Ladataan...
journey

Tiedättehän kuinka ärsyttävä sanonta life is what happens to you while you’re busy making other plans on? Ja kuinka raivostuttavan totta se myös samanaikaisesti on? Olin niin varma, että keväällä muuttaisin takaisin Roomaan ja jatkaisin siellä siitä, mihin elämä jäi kesäkuussa 2015. (Rakas Prati, kävelyt Pietarinkirkolle ja sieltä Borgo Piolle. Lauantait Montissa ja auringonlaskut Gianicololla.) 

Kuinkas sitten kävikään? Löysin itseni New Yorkista. 

Kahdentoista päivän jälkeen kaupunki tuntuu miellyttävältä ja ystävälliseltä, jotenkin kummallisen rennolta mutta silti kovin nopeatempoiselta. On niin paljon tehtävää, näettävää ja koettavaa, että mielessä suhisee. Mutta samalla, on niin arkista ja yksinkertaista. Hello, excuse me, yes, thank you very much, sir. On kaikkea koko ajan, voi olla ja mennä, tai olla menemättä. Ennen kaikkea, on se kutkuttava tunne, että mitä tahansa voi tapahtua ihan milloin vain.

PS. What's up with the yoga pants?!?!? 

 

Photo credits Vahram Muratyan

http://parisvsnyc.blogspot.com/