Ladataan...
journey

Vuosi 2018 oli...no, pitkä. Aloitan vuoden purkamisen listaamalla asiat ja aatokset, joihin vuoteni kiteytyy. 

Vuoden ooppera...en tietenkään osaa valita vain yhtä, kahdenkin valitseminen on hankalaa, mutta...Verdin Macbeth ja Šostakovitšin Mtsenskin kihlakunnan lady Macbeth. Molemmat näin vanhassa Mariinskissa ja molemmat nytkäyttivät jotakin sisälläni. 

Vuoden kauneustuote...Whamisan Toner Deep Rich. Vaihtaminen Whamisaan oli myös yksi vuoden parhaimmista päätöksistä, hands down. 

Vuoden biisi...Paperi T:n Paniikki

Vuoden loma...pusuloma Sri Lankaan.

Paljon pusuja ja pahoin palanut selkä

Vuoden projekti...haluaisin sanoa, että väitöskirjahakemusten palautus, mutta ehei, niitä ei ole vielä palautettu...joten gradun palauttaminen ottakoon tämän sijan. 

Gradun palautus -selfie. Baarin sijasta suoraan sänkyyn nukkumaan.

Vuoden näyttely...Pilvi Takalan Toinen vuoro Kiasmassa. 

Vuoden museo... jaetulla ykkössijalla Berliinin Bode-museo ja Firenzen Museo Bardini. 

Vuoden kirja...Kahlil Gibranin Profeetta

Vuoden muisto...uhhhhhh, oikeastaan koko vuosi on yksi suuri rakas muisto rinnassani. Ystävieni lapsen tapaaminen ensimmäisen kerran, aamukahvit Iisakin kirkon edustalla, crazy viikko sisareni kanssa Pietarissa, isoäitini syntymäpäivä ja jälleennäkeminen vanhojen opiskelukavereiden kanssa pikkuruisessa hollantilaisessa kylässä tulevat ensimmäiseksi mieleen. 

Viiniviikko Pietarissa

Vuoden oivallus...rehellisesti sanottuna vuoden merkittävin oivallukseni on akateeminen ja liittyy tutkimukseeni (tai, no, ainakin haluaisin uskoa, että se on merkittävä, mutta joka tapauksessa vielä vähän raaka, ei julkistettava ajatus). Henkilökohtainen oivallus lienee se, että keskeneräinen on parempi kuin ei mitään. 

Vuoden juoma...ginger margarita Dohan W:ssa. 

Vuoden illallinen...isän ja äidin kanssa Pietarissa sympaattisessa georgialaisessa. Kuten äitini kanssa noin yleensäkin, se oli 70 prosenttia kikatusta ja 30 prosenttia ruokailua. 

Viiniviikko osa II

Vuoden treeni...ilmajooga. 

Vuoden neuvo...Just ignore it, lempiprofessorini suusta. Kiitos A! 

Vuoden kauppa...Justice. Se voi olla esiteineille tarkoitettu, mutta sellainen olenkin sielultani. 

Justice...what's not to love

Vuoden ruoka...libanonilainen manouche jebne, juustolla täytetty leipä. Jos poikaystävältäni kysytään, en muuta syökään. (Ja se on osittain kyllä ihan totta.)

Vuoden koettelemus...tunnin mittainen esitelmä aiheesta, jonka asiantuntija en todellakaan ole, venäjänkielisiltä slaideilta, kuumottavalle yleisölle kansainvälisessä konferenssissa. Never again!!!

Vuoden kreisein työpaikka

Vuoden saavutus... jonkinlainen mielenrauha. Ja selviytyminen metsätöistä isäni kanssa.

Voi kyllä, minä ja moottorisaha!

Vuoden paljastus...Nukuin aika monta yötä hotellissa, yhteensä noin neljän kuukauden verran. 

Vuoden löytö...Four Seasonsin the Pier. Dohan paras terassi!

Vuoden look...kaksi takkia + kashmirneule Pietarissa. About joka ikinen päivä...

Sellaisia olivat vuoden asiat ja aatokset. Kiitos vuosi 2018. 

Ladataan...
journey

Viime aikoina olen miettinyt yhdessä erään sukulaiseni kanssa, mikä olisi hyvä ooppera noviisille. Mielestäni kysymys on todella hankala. Jos ajattelen vaikka museoita tai taiteilijoita, osaisinko nimetä "aloittelijalle" sopivaa aikakautta tai instituutiota? 

Teoriassa kaikki oopperat voivat olla hyviä ensikertalaiselle, joten mielestäni kysymystä kannattaa tarkastella vähän laajemmin. Kuinka tuttua klassinen musiikki on? Kuinka paljon visuaalisuus kiinnostaa esittävässä taiteessa? Onko lempiaikakautta? Tai lempisäveltäjää? Kuinka ennakkoluuloton on? Produktion taso vaikuttaa tietysti hyvin paljon myös. On erinomaisia produktioita keskinkertaisista oopperoista ja hirvittäviä produktioita erinomaisista oopperoista - ja ihan kaikkea siltä välillä. 

Kokosin listan oopperoista, jotka ovat mielestäni loistavia ja mahdollisesti mielenkiintoisia eritoten oopperanoviisille. Aikaisemman kirjoitukseni oopperasta voi lukea täältä

Italialaisia suuria tunteita

Rossinin Il barbiere di Siviglia (1816)

Rossinin Sevillan parturi on mainio ooppera aloittelijalle. Musiikillisesti ooppera on mukaansatempaava ja juonellisesti yksinkertainen. Kari Heiskasen versio esitetään Savonlinnan oopperajuhlilla ensi kesänä - eli sinne siis. 

Bellinin Norma (1831)

Bellinin bel canto -ooppera Norma on koskettava teos. Itsellä ainakin silmät kostuvat Casta diva -aarian aikana. 

Donizettin Lucia di Lammermoor (1835)

Donizettin mestariteosta ei käsittääkseni ole hirveästi esitetty Suomessa viime aikoina. Savonlinnassa se oli vuonna 2007. Minä olen nähnyt teoksen Roomassa viimeksi. Erinomainen, jännittävä ja vahva ooppera meille kaikille. 

Verdin Macbeth (1847)

Verdin Macbeth on mielestäni aivan turhaan jäänyt säveltäjän muiden teosten varjoon. Kyseessä on jykevä ooppera, joka ei jätä katsojaa kylmäksi. 

Verdin La traviata (1853)

Sisareni mielestä oopperamakuni on todella basic, koska rakastan Verdin La traviataa niin paljon. Kyseessä vain on mielestäni yksi maailman parhaimpia teoksia - ja erinomainen ooppera ensikertalaiselle. Musiikki, juoni, vahva Violetta, romantiikka, intohimo - what's not to love, minä kysyn. Suosikkiproduktioni on Salzburg 2005. 

Verdin Aida (1871)

Kairossa kantaesitetty Aida lienee yksi maailmamme merkittävimmistä oopperoista, eikä tietenkään suotta. Ooppera sopii ensikertalaiselle mainiosti - musiikki on upeaa ja useimmat produktiot mielenkiintoista katsottavaa. 

Puccinin La bohème (1896)

La bohème on mainio ooppera ensikertalaiselle. Ooppera täynnä suuria tunteita, nuoruuden rakkautta (hulluutta), traaginen loppu ja tuttua musiikkia. 

Puccinin Tosca (1900)

Puccinin oopperoista suosikkini on kuitenkin vahvempi (ja omasta mielestä mielenkiintoisempi) Tosca. Myös romanttinen ja koskettava ooppera. 

Ja sitten on tietysti Turandot, joka myös sopii ensimmäiseksi oopperaksi ja joka on hyvä jossakin vaiheessa elämää nähdä. Muuta positiivista minulla ei oikeastaan ko. oopperasta ole sanottavanani. 

Venäläistä romantiikkaa

Musorgskin Boris Godunov (1872)

Mikäli teille tulee tilaisuus nähdä Boris Godunov, rientäkää oopperaan. Jykevä, vapisuttava, ehyt kokonaisuus. Kruunajaiskohtaus on mielestäni taianomainen. Toinen lempioopperani, joka mielestäni sopii ihan hyvin myös aloittelijalle. 

Tšaikovskin Jevgeni Onegin (1879)

Romanttinen ja koskettava Jevgeni Onegin on viehättävä sekoitus herkkiä aarioita ja viihdyttäviä joukkokohtauksia. Ja ne valssit! Oi oi! 

Tšaikovskin Patarouva (1890)

Patarouva tarjoaa myös mitä mainioimman johdatuksen oopperataiteeseen. Musiikillisesti ooppera on Jevgeni Oneginia kunnianhimoisempaa ja täyteläisempää. 

Šostakovitšin Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth (1934)

Stalinin kovasti inhoama Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth hurmasi minut täysin tänä vuonna. Aloittelijalle ooppera voi olla vähän, no, outo ja kiivas, riippuen tietysti musiikkimausta ja kosketuksesta moderniin musiikkiin. Mutta kokeilunhaluiselle aloittelijalle oopperaa ei voi kuin suositella. Ja tietysti kaikille oopperafanaatikoille. 

Saksalaisia vaihtoehtoja

Mozartin Così fan tutte (1790)

Juonellisesti kevyt ja yksinkertainen Così fan tutte (niin tekevät kaikki naiset) on viihdyttävä ooppera. Musiikillisesti taattua Mozartia - ei voitte lukea rivien välistä...

Mozartin Die Zauberflöte (1791)

Rakastettu Taikahuilu taitaa olla monen ensiooppera - niin se oli myös minun 22 vuotta sitten. Jos "perinteistä" oopperaa mielii, mielestäni joku italialainen klassikko voisi olla parempi monelle meistä. Taikahuilussa kun on rasittavan paljon puheosuuksia. Mutta silti, ei huono valinta ensimmäiseksi oopperaksi. Tai olla myös Gossip Girlin Danin ensimmäinen ooppera?  

Wagnerin Tannhäuser (1845)

Tannhäuserin alkusoitto on mielestäni yksi maailman kauneimpia, kuten myös koko ooppera. Ei ole olemassa mitään Wagnerin kaltaista tässä maailmassa. 

Wagnerin Lohengrin (1850)

Toinen uskomattoman kaunis ooppera on Lohengrin. Kuten myös Tannhäuser, erinomaisia oopperoita ensikertalaiselle. 

Straussin Elektra (1909)

Viimeisenä Straussin huumaava ja energinen Elektra. Ei kenties se tyypillisin "ensimmäinen ooppera", mutta intohimoinen ja mielenkiintoinen - väkevä teos. 

Mitkä olivat teidän ensimmäiset oopperanne? Mitä aiotte mennä katsomaan seuraavaksi? Mitä haluaisitte mennä katsomaan?

Ladataan...
journey

Qatarissa on maan kokoon nähden paljon todella tunnettujen taiteilijoiden, esimerkiksi Damien Hirstin, Louise Bourgeoisin, Subodh Guptan, julkista taidetta. Keskellä aavikkoa on myös Richard Serran East-West/West-East.

Serran East-West/West-East oli jättimäinen projekti, joka ei olisi realisoitunut ilman Qatar Museumsin miltei rajattomia resursseja. Sanotaan, että hyvinä aikoina Qatar Museums, eli julkisten museoiden kattojärjestö, jota johtaa nykyisen Emirin sisar HE Sheikha Al Mayassa, käytti noin miljardi dollaria taiteen ostamiseen vuosittain. 

Mutta entä eettiset ja poliittiset kysymykset ja Qatarin ihmisoikeusrikkomukset, voidaanko ne kaikki sivuuttaa vain jotta taiteilijat voivat kehittää kunnianhimoisia ja massiivisia projekteja? Tai voimmeko me hyvillä mielin ihastella Qatarin museoita ja taideaarteita ja kokonaan sivuttaa kontekstin, jonka sisällä olemme? 

Serran East-West/West-East on pysäyttävä teos keskellä aavikkoa. Sinne ei ole osoitetta tai tietä, vain koordinaatit, ja sinne on mahdollista mennä vain maasturilla. Teos koostuu neljästä metallipatsaasta, jotka nousevat noin 15 metriin korkeuteen. Ensimmäisen ja neljänne patsaan välillä on yli kilometrin matka. 

Installaatio on upea. Jopa minä, joka olen nähnyt todella paljon taidetta elämäni aikana mykistyin. Auringon laskiessa patsaita katsellessa mieleen tuli James Turrell. Toisaalta aavikon täysi hiljaisuus sopii erinomaisesti yhteen Serran jykevien metallipatsaiden kanssa. Teoksesta erityisen mielenkiintoisen tekeekin kontrastin puute. Intuitiivisesti sitä ajattelisi, että metallitornit loisivat aavikkomaisemaan vahvan kontrastin, mutta näin ei suinkaan ole. 

Aavikkoretki serroineen oli kerta kaikkisen nautinnollinen. Aavikossa on itselleni jotakin niin mystistä ja tuntematonta, siis täysin päinvastainen fiilis kuin Dohassa yleensä. 

Ladataan...
journey

Minkälaista kulttuuria kulutin vuonna 2018? Mistä kiitän itseäni ja mistä löytyy parannettavaa? 

Ruusuja: mukavasti oopperaa.

Vuosi 2018 oli oopperavuosi. Vuoden ensimmäinen ooppera oli Berliinin Staatsoper Unter den Lindenin La traviata, joka ei erityisemmin koskettanut, mutta koska kyseessä on yksi lempioopperoistani, nautin siitä silti. Pietarissa oopperahommelit lähtivät miltei käsistä ja kahdessa kuukaudessa näin monta upeaa teosta. Mariinskissa sykähdyttivät Verdin Macbeth, Šostakovitšin Lady Macbeth of Mtsensk ja Rimski-Korsakovin the Tale of Tsar Saltan. Mariinskin La traviata oli ensiluokkainen ja Aida nautinnollinen. Mozartin Figaron häät, Leoncavallon Pajatso, Puccinin La boheme ja Saint Saënsin Samson et Dalila olivat myös hyviä kokemuksia. Mihailovski-teatterissa kävin katsomassa La Traviatan, Toscan ja Taikahuilun, joista kaikista nautin, vaikka en ollutkaan kovin vakuuttunut produktioista. SPB Operassa puolestaan näin Jevgeni Oneginin ja ToscanSavonlinnan oopperajuhlilla ennätin nähdä valitettavasti vain kaksi esitystä, tällä kertaa Puccinin Turandot'n ja Toscan, joista jälkimmäinen oli hieno ja ensimmäinen vähän blah. Molemmat produktiot olivat vierailevan talon, Torre del lagon Puccini-festivaalin tuottamia. 

Oopperavuosi oli hieno, joskin jonkin verran toistoa - La traviataa ja Toscaa. On myös harmi, etten ennättänyt nähdä muita teoksia Savonlinnassa. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että Mariinskissa näin kaksi venäläistä oopperaa, Lady Macbeth of Mtsenskin ja the Tale of Tsar Saltanin ja SPB Operassa Jevgeni Oneginin

Ruusuja: kivasti konsertteja.

Pietarissa asuessani kävin myös ahkerasti konserteissa Eremitaašissa, filharmonisen orkesterin esityksissä ja muutamassa pienemmässä tilaisuudessa. Savonlinnan pikkukirkon yösoitot jäivät tällä kertaa välistä, koska saavuin kaupunkiin vasta elokuussa. Myös Helsingissä olisi ollut paljon mielenkiintoista minun ollessani kaupungissa, mutta silti olen melko tyytyväinen konserttisaldooni, jossa oli mm. Šostakovitšia, Prokofievia, Dvorákia ja Tšaikovskia. 

Ruusuja: jonkin verran (uusia) näyttelyitä ja museoita

Vuosi 2018 oli hyvä museovuosi. Tosin tämä nyt ei ole mitenkään kauhean yllättävää, sillä olenhan museologi, eli joka vuosi on minulle museovuosi. Tänä vuonna näin näyttelyitä ja museoita Dohassa, Berliinissä, Milanossa, Firenzessä, Pietarissa, Sri Lankassa ja Suomessa. Mielenkiintoisimpia instituutioita olivat Mathaf (Arab Museum of Modern Art), Museo Stefano Bardini ja Palazzo Davanzati. Näyttelyistä haluaisin mainita Pilvi Takalan Toinen vuoro -näyttelyn KiasmassaOla Kolehmaisen Pyhiä tiloja -näyttelyn HAM:ssa ja Bode-Museumin Beyond Compare: Art from Africa in the Bode-Museum (kökkö nimi, upea näyttely). Myös Berliinin Historiallisen museon näyttely Venäjän vallankumouksesta oli todella hieno.

Mitä museoihin ja näyttelyihin tulee vuosi 2018 ei vedä vertoja vuosille 2016 tai 2017, jotka olivat taiteen näkemisen kannalta huippuvuosia - mutta toisaalta, asuin silloin New Yorkissa ja vietin kaksi kulttuurikesää Keski-Euroopassa. Tämä vuosi on ollut oikein mainio siihen nähden, että olin suurimman osan vuodesta Dohassa, jonka museoskene ei ole mitenkään erityinen. 

Ruusuja: ei pelkästään länsimaisen taiteen kaanonia.

Kiitos Dohan, töitten ja opintojen vietin paljon aikaa modernin arabialaisen taiteen (eritoten Ismail Fattah, Nejib Belkhodja, Hamed Owais) ja islamilaisen taiteen parissa. Dohan Islamilaisen taiteen museo MIA lienee yksi vuoden vierailuimmista museoista, mikä tietysti johtuu myös siitä, että työstin esseetä museon perusnäyttelystä. 

Risuja: lähinnä taidemuseoita. 

Vaikka vuosi 2018 oli kulttuurin kannalta melko hyvä, aina löytyy parannettavaa. Vierailin lähinnä taidemuseoissa, eikä mieleen tule yhtäkään luonnontieteellistä tai teknillistä museota tai näyttelyä. Vuoden 2018 ainoat ei-taidemuseot taitavat olla Berliinin juutalaismuseo, Deutsches Historisches Museum, Neukölln-Museum ja Punkaharjun Lusto. Ammatillisestäkin näkökulmasta olisi hyvä nähdä mahdollisimman laaja-alaisesti, joten tässä on petrattavaa ensi vuodelle. 

Risuja: elokuvien puute.

Ne harvat kerrat, jolloin kävin leffassa taitavat olla Death of Stalin, Ocean's 8 ja joku kauhuelokuva, jonka nimeä en edes muista. Kolme elokuvaa tuntuu aika absurdilta - varmasti katsoin myös jotakin kotona Netflixistä ja lentokoneissa - mutta silti...mitä oikein tapahtui!?!

Risuja: ei yhtäkään näytelmää.

Tämäkin oikeastaan pitkälti selittyy sillä, että asuin Dohassa, jossa teatteria ei oikeastaan ole. Suomessa olisi tosin ollut aikaa myös, mutta kai jotenkin vähän vierastan teatteria. Teatteritieteilijä-sisareni please, vie minut teatteriin vuonna 2019. 

Risuja: ei keikkoja. 

Keikoillakaan en käynyt, en edes yksissäkään teknobileissä. 22-vuotias minäni pyörittelisi silmiään. 

Tavoitteeni vuodelle 2019 olkoon siis: monipuolisempaa kulttuuria. (Ja paljon, paljon oopperaa!)

Ladataan...
journey

1. Dohassa on kolme mielenkiintoista museota, joissa kannattaa vierailla. MIA eli Museum of Islamic Art on upea arkkitehtuurinsa vuoksi. Museon perusnäyttely ei sinänsä ole mitään erikoista, jos vertaa vaikka isojen eurooppalaisten museoiden samanlaisiin kokoelmiin, mutta I.M. Pein suunnittelema museorakennus interiööreineen on todella upea. Mathaf eli Arab Museum of Modern Art on kokoelmaltaan erinomainen - itse asiassa sen kokoelma on niin ensiluokkainen, ettei vastaavaa tule heti edes mieleen. Mathafin sijainti on kaukainen, mutta onneksi MIA:lta kulkee ilmainen bussi Mathafille. FBQ Museum eli Sheikh Faisal Bin Qassim Al Thani Museum esittelee kummallisen kokoelman Sheikh Faisalin keräämiä esineitä autoista kolikoihin ja matoista valokuviin. Kyseessä on todella ainutlaatuinen museo kaikessa outoudessaan. 

2. Kaupunkiin on ideaaleinta matkustaa marraskuusta huhtikuuhun. Elo- ja heinäkuut ovat todella kuumia. Rantalomailuun joulu- ja tammikuut ovat yleensä liian viileitä. 

3. Dohan baariskene on ok. Ne harvat erinomaiset baarit tai ravintoloiden baarialueet ovat Wahm (W Hotel), Nobu (FS), Vintage (St. Regis) ja Morimoto (Mondrian). 

4. Kivoja kahviloita Dohassa sen sijaan on todella paljon. Mainioita ovat mm. Souq Waqifissa sijaitseva La Piazza ja the Village, MIA-museon MIA Café ja Torch-hotellin Tea Garden. Sekä tietysti erinomaista kahvia tarjoava Flat White Pearl-naapurustossa. 

5. Dohassa on kahdella upealla paikalla Richard Serran veistoksia. sykähdyttää Islamilaisen taiteen museon takana ja East-west / West-east keskellä kauneinta aavikkoa. 

6. Souq Waqif, kirjaimellisesti seisova tori, muistuttaa Qatarin menneisyydestä, joskin koko alue on uustuotantoa. Suosittelen ostamaan taateleita ja ruokailemaan persialaisessa Parisa-ravintolassa.

7. Corniche-rantabulevardi sopii erinomaisesti kävelemiseen, mikäli ei ole liian kuuma. Cornichelta voi ihailla MIA-museota ja Souq-aluetta, mutta myös pilvenpiirtäjäalue West Bayta

8. Pearl-naapurusto lienee yksi kaupungin oudoimmista. Se on tosin erinomainen alue kävelemiseen ja kahviloissa istuskeluun. Alueella on myös oma rantansa ja viehättävä satama. 

9. Mitä pukeutumiseen tulee, hyvä nyrkkisääntö on peittää polvet ja olkapäät. Hotelleissa voi pukeutua vapaasti ja samoin Pearlissa meno on aika rentoa.

10. Nykyisen emirin äiti HH Sheikha Moza bint Nasser on kansainvälisesti tunnettu upeasta tyylistään, mutta kansallisesti hänet tunnetaan Qatar Foundation -projektista ja Education City -naapurustosta. Mikäli matkaa Mathaf-museoon, kannattaa kävellä Education Cityssä, jossa sijaitsevat kaikki Qatarin ulkomaalaiset yliopistot, esimerkiksi Georgetown ja UCL. Education Cityssa on myös Qatarin uusi kansalliskirjasto, Rem Koolhaasin suunnittelema suurenmoinen avaruusalus. 

11. Dohassa on tarjoalla erinomaista intialaista ruokaa. Oma suosikkini on Bukhara tenniskenttien läheisyydessä.

12. Kaupungin paras sushipaikka on sen sijaan Yee Hwa

13. Dohan libanonilaiset ravintolat ovat myös todella hyviä. Itse rakastan West Bayn Abajouria

14. Dohassa on oikeastaan kaksi "skeneä". On todella siisti, kimmeltävä ja pröystäilevä hotellimaailma ja sitten toisaalta likaiset kadut, kapeat kujat Al Saddissa ja Bin Mahmoudissa. 

15. Merkittävä osa arjesta tapahtuu, ainakin expatien kohdalla, viiden tähden hotelleissa ja kauppakeskuksissa. Festival City ja Qatar Mall ovat mielestäni "kivoimmat", jos nyt noin voi sanoa ostoskeskuksesta.

16. Ihanimmat hotellit ovat sen sijaan St. Regis, Four Seasons, Sharq Village, Mondrian ja W. Myös Hiltonin Double Tree on erityisesti sijaintinsa puolesta todella kätevä. 

17. Kaupungin paras lounge on FS:n Pier. Aavikon lisäksi paras paikka nauttia auringonlaskusta sen sijaan ovat Pearlin kauimmaiset tornit, eli ne joista on paras näkymä merelle. 

18. Yksi erittäinen "dohalainen" aktiviteetti on spassa käynti. Oma valintani on W:n Bliss Spa

19. Suosittelen nauttimaan karak-teetä eli mausteista chai-teetä maidon kanssa. Intialaisten ja pakistanilaisten siirtotyöläisten mukana kulkeutunut perinne on merkittävä osa qatarilaisten arkipäivää. 

20. Toinen mielenkiintoinen aktiviteetti on ajelu dhow-laivalla pitkin Persianlahtea.

Pages