Kielten opiskelu ei ole ajanhukkaa

IMG_3785.jpg

On sitä tultu opiskeltua englantia, ranskaa, espanjaa, ruotsia ja venäjää. Näistä englantia, ranskaa ja espanjaa osaan sujuvasti, ruotsi sujuisi varmasti  jätte bra pienen elvyttämisen jälkeen. Duolinguossa olen huvikseni opiskellut portugalia ja saksaa. Itsehän häpeän saksan osaamattomuuttani, koska hallitsen muut kieleni hyvin, mutta satun aina tapaamaan saksalaisia, joille en pysty juttelemaan heidän kotikielellään. No ok, paitsi kun mainitsen heille osaamiani tuhmia sanoja.

Miten olen sitten hyötynyt näistä kielten opinnoista? 

Kun olen yksin liikkeellä, on kielitaito korostunut entisestään. Vaikka nyt Etelä-Afrikassa en ole vaivautunut opiskelemaan afrikaansia, xhosaa tai zulua jotka ovat Johannesburgin pääkielet, olen oppinut joitain sanontoja arkikäyttöön. Kun olen lausunut pari hassua lausetta, olen usein saanut erityiskohtelua ja -palvelua. Sansibarilla kaupittelin toreilla swahiliksi mikä oli huvittavaa jokaiselle läsnäolijalle, mutta siitä hyvästä sain lopulta haluamani papaijat pöydän alta ilmaiseksi mukaan.

Lattareissa olisi ollut hankalaa palloilla ilman espanjan taitoa, ja portugalin taito olisi Brasseissa myös plussaa. Usein paikallisten englanti on kohtalaista, ja espanjaksi pystyi pienelläkin kielipääomalla kaupitella itselleen parhaat diilit ja hinnat toreilla ja aktiviteettien varauksissa – näin siis jos oli valmis neuvottelemaan ja tinkimään. Ensimmäiset hinnat ovat useissa maissa lähes aina gringo-hintoja, näin jos liikutaan maissa josta hinnoista voidaan keskustella.

Kert kun lähtee maailmalle, tapaa myös muita matkailijoita paikallisten lisäksi. Viime reissullani ranskan ja espanjan osaamisesta oli jälleen hyötyä ihan kavereiden löytämisen kannalta. Kapkaupungissa nukuin samassa dormissa kahden chileläisen tytön kanssa, eivätkä he olisi varmastikaan olleet niin helposti lähestyttäviä, ellen olisi osannut espanjaa. Mikäli en osaisi ranskaa, en olisi Sansibarilla viihtynyt yhtään niin hyvin kolmen ranskalais-sveitsiläisen tytön seurassa, sillä heidän englantinsa oli kohtalaista. Jokaisen muun kanssa tytöt lukkiutuivat, koska heille oli tuskallista käydä keskustelua englanniksi.

Edellä mainitut hyödyt liittyy nyt erityisesti matkailuun, mutta on kielten osaamisesta ollut plussaa Suomessakin. Vaikka jonkun mielestä kielten opiskelu voi olla ”ylioppimista” ja ajan tuhlausta, olen itse päässyt muun muassa ranskan osaamisella ensimmäiseen oman alan duuniini harjoitteluun ja saanut huikeaa työkokemusta, mitä en olisi ilman kielen osaamista päässyt kartuttamaan. Monissa töissä edelleen arvostetaan kielitaitoa, erityisesti palvelualalla. Ei pidä odottaa, että muut olisivat valmiita aina puhumaan suomeksi tai englanniksi kotimaassammekaan. 

Usein tuntuu, ettei ihmisillä ole uskallusta jutella vieraalla kielellä, koska heillä on mielestään liian heikko (?) kielitaito. Onko kieliopillisella tarkkuudella kuitenkaan enää väliä koulutulosten jälkeen? Usein opiskelussa painotetaan liiallisuuksiin kielellistä täydellisyyttä, mikä pidättelee käyttämästä kieltä, kun siihen olisi tilaisuus ja jopa tarvekin. Sanotaan, että kielten opiskelun merkitys vähenee entisestään koska kaikki osaavat englantia, mutta tämä ei pidä paikkaansa, ainakin jos on tekemisissä ihmisten kanssa jotka ovat muualta kuin Euroopasta tai Jenkeistä. Etelä-Amerikassa, Aasiassa ja Afrikassa ei olla vielä edistyineitä englannin osaamisessa, ja Etelä-Euroopassakin osataan englantia usein välttävästi. 

Juttuhan on niin, ettei kukaan opi kieliä käyttämättä niitä, ja yleensä juuri vierasmaalaisten ihmisten kanssa oppii parhaiten. Alussa sönkötetään, kunnes juttu luistaa paremmin. Kyllähän se tuottaa tuskaa miettiä kesken lauseen sanoja ja taivutusmuotoja, mutta ihmisiä me kaikki ollaan ja tyypit arvostaa, kun pyrimme käyttämään heidän äidinkieltään.

Kielten opiskelu on samassa yleissivistyksen kasvattamista. Kieliä opiskellessa oppii paljon eri maiden kulttuureista, mikä on itsessään jo mielenkiintoista. On jännä tehdä kielellisiä huomioita, kuinka muun muassa kuinka venäjäksi miehen ollessa naimisisa, hän on sananmukaisesti ”vaimottunut” (женатый) ja espanjan kielellä vanha sana vammaiselle on ”vähempiarvoinen” (minusválido). Monet sanonnat ja sanat kertovat kielistä ja niiden taustaisista kulttuureista paljon, kuten tässä tapauksessa mahdollisesta machoismista ja vanhasta vammaisten syrjimisestä.

Tärkeämpää kuin kielten opiskelu, olisi vieraalla kielellä kommunikaation opiskelu.

Myönnän, että kielten oppimisessa minua on kovasti autanut ihanaisten vanhempieni vaikutus. He päättivät aikoinaan pistää minut pienenä brysseliläiseen katolilaiseen kyläkouluun, jonne päädyin alkuun osaamatta lainkaan ranskaa. Myöhemmin vanhempani keksivät saman tempun uudelleen, ja pistivät mut amerikkalaiseen kouluun vuodeksi, jonne päädyin osaamatta lainkaan englantia. Jo parin kuukauden jälkeen osasin puhua ja kirjoittaa molemmilla kielillä ja kai se on niin, että pienenä oppii helpommin, kuten tutkimuksissa kerrotaan. Sittemmin muun muassa espanjan oppiminen tuli ranskan avulla kuin itsestään. Mitä enemmän opiskelee kieliä, sitä helpommin oppii lisää niitä. Aito haaste tulee taidon ylläpitämisessä.

Pakkoruotsia en allekirjoita, ja myönnän että kielten oppiminen vie aikaa. Ulkoa opettelemalla ei ole hyötyä elämässä myöhemmin. Vieraan kielen osaaminen ei ole myöskään tae työn saamiselle tai erityiselle asemalle töissä myöhemmin. Sillä on kuitenkin mahdollistava puoli monen ammatin valinnan puolesta ja työmahdollisuudet lisääntyy, jos uskaltaa vaikka lähteä ulkomaille niiden perään. Uskon, että usean kielen huonompikin osaaminen on jo etu sen sijaan, että osaisi vain yhtä kahta kieltä täydellisesti. Tietenkin jo englannista on paljon iloa, ja moni ei muun kielen hallitsemista tarvitsekaan. 

Tie ulkomaalaisen sydämeen voi käydä kielen kautta.

 

//I still don’t agree when people keep saying that you can always manage by knowing English. Just go around and you figure out that not everyone speaks the language, and by having even little language skills otherwise you can gain more friends, better service and learn more about cultures. Very often I find that peeps don’t have the will to try speaking another language because they wouldn’t ”know it well enough to talk with others”. Yet we are all people and even using another language a bit can make a big impression and lead to better work opportunities. 

 

Pus

Kommentit (2)
  1. sofku maria sofia
    29.9.2016, 11:23

    Sí, tienes razon ainooa querida 😉

    1. Lo sabemos como nos ayuden las lenguas con ti, chica 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *