Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Stala ja Domus Classica

Olisipa kiva kertoa, että mökkiremonttimme on nyt valmis, ja esitellä kuvia lopputuloksesta. Sitä se ei kuitenkaan ole, joten näin mökkikauden päättyessä pääsen esittelemään, mistä tilanteesta jatkamme remonttia sitten keväällä.

Tuvassa ollaan kuitenkin niin pitkällä, että keittiön voi sanoa olevan jo melkein valmis. Kaapistot ja tiskiallas ovat paikoillaan, hanasta tulee vettä, ja se valuu myös hallitusti pois, ja pistorasioihin ja hellaan on kytketty sähköt. Olemme siis edenneet kahden kuukauden takaisesta tilanteesta. Kuvasta puuttuu enää välitilan päälle suunnittelemamme avohylly - sekä kaikki elämän merkit: keittiövälineet, purkit ja purnukat. 

Remontti viivästyi meistä riippumattomista syistä niin reilusti, että jo kesällä oli selvää, että valmista ei tule ennen syksyä. Ajattelin, että olisin ehtinyt jatkaa verannan maalaushommia vielä ennen kuin vedet alueelta katkaistaan, mutta veranta täyttyikin varastosta sähköremontin tieltä raivatuista romuista. Kun sain verannan jälleen tyhjäksi pari viikkoa sitten, aikaa maalaamiseen ei yksinkertaisesti enää löytynyt ennen vesien katkaisua. Maalihommiin en taas viitsi käydä ilman mahdollisuutta pestä työvälineitä.

Tupa ehdittiin kuitenkin tehdä sitä yhtä avohyllyä vaille valmiiksi. Sähkömies käy vielä vetämässä kattovalaisimen ja yhden pistorasian paikalleen, mutta se on pientä verrattuna tähän muuhun keittiön rakentamiseen.

Pieni kertaus: Siirsimme keittiön kokonaan toiseen kohtaan huoneessa, sillä vanhan keittiön kohdalle tehtiin seinään aukko alkovia varten. Samassa yhteydessä mökkiin vedettiin vedet ja viemäriputki sisään. Aiemmin vesi on tullut vain mökin ulkopuolella sijaitsevaan tiskipöytään. Keittiön siirtäminen vaati myös sähkötöitä, jotka johtivat täydelliseen sähköremonttiin.

Olen maalannut tuvan paneelit ja katon ja uusinut lattian ruutukuvion, sillä keittiön siirto paljasti vanhassa ruutukuviossa aukkoja kalusteiden alla. Tapetoin myös seinät kesälomallani.

Mielestämme valinnat ovat hyvin onnistuneita, tapetti näyttää sympaattiselta ja mökin henkeen sopivalta, ja ruutulattiakin näyttää kivalta, ei yhtään levottomalta.

Uuden keittiön rakensimme samaan henkeen kuin oman kotikeittiömmekin: yhdistelemällä vanhaa ja uutta. Allaskaappi on Rouvan löytö Tori.fi:stä, ja kävin noutamassa sen Lohjalta kesällä. Se oli aivan tavallinen senkki, mutta kun irrotin sen kansilevyn, siitä tuli juuri täydellisen kokoinen allaskaappi keittiöömme. Jääkaappi sijoittui sen vasemmalle puolelle nurkkaan ja hella sen oikealle puolelle. Jääkaappi ja hella ovat samat vanhat, jotka mökissä olivat sen ostaessamme, ja vaihdoin vain jääkaapin kätisyyden vasenkätiseksi.

Tiskitason tilasin Stalalta. Se on ComboL-keittiötaso, jossa on 50-senttinen allas, 3 cm:n profiilin ja korotetut reunat. Tilaus tehdään Stalan suunnitteluohjelmalla, johon syötetään haluttu pituus, valitaan syvyys, allastyyppi ja muut speksit useammasta vaihtoehdosta, määritetään altaan asemointi sivusuunnassa ja kerrotaan, miten monta reikää tasoon tarvitaan hanoja varten. Mittasin sopivaksi pituudeksi 178 cm ja syvyydeksi 64 cm, jotta jääkaappi mahtuu väljästi tason alle. Suunnitteluohjelmassa voi valita joko Seitsikko- tai Combo-tason, ja valitsin tämän Combon siksi, että Seitsikossa allas olisi asemoitu syvyyssuunnassa keskelle tasoa, kun taas Combossa sen sai lähemmäksi etureunaa.

Kylläpä jännitti, kun lähetin tilaukseni. Olin kyllä varmistanut mittaukseni useaan kertaan ja varmuuden vuoksi vielä piirtänyt koko keittiöstä 3d-mallinkin, mutta ainahan on silti mahdollista, että jossain onkin käynyt jokin ajatusvirhe. Nyt kun katselen lopputulosta, se on niin täydellinen kuin voi vain olla ja näyttää itse asiassa vielä paremmalta kuin ajattelin. Jopa tiskitason yläpuolella kulkeva koristelista on juuri oikealla korkeudella. Ehdin jo jännittää sitäkin, mutta kalusteet saatiin juuri yhtä korkeiksi kun seinissä kiertävä puolipaneeli.

Hana on puolestaan Domus Classicalta, joka on erikoistunut vanhanajan tyylisiin rakennustarvikkeisiin ja sähkö- ja vesikalusteisiin. Halusin ehdottomasta yksiotteisen hanan, ja Rouva katsoi, että tämä linjakas Clarissa-keittiöhana on vaihtoehdoista kaikkein kaunein. 

Myös välitilan valaisin, pistorasiat ja valokatkaisijat ovat Domus Classicalta, samoin punotut sähköjohdot. Valaisin on simppeli opaalikupuinen pallovalaisin posliinikannalla, ja myös muut sähkökalusteet ovat posliinia. Fontinin posliiniset pistorasiat ja vaihtokytkimet sopivat mökin henkeen erinomaisesti.

Välitilaan emme halunneet kaakeleita tai lasilevyjä, vaan päätimme lakata tapetin kalustelakalla. Kyseessä ei ole kuitenkaan varsinaisesti kostea tila, ja lakkapinnasta voi pyyhkiä pois ne roiskeet, joita ruoanlaitosta ja tiskaamisesta tulee.

Lakkasin tapetin kahteen kertaan Tikkurilan puolihimmeällä Kiva-kalustelakalla, ja suoran reunan sain aikaiseksi herkille pinnoille tarkoitetulla vaaleanpunaisella maalarinteipillä. Kyllä sekin oli vähällä jäädä kiinni paperitapettiin, mutta sain teipin irti ilman suurempia vaurioita, kun olin nopea liikkeissäni.

Jos tämä yläkaappi näyttää tutulta, se johtuu siitä, että se on peräisin kotikeittiöstämme. Keittiöremontin yhteydessä meille jäi yksi ylimääräinen kaappi, ja sille löytyi siis nyt käyttöä mökkikeittiössä! Kaapin oli oikeastaan alun perin tarkoitus mennä Etelä-Savon mökillemme, mutta emme onneksi ehtineet laittaa sitä sinne. Kaappi vaati myös kunnostusta: sen pohjassa oli reikä halogeenivalolle, joten se oli laitettava kiinni ja koko kaappi maalattava samalla kalustemaalilla kuin mökin katto ja paneelit.

Tästä siis jatketaan keväällä, ja sitten pääsen esittelemään lopputuloksia laajemminkin. Nyt jo näyttää siltä, että lopputuloksesta tulee todella kiva! Vain oma sänkyratkaisumme on vielä valitsematta.

 

Aiemmin mökkiremontista kirjoitettua:

Ladataan...
Isyyspakkaus

Puutarhamökkikausi päättyi virallisesti viime viikkoon. Mökillä kyllä käydään vielä puuhastelemassa silloin tällöin, mutta vedet on jo katkaistu. Nyt on siis paikallaan luoda katsaus päättyneeseen satokauteen ja pohtia, mikä toimi ja mikä ei.

Aloitetaan parhaasta onnistumisesta: kasvihuonekurkuista.

Kurkut kasvavat kasvihuoneessa erinomaisesti. Kurkkujen kanssa kävi keväällä kyllä jotain hassua ja siemenistä iti vain kaksi, joten saimme vain kaksi kurkkuköynnöstä. Syötävää ne tekivät hienosti, mutta ei olisi haitannut, vaikka kurkkuja olisi tullut enemmänkin. Ensi kesänä yritämme saada taas kolme kurkkuköynnöstä.

Todella hienosti kasvoivat myös avomaankurkut, joita meillä oli kaksi todella isossa saviruukussa ja yksi multasäkissä. Saviruukussa kasvaneet tuottivat satoa paremmin, ja myös avomaankurkkua söimme runsaasti pitkin kesää. Osa kurkuista on säilötty chilikurkuiksi ja pikkelsiksi jääkaappiin.

Tomaattien suhteen tulokset ovat ristiriitaiset. Tomaatteja meillä oli peräti 18, mutta ne eivät tehneet lainkaan niin paljon satoa kuin voisi kuvitella. Niitä olisi ehkä voinut leikellä ja latvoa reippaamminkin, sillä kasvihuone oli loppukesästä aikamoinen viidakko. Parhaan sadon tekivät keltainen Yellow Submarine ja punainen Zuckertraube. Oranssit Sungoldit olivat pieniä mutta aivan tajuttoman makeita ja aromaattisia.

Sen sijaan isommat tomaatit olivat aikamoisia pettymyksiä. Zlatava-lajike teki vain kymmenisen tomaattia, ja häränsydämiä piinasi alkuun latvamätä. Häränsydäntomaatteja taidettiin lopulta saada niitäkin kymmenisen kappaletta, mutta sanoisin, että panos-tuottosuhteen puolesta ei jatkoon.

Aivan ehdottomasti kertaluonteiseksi kokeiluksi jäävät cantaloupe-melonimme. Kolmesta kasvista vain yksi tuotti hedelmiä, niitä oli viisi ja ne olivat hieman greippiä isompia.

Makealta ja hyvältä meloni kyllä maistui ja hauska niitä oli kokeilla, mutta ei maksa ensi kesänä vaivaa.

Kerrotaan sitten samalla suurimmasta epäonnistumisestamme: kaaleista. Kasvatimme kasvatuslaatikossa keräkaalia, kukkakaalia ja ruusukaalia. Alkukesästä kaalit kasvoivat hienosti harson alla, mutta sitten ne alkoivat kasvaa niin korkeiksi, että harsoa ei saanut niiden päälle enää tiiviisti, ja niihin iski jokin kaaliperhonen (tmv.).

En tiedä, johtuiko epäonnistuminen juuri siitä, mutta sekä keräkaalit että kukkakaalit kasvoivat todella hitaasti, jäivät pieniksi ja lopulta mätänivät käsiin. Nekin kaalit, jotka näyttivät kasvavan (kuten alla oleva kukkakaali), ehtivät pilaantua ennen kuin ne olivat kypsiä. Ei jatkoon.

Vain ruusukaalit näyttävät selvinneen ja tuottavat myös kivasti satoa. Ruusukaali kypsyy melko myöhään, joten olemme keränneet niitä vasta kerran ja suurin osa sadosta on edelleen noukkimatta.

Mutta kyllähän ne ihan ruusukaaleilta näyttävät ja ovat myös maultaan todella hyviä! Näitä voisin kyllä laittaa myös ensi kesänä.

Perunan nostimme maasta muutama viikko sitten. Yksi kasvatuslaatikollinen siikliä tuotti muutaman kilon perunaa, ja ne ovat niin hyviä, että perunankasvatus saa jatkoa myös ensi kesänä. Kuvassa keskikesällä nostamamme "varhaisperunat". Syksyn lähestyessä kokoa oli tullut jo reippaasti lisää.

Sen sijaan porkkanat... ohhoh. Sato on vielä keräämättä, sillä sillä ei ole mikään kiire, mutta kun nyhdin muutaman porkkanan irti kasvatuslaatikosta, huomasin, että olemme kasvattanet lähinnä baby-porkkanoitakin pienempiä hammastikkuja.

Tässä on ehkä käynyt sellainen juttu, että porkkanat ovat kärsineet ahtaudesta, sillä niitä on harvennettu liian vähän. En aio luovuttaa näiden kanssa, ja ensi kesänä niitä on siis jaksettava myös harventaa. Maku on kuitenkin erittäin hyvä, eikä tänä kesänä edes porkkanakärpänen näytä iskeneen satoon.

Omia mansikoita saimme pari kourallista. Yhdessä laatikossa kasvaa muutama tupsu polka-lajiketta ja jotain ahomansikan kaltaista mutta sitä suurempaa lajiketta, josta en tiedä, mitä se on.

Vadelmia tuli tänä kesänä todella kivasti, ja saimme vadelma-aikaan päivittäin tai parin päivän välein rasiallisen tai pari marjoja. Ne olivat tänä vuonna myös supermakeita ja suuria ja niissä ei ollut lainkaan matoja.

Karhunvatut sen sijaan kärsivät kuivuudesta, ja marjoja ei tullut kuin muutama.

Saimme tänä vuonna kerättyä talteen myös muut marjat. Puna-, musta-, valko- ja viherherukoita saatiin kaikkia oikein kivasti, ja puna- ja valkoherukoita riitti myös pakastimeen. Karviaissato oli pieni.

Luumupuun sadosta emme viime kesänä päässeet nauttimaan lainkaan, sillä hedelmää tuli todella vähän. Tänä vuonna oli hyvä luumuvuosi, ja saimme supermakeaa keltaista luumua jopa muutaman kilon.

Myös omat herneet olivat todella makeat, ja ensi kesänä voisin laittaa hernettä tämän vuotista enemmänkin, jos vain johonkin saadaan mahtumaan.

Pitääkö ne omenat vielä mainita? Kyllä, niitäkin oli.

Näiden lisäksi Rouva keräsi talteen runsaasti basilikaa, oreganoa, timjamia, korianteria, rosmariinia ja lehtipersiljaa. Ja vähän tilliä.

Maa-artisokkaakin tulee reilusti, mutta sitä en kaiva esiin ennen kuin niiden varret alkavat lakastua. Olihan tässäkin jo aika lailla. Onneksi nyt saa levätä reilut puoli vuotta ennen kuin homma alkaa taas alusta.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kasvihuoneen kausi päätttyi tänään.

Tomaattien ja kurkkujen varret olivat jo alkaneet kuihtua, mutta joitain raakileita oli vielä jäljellä. Loput vietiin kotiin kypsymään.

Tyhjensin tytön kanssa kasvihuoneen kasveista.

Hän sai auttaa varsien leikkaamisessa.

Pesimme kavihuoneen ikkunat.

Tyhjensin ja pesin myös altakasteluruukut ja asettelin ne takaisin kasvihuoneeseen kuivumaan.

Siis hei hei tomaateille ja kurkuille! Nähdään taas ensi kesänä!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Syyskuun viimeiset viikonloput ovat myös viimeisiä mökkiviikonloppuja. Vietimme tämänkin viikonlopun siis Herttoniemessä kukkien taimia istutellen ja omenoita keräillen. 

Saimme myös vieraita, kun ystävämme Eve ja Lasse tulivat pyörähtämään suloisen tyttärensä kanssa. Eve ja Lasse ovat monille tuttuja omasta Jetlaggies-matkablogistaan, ja ylittipä Even kuva iguaanista ja delfiinistä taannoin myös kansallisen uutiskynnyksen päästyään koko maailman ihmeteltäväksi Applen Instagram-tilillä.

Vajaan vuoden poikaamme nuorempi tyttönen katseli ihaillen, miten poika potkutteli siskoltaan perityllä skuutilla pitkin pihaa.

Jännää, miten näitä kahta pientä katsellessa tämä isoin pieni vaikuttikin yhtäkkiä niin kovin isolta. Kun toiset pikkuiset juoksentelivat nurmikolla, hän otti käteensä lapion ja auttoi äitiään taimien istuttamisessa. Ja etsi tietysti siinä samalla myös kastematoja.

Omenat ovat tänä vuonna kypsyneet aiemmin kuin edellisinä vuosina. Sain ajan mehuasemalta vasta kahden viikon päähän, joten pari puun sato ehtii mennä jo siinä ajassa liian kypsäksi. Yhdessä puussa, siinä, joka yleensä kypsyy vasta lokakuussa, on kuitenkin todennäköisesti mehustuskunnossa olevia hedelmiä.

Muuten omenaa on saatu jälleen aika lailla sen verran, mitä itse tarvitsee. Jääkaapissa on useampi purkki hilloa, ja omenapiirakkaa ja -paistostakin on syöty useamman kerran. Laitoinkin Evelle ja Lasselle mukaan kaikki omenat, joita puista oli pudonnut eilisen jälkeen eli n. 8 kg.

Olen katsellut muiden puutarhureiden omenapuita hieman kateellisina, sillä meidän hedelmämme ovat kovin pieniä ja vaatimattomia verrattuna moniin muihin puihin naapureissa. Varsinaisia tosi hyviä syömäomenoita ei ole oikein yhdessäkään puussa. Tämä punainen, hieman raidallinen omena on parhaasta päästä makunsa puolesta.

Tänä vuonna kokeilemamme kaalit eivät ole tuottaneet kummoista satoa. Varhais- ja kukkakaalit eivät onnistuneet, mutta nyt ruusukaalit näyttävät jo hieman lupaavammilta.

Toivotaan, että mikään elukka ei syö näitä ennen kuin ne ovat riittävän suuria ihmisravinnoksi.

Kurkkumme koki yllättävän toipumisen. Kun vielä pari viikkoa sitten näytti siltä, että kurkkujen aika on ohi ja kaikki varret kuihtuvat pois, yksi kurkku otti kunnon syysspurtin. Se pukkasi esiin monta uutta kukkaa, ja nyt niistä näyttää tulevan vielä ainakin muutama kurkku. 

Ihastelimme Even ja Lassen kanssa mökin sisällä mökin remontin edistymistä. Remonttifirma ja sähköasentaja ovat saaneet hommia eteenpäin kivasti viime päivinä, ja et ikinä arvaa: mökin keittiön uusi tiskipöytä ja hana ovat jo paikoillaan niin, että vesi tulee ja menee! Homma on kuitenkin vielä sen verran kesken, että en halua esitellä keskeneräistä työtä. Ensi viikonloppuna saattaisin päästä maalaamaan verantaa!

Jännää, miten kesäiseltä viikonloppu tuntuikaan. Lämpimämpää nyt taisi olla kuin vuosi sitten kesällä. Vaikka osa kasveista on jo ruskettunut, osittain kuivan kesän vuoksi, daaliat ovat vielä upeasti kukassa.

Myös lasten äitienpäiväksi idättämät auringonkukat jaksavat vielä kukkia.

Kiitos Evelle ja Lasselle käynnistä, oli hauska nähdä! Ensi kesänä istutaan täällä iltaa ja päivää vaikka useamminkin!

Ennen sitä kuitenkin mökin remontin tekeminen loppuun. Ja siis jo ensi viikolla verannan maalaukseen?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Huhut pienestä remonttiväsymyksestä ovat... no... aivan totta. Kesä-heinäkuussa mökkiremonttia tuli tehtyä niin intensiivisesti, että nyt on ollut kiva tehdä aivan muita juttuja, ja kun kasvihuonekaan ei vaadi enää kastelua parin päivän välein, mökillä on tullut käytyä harvemmin. Tässä kuitenkin todiste siitä, että homma etenee, sillä remonttifirmamme on päässyt jatkamaan töitään ja sähköasentajakin on vieraillut mökillä jo muutaman kerran!

Kuvassa näkyvät tulevan keittiön viemäri- ja vesiputket sekä yksi seinän läpi viedyistä sähköjohdoista. Huraa!

Seuraavien viikojen aikana tapahtuukin oletettavasti paljon edistystä, sillä tiskipöytä ja hana saapuvat jo lähipäivinä, ja keittiön asennukset tapahtuvat (toivottavasti) jo aivan lähiaikoina.

Päädyimme keittiön välitilassa hieman kokeelliseen ja omaperäiseen ratkaisuun: sen sijaan, että olisimme laatoittanet välitilan tai käyttäneet siinä lasilevyä tai pleksiä, lakkasin paperitapetin kalustelakalla! Tilan ei varsinaisesti tarvitse kestää vettä, mutta jos tiskipöydältä roiskuu siihen jotain, pinnan voi pyyhkäistä puhtaaksi.

Sähköjohtojen läpiviennit ja valaisimen, pistorasioiden ja valokatkaisijan asennus on nyt hyvin helppo tehdä, kun niitä varten ei tarvitse porailla reikiä muuhun kuin seinään. Sähköjohdot vedetään seinän toisella puolella olevan varaston kautta, joten jakorasiat ja suurimman osan johdoista saa risteilemään piilossa.

Myös listoitukset etenevät vintillä ja alkovissa.

 

Vaan voi kunpa pääsisin esittelemään valmista tai edes lähes valmista tupaa jo pian! Vielä sen jälkeen edessä on verannan maalaus, mutta se on pieni homma verrattuna tähän kaikkeen muuhun. Kiire siinä kyllä tulee, sillä kaiken pitäisi olla tehtynä ennen syyskuun loppua. Sen jälkeen alueella ei ole nimittäin vettä ja vaikkapa maalausvälineiden pesusta tulee mahdotonta. Mökin ulkomaalaus jää ensi vuoteen.

Pysy kuulolla.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tänään tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että syksy on lähestymässä. Sateisen aamun jälkeen iltapäivä oli hyvin lämmin ja aurinkoinen, mutta tuulessa oli selvä tuntu siitä, että kesä alkaa olla ohi. Myöhäisen iltapäivän aurinko paistoi matalammalta ja keltaisemmin, ja varjot olivat pitkät.

Syksyn lähestymisen näkee myös puutarhasta, ja kasvihuoneen paras satokausi alkaa olla jo takana.

Isommat tomaattilajikkeet kypsyttelevät vielä joitain hedelmiään, mutta kirsikkatomaateissa, joita olemme hakeneet mökiltä parin päivän välein ison pussillisen, on tomaatteja kypsymässä enää siellä täällä.

Tämä hauska koukku saattoi jäädä kesän viimeiseksi kasvihuonekurkuksi, vaikka joku pieni kurkun alku siellä taisi vielä olla. Kasvihuonekurkkujakin on saatu parin päivän välein muutama.

Hunajamelonikokeilumme näyttää tuottavan jonkinlaista hedelmää, mutta varsinaisia melonijuhlia emme näillä palleroilla saa aikaiseksi. Meloneita on kolme, ne ovat greipin kokoisia, eivätkä ne tunnu kasvattavan siitä enää kokoaan. Emme ole aivan varmoja, milloin ne ovat kypsiä.

Avomaankurkkujakaan emme saaneet enää tänään mukaamme. Niitä on tuotukin jo kilokaupalla, ja syöty sellaisenaan salaateissa ja säilötty jääkaappiin chilikurkkuina ja pikkelsinä.

Kaalilaatikon satoa vielä jännitämme. Varhaiskaalit eivät onnistuneet, kukkakaaleista saattaa ehkä tulla jotain, mutta ruusukaalit näyttävät kaikkein lupaavimmilta.

Rouvan daaliat ovat nyt kauneimmillaan, ja Rouva saa mökkireissuilta mukaan kauniita kukkakimppuja.

Poimimme tänään mukaamme myös pari kiloa supermakeita keltaisia luumuja.

Yksi show meillä on vielä edessä. Viidessä omenapuussa kypsyy nimittäin sen verran hedelmää, että omenapiirakasta, -paistoksesta, -hillosta ja -mehusta ei tule pulaa tänäkään vuonna.

Keräsimme tähän kassiin ihan vaan sen verran, mitä yhdestä puusta oli pudonnut maahan ja mitä parissa leikkaamassani oksassa oli. Arvioisin omenia olevan siinä reilut viisi kiloa, ja tämä on vasta pientä alkua.

Kesän päättyminen on aina jotenkin haikeaa, mutta otan silti syksyn ja kaikki sille tekemämme hauskat suunnitelmat ilolla vastaan!

Tämä kesä tullaan muistamaan vielä pitkään.

Pages