Ladataan...
Jenna K

En tiedä, tunnemmeko niin hyvin, että näkisit se jo silmistäni.

Jos emme, kirjoitan sen mielelläni auki:

Minä olen tullut takaisin.

Itseeni.

Omalle paikalleni.

Ihmisten keskelle. Halattavaksi ja tönittäväksi.

 

Siinä meni kieltämättä hetki, mutta tiedän, ettei yksikään hiljainen huokaus, vaikea ajatus tai otsaryppy mennyt hukkaan.

Uin nyt pää pinnalla, ja kun seuraavaksi alkaa väsyttää, osaan pari uutta kelluntakuviota.

Kiitos myös teille 135:sta elämän tarkoituksesta. Ehkä eniten olen tutkiskellut sydämessäni näitä  Vieraan Miehen sanoja:

"Niin typerältä kuin se kuulostaa, jos keksit olevasi allapäin voit aivan yhtä hyvin keksiä olevasi taas onnellinen."

 

Olen ollut onnellinen nyt kolme päivää ja olen täysin tosissani, kun sanon, että aion olla onnellinen myös kaikkina tulevina päivinä. Ainakin hetken.

Joinakin päivinä se tulee varmasti luonnostaan. Toisina minun täytyy varmasti hakeutua kaupungin parhaan kahvin ääreen, ryömiä rakkaan kainaloon lukemaan kirjaa,  syödä iso lautasellinen lohtupastaa, ostaa uudet alushousut tai tanssia kivun läpi.

Tänään se kävi kuitenkin helposti. Kikatin ja vedin päälleni kahden euron skottiruutuhameen.  Ostin pari lahjaa vanhoille rakkaille ja puristin tomerasti kädestä uusia ihmisiä, jotka saattavat muuttaa kanssani saman katon alle.

Ja arvoin tietty Essie-lakkojen voittajan!

Kaija, se olet sinä. Onnea! Lähetä osoitteesi maililla jenna.kamarainen(at)a-lehdet.fi, niin pistän pullot postiin.

Puhdasta mieltä ja täyttä vatsaa teille kaikille toivoo: Jenna, joka tajusi tänään, että tuuletusparvekkeella kuuluu tuulettaa. Kas näin:

Ladataan...

Ladataan...
Jenna K

“I used to think I was the strangest person in the world but then I thought there are so many people in the world, there must be someone just like me who feels bizarre and flawed in the same ways I do. I would imagine her, and imagine that she must be out there thinking of me too. Well, I hope that if you are out there and read this and know that, yes, it's true I'm here, and I'm just as strange as you.”

- Frida Kahlo (1907- 1954)

 

Frida Kahlo maalasi eniten itseään, koska hän viihtyi yksin

ja tunsi kaikista maailman esineistä

itsensä parhaiten.

 

Luulen, että jos aika olisi ollut oikea, Frida olisi blogannut.

Tai ainakin jakanut Facebookissa tämän  Florence + The Machinen biisin, jota soittamalla henkilökohtainen dj:n Jenni hioi kulmat yhdestä terävästä arkiaamusta:

 

 

Eilisen postaukseni jälkeen minua on muutenkin rakastettu kovin.

Kiedottu niin monelta suunnalta

niin suureen rakkauteen,

etten osaa muuta kuin käpertyä kiitollisuuteen.

 

Ja olla helpottunut siitä, että oudot linnut eivät sittenkään lennä yksin

vaan aurassa.

 

Kuva:  Frida-dokkarista, jonka äärellä irrotin itsestäni ja tartuin pitkästä aikaa pensseliin

Ladataan...

Ladataan...
Jenna K

"Monesti ajautuu väsymyksen vietäväksi. Ajattelin eilen, miten suhtautuisin siihen, kun ajatukset ovat menossa alas. Yksinkertaista logiikkaa:

- Mikä on huonosti?
- Olenko itse syypää siihen?
- Mitä hyvää liittyy siihen huonoon?
- Mitä voin jatkossa muuttaa, ettei tulee huonoa lisää?

Ja lopuksi hemmottele itseäsi levon ja hyvien asioiden parissa. Sieltä sitä energiaa alkaa tulla ja hymyä huuleen. Kivaa päivää, iskä."

- ote isäni joka-aamuisesta "Ajattelin tänään"-mailista

 

Parasta tässä teiniangstia muistuttavassa nihilistisessä elämäntarkoituksen etsinnässä on se, kun saa seurata, miten liikuttavan tosissaan läheiset yrittävät ottaa koppia ajatuksista ja hiljaisista "Ahistaa"-kuiskauksista.

On helkkarin paljon turvallisempaa kulkea sokkona eteen ja taa, kun tuntee, että jos vain ojentaa ED-energiajuomasta tärisevän kätensä johonkin suuntaan, joku tarttuu siihen ja vetää lähemmäs. Riisipuuropöydän ääreen tai peiton alle.

Kyllä tämä tästä ja se siitä. Lupaan.

Ensin kärsitään kärsivällisesti ja sitten syödään puuroa.

Ihan yksinkertaista logiikkaa.

Kauniissa vekeissä kompuroi: Jenna

 

Ladataan...

Pages