Ladataan...
Jenna K

Jos sunnuntai-iltana alkaa ahdistua tulevasta työviikosta, on nähdäkseni unohtanut hetkellisesti arviolta 70 % itsestään.

Ihminen muistaa kyllä 30 %. Sen että hän on, sanotaan nyt vaikka 26-vuotias verkkojulkaisun tuottaja, muttei tunne yhteyttä siihen kaikkeen muuhun.

Siihen, että on myös kämppis. Kuluttaja. Kirjaston asiakas. Ajattelija. Kuuntelija. Itkijänainen. Sisustaja. Satuhäät-katsomon perustaja. Kirjoittaja. Tytär. Ystävä. Tyttöystävä. Body jamin harrastaja. Erittäin kuivan viinin kannattaja. Kummitäti. Tekstiviestittäjä. Hieroja. Freud-fani. Unissapuhuja.

Sen kaiken unohdin, kun vietin lauantain pahoinvoivana sängyssä ja sunnuntaiaamun ahdistuneena. Olin valmis luopumaan viikonlopusta. Sitten lähdin ystäväni Paulan kanssa retkelle.

Kävelimme ratikkapysäkille. Kuiskailimme ja kikatimme.

Kiertelimme Fashionkirppiksen kulmilla.

Vaelsimme etsimässä ruokaa.

Söimme parasta pitsaa Sähkötalon Il Duetossa.

Unohdimme ostaa Hulluilta päiviltä halpoja leffalippuja.

Joimme kahvit.

Makasimme sängyssäni ja ajattelimme omiamme.

Söimme lisää.

Pelkäsimme pakahtuvamme. Lähinnä henkisesti.

Katsoimme Jungista kertovat loistoleffan A Dangerous Method.

Keskustelimme keittössä yli puolen yön.

Muistimme, mikä on totta ja keitä ihan oikeasti olemme.

Tajusimme, että täydellisen viikonlopun voi elää kolmessa tunnissa.

Suljimme aplikaatiot ja menimme nukkumaan.

 

Pelko pois. Edessä on jälleen paitsi täysi työviikko myös pieni ikuisuus, jonka aina voimme olla ja ajatella.

Ihan mitä tahansa.

Uskoo, toivoo ja tietää: Jenna

Ladataan...

Ladataan...
Jenna K

Olen hikoillut tällä viikolla parin puron verran.

Siksi torstain asuni tärkein kriteeri oli se, ettei paita paljasta hikiläikkiä.

Sitten valitsin farkut, uudet Rag & Bonet, jotka ovat kuin sukkahousut. Niin joustavat, että menevät kiinni sipsiloman  jälkimainingeissa, mutta eivät roiku päällä tällaisinakaan päivinä, joina ruoka on vähiten kiinnostava asia päivälautasella.

Kolmanneksi tartuin H&M:n valkoiseen nahkaliiviin. Ihan vain siinä toivossa, että se saisi minut näyttämään edes hitusen kovikselta.

Lopuksi pujotin ranteeseen paras ystävä -ketjun, samanlaisen jonka ostin Lontoon Cossista  maailman parhaalle Paulalle. Elämäni ankkurille, joka avaa,  kun koputan. Löytää, kun etsin.

 

Niin. Viimeiset sanat taitavat  olla lainaus Luukkaan evankeliumista ja viitata Jumalaan. Mutta käytännössä kyse on samasta asiasta.

Tyypistä, jonka eteen voi kantaa kaikki huolet. Jonka kainalossa saa levätä pitkän päivän jälkeen, vaikka olisi kuinka hikinen. Jonka seurassa on useimmin kuin usein hurmoksellisen hyvä meinkinki.

 

Kiitos Paula ja muut profeetat. Tästä viikosta.

Ja siitä, että olette. Viisaita. Kauniita. Hyväntuoksuisia. Herkkiä. Vahvoja. Auki.

Ilman teitä, olisin kyllä olemassa, mutta minulla ei olisi mitään. Ei ainakaan mitään kivaa.

 

Alla olevan biisin  ja kaiken hyvän tässä maailmassa siskoilleen ja veljilleen omistaa: Jenna

Ladataan...

Ladataan...
Jenna K

Farkkutakki: Weekday/ Farkut: Cheap Monday/ Rannekoru ja paita H&M/ Kengät: Surface to Air

Ei helkkari teillä on huono maku! Jo 36 teikäläistä on tilannut vuoden epäuskottavimman juoksusoittolistan.

Kiitos tästä kyseenalaisesta kunniasta.

Samalla kumarruksella kiitän myös 112:sta viikonloppukuvauksesta, joiden joukosta voittajiksi arpoutuivat:

Nansk ja Emma!

Luin teidän kaikkien vastauksia hymyillen. Näyttää siltä että viime viikonloppuna te olette pussailleet, syöneet pitsaa, jooganneet, lakanneet kynnet, katsoneet leffoja ja ostaneet tulppaaneita.

 Jos joogaa ei lasketa, olin samoissa puuhissa. Yllämainitun lisäksi:

- Nukuin yli puolen päivän.
- Väistelin vastuuta.
- Mietin loistavan Rouva Tasavallan Presidentti -dokkarin aikana, pitäisikö minun alkaa suurlähettilään tai presidentin vaimoksi.
- Pukeuduin kokofarkkuun, ensimmäisen kertaan sitten 90-luvun.
- Join kannullisen sangriaa ihmisen kanssa, joka on joskus kosinut minua ja päätin korvata termin entinen rakas käsitteellä vanha rakas. Ei vanha rakkaus siihen lopu, että uusi alkaa.
- Siristelin kevätauringossa silmämeikkini pilalle.
- Luovutin kesken juoksulenkin, mutten tuntenut itseäni luuseriksi, vaan ihmiseksi, joka joskus jaksaa ja joskus ei.

Ja juuri nyt meikänainen jaksaa, sillä kauan odotettu talviloma moikkailee  jo neljän päivän päässä.

Tulkoon lunta tai kymmenen kiloa töitä, tällä viikolla meikkis litkii onnellisena ED-energiajuomaa eikä huomaa mitään.

Titaanista Satuhäät-päivää toivottaa: Jenna, ED:n lisäksi uusien luomusipsien muruja mahassaan

Ladataan...

Pages