11/05/2017

Look into the mirror, ask that reflection to relax for a while.

Olen pitkään pohtinut rakkaan kirjoitusharrastukseni elvyttämistä ja tämä kirjoittamattomuus on aiheuttanut minulle syvää ahdistusta rintakehässäni, joka tuntuu raajoissani asti puhkeamattomana latauksena. Tiedätkö sen tunteen kun sydämesi sykkii ahdistuksen paineesta, ikäänkuin räjähtäisit sadaksi kappaleeksi taivaan tuuliin? Olet kuin tikittävä aikapommi, tunnet sen sormissasi sekä varpaissasi pakokauhun oireina, sydän vaan pumppaa ja pumppaa, hengitystahti tihenee ja kaikki välittömän ympäristösi äänet: ihmisten puheet, kulkuneuvojen moottori-äänet, sekä luonto ikäänkuin hiljenee, mutta ei pysähdy. Tätä tunnetta olen tuntenut jo neljä vuotta, täyttä ilmaisutaidon lyhistymistä, ahdistusta ja elämän nautinnon kuolemaa. 

Olen 27-vuotias naiseuden alku, joka on vihdoin löytämässä elämisen taidon todellista avainta. Pikku askelin olen menossa kohti parempaa itseluottamusta ja tavoitteitani. Tässä vaiheessa en aio vielä paljastaa lukijoilleni tarkkoja tietojani työstäni tai opinnoistani, joita parhaillani suoritan. Tavoitteenani on pitää tämä blogi henkisenä ilmaisukenttänä, minne voin purkaa asioita, jotka itseäni askarruttavat, toki nämä asiat ja aiheet tulevat liittymään uraanikin mitä tällä hetkellä luon, mutta eivät missään tapauksessa aio rajoittua sen ympärille. Se olisi hieman tylsää.

Suurin mieltäni askarruttavin ongelma lähiaikona on ollut valmistumiseni, jonka oli tarkoitus toteutua tulevana kesäkuuna, mutta tein raskaan päätöksen monen stressiperäisen terveysvaivan jälkeen lykätä valmistumistani puolella vuodella. Kehoni rupesi oireilemaan ja pieniä uupumisen merkkejä alkoi esiintymään petollisesti ainaisen väsymyksen muodossa ja jokainen päivän normaali selviytymisrutiini esim. aamupalan valmistus tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Ilalla en saanut unta, kun aloin suunittelemaan tulevaisuuttani. Epävarmuus astui esiin ja huomasin herätyksen soivan kahden tunnin päästä, tämä aiheutti suurta paniikkia, koska tiedostin joka kerta vähäisen unenmäärän seuraukset varsin hyvin. Olen hyvin vaativa ihminen itseäni kohtaan ja haluan elää juurikin sitä utopistista elämää, joka antaa puitteet treenamiselle, työnteolle ja opiskelulle sekä ihmisten kanssa seurustelulle. Päivässä on tosiaan vain se 24-tuntia ja minä halusin tämän kaiken siihen tuntimäärään. Loppujen lopuksi kehoni alkoi uupumaan. 

Tämä uupuminen ja jatkuva väsymys höystettynä riittämättömyyden tunteella oli suora väylä henkisen ja fyysisen rasittumiselle. Kaikki alkoi lihassäryistä, jotka pian alkoivat tuntumaan nivelissäni voimakkaana vihlontana ja välillä en saanut polviani suoristettua esim. pitkän istumisen jälkeen. Pahin fyysinen oire mistä kärsin on atooppinen iho joka on äitynyt ärtyneeksi, yöraapimisen seurauksena. Henkinen rasitus on jo asia erikseen, joka kirpaisee kuin suola tuoreeseen avohaavaan, polttaen jokaisen nurkan itsevarmuudestasi. Minulta se vei esiintymiskyvyn suurelle väkijoukolle, koska koin olevani tietämätön aiheista mitä olin opiskellut viimeiset kolme vuotta. Jokainen koulutehtävä, joka sisälsi esitelmiä koko luokalle tai edes viidelle kanssaopiskelijalleni oli tuskaa. Koin pakokauhua ja pelkoa siitä että menisin esitelmä tilanteessa lukkoon ja pahimmillaan en kyennyt kuulemaan tai ymmärtämään kysymyksiä, joita minulle esitettiin. kaikesta huolimatta suoritin kaikki kurssit loppuun ja selvisin viimeisestä vuodestani 4.5 keskiarvolla (5.0 on maksimi).

Päätin oman hyvinvoinnin ja terveyden kannalta siirtää valmistumistani sekä kandiani puolella vuodella. Tarkoituksenani on nyt etsiä oman alan töitä, missä voisin toteuttaa haalimaani tietoa käytännössä. Työn ohella kirjoittaisin kandiani, jonka aihealue tulee liitymään Euroopan Unionin kilpailuoikeuteen. Lisäksi haluan päästä kahdesta huonosta tavastani eroon: herkuttelu ja tupakointi. Toivon myös fyysisen kuntoni palautuvan ja rakentaa ravitsevan sekä monipuolisen ruokavalion. Urheilen todella paljon n. 4-8 tuntia viikossa jonka takia joudun muokkaamaan ruokavalioani uuteen ravitsevampaan kuntoon joka palvelisi tarpeitani paremmin.

Blogini aikoo olla aika pitkälti elämäni pähkäilyä sekä ajatusten kirjoittelua, terapiaa itselleni ja ehkä sinullekkin. 

Rakkaudella, 

Jasmine

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *