Ladataan...
Isyyspakkaus

Postiluukusta kolahti viime viikolla lapselle osoitettu kirjekuori. "Lapsenne täyttää tänä vuonna 7 vuotta, ja hänen oppivelvollisuutensa alkaa..." Apua, kouluun ilmoittautuminen, nyt jo?

On jotenkin haikeaa ajatella, että tytön päiväkotiaika jää ensi kesänä kokonaan taakse. Vastahan hän aloitti päiväkodin, ja nyt jo pohdimme yhdessä, mikä onkaan hänen A1-kielivalintansa ja tutustumme yhdessä ensimmäisen luokan opetussuunnitelmaan: äidinkieli ja kirjallisuus, matematiikka, liikunta, käsityö, ympäristöoppi... ”Mitä on ympäristöoppi?”

Lapsi odottaa koulun alkua jännittyneenä. Jännitystä varmasti helpottaa, että käytännössä kaikki hänen eskarikaverinsa siirtyvät samaan kouluun, ja he tekevät tulevan kevään aikana tutustumiskäyntejä tulevaan kouluunsa. Ilmoittatutumislomakkeessa voi myös esittää toiveen, kenen kanssa haluaisi päästä samalle luokalle. Muutos aiempaan on silti iso, joten kuuluhan sen vähän jännittääkin. 

Koulun alku on jännittävää myös vanhemmille. Miten lapsi sopeutuu kouluun? Miten hän pärjää kouluaineissa? Milloin hän alkaa kulkea koulumatkat yksin?

En osaa edes kuvitella, miten moni asia on muuttunut 34 vuodessa siitä, kun aloitin oman koulutaipaleeni. Digitaaliset välineet ovat tietysti läsnä, ja oppilaat saavat jopa omat sähköpostiosoitteensa heti ensimmäisellä luokalla.

Yksi isoista muutoksista koskee vieraiden kielten oppimista. Itse olen aloittanut englannin opinnot kolmannella luokalla ja seuraavat kielet vasta yläasteella. Nykyisin ala-asteella opetellaan peräti kolmea kieltä. Helsingissä A1-kielen opinnot alkavat heti ensimmäisellä luokalla ja A2-kielen opinnot neljännellä. Toista kotimaista opetellaan kuudennesta eteenpäin.

Kielivalinta oli meille aika helppo. Tyttö itse sanoi haluavansa lukea englantia tai ”pariisia”. Uskomme englannista olevan eniten hyötyä ja iloa jo nyt, joten ilmoitimme tytön A1-englantiin ja sovimme hänen kanssaan, että hän saa valita ranskan A2-kieleksi sitten muutaman vuoden päästä.

Nyt se on tehty. Koulu alkaa elokuun 8. päivä, ja jo toukokuussa lapset saavat tietää tulevat luokkakaverinsa ja opettajansa.

Jotenkin kamalan liikuttavaa tämäkin.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viime kesänä teimme sen, mistä olimme haaveilleet jo aiemmin, ja palkkasimme lastenhoitajan noutamaan lapset kerran viikossa päiväkodista. Lasten isovanhemmat kun eivät ole arjessamme apuna, eikä meillä ole käytännössä mitään paikkaa, johon voisimme tipauttaa lapset, jos meillä on omia menoja.

Meillä on Rouvan kanssa molemmilla yksi oma harrastusilta viikossa, jolloin toinen on lasten kanssa, mutta jos itselleni sattuu jokin pakollinen meno juuri Rouvan harrastusillalle, en velvoita häntä jättämään omaa harrastustaan väliin minun menojeni vuoksi, vaan katson, että oma velvollisuuteni on hommata lastenhoitaja kyseiselle illalle.

Olemme aiemmin käyttäneet mm. MLL:n lastenhoitovälitystä ja löytäneet sitä kautta kivoja hoitajia, joille olemme laittaneet viestiä, kun on ollut hoitotarvetta. Useamman kerran kävi kuitenkin niin, että kenellekään tutuista hoitajista ei sopinut, sillä useilla heistä oli myös muita perheitä, joissa he kävivät säännöllisesti.

Viime kesänä löysimme uuden ihastuttavan hoitajan (tai oikeastaan hän löysi meidät), ja päätin ehdottaa hänelle, että hän kävisi meillä jatkossa viikoittain. Se sopi hänelle mainiosti, ja sovimme, että hän hoitaisi ne päivät, kun tyttö käy tanssitunnilla: hakee lapset päiväkodista, vie tytön tanssikoululle, leikkii pojan kanssa tunnin ajan, tuo molemmat kotiin, ruokkii, leikittää, hoitaa iltahommat ja laittaa lapset sänkyyn.

Käytännössä syksy osoittautui olevan niin täynnä kaikenlaisia random-menoja, että hyvin useina viikkoina hoitokerta siirrettiin jollekin toiselle päivälle, jolle olimme sopineet jotain menoa, joten aina hoitokertaan ei ole sisältynyt tanssikoulua. Pyrimme kyllä sopimaan menomme niin, että ne osuisivat juuri niille illoille, kun hoitaja on tulossa joka tapauksessa, mutta aina se ei tietenkään ole mahdollista.

* * *

Mitä tämä järjestely on sitten mahdollistanut? Vielä kesällä kutsuin näitä lapsivapaita iltoja "treffi-illoiksi", mutta syksyyn mahtui myös hyvin monta arki-iltaa, jolloin meillä oli Rouvan kanssa omia menojamme ja hoitajaa tarvittiin auttamaan Rouvaa esimerkiksi, kun olin itse työmatkalla tai firman juhlissa.

Olemme päässet syksyn aikana käymään Rouvan kanssa yhdessä syömässä ulkona useamman kerran, elokuvissa ainakin kolmesti, Oopperan kummituksessa, Iivanainen & Kurkelan konsertissa, Pakohuoneessa, kaverin 40-vuotisjuhlissa ja Tosca-oopperassa. Ilman säännöllistä lastenhoitoa ainakin leffat ja ex tempore -illalliset olisivat jääneet aivan varmasti väliin.

Hoitaja oli hoitamassa pelkkää poikaa myös, kun kävimme Kinky Bootsissa ja Prinsessa Ruusunen -baletissa tytön kanssa.

* * *

Järjestely toimii meille siis aivan loistavasti, eivätkä kustannuksetkaan ole kahdelle työssäkäyvälle mahdottomat: puolen vuoden lastenhoidot ovat maksaneet meille sivukuluineen reilun tuhat euroa, mistä saa vielä verotuksessa 20 %:n kotitalousvähennyksen.

Olen hoitanut palkanmaksun maksuttoman Palkka.fi-palvelun kautta. Palvelu laskee palkan, tekee siitä tarvittavat vähennykset ja muodostaa työnantajamaksut. Puolen vuoden kustannukset ovat olleet niin pienet, että käytännössä maksettavaksemme on koitunut vain eläkevakuutusmaksu. Maksut maksetaan omassa verkkopankissa.

Tänä vuonna, kun hoitaja käy mitä todennäköisimmin koko vuoden, maksettavaksi tulevat myös työttömyysvakuutus, tapaturmavakuutus ja sosiaaliturvamaksu. Kun palkkoja maksetaan yli 1500 euroa vuodessa, palkasta on tehtävä ennakonpidätys, joka tilitetään verottajalle.

En ole vielä ottanut tarkemmin selvää, mitä tämä kaikki tarkoittaa käytännössä, mutta oletan, että Palkka.fi osaa muodostaa nämäkin maksut ja pidättää ennakkoverot oikein hoitajan palkasta, kun vuosiraja-arvot ylittyvät. Toki ennakonpidätyksen voisi varmasti alkaa hoitaa jo alkuvuodesta, ettei 1500 ylittyessä seuraavat palkat mene pelkkiin ennakonpidätyksiin.

* * *

Lastenhoitajan palkkaaminen on ollut paras ajatus, jonka olen saanut ehkä ikinä, ja voin lämpimästi suositella sitä kaikille pienten lasten vanhemmille, joilla ei ole turvaverkostoa. Uskon vahvasti, että olemme paljon tyytyväisempiä elämäämme ja jaksamme arkea paremmin kuin ilman hoitajaa, ja myös lapset ovat tyytyväisiä. Hoitajahan tekee heidän kanssaan vain kivoja asioita, ja häntä odotetaan joka viikko kovasti.

En osaa valitettavasti auttaa siinä, mistä hoitajan voisi löytää. Kuten kerroin, hoitaja löysi meidät, laittoi minulle itse viestiä ja tarjoutui hoitamaan lapsiamme joskus, jos vakiohoitajille ei sopisi. Olisitpa nähnyt Rouvan ilmeen, kun kerroin tästä. "Siis mistä palkkasit hoitajan? Instagramista?!?"

Kyllä. Enkä voisi olla tyytyväisempi.

Ladataan...
Isyyspakkaus

En yleensä tee uudenvuodenlupauksia, mutta nyt on sellaisen aika. Havaitsin nimittäin vuoden 2018 valokuvakirjaa kootessani, että perheestäni ei ollut otettu ainoatakaan perhekuvaa koko vuonna! On se kumma juttu, kun kamerat ovat mukana ja läsnä joka päivä. Ajattelin korjata tilanteen jouluna, mutta sitten sekin unohtui, ja koko vuoden ainoa yhteinen perhekuvamme on tämä aattoaamuna Lumiukon äärestä otettu kännykkänäpsy.

Täten ilmoitan, että uudenvuodenlupaukseni on ottaa tavalla tai toisella perhekuva koko perheestä vähintään kerran kuukaudessa.

Tervetuloa perhekuvien vuosi 2019!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tarkastelin eilen Instagram-tililtäni, mitkä olivat vuoden tykätyimpiä kuvia. Blogista en saa vastaavaa tykkäyksiin perustuvaa listaa irti käymättä vuoden joka ikistä 223 postausta yksitellen läpi, ja koska käytän sen ajan mieluummin johonkin muuhun, käännyin Googlen puoleen katsomaan, mitkä postaukset ovat olleet vuoden luetuimpia. Alla oleva kuva liittyy aiheeseen.

Hauskaa on, että vuoden luetuimpien postausten joukossa on useampi postaus, jotka ovat jo useamman vuoden vanhoja. Arvatenkin joukossa on suosittuja reseptipostauksia, mutta listalla on myös pari DIY-ylläriä.

Mainittakoon vielä se, että lukijoita blogilla on ollut vuoden aikana yli 250 000, ja postauksiani on luettu vuodessa liki miljoona kertaa. Viikkotasolla lukijamäärät ovat vaihdelleet 6 000:n ja 12 000:n välillä, ja kuukaudessa lukijoita on ollut 22 000 - 33 000 omasta aktiivisuudestani riippuen. Alkuvuodesta ehdin postata kuusikin kertaa viikossa, mutta töihin paluun jälkeen oli todettava, että aika ei riitä kuin neljään postaukseen.

* * *

Ja tältä näyttää blogin TOP 10 vuonna 2018

Sijoilla 1 ja 2 on supernopean valkosipulimajoneesin resepti. Ykkösenä varsinainen resepti vuodelta 2012 ja kakkosena samasta reseptistä tehty video vuodelta 2015. Sekä itselleni että Rouvalle on täysi mysteeri, miksi jotkut lukijat eivät ole saaneet majoneesia onnistumaan tällä reseptillä. Meillä sitä on tehty kymmeniä ja kymmeniä kertoja, eikä se ole epäonnistunut kertaakaan. Mietin kyllä, että voiko kyseessä olla sitten sauvasekoittimen muoto tai teho. Meillä käytetään Bamixia ja Bamixin yleisterää, ja majoneesi onnistuu niillä takuuvarmasti.

Mutta mitäs tykkäät tästä kuvasta?

Yllä oleva kuva on ollut siis yli kuusi vuotta blogini suosituimman postauksen pääkuva, ja onhan se aika nolottavaa katseltavaa, kun ajattelee, että olen kuitenkin ottanut sittemmin kuvat kahteen ruokakirjaankin. Siksipä vaihdoinkin nyt postauksen pääkuvaksi saman kuvan, joka edustaa kyseistä aiolia myös Gastronaatti-kirjassamme.

Kolmantena ovat "Maailman parhaat joululaatikot", joka tarkoittaa käytännössä porkkana- ja punajuurilaatikoiden reseptejä kahden vuoden takaa. Samaisen postauksen kommenteista löytyy muuten myös se anopin lanttulaatikon resepti, kun sitä joku tiedusteli. Ja kuten arvata saattaa, tämä postaus on noussut luetuimpien joukkoon marras-joulukuussa tulleiden osumien ansiosta. Kuvakin on onneksi jo vähän toista tasoa kuin yllä olevassa majoneesissa.

Nelossijalla ovat ravintolasuositukseni Helsingistä (40 ravintolaa). Nämäkään eivät ole tältä vuodelta, joten lista kaipaisi päivitystä. Top 10:ssä mainitsemani ravintolat ovat edelleen suosikkejani, mutta tämän vuoden uutuuksista ainakin Nolla, Yes Yes Yes ja The Way sekä aiemmin kokeilematta jääneet Grön, Fabrik, Via Tribunali ja Social Burger Joint pitäisi toki saada suosituksiin mukaan.

Seuraavan reseptin päätyminen sijalle viisi yllätti. Keväisen raikas mango-valkosuklaa-juustokakku oli kyllä erittäin raikas ja herkullinen, joten suosittelen testaamaan, mikäli et vielä ehtinyt! Saa syödä myös ennen kevättä.

Ensimmäinen tämän vuoden postaus tällä listalla on sijalla kuusi komeileva Kukkakaali-wings-reseptini. Näistä tuli kyllä oikeasti tosi hyviä, ja tämän nähtyäni aloin välittömästi haaveilla niiden tekemisestä uudelleen.

Seuraavilla sijoilla onkin sitten onneksi muitakin kuin ruokapostauksia. Seitsemänneksi luetuimmassa postauksessa kerron tarkemmin siitä, miksi päädyimme palkkaamaan lastenhoitajan noutamaan lapset kerran viikossa päiväkodista. Ja taisipa tämä olla myös vuoden tykätyin postaus. Hoitaja on todella käynyt kerran viikossa koko syksyn ajan, ja kylläpä on ollut kiva, kun ei ole ollut lastenhoito-ongelmia. Tässä voisi olla aihetta omaan postaukseensa, joten palataan aiheeseen lähiaikoina.

Sijalla kahdeksan on kestosuosikki, remonttisarjani 6. osa: Seinien pohjatyöt. Jo kuusi vuotta sitten julkaistu postaus on jatkuvasti luetuimpien joukosta, joten ilmeisesti moni siellä ihmettelee yhä, miten tapetit poistetaan ja seinät tasoitetaan ennen maalaamista.

Toinen DIY-ihmisten kestosuosikki on, miten tehdään säänkestävä ruokapöytä terassille. Yhdeksännellä sijalla oleva postaus on sekin vuodelta 2012. Fun fact: ajattelin muuten tehdä näillä omilla ohjeillani samanlaisen pöydän ensi kesänä puutarhamökille. Kävin jo hakemassa tarvittavat lankut lankomiehen ladosta viime kesänä, ja nyt pöydän kokoaminen odottaa vain tulevaa kesää ja sopivia säitä. Ja sopivaa motivaatiopiikkiä.

Lastenhoito ja sen haasteet olivat esillä jo alkuvuodesta, ennen kuin olimme löytäneet vakiohoitajamme, ja silloin kerroin, miten tyytyväisiä MLL:n lastenhoitajavälityksen käyttäjiä olemme. Kymmenenneksi luetuin postaus kertoo myös, mitä lastenhoito maksaa ja millaisia työnantajamaksuja kotitalouden on maksettava työnantajana.

Yllä olevista postauksista siis vain kolme oli tältä vuodelta, ja seitsemän muuta ovat todennäköisesti myös ensi vuonna kärkisijoilla. Katsellaanpa siis vielä hieman listaa alaspäin, ja poimitaan tänne vielä muutama vuonna 2018 kirjoitettu ja julkaistu postaus. Näiden postausten keskinäinen järjestys ei ole oleellista, sillä erot latausmäärissä ovat pieniä.

Ravintolapostaukset ovat olleet yllättävän suosittuja. Ainakin Mashiron sushijuna on kiinnostanut, samoin hävikitön Ravintola Nolla ja Yes Yes Yes, josta kirjoittamastani postauksesta kirposi myös yllä mainittu keskustelu lapsivapaista.

Blogin kantavista teemoista vanhemmuus on ollut läsnä paitsi lastenhoitopohdinnoissa myös nyt 2-vuotiaan poikasen vaiheissa. Aurinkoinen halinalle osaa nimittäin näyttää myös sen toisen puolensa ja olla vahvasti eri mieltä asiassa kuin asiassa. Ensimmäiset iltaraivarit nähtiin jo alkuvuodesta, ja koko vuosi onkin ollut sitten suuria tunteita ja tahtojen taistelua. Päiväkodissa, jonka hän aloitti maaliskuussa, hän on toki aivan yhtä hurmaava kuin aiemminkin, ja säästää kiukkunsa vain vanhemmilleen. Vähän toisenlaista vanhemmuusteemaa luettiin ahkerasti joulukuussa, kun poikamme kompastui talon ulko-ovella ja teloi otsansa sairaalakuntoon.

Vuoden luetuimmissa postauksissa on myös random-aiheita, kuten Euroviisujen livebloggaus, omat uraoivallukseni sekä kaupallisissa yhteistöissä tehdyt postaukset lelukaaoksen taltuttamisesta ja Hakaniemen leikkiluolasta.

Kiitos, että olette käyneet lukemassa postauksiani näin ahkerasti! Jatketaan samaan malliin vuonna 2019!

Hyvää uutta vuotta!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vuoden lopussa on aina yhtä hauskaa tutkia, mitkä postaukset ovat olleet päättyvän vuoden suosituimpia. Tämän vuoden TOP 9:ni Instagramissa näyttää tältä.

Kärjen joukossa on mm. tämä kuva tytön 6-vuotissynttäreiltä. Poikaa juhlittiin pari viikkoa myöhemmin, ja hän täytti tänä vuonna kaksi. Nyt odotamme kovasti 7-vuotisjuhlia ja tietystä ensi syksyn alkavaa koulua. (Mihin tämä aika katoaa, ja miten se voi olla jo menossa kouluun?!?) Uskomatonta, mutta totta: kouluun ilmoittautuminen alkaa jo viikon päästä!!!

"Miten onnellinen voikaan 6-vuotissynttärisankari olla saamastaan huomiosta, vohveleiden tarjoamisesta päiväkodissa, onnittelulaulusta ja tietysti kaverisynttäreistä päiväkotikavereille! Synttärikakuksi hän halusi marjoilla koristellun pavlovan. Lue blogista, miten selvisimme kymmenen (noin) kuusivuotiaan ja yhden taaperon kanssa kevään odotetuimmista juhlista! #syntymäpäivä #6vee #pavlova #synttärikakku #synttärit #birthdaycake #6yrs"

Yksi tämän vuoden suurista teemoista oli puutarhamökin remontti, joka valitettavasti ei valmistunut yrityksistäni huolimatta tänä vuonna. Mutta tästä jatketaan sitten taas huhti-toukokuussa.

"Mökkiremonttimme on edelleen pahasti kesken, mutta koska päätimme järjestää eiliset syntymäpäiväjuhlamme mökillämme, mökki piti siivota sellaiseen kuntoon kuin kaikki olisi lähes valmista. Oikeasta kuvakulmasta katsottuna tämähän näyttää aika UPEALTA! Lisää kuvia ja uusi postaus blogissa. #isyyspakkaus.com #puutarhamökillä #mökkiremontti #siirtolapuutarha #herttoniemensiirtolapuutarha"

Kesällä viihdytin seuraajiani esittämällä Vogue-liikkeitä mansikoiden hilloamisen lomassa. Osasin ne vielä 28 vuotta myöhemminkin.

"Yleisön pyynnöstä ja Madonnan 60-vuotispäivän kunniaksi julkaisemme uudelleen tämän kesällä suurta suosiota nauttineen Instagram Story -videon. Strike a pose! #vogue #madonna #madonna60 #happybirthdaymadonna"

Lasten suusta kuullut totuudet ovat aina yhtä viihdyttäviä. Ja viiltäviä. Marraskuu taisi olla erityisen rankka monin tavoin, ja täytyy myöntää, että tämä lausahdus oli sen verran pysäyttävä, että olen kiinnittänyt sen jälkeen erityisen paljon huomiota siihen, että yritän hymyillä lapsille silloinkin, kun ei oikeastaan hymyilyttäisi. Paitsi silloin, kun he ovat itse syypäitä happamaan naamaani.

"Mistä huomaa, että viime viikot ovat olleet vähän tavanomaista rankempia useammallakin tavalla? #jasittenlapsenisanoiettä #lastensuusta"

Tyttö on harjoitellut kirjoittamista niin ahkerasti koko vuoden, että se sujuu jo huomattavasti paremmin kuin tässä kuvassa. Hän kirjoitti ja kuvitti keväällä jopa omia satukirjojaan ja aloitti päiväkodissa varsinaisen kirjankirjoitusbuumin.

"OLET RAKAIN MITÄ VOI OOLA MAJLMAJLMSA ÄITI ISI VELI <3 #rakkauskirje #5vkirjoittaa #ihanite"

Ja piirtämisessä ja maalaamisessa hän on niin lahjakas, että en voi kuin hämmästellä. Eräänä päivänä hän pyysi, että etsisin netistä kuvan hylkeestä, ja hän maalasi sen. Hän on pikkutarkka piirtäjä ja käyttää värejä rohkeasti. 

"Hylje kalliolla, akryyli kankaalle 2018. #6vmaalaa #akryylivärit #maalaus #hylje"

Siitä on osoituksena myös tämä joulukortti parin viikon takaa. Olimme itse illan pois kotoa, ja lapset olivat lastenhoitajan seurassa. Pyysimme lähtiessämme, että hän tekisi kortit päiväkodin aikuisille, ja odotimme tussipiirroksia. Tämä akvarelli hämmästytti sekä lastenhoitajan että meidät.

"Pyysimme 6-v:tä tekemään päiväkodin aikuisille joulukortit. Tämä vesiväreillä maalattu kortti oli niin hieno, että olin pitää sen itse. @kaisaleena totesi, että tätä voisi myydä Papershopissa. #joulukortti #vesivärit #akvarelli #6vmaalaa"

Keijukaisprinsessa ja sarjamurhaaja. Tyttö ei tosin näe isäänsä lainkaan niin väsyneenä kuin mitä itse. Hänen mielestään näytän tässä kuvassa "pirteältä". Apua. En halua nähdä kuviani niiltä päiviltä, kun näytän hänen mielestään väsyneeltä. (Ks. muutama kuva ylöspäin.)

"Uudet passit saapuivat. Tyttövauvasta on tullut viidessä vuodessa keijukaisprinsessa. Isä näyttää näinä päivinä väsyneeltä sarjamurhaajalta. #2013vs2018 #passikuva"

Poikanen ei päässyt näissä kuvissa patsastelemaan, mutta nyt kun hänkin on avannut sanaisen arkkunsa, ja puhuu käytännössä lähes taukoamatta, luulen, että tätä osastoa tulee ensi vuonna enemmänkin. Tässä myös vuoden tykätyin Instagram-postaukseni.

"Joskus on tarvetta selitellä hoitajalle, mistä todella onkaan kyse. Mitenkäs ne kerrat, kun ei ole itse oikomassa tarinoita? #jasittenlapsenisanoiettä #vanhemmuus #keppiä"

Katsellaanpa vielä toisena päivänä, mitkä ovat olleet blogin luetuimmat jutut tänä vuonna.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vietämme tänäkin vuonna joulun Helsingissä, omassa kodissa. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän kaipaa omia perinteitä - ja varsinkin omaa rauhaa - ja kiinnostus lähteä ajelemaan tuntien ajomatkan päähän sukulaiskierrokselle on häviävän pieni.

Saimme onneksi tänä vuonna myös Helsinkiin valkean joulun, ja lunta on tullut viime päivinä juuri sopivasti, jotta pääsimme aatonattona koko perheen voimin laskemaan mäkeä Kaisaniemessä.

Viime vuonna pulkkailu oli poikaselle vielä turhan hurjaa menoa, mutta nyt hänkin oli aivan innoissaan sekä pulkan että naapurilta lainassa olleen Stigan kyydissä. Saipa hän houkuteltua jopa Rouvan Stigan kyytiin, ja kerta oli kuulemma Rouvan ensimmäinen!

Joulua on valmisteltu täällä rennoin ottein. Viikolle ei ollut suuria tavoitteita, ja voin ilolla kertoa, että kaikki tulee valmiiksi huomiseksi. Kuusi on koristeltu, piparkakkutalo koottu ja joululaatikot menossa uuniin. Päätin jälleen kokeilla myös imellettyä perunalaatikkoa, ja sekin on imeltymässä matalassa lämmössä. Aattoyölle on jäljellä enää lahjojen paketointi.

On mahtavaa, miten 6-vuotias osaa jo odottaa tiettyjä juttuja joulusta, ja hänkin osaa kertoa, mitkä ovat meidän jouluperinteitämme. Kuten piparkakkutalon tekeminen.

Kyselimmekin tytöltä, mikä hänestä on parasta joulussa. Ajattelin, että hän sanoisi: "Joululahjat." Hänen mielestään parasta joulussa olivat kuitenkin joulukuusi, äidin tekemät toffeet, joita hän pääsee käärimään papereihin, sekä joulukinkku.

Siitä tulikin jo pieni haaste, sillä emme olleet ajatelleet tänä vuonna paistaa kinkkua lainkaan. Onneksi kysyin kuitenkin jo pari päivää sitten, mitä jouluruokaa tyttö odottaa eniten, ja kun vastaus oli "joulukinkku", oli selvää, että isin tehtävä on hommata kinkku pöytään. Kävin eilen hakemassa Herkusta pienimmän mahdollisen, vajaan kaksikiloisen, luomukinkun, joka pistetään aattoaamuna uuniin.

Rouva puolestaan kertoi, että joulussa hänestä parasta on se tunne, että hetkeen ei ole kiire mihinkään ja voi rauhassa hiihdellä kotona vaikka pyjamassa muutaman päivän. Hänelle parasta ovat omat jouluperinteet ja meille perinteinen jouluaaton bliniateria.

Ehdimme viettää Rouvan kanssa yhteisiä jouluja viitisentoista kappaletta ennen tytön syntymää, ja pohdimme tänäänkin sitä, miten lasten myötä joulut ovat saaneet aivan toisenlaisen merkityksen, ja miten joulu tuntuu nyt taas enemmän joululta. Lapset todella tekevät joulun.

Itselleni joulussa parasta on Rouvan tavoin kiireettömyys: se kun jouluvalmistelut ovat ohi, ja muutaman päivän voi syödä valmiita ruokia ja vain olla. Katsoa vaikka telkkua ja pelata pelejä. Nyt onkin sekä hyllyssä että joulupaketeissa odottamassa muutama peli, joita en malta odottaa päästä pelaamaan tytön kanssa.

Ja kyllä minulle tärkeää ovat myös lahjat. Ei niinkään se, mitä itse saan, vaan se, kun muu perhe avaa omat lahjansa ja ovat mitä todennäköisimmin iloisia lahjoistaan. Jouluun kuuluvat myös joululaulut, ja odotan sitä, että jatkossa myös lapset osallistuvat niiden laulamiseen pianon ääressä.

Oikein ihanaa joulua myös sinulle, missä ja miten tahansa sitä sitten haluat viettääkin!

Pages