Ladataan...
journey

Toukokuun viimeinen päivä, ei voi olla totta,

ajattelin lounaalla pienessä kreikkalaisravintolassa Kölnissä.

Salaatti oli ok (6.5/10, kuten minä ja mielitiettyni tapasimme antaa rafloille, annoksille ja juomille pisteitä), Riesling oli hyvää (8/10) ja paikka ihan ok (5.5/10). Tarjoilija kehotti tosin minua hymyilemään enemmän, sillä kuulemma vaikuttaa siltä, että ajattelen ihan liikaa.

Mhhh, kunpa vain tietäisit, ajattelin itsekseni. 

Toivoin vain, etten puhui saksaa, jotta minun ei tarvitsisi edes ymmärtää häntä. 

No, hymyilykehotuksista itse asiaan.

Jos pisteyttäisin toukokuuni se olisi varmaankin mielenkiintoinen (7/10), myönteinen (5/10) ja väsyttävä (8/10). Ja luminen (8.5/10).

Koin lukuisia ahaa-elämyksiä vaellellessani milanolaisia katuja ja vieraillessani lukuisissa museoissa, viimeistelin maisteriohjelmien rahoitushakemukset, kävelin toistakymmentä kilometria Luxembourgissa, istutin puita Kerimäellä ja nyt istuskelen kölniläiskahvilan terassilla. Ja mietiskelen, että tässäkö tämä kevät oli? Niin ohikiitävää, etten edes muista, kuinka se alkoi. 

--

May oh May, where did you go?

Ladataan...

Ladataan...
journey

Perjantaina olin vielä signorina Italiassa,

viikonloppuna madame Luxembourgissa,

nyt Saksassa en ole ollut vielä mitään kenellekään.

(Miksi ranskankielisille olen miltei poikkeuksetta madame, kun taas italialaiset eivät koskaan puhuttele minua signora? Kenties jälkimmäiset aistivat sen lapsenomaisen ilon, joka on minussa aina Italiassa ollessa. Wishful thinking...kyseessä lienee vain kulttuuri- ja tapaseikka.)

Olin asettanut Luxembourg-viikonlopulleni yhden toiveen: aikaa rakkaan ystävän kanssa. Se totisesti toteutui. Kävelimme ympäri kaunista kaupunkia, ruokailimme usein ja pitkään, kuuntelimme Miley Cyruksen Malibu-biisiä vähintään neljä kertaa tunnissa, tanssahtelimme ympäri kylpyhuonetta ja molemmista tuntui kuin olisimme 16-vuotiaita. 

--

Sky's so blue,

next to you.

Ladataan...

Ladataan...
journey

Roomalaisen italian opettajani, Signora Bonomin, mukaan uutta kieltä opiskellessa on - kiitoksien ja tervehdyksien jälkeen - erinomaisen tärkeää opetella erinäisiä rakkauteen ja intohimoon liittyviä fraaseja, kuten, dammi un bacio, anna minulle suukko.

No, täysin hyödytön oppi ei ole ollut, on minun todettava.

Viime vuosina dammi un bacio ei tosin ole ollut käytössä, vaan pusuja on pyydetty toisilla kielillä, ye boos bede, esimerkiksi.

Mutta eilen! Eilen illalla ihastellessani auringonlaskua Signora Bonomi tuli elävästi mieleeni.

Un bacino, bacio, bacione...niinpä niin. Baci, bacini, bacetti, bacioni. Luonnolta meille ja meiltä luonnolle.

Grazie!

--

(Italian) kisses and sunsets - what else does one require?

Ladataan...
journey

Uusin museoihastukseni on Milanon Galleria d'Arte Moderna.

Upeassa Villa Realessa (Via Palestro 16) sijaitseva museo oli kerrassaan ihastuttava kokemus. 

Museorakennus on restauroitu upeasti. Tiistaiaamuna ei myöskään todellakaan ollut ruuhkaa ja sainkin olla monissa huoneissa aivan itsekseni. (Ei sillä, että olettaisin aina voivani vierailla gallerioissa ilman kanssakävijöitä. Toisaalta harmitti, ettei museossa juuri ollut muita, mutta toisaalta nautin rauhasta ja tilasta.)

Museon pysyvä kokoelma keskittyy 1800-luvun italialaiseen taiteeseen, mutta kokoelmassa on myös töitä 1700- ja 1900-luvuilta. Kokoelman helmiä ovat mm. Francesco Hayezin, Andrea Appianin, Giuseppe Pellizza da Volpedon ja Gaetano Previatin lukuisat työt. (Disclaimer: olen todella suuri Previatin töitten ystävä. Tulen todella iloiseksi aina, kun olen museossa, joka kyseisiä töitä näyttää.) Huoneet etenevät kronologisesti, joten vierailijan on helppo havainnoida eri vuosikymmenten ja -satojen temaattisia ja tyylillisiä eroavaisuuksia. 

Museossa on myös teoksia Vismaran ja Grassin kokoelmista. He molemmat keräsivät merkittävät kokoelmat taidetta ja muuta esineistöä. Museon kolmannessa kerroksessa voi nähdä mm. Modiglianin, van Goghin, Cézannen ja Picasson töitä noista kahdesta kokoelmasta.

--

Galleria d'Arte Moderna in Milano = <333

 

Pages