Ladataan...
journey

Sää New Yorkissa on vaihdellut +20C ja +5C välillä viimeisen seitsemän päivän aikana. 

(Mistä se muuten kertoo, kun aloittaa lauseensa tai kirjoituksensa puhuen säästä? Hetken helppoudesta vai vaikeudesta?)

Olen yrittänyt olla keskittymättä säähän sen suuremmin. Onhan minulla sentään Joutsenen pitkä untuvatakki, eli sää sinänsä ei ole ongelma. Metroon jumittuminen takki ylläni sen sijaan on. 

Iloa ovat tuottaneet Modernin taiteen museon International Festival of Nonfiction Film -festivaali, jossa näin Rahu Jainin Machines, Philip Gnadtin ja Mickey Yaminen Gaza Surf Clubin sekä Shahrbanoo Sadatin Wolf and Sheepin. Kerrassaan upeita kaikki. 

Juutalaisen museo (The Jewish Museum, 1109 5th Ave & 92nd st) Pierre Chareau -näyttely on myös uskomaton. Näyttely on temaattisesti mielenkiintoinen (ja kyllä, Maison de Verre on tarkastelun alla myös) ja näyttelytekniikka ensiluokkaista. 

Kulttuurinautintojen ja töiden keskellä olen potenut kovaa Eurooppa-ikävää, mutta onneksi olen myös löytänyt siihen kaksi parannuskeinoa. Illallinen Sauvage-ravintolassa (905 Lorimer St) Greenpointissa auttaa akuuttiin Pariisi-ikävään, vaikkei rafla ole edes erityisen ranskalainen. Kai se on se art deco sisustus ja himmeä valaistus, jotka tuovat minut Pariisiin. Toinen uusi suosikkini on Hotel Delmano (82 Berry St) Williamsburgissa. Siellä tuntuu kuin olisi impressionistien Pariisissa.

Ja niin, Jacqueline Kennedy Onassis Reservoir keskuspuistossa aurinkoisena sunnutaiaamuna...siitä on myös hyvä elämä tehty.

--

Good things around me in NYC. And crazy weather as usual.

Ladataan...
journey

 

Vuoden ensimmäisenä päivänä katsoin melkein kaikki Syke-sarjan jaksot, heitin kasan vanhoja pikkareita roskikseen ja vastasin pariin Happy New Year -viestiin. Menin nukkumaan ennen yhdeksää ja ajattelin, että jaahas. Uusi vuosi. 2017. Kaksituhattaseitsemäntoista, twentyseventeen. Muistutin itseäni, että huomenna on ostetattava D-vitamiineja ja leikattava hiukset. Uusi vuosi, jne.

 

Vuoden viimeisenä päivänä kävelin pikkulammella, kävin pitkäkseni ja mietin, että jaahas, vuoden viimeinen päivä. 2016. Kaksituhattakuustoista, mitäs mä olen tänä vuonna oikein tehnyt? Muuttanut New Yorkiin vähän niin kuin vahingossa. Ottanut tatuoinnin tunnin pohdiskelun jälkeen, taputtanut Obamalle ja hänen viimeiselle puhelleen YK:ssa, istunut viisitoista tuntia bussissa matkalla Albaniasta Kreikkaan, itkenyt sisareni kanssa FaceTimessa ja tehnyt kolme kertaa riisipuuroa.

 

Nyt viikolla seitsemän vuonna 2017 kalenterini täyttyy ennennäkemätöntä vauhtia. On näyttelyitä, elokuvia, kahviloita, baareja, ystäviä ja joogatunteja. Ennen kaikkea on määrittelemätön määrä uusia alkuja. Vuosi 2016 tuntuu miltei yhtä kaukaiselta kuin 1998.

 

On myös eräs viehättävä uuden ihmissuhteen alku. Nimittäin minun ja kahvimieheni (Coffee Guy). Tapaamme joka arkiaamu viidennellä avenuella. Universumille kiitos kahvista ja kahvimiehista. Ja siitä tietysti, että kahvimieheni on aivan työpaikkani vieressä. 

-- 

Still wishing Happy New Year.

p.p1 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; text-align: justify; font: 12.0px Didot; -webkit-text-stroke: #000000}
p.p2 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; text-align: justify; font: 12.0px Didot; -webkit-text-stroke: #000000; min-height: 18.0px}
span.s1 {font-kerning: none}

Ladataan...