Suhtaudun yleensä hyvin skeptisesti kaikenlaiseen totaalikieltäytymiseen. Kun menee ja kieltää jonkin asian kokonaan itseltään, käy helposti niin ettei osaa enää muuta ajatellakaan. Kohtuus on toki kirkas ihanteeni, mutta toisinaan överit on parempi kuin vajarit. 

Mutta koska periaatteet ovat sitä varten että niistä luovutaan, päätin yllättää itsenikin ja lähteä mukaan Vuosi ilman uusia vaatteita-haasteeseen. 

Juuri nyt tuntuu siltä, että tästä tulee helppoa. Vaatetta kyllä on, vilu ei varmasti pääse yllättämään. Pikemminkin tuntuu siltä, että vaatekaappi kaipaa taas tyhjennystä ja selkeytystä. Tämän kuukauden aikana tapahtuva muutto tarjonnee siihen onneksi erinomaisen motivaattorin. 

Haasteessa sallitaan jokaiselle osallistujalle kolme poikkeusta eli vapaudut vankilasta-korttia. Omani ovat:

1. Alusvaatteita ja sukkahousuja saa ostaa, kun tarve vaatii
2. Jos jokin elintärkeä vaate hajoaa, sille saa hankkia korvaavan tuotteen (esim. ainokaiset talvikengät)
3. Saan ostaa vaatteen, jos se on niin ihana että olisin valmis pelastamaan sen palavasta talosta

Tämän lepsuilun vastapainoksi suhtaudun hieman kriittisesti tuohon haasteen pykälään, joka sallii vaatteiden ostamisen kirpparilta. Okei, onhan se toki ekologisempaa kuin uuden vaatteen ostaminen mutta kyllähän shoppailupsykoosiin voi itsensä ajaa myös second-hand-osastolla. Eli jos tarkoitus on samalla myös miettiä omaa ostokäyttäytymistään (mikä lienee väistämätöntä) niin miksipä ei sitten vetäisi hihnoja kiinni ihan kunnolla. Eli kiellän täten itseltäni vaateshoppailun myös kirppareilla. Klunks.

Katsotaan, miten muijan käy. Sen yhden ainoan kerran kun yritin tipatonta tammikuuta, juoksin lopulta baareissa enemmän kuin normitammikuussa ikinä. En sitten kokeillut sitä toista kertaa. 

Kuka muu on mukana?