Kirjottajan kriisi

Aloitin kirjottamaan ja se alko näin: ”Mä haluan kirjottaa mun kokemuksesta Italiassa ja siitä mitä on sen ytimessä. Miksi täällä oleminen on ollut niin tärkeää. Mutta sen kertominen on tosi henkilökohtaista. ” Pääsin kaksi lausetta eteenpäin, kunnes mun kirjottajan blokki ilmesty mun kirjotusalustalle. En päässyt eteenpäin aiheessani, eikä tänään ollut ensimmäinen kerta. Nojoo, tää on se mikä mun kirjotusalusalustalle syntyi, Italian kokemusten sijaan:

10.2.2019 En oikeestaan muista oonko joskus julkassut jonkun nistä kymmenistä luonnoksista, miten kriiseilen sen kanssa mitä mä julkasen ja mitä en. Luultavasti oon päätynyt siihen että nukun yön yli ja sitten unohtanut. Jos mä koittaisin tiivistää sen, niin ehkä hukkasin mun itsevarmuuden kirjottajana, kun sain ystävälliseksi tarkoitetun neuvon miettiä tarkemmin mitä julkaisen.
18.1.2018 Pitäis kirjottaa enemmän. On mulla monta luonnosta tuolla. Mikään ei tunnu kelpaavan tai kaikki jää kesken. Se tuntuu olevan mun elämän yks tragedioista. Näin oon alottanu blogin päivittämisen viimeiset kolme kertaa. Että pitäskö mun kirjottaa siitä, kun en kirjota. Se tuntuu samaan aikaan täysin turhalta ja silti välttämättömän tärkeältä.
10.12.2017 Oon kirjottanut liian vähän. Tai paljon itselleni, mutta kaipaan sanoja jaettavaksi. Ehkä ensi keväänä saisin kirjoteltua useemmin, kun suomea varmasti kaipaa. Siitä lisää myöhemmin, hihii. Oon pohtinu tätä mun kirjottamisen dilemmaa. Aina suunniittelen kirjoittavani sitä ja tätä ja sitten kuitenkin kaikki jää. No miks sitten vaadin iteltäni jotain minkä saavuttaminen on niin työlästä sitten? Miks kiusata itseään tavotteilla jotka vaan lipuu vuosi vuodelta kauemmaksi? No kokeiliin sitten sitä, etten aktiivisesti ookkaan tavotellu mitään. Mihin se on sitten vienyt mut? Kauemmaksi. Mielummin edes esitän pitäväni kiinni tavotteistani, kun vaan luovutan. Kuulostaa niinku suunnittelisin kirjan kirjottamista. Oon mä siitäkin haaveillut, mutta haaveilen edes kirjottavani säännöllisesti jotain. Jotain mistä tykkäisin ite niin paljon, että haluaisin jakaa sen. Vaikka toisaalta mitä vikaa epäsäännöllisyydessä sitten on? Ei varmaan mitään. En vaan voi olla ajattelematta, että säännöliisyydessä on paremmat todennäköisyydet kehittyä. Vai tarviiko kaikessa kehittyä? Mitä jos se riittäsikin, että oon vaan  just tällanen?

Ongelma numero yksi on mun tekstien tulkitsemisen stressi.

Täällä mä jauhan jostain mun kirjottajan identiteein kateissa olemisesta, mutta onko tää nyt se mitä päätän julkasta puolen vuoden jälkeen? (Hahaha koska Iltalehtihän siis varmaan julkasee huomenna että: ”Jasmin Anna Katriina päivitti bloginsa, ilman punaista lankaa!”) Onko nää jotain ajatuksia joiden takana en huomenna ehkä seiso? Toi itseasiassa kiteyttää mun dilemman aika hyvin. Tykkään kirjottaa autenttisesti kuluvasta hetkestä ja keloista itsekkin tiedostaen, että se tunne tai mielipide voi laantua tai muuttua. Mutta ne ajatukset on osa sitä prosessia. Mulla on aina ollut sellanen olo, että mun pitäis selittää kirjotuksiani paremmin, mutta aina tää samainen teksti jotenkin päätyy roskikseen lopulta. Ehkä en oo sitä selittänyt aikasemmin, koska en oo halunnu myöntyä siihen selittelyyn. Että mä kirjotan mitä kirjotan ja sen voi tulkita jokainen miten haluaa. Ja toisaalta en oo edes julkaissut mitään henkilökohtaista aikoihin, joten luultavasti kaikki ihmettelee, mitä mä täällä selittelen.

Jotenkin, että vois sanoa asioita ilman, että pitäis aina olla selittelemässä. Vähän niinku laulujen sanoissa, artisti voi laulaa, että elämä on tuskaa, mutta kukaan ei silti ajattele, että se on artistin vallitseva mielipide elämästä. Sillä tavalla mä oon halunnut, että mun tekstejä luettaisiin. Että mä kirjotan mitä kirjotan ja sen voi tulkita jokainen miten haluaa. Tiedostan kuitenkin tässä olevan ristiriidan. Kyllähän jos Kate Moss kirjottaa että tykkää punaisesta niin sitä olettaa hänen pitävän punaisesta, kunnes se toisin ilmottaa. (Mun esimerkit on kultaa..)

Mä luulen, että oon ollut yksi harvoista joka on kirjottanut masennuksesta vielä sen myllätessä, ja toisinaan saatoin kertoa liian henkilökohtaisia asioita. Jollain tapaa kuitenkin koen, että se oli välttämättömyys. Nautin siitä, että onnistun jotenkin olemaan aidoimmillani kun kirjotan, ja joskus se tarkottaa sitä, että sanon ääneen jotain mikä ei oo polittisesti korrektia. Se on myös mun juttu, sanoa ääneen mitä muut ei uskalla. Loppujenlopuksi kaikki ollaan ihmisiä ja siinä on hassua se, että asiat mitä koemme henkilökotaiseksi on useimmiten universaaleja tunteita ja kokemuksia. Mulla on aina ollut intohimo aitouteen. Mä oon se tyypi joka miettii miksi kuolemanhalustaan saa kertoa imperfektissä muttei preesensissä? Se on masennuksen yksi oire ja kyllä kaikki sen tietää. Miksi jotku asiat on tabuja ja toiset ei?

Oon ajatellut, että kirjotan sellasia juttuja vähemmän mistä en oo varma. Ja oon kirjottanutkin, mutta silti tää tarve selitellä itseään jostain kumpuaa, joten selitellään nyt sitten. Aikasemmin halusin välittää viestin: Älkää aina ottako mua niin tosissaan, vaikkei joku asia oliskaan läppään puettuna. Mutta mistä sitten erottaa oonko tosissaan vai tiedänkö itsekkin muuttavani mielipidettä huomenna? En tiedä. (Siks tää onkin jäänyt tonne luonnoksiin muhimaan, mut se ei siellä muhimalla muninutkaan. ) Mutta muhiminen muni ajatuksen, (edit: just drop jasmin… like…) sillä tiedän paremman vinkin. Lukiessanne muistakaa, että koitan kirjottaa rohkeasti sen hetkisistä mielipiteistäni tai tunteistani. Mun mielestä rohkeutta on sanoa ääneen ajatukset joiden takana ei välttämättä huomenna seisoiskaan. (Sekoittaakseni pakkaa sanoisin vielä, etten nyt kyllä niin usein mielipidettä edes vaihda.) Rohkeutta on myöntää keskeneräisyytensä. Ja ennekaikkea rohkeutta on muuttaa mieltänsä. Yks luovan kirjottamisen opettaja on sanonut : Hyvän tekstin tunnistaa siitä, että sitä julkaistaessa tulee ajatus, voiko tän sanoa ääneen. Sillon ollaan jonkun oikean ja aidon äärellä. Myöskin se jos keskityn joskus enemmän negatiiviseen ei tarkoita, että olisin unohtanut kaiken positiivisuuteni. Se tarkoittaa, että haluan tuoda ilmi sen, että joskus elämässä on hetkiä jolloin on vaikea pitää kiinni siitä positiivisesta.

Välillä on sellainenkin kirjottajien dilemma, että läheiset liian korostuneesti bongailee itseään kirjotuiksista. Esimerkisksi jos kirjoittaa riitelystä, lukija helposti ajattelee että ’haa se on se meidän riita!’. Ja kyllä totuus voi olla että jutun inspiroi juuri teidän riita. Se voi myös olla kadulla kuultu riita, kaverin riita, elokuvan riita tai ihan keksitty juttu. Se voi liittyä teidän juttuun kokonaisvaltaisesti tai ei yhtään.

Mä sain joskus neuvon harkita tarkemmin mitä blogissani jaan. Tää oli ystävällinen neuvo, mutta sai mut hetkittäin putoamaan kauas itsestäni. Kauas itsestäni siksi, että kirjottaminen on aina ollu lähellä mun identiteettiä ja yks tärkeimmistä selviytymiskeinoistani. Oli vaikea olla osittain samaa mieltä ja osittain eri mieltä. Tuntui että osittain tekstit oli tulkittu liian kirjaimellisesti, eli mut oltiin ymmärretty väärin, osittain kyse oli mielipide erosta siitä mitä on hyvä jakaa. Ihmiset on hyvin erilaisia siltä osin. Kuitenkin oon sitä mieltä, että joskus oon jakanut asioita mitkä on ollut liian henkilökohtasia. Mua piinasi kysymys: jos mun arvioinitkyky on sillon heittänyt, niin mistä tiedän että se ei heitä nyt? On kestänyt kauan kerätä itsevarmuutta luottaa itseeni uudestaan.

kuvat rändöm italiakuvia hehee

Lopulta näin sen kuuluikin mennä. Vaikka masennuksesta on hyvä kirjottaa sillonkin kun siitä on toipumassa, on fakta että se voi heikentää omaa arviointikykyä. On hyvä, että oon miettinyt asiaa. Oon saanut mun teksteistä paljon positiivista ja koskettavaa palautetta ja muistan jokaisen elävästi vieläkin. Kun joku tuttu, jonka kanssa et edes ole tekemisissä, tulee aidosti kehumaan sinua, saa se kaiken käymään järkeen. Kun elämässä on ollut paljon järjettömyyttä, se on merkittävää.

Kirjottaminen on ihanaa. Kivaa viikkoa kaikille!

Puss ock Kram Jassu!

Kommentit (1)
  1. casino mega million
    20.3.2019, 11:11

    These odds are phenomenally painful. There were 4 winning tickets sold, so the jackpot was split the
    4 ticket holders. It will teach you the way to get the best mega millions lottery payouts. http://servis.friwap.ru/names/?site=ntc33.fun%2Findex.php%2Fother-games%2Fmega888

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *