -kupla-ammuskelupeliä, josta vastaan Roviolla.

Edellisellä kerralla matkalla oltiin vain yhden yön verran: saavuimme maahan aamulla, palaveerasimme päivän, jatkoimme palavereja seuraavana päivänä ja palasimme iltalennolla kotiin.

Reissu oli silloin kuitenkin sen verran rankka, ja kotonakin olin vasta yöllä yhden jälkeen, että päätin, että tällä kertaa matkalla ollaan kaksi yötä. Tein tämän jo ihan vaimoanikin ajatellen, jotta en häiritsisi hänen uniaan kolistelemalla kotona pikkutunneilla.

Nyt vedettyämme palaverit loppuun torstaina, hyppäsimme kollegani kanssa ScotRailin kyytiin ja hurautimme Dundeesta Edinburghiin, josta paluulentomme lähti perjantaiaamuna. Olimme perillä iltapäivän päätteeksi, joten ehdimme nähdä kaupunkia sen verran, mitä näkee kävelymatkalla juna-asemalta hotellille ja pyörähtämällä syömässä ja oluella.

Vanha kaupunki oli sokkeloinen ja mäkinen ja täynnä tummasta kivestä rakennettuja jylhiä taloja, linnoja ja torneja. Kaupunkia vartioi sen korkeimmalle kalliolle rakennettu linna.

Nähtävyyksien sijaan tärkeämpää oli kuitenkin saada syötävää. Ja paikallisten skottiherkkujen sijaan päädyimme syömään aivan törkeän hyvää korealaista BBQ:ta (DaoChef Korean BBQ).

Tilasimme puolivahingossa ja nälissämme ruokaa niin paljon, että sillä olisi ruokkinut vielä kolmannenkin. Ohueksi suikaloitua nautaa, mustekalapullia, kimchimunakasta, tofu-bibimbapia, udon-nuudeleita, kimchiä...

Ehkä seuraavalla reissulla ehdin katsella kaupunkia vähän enemmän ja käydä linnassakin. Se on edessä talvella.

Tämä kuitenkin Skotlannista tällä erää. Kiva olla kotona.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Onpahan ollut ikimuistoinen kesäloma! Ei minkään erityisen aktiviteetin tai matkan vuoksi vaan koko maata hellineen kolmenkymmenen asteen helteen ansiosta! Kun viime kesä oli niin kylmä, ettei oikein huvittanut tehdä mitään, tänä kesänä on saatu nauttia ulkoilmasta senkin edestä.

Helsingissä ollessamme olen ehtinyt tehdä muutakin kuin puutarhatöitä ja mökin remonttia. Olemme käyneet tytön kanssa uimassa Uimastadionilla ja Kumpulan maauimalassa. Tiistaina kävimme koko perheen kanssa retkellä Suomelinnassa - retkellä, jota on suunniteltu jo... muutaman vuoden. Oli itse asiassa hätkähdyttävää huomata, että emme olleet käyneet tytön kanssa Suokissa kertaakaan aiemmin, joten olihan se jo aikakin.

Kävimme tervehtimässä Suomelinnassa asuvaa Dorit Salustkij'ta, joka sattui saamaan samana päivänä vieraakseen myös Tämän kylän homopoika -Einon.

Dorit ja Eino kävivät lounaalla Suomenlinnan Susisaaren ruokalassa, mutta me olimme jo syöneet lounaamme, joten emme liittyneet seuraan. Paikka näytti kivalta, joten kokeillaan sitä sitten ensi kerralla.

Sen sijaan poika nukahti rattaisiinsa, ja me lähdimme tytön kanssa tutkimaan Susisaaren jännittäviä käytäviä.

Kävelymatka Kustaanmiekalla sijaitsevalle Kuninkaanportille oli yllättävän pitkä, mutta bastionin pimeät käytävät olivat kävelymatkan arvoiset.

En ollut itsekään käynyt koskaan näin syvällä Suomenlinnassa, enkä ollut nähnyt aiemmin edes Kustaanmiekan upeaa kallioista uimarantaa. Harmi vaan, että sinilevätilanteen vuoksi uiminen ei ollut suositeltavaa. Se ei kyllä näyttänyt haittaavan monia uimareita.

Käytävät olivat lapsesta huippujännittävät, varsinkin ne, joissa oli niin pimeää, että taskulampulle oli tarvetta. Muutaman käytävän lattialla oli vettä, mikä lisäsi jännitystä entisestään.

Käytäväretken jälkeen kävimme tutustumassa aiemmin tänä vuonna avattuun Café Siloon ja söimme aivan törkeän herkulliset voisilmäpullat.

Tarjolla oli myös Chjokon suklaajäätelöä, jota emme voineet vastustaa.

Ja koska ilman lämpötila oli kuin Italiassa, tilasimme vielä Aperol Spritzit.

Tässä välissä myös Dorit ja Eino liittyivät seuraamme, ja jatkoimme iltapäivän istumista Silon terassilla.

Lapset saivat katsella kahvilan sisäpuolella Ryhmä Hauta puhelimesta, ja hekin vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä.

Olipa kiva, että oli kerrankin aikaa lähteä vaeltelemaan Suomenlinnaan ja katselemaan siellä uusia paikkoja. Oli taas hetken aikaa tunne kuin olisi lomalla jossain vieraammassakin paikassa. Miten kaunista Suomenlinnan saarilla onkaan, aivan kuin aika olisi pysähtynyt siellä aikakauteen, jota muualla Helsingissä ei ole enää nähtävissä.

Kesäloma vetelee jo viimeisiään, mutta kesähän jatkuu edelleen! Puutarhamökin remontille on toki varattava aikaa, mutta eiköhän tässä vielä pienille retkillekin ehditä!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tuttu paikka, tuttu kuvakulma. Elvytimme kesäperinteemme yhden kesän tauon jälkeen ja kävimme syömässä lounaan Tertin kartanossa Mikkelissä.

Tertin kesäpöydän herkut ovat kuuluneet kesiimme jo pitkään, ja vain viime vuonna retki jäi väliin, sillä emme käyneet kesällä lainkaan Etelä-Savossa. Nyt korjasimme asian ja otimme myös mökkiämme isännöivät ystävämme mukaamme.

Saimme tällä kertaa pöydän kirjastohuoneesta, jossa on kaunis kaakeliuuni. 

Kartanossa kannattaa kurkkia myös muihin huoneisiin, sillä jokainen niistä on sisustettu yksilöllisesti ja runsain yksityiskohdin. Osa pöydistä on katettu ulos ja kartanon terassille.

On hauskaa, miten kartanossa on tunne kuin olisi vieraana jonkun kodissa. Valokuvat, koriste-esineet, sohvatyynyt: kaikki näyttää siltä kuin talon asukas olisi vain lähtenyt käymään jossain ja aika pysähtynyt viime vuosisadan alkupuolelle. Huoneissa soi klassinen musikki, ja musta-valkoisiin pukeutunut henkilökunta on superkohteliasta.

Kartanon pääsalissa tunnelma on ravintolamaisempi.

Kesäpöytä ei ole kertaakaan tuottanut pettymystä. Menu vaihtelee jonkin verran vuosittain, mutta tarjolla on aina useampaa sorttia kaloja, lihoja ja kasviksia.

Suurimpia suosikkejani olivat hauki-ceviche ja savumuikut.

Sekä aivan ohueksi siivutettu savustettu luomu-Highland-härkä.

Joka vuosi yhtä hyvältä maistuva klassikko on 125 vuotta vanhaan juureen leivottu talon oma näkkileipä.

Ruoat maistuivat erinomaisesti myös lapsille. 

Jälkiruokapöydästä löytyi jälleen klassinen kukkaissokerikakku, ja ainakin itselleni uutuutena tarjolla oli käsintehtyjä toffeekaramellejä.

Kartanon pihapiirissä on myös herkkukauppa, kahvila sekä Muotiaitta.

Yrttimaa on paitsi kaunis, se tuottaa yrtit kartanon kesäpöytään.

Jälleen kerran hyvin lämmin suositus Tertin kartanolle, johon kannattaa tulla pidemmästäkin matkasta. Kesäpöytä on katettuna lounailla klo 12 - 16 ja illallisella klo 18 - 21.

Haaveilemme edelleen yöpymisestä Tertin hotellissa, ja olisipa kiva päästä maistamaan joskus myös Tertin jouluateriaa.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hellevaroitus: luvassa tukalaa hellettä! Mikäpäs parempi paikka sen vastaanottamiseen kuin Rouvan Etelä-Savon-saunamökki, jossa emme ole käyneet kahteen vuoteen.

Päätimme silloin kaksi vuotta sitten, että mökki sijaitsee tässä elämäntilanteessa liian kaukana, ja kahden lapsen kanssa neljän tunnin automatka on yksinkertaisesti liikaa tehtäväksi joka toinen viikonloppu ja vain parin yön vuoksi. Päädyimme siis hankkimaan Herttoniemen-puutarhamökkimme ja antamaan saunamökin ystäviemme perheen käyttöön.

Tilanne on varsinainen win-win: he saivat kaipaamansa kesäpaikan, jota voivat käyttää kuin omaansa ja me puolestaan jonkun, joka huolehtii, että mökki on kunnossa nyt, kun emme itse sitä käytä.

Kivahan mökillä oli käydä kyläilemässä nyt, kun joka tapauksessa tulimme vierailulle anoppilaan. Automatka tuntui silti pitkältä pienimmän matkustajan kanssa, joten aivan heti emme ole palaamassa tämän mökin käyttäjäksi.

Rouva haaveili, että olisi saanut kerättyä pihasta mukaan kantarelleja, mutta ilma on ollut liian kuiva ja kuuma niille. Mustikoitakaan ei löytynyt pihasta kuin pieni kourallinen.

Kesän kuumimpien päivien kunniaksi kävin jopa itse uimassa järvessä. Edellisestä kerrasta onkin kaksi vuotta, ja viimeksi olen tänne Puulaveteen pulahtanut ehkä kolme tai neljä vuotta sitten. 

Vaikka tässä näyttääkin, että houkuttelen lasta veteen, tilanne oli täysin päinvastainen: hän oli uinut varmaan jo lähemmäs tunnin ennen kuin uskaltauduin itse järveen. 

Mutta vesihän oli siis oikeasti todella lämmintä, varsinkin pinnasta. Hyvä, että tuli käytyä!

Pienin mökkivieras pulikoi puhallettavassa kahluualtaassa, ja lopussa pääsimme vielä saunaan lämmittelemään.

Mökin emännän viransijaisuutta hoiteleva Sini paistoi lettuja.

Miten hyviltä ne maistuivatkaan!

Jälkiruoaksi paahdoimme vielä vaahtokarkkeja, joita dipattiin sulatettuun suklaaseen. Uuh.

Tänään käymme illemmalla mökillä ihan omalla porukalla, sillä ystävämme lähtivät jo kotiinsa.

Vaan olipahan hauskaa ja erikoista olla vähän niin kuin kyläilemässä omalla mökillä. Kiitos isännille vielä illasta!

Etelä-Savossa ollessamme olemme päässet jatkamaan myös lähes katkeamatonta kesätraditiota jo useamman vuoden ajalta: kesäretkeä Tertin kartanoon. Siitä lisää toisella kerralla.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Lauantaina pojan päiväunien aikaan hurautimme tytön kanssa Nokkakiven huvipuistoon, joka sijaitsee Jyväskylän kupeessa, Laukaan Lievestuoreella.

Huvipuistoa ei ollut olemassa vielä silloin, kun asuin Jyväskylässä, joten se ei ollut itselleni aiemmin tuttu. Olemme kyllä ajaneet paikan ohi useamman kerran, sillä se sijaitsee matkalla anoppilasta vanhemilleni, mutta vasta nyt otin asiakseni viedä lapsen pyörimään laitteisiin.

Olin varoittanut tyttöä etukäteen siitä, että puisto on sitten paljon pienempi kuin Linnanmäki tai Särkänniemi, jotta hänen odotuksensa olisivat oikealla tasolla. Olin ilmeisesti asettanut odotukset jopa liian alas, sillä lapsihan oli aivan innoissaan ja kehui, miten puisto olikin paljon isompi, hauskempi ja jännempi kuin hän odotti.

Puistossa oli useampi laite, joihin pääsi aikuisen kanssa jo alle 120-senttisenä. Yksi suosikeista oli Pilvenpyörä, joka nosti korkealle ja pyöritti sen verran vauhdikkaasti, että vatsaa kutitti.

Suurin elämys oli Vuoristorata, sillä Linnanmäen vuoristorataan hänellä ei ole asiaa ennen kuin 120 cm tulee täyteen. Kävimme tässä vuoristoradassa kolme kertaa. Se oli "hirveän hauska".

Muita sopivan vauhdikkaita laitteita olivat Törmäilyautorata sekä Vauhtivirveli ja Scrambler, jotka vatkasivat kyytiläisiä kunnolla. Vain kahteen laitteista pituus ei riittänyt: pystysuunnassa pyörivään Miamiin ja Round up -hyrrään pituutta olisi pitänyt olla enemmän. 

Puistossa oli useampia laitteita vielä pienemmille, mutta ne olivat 6-vuotiaalle jo liian lapsellisia.

Kävi hän silti kokeilemassa melontaa pienessä Kanoottijoessa.

Laitteiden lisäksi alueella on Mörkömetsä-metsäseikkailu sekä hauska Pensaslabyrintti, josta tyttö piti kovasti.

Leikkialueella oli myös liukumäki ja trampoliini.

Ja mikä tärkeintä: herkkukojuissa myytiin hattaraa, joka kuuluu olennaisesti huvipuistokäynteihin.

Tämäkin päivä oli erittäin hauska, ja tyttö sanoi itse, että oli "tosi tosi tosi tosi tosi tosi kivaa". Varsinkin alle kouluikäisille lapsille laitteita on juuri sopivasti, eikä 25 euron ranneke tunnu liian pahalta. Ja vain parin sentin päästä hän pääseekin näihin laitteisiin ilman aikuista. Pitää kuulemma tulla uudelleenkin, eikä haitaa, vaikka pituutta olisi riittävästi Lintsin hurjempiin laitteisiin.

Olemme palanneet Jyväskylän-retkeltä jo kotiin, mutta olisi kyllä voinut ihan hyvin jatkaa lomailua kaupungissa vielä päivän tai pari. Helsinki ja kaikki hommat kotona ja puutarhamökillä kuitenkin kutsuivat.

Pages