kun teki mieli tirvaista ja kokemuksia kehoterapiasta eli kuitenkin hyvä päivä

”Hei sä oot naimisissa”, huudahti eräs elämän kanssamatkustaja. ”Onko sulla lapsia?”

Sanoessani, että ei ole tämän elämän kanssamatkustaja kaivaa taskustaan puhelimen ja iskee silmieni eteen kosketuksesta vaihtuvan kuvashown omistaan.

”Kato, tästä sä jäät paitsi. Mun mielestä lapsettomat ihmiset on tajuttoman itsekkäitä. Ootteko te ajatellu ees adoptoida kehitysmaasta?”

Tässä oli se hetki keskustelua, jolloin melkein tirvaisin. Mieli teki. 

En tirvaissut, ei ole rikossyytettä tulossa. En edes jaksanut selittää koko tapahtumasarjaa vaan lähdin eri suuntaan.

Itsekästähän tämä elämä on. Tajuttoman itsekästä.

Haluta itselleen jotain, mitä muilla on. Lapsi.

Ja ratketa lähes raivosta, kun keskeytyneen hormonihoidon takia kierto tuntuu menneen ihan sekaisin. No ihmekö tuo. Kohtuakin tekisi mieli tirvaista, että tee p****** edes sinä hommasi oikein. En tirvaise. Silitän alavatsaa. Muistan aamupäivää.

Tapasin nimittäin fysioterapeutin kehoterapian merkeissä. Setä Psykologi nimittäin sai taannoin päähänsä, että joskus toistuvia traumatapahtumia kohdanneet ihmiset ovat hyötyneet kehoharjoitteista. Ja oli vakuuttunut siitä, että minä kuuluisin siihen kohderyhmään. Ja että siitä olisi hyötyä ennen kaikkea dissosiatiivisuuden hoitoon, kehon havainnointiin ja oman kehon hyväksymiseen.

Niin varattiin aikaa ja niin minä tapasin mukavan tädin. Makasin selälläni hoitoalustalla ja sanoin, että pelottaa. Fyssari kertoi tekevänsä akupainantaa jalkapohjiin. Selitti aina pisteen, mitä paineli. Ja kyseli välillä oloa. Ja tiedättekö, ENSIMMÄISTÄ KERTAA sitten niiden vaikeiden kokemusten jälkeen jonkun vieraan ihmisen kosketus tuntui HYVÄLTÄ. Ei pelottanut enää, ei ahdistanut. Oli rento ja väsynyt olo. On paineltu tietoisuuspistettä ja kipupisteitä ja hormonitoimintapisteitä ja jos vaikka mitä. Ensi viikolla uudelleen. 

Melkoinen ristiriitaisuuksien päivä. Yksi idiootti ja melkoisen viisas Setä Psykologi. Ja mukava fysioterapeutti. Tunneskaala on kiskonut pohjamudasta ilopilveen. Ilopilveen on hyvä nukahtaa.

Ehkä tässä elämässä onkin enemmän toivoa, kuin uskoinkaan.

 

 

Suhteet Oma elämä Mieli

lapsettomuushoidot ja seksielämä

Yhdessä näkemässäni kuvassa sanottiin, että seksi kuuluu avioliittoon. Että seksi erottaa avioparin kämppiksistä ja ystävistä, koska seksuaalisia kokemuksia jaetaan vain oman aviopuolison kanssa. Kuvassa hymyili kaksi takuulla juuri toisensa saanutta ja saanutta onnellista. Voi vietävä, että ärsytti!

Tervetuloa lapsettomuushoitoihin. Seksintappaja nro.1.

Hoidoissa ihminen jotenkin epäerotisoituu tai epäerotisoidaan. Seksuaalista viehätystä ei vahvista käynti lapsettomuuspoliklinikalla, jossa maataan kahisevalla paperilakanalla koivet kurtussa koko paikalla olevan seurakunnan tuijottaessa pimpsaa ja sen sisintä. Sitä ei vahvista se, että hormonihoitojen aikana tissit pullottavat, mutta ovat niin perskuleen kipeät, että kaikki koskeminen on kielletty. Eikä sekään, että Mieheen pistetään horminivalmisteita. Mies saattaa nimittäin kokea olevansa pelkkä siittiötehdas ja Vaimo munasolunkypsytyskone.

Näistä lähtökohdista onkin sitten suhteellisen haasteellista pitää yllä parisuhteen seksielämää. Naisen kierto kuitenkin kun toimii edelleen. Lähestyvä ovulaatio havaitaan koko asunnossa. Vaimo huomaa kehossaan lähestyvän h-hetken hyvinkin tarkasti jomman kumman munasarjan sykkimisenä. Ja valtavana himokkuutena. (Päässä hakkaa tik-tak-tik-tak.) Vaimo sytyttelee kynttilöitä, soittaa Chisua ja Juha Tapiota ja Johanna Kurkelaa, vähentää jatkuvasti valoja, vaihtaa esteettiset lakanat, huolehtii siitä, että kodissa tuoksuu hyvältä ja että Vaimokin tuoksuu hyvältä – Vaimo ajelee säärikarvoja ja trimmaa bikinirajan ja voitelee itsensä hyväntuoksuisella vartalovoiteella Aqualanin sijaan ja kaivaa seksikkäimmät alusvaatteet ja yöpuvut esille. Vaimo ehdottaa Miehen viettelemistä, halailee ja pussailee ja haluaisi vaan kehrätä kainalossa. Ja kainaloon päästyään kiehnätä lähemmin. Antaa ja vastaanottaa vaativampia suudelmia. Syvempiä, kiihkeämpiä. Vaimo ilmaisee halunsa rakastella (saada seksiä) verbaalisesti ja non-verbaalisesti kaikkia Miehen aisteja hyödyntäen. Vaimo toimii jo lähes pakonomaisesti ja hysteerisesti. Pään sisällä joku mustaan pitsibodyyn puketunut nainen huutaa seksiä. Vaimo etsii katseellaan Miestä. Seuraa tämän liikkeitä ja yrittää saada Miehen pysähtymään. Olo tässä vaiheessa on jo suunnilleen sellainen, että Vaimon tekisi mieli kammeta Mies kanveesiin ja loikata itse perässä ja viskellä päältä pois kaikki välissä olevat vaateparret. Jotta saisi seksiä. Koska lapsia ei saa, ellei harrasta seksiä. (Paitsi niissä perheissä, joissa lapsia ei saada, vaikka harrastettaisiinkin seksiä kuin kanit, jos jomman kumman lisääntymiskyvyssä on ongelmia – niin kuin meillä.)(Mutta Vaimon aivolohkojen primitiivinen osa tai helkkari vieköön mikä osa vaan ei tätä tunnista, vaan yrittää epätoivoisesti täyttää kuukauden tärkeimmän tehtävän.)(Ja tämäkös jos mikä aiheuttaa parisuhteessa helposti ahdistusta, jaettua sellaista.)

Mitä tekee Mies? Tuntee olonsa jokseenkin uhatuksi Vaimon ovulaation lähestyessä. Mies itse sanoitti tuntevansa itsensä siitosoriiksi. 

Mitä tekee Vaimo silloin, kun ei ovuloi? Tuntee olonsa munasolupankiksi. 

Niin että se siitä hekumasta ja saamisesta sitten. Kokeillaanko ensi vuonna uudelleen? Vaimon tekisi mieli vetää paperipussi häpeästä päähänsä.

Seksistä tulee suorite. Tavoitteena uuden elämän alulle saaminen. Ja meidän tapauksessa se vaatii erikoissairaanhoidon välineistöä ja mikrobiologia.

Minä kaipaan aikaa ennen hoitoja tai aikaa hoitojen jälkeen. Sitä, että seksi on kahden ihmisen välistä rakkauden todeksi elämistä, toiselle ja itselleen nautinnon antamista ja jakamista, yhteistä löytämistä ja kokemista. 

 

 

 

 

Suhteet Oma elämä Seksi Mieli