Ladataan...
journey

1. Roomaan suuntaavan kannattaa nähdä paljon muutakin kuin historiallinen keskusta. Colosseum, Fontana di Trevi, Piazza Navona, Campo dei Fiori ja Pantheon ovat kaikki kivoja nähtävyyksiä, mutta Rooman todellinen taika on keskustan ulkopuolella. 

2. Aitoja roomalaisia naapurustoja ovat Testaccio ja Pigneto. Ensimmäinen on erinomainen naapurusto, jos haluaa syödä todella hyvin. Pigneto puolestaan on hip & cool, mutta orgaanisella ja miellyttävällä tavalla. 

3. San Lorenzo on nuorekas naapurusto - oivallinen biletykseen. Prati on rauhallinen arvonaapurusto, eräänlainen roomalainen Eira. Tyylikkäitä putiikkeja, hillittyjä ravintoloita. Monti taas on täydellinen vintageostoksille ja trendirafloille. 

4. Kaupunki on täynnä ihania (ja toisaalta myös kammottavia) hotelleja. Hotel De Russien iltapäivätee on loistava (ja puutarha! Mon dieu!), Hotel Lord Byron nautinnollinen pikkuhelmi ja Rome Cavalierin näköaloja on hankala peitota. 

5. Metroverkko ei hirveästi palvele tavan turistia, joten kannattaa suosiolla kävellä - puitteet ovat ensiluokkaiset. 

6. Rooman museotarjonta on erinomainen. Modernia ja nykytaidetta tarjoilevat Galleria d'Arte ModernaMAXXI ja  MACRO

7. Galleria BorgheseMusei Capitolini ja Musei Vaticani taas vanhempaa taidetta. 

8. Rooma on barokin kaupunki ja tämä näkyy ennen kaikkea kirkkoarkkitehtuurissa. Suosittelen Santa Maria Sopra Minerva -kirkkoa, koska se on Rooman ainoa goottilainen katedraali. Ja apua miten upea!!! Muita mielenkiintoisia ovat esimerkiksi Santa Maria del PopoloSanta Maria in Trastevere ja Santa Maria Maggiore. Ja tietysti Pietarinkirkko Vatikaanissa. 

9. Cimitero Acattolico eli ei-katolisten hautamaa on yksi suosikkinähtävyyksistäni. Pysäyttävä ja kertakaikkisen kaunis pikkuhautausmaa sijaitsee keskustan ulkopuolella, mutta on matkan arvoinen. 

10. Yksi Rooman parhaista näköaloista on Castel Sant'Angelossa eli Hadrianuksen mausoleumissa (osa Tosca-oopperasta muuten tapahtuu ko. linnoituksessa). 

11. Roomalaisia instituutioita ovat San Calisto Trasteveressa (ei pidä antaa turistien ja vaihto-oppilaiden hämätä, paikka on todella rakastettu roomalaisten keskuudessa) Bar Necci ja Freni e Frizioni

12. Gelatolle mielestäni paras paikka on torinolainen Grom (useita lokaatioita ympäri kaupunkia).

13. Rooman parhaita ravintoloita ovat Open ColonnaDa AugustoFlavio al Velavevodetto ja Osteria Bonelli

14. Ginger on hyvä vihermehuille, salaateille ja erikoisruokavalioille. 

15. Jos bileet kiinnostavat Vicious Club ja Lanificio 159 ovat hyviä vaihtoehtoja. 

16. Mielestäni Rooman ihanin cocktailbaari on Salotto 42. Paikka on todella chic ja cocktailit erinomaisia. Sijainti Hadrianin temppelin juurella pikkuruisella piazzalla on sympaattinen myös. 

17. Terrazza San Pancrazio Gianicolon juurella on ihastuttava baari/ravintola myös. Drinkit eivät ole Salotton vertaisia, mutta tunnelma on erinomainen.

18. Jerry Thomas Speakeasy lienee Rooman paras baari mikäli ajatellaan pelkästään cocktailien tasoa. Sisäänpääsy on kuitenkin todella monimutkaista. 

19. Magick Bar Tevere-joen rannalla on viihtyisä ja musiikki on yleensä todella hyvää. 

20. Rooman paras paikka kuitenkin, minun mielestäni, on Gianicolo-kukkula auringonlaskun aikaan. Ai ai, en ole ollenkaan varma, onko mikään muu sen veroinen. 

Ladataan...
journey

Olin vähän aikaa sitten lounaalla Dohan Eatelyssa. Kymmenen euron vetinen pizza margherita toi kaipaukseen Italiaan ja ennen kaikkea takaisin Napoliin...

Legenda muuten kertoo, että pizza margherita sai nimensä Italian kuningatar Margheritalta, joka oli Napolissa puolinsonsa kuningas Umberto I:n kanssa vuonna 1889. Sanotaan, että hän oli kyllästynyt ruokaan, jota hänelle tarjottiin ja niinpä hän pyysi kaupungin kuuluisinta pizzanvalmistajaa, Raffaele Espositoa, tekemään hänelle pizzan. Legendan mukaan Margherita viehättyi eniten mozzarella-tomaatti-basilikapizzasta, jotka väreineen päätyivät myös esittämään Italian lipun kolmea väriä. 

Vaihtoehtoinen tarina kertoo, että pizza sai nimensä päivänkakkarista jo vuonna 1866. Italiankielen sana margherita nimittäin tarkoittaa päivänkakkaraa. Mozzarella ja basilika taas näyttävät muodostavan eräänlaisen päivänkakkaran pizzassa. No, mene ja tiedä mikä onkaan totuus...

Vaikka pizzan alkuperästä kiistellään, on se tänä päivänä merkittävä osa Napolin ja koko Italian kulttuurihistoriaa. Aidossa margheritassa on San Marzano -tomaatteja, fiori di latte -mozzarellaa, tuoretta basilikaa, suolaa ja oliiviöljyä.

Minä nautin oman margheritani L'Antica Pizzeria da Michele -pizzeriassa. Tammikuussa jonoa ei ollut, mutta kesäisin uskoisin tilanteen olevan toinen, sillä kyseessä on yksi Napolin rakastetuimmista (ja kuuluisimmista!) pizzeroista. 

Pizzan lisäksi Napoli on kertakaikkisen valloittava kaupunki.

1. Mielenkiintoinen museoskene - Arkeologinen museo, MADRE, Cappella Sansevero, Museo del Mare...

2. Upeat taidemetroasemat - Garibaldi, Museo, Rione Alto, Dante...

3. Meri. Kaupungeissa, jotka ovat meren rannalla on vain jotakin erityistä taikaa. 

4. Quartieri Spagnoli seikkailulle ja kurkistus menneen maailman Napoliin. 

5. Gran Caffè Gambrinus herkkuhetkelle. 

Ladataan...
journey

Kiitos italialaisten ystävieni ja tuttavieni, en ole aivan toivoton tapaus ruoan ja juoman suhteen. Tässä kahdeksan kohdan lista kahviin liittyvistä opeista ja sääntöjen rikkomisesta.

Purimme isäni kanssa matkalaukkujani Roomassa ja huomasimme, että espressopannuni oli unohtunut Hollantiin. Isä osti sitten paikallisesta sekatavarakaupasta minulle Bialetin kolme kupin mutteripannun. Yhtenä aamuna törmäsin kämppikseeni Carlottaan keittiössämme ja Carlotta järkyttyi pannuni koosta. Mutta Celine, miksi sinä juot noin suuresta pannusta? Sitähän on sinulle aivan liikaa?!

Opetus #1: Espressopannu voi olla liian suuri. 

Kuten olen aikaisemmin maininnut, olen viettänyt aika paljon aikaa ystäväni Lorenzon luona Milanossa. Aamuisin kokoonnumme nauttimaan aamiaista yhdessä ja minä yleensä valmistan meille kahvin. Ensimmäisen aamukahvimme jälkeen minä juon yleensä vielä toisen kupillisen, sellaisen nyt-olen-valmis-lähtemään-kahvin, jota ystäväni ei yhtään ymmärrä. En ole raaskinut kertoa hänelle, että yleensä juon vielä kolmannen kupillisen alakerran kahvilassa. 

Opetus #2: Yksi aamukahvi riittää.

Giacomo-ystäväni puolestaan luennoi minulle aina siitä, kuinka maitokahvia voi nauttia vain aamuisin. Hänelle ajatus maitokahvin tilaamisesta esimerkiksi illallisen päätteeksi on kuulemma kuvottava.

Opetus #3: Ei maitokahvia aamuyhdentoista jälkeen.

Surkeimpinakin aamuinani Roomassa luottobaristani sai minut aina hymyilemään. Hän myös huolehti, että kahvisanastoni kehittyi. Aloitimme maitoisimmasta, eli latte macchiatosta eli tahratusta maidosta. Seuraavaksi caffèlatte ja cappuccino, jotka tosin jo tiesinkin. Opintoni päättyivät tahrattuun kahviin eli caffè macchiatoon ja caffè correttoon eli alkoholilla maistettuun kahviin - vain viikonloppuaamuisin, tietysti. 

Opetus #4: Tunne terminologiasi.

Roomassa asuessani kokeilin lukuisia naapurustoni kahviloita ennen kuin löysin oman luottokahvilani, joka hauskasti tietysti sijaitsi taloni alakerrassa. On ihanaa, kun joku tervehtii sinua nimeltä ja tuntee sinut ja tilauksesi. 

Opetus #5: Hanki luottokahvila.

Samainen Giacomo-ystäväni jaksoi aina muistuttaa, että italialainen aamukahvi nautitaan al bar, eli tiskiltä seisaaltaan. Aamukahvin nauttiminen ei siis ole pitkä ja harras seremonia vaan nopea toimitus, josta jatketaan saumattomasti kohti päivän muita askareita. 

Opetus #6: Kahvi nautitaan seisaaltaan. Subito.

Take away -kupit ja suodatinkahvi ovat harvinaisuuksia Roomassa. Onnekseni löysin kotikadultani myös guilty pleasure -paikan, eli kahvilan, josta tilasin huoletta ison take away -suodatinkahvin maidolla ja viipelsin kohti yliopistoa. Kyllähän se jonkin verran pahennusta aiheutti, mutta pieni shokeeraus on aina paikallaan.

Opetus #7: Kun löydät paikan, josta saa eurooppalaista guilty pleasureasi, pidä siitä kiinni.

Italialainen aamupala ei ole käsite, vaan se koostuu lähinnä kekseistä ja makeista leivoksista, esimerkiksi cornetto alla cremasta. Tämän minulle opetti Lorenzo, jonka aamupala koostuu arkipäivisin muutamasta cantuccinista ja viikonloppuisin yhdestä cannolista.

Opetus #8: Italialainen aamupala on makea. 

Ladataan...
journey

Roomalainen keittiö, la cucina romana, ei ole tunnettu hienostuneisuudestaan tai eleganttiudestaan, mutta cucina povera tarjoaa kiistämättömän naukkaita pastoja, joissa toistuvat keittiön peruspilarit, eli guanciale, sian poskesta valmistettu liha, ja pecorino-juusto. Artisokkien (alla romana ja alla giudia), papuruokien ja vuohen ja lampaan lihan lisäksi roomalaisen keittiön peruspilareita ovatkin neljä erinomaista pastaa. 

Spaghetti alla carbonara

Aloitetaan itselleni rakkaimmasta, eli spaghetti alla carbonarasta, johon tulee guancialea (tai vaihtoehtoisesti pancettaa, vaikka varmasti moni roomalainen nipistäisi nenäänsä tälle vaihtoehdolle), kananmunaa, pecorino-juustoa ja suolaa ja pippuria. Milanolainen ystäväni valmisti carbonaraa minulle usein Alankomaissa asuessamme, joten olin jo aika tuttu tyylipuhtaan carbonaran kanssa ennen muuttoani Roomaan.

Suosikkimuistoni carbonaraan liittyen on eräs roomalainen ja minä hänen keittiössään puolialasti nauttimassa carbonaraa aamuyöllä. Toisen kerran taas eräs toinen roomalainen, ystäväni Luca, halusi välttämättä opettaa minulle carbonaran saloja noin kello kolme yöllä erään viini-illan jälkeen. Kiitos ensiluokkaistan opettajieni, olen melko varma, että valmistamani spaghetti alla carbonara on hyvää ja roomalaisittain oikeaoppista. 

Ja sitten vielä tärkein huomautus: Carbonaraan ei kuulu valkosipuli tai kerma. Tiedän, että "eurooppalaiseen" ja "amerikkalaiseen" variaatioon laitetaan vaikka mitä, mutta minua sellaiset kokeilut eivät kiinnosta. Pastan suhteen olen ehdoton puritanisti. Toinen tärkeä seikka on tietysti keittää pasta al dente - vastukseksi hampaille. 

Spaghetti cacio e pepe

Toinen perin roomalainen pasta on superyksinkertainen ja ah-niin-herkullinen cacio e pepe, joka valmistuu pecorino-juustosta ja mustapippurista. Pastan kermainen kastike syntyy, kun edellämainitut sekoitetaan tilkkaan pastan keitinlientä sekä tietysti kuumaan pastaan. Pasta nautitaan SUBITO, eli heti. 

 

 

Cacio e pepe oli sisilialaisen kämppikseni bravuuriannos, jota minäkin opin valmistamaan hän valvovan silmänsä alla. Roomalaisista pastoista ehdottomasti eniten kokkaamani, koska siihen ei tule lihaa. 

Bucatini all'amatriciana

Amatriciana-kastikke syntyy guancialesta, tomaattikastikkeesta, pecorinosta ja ripauksesta chiliä eli peperoncinoa. Annos tarjoillaan perinteisesti bucatini-pastan kanssa, mutta spaghetti käy myös. 

Nautimme tätä usein asuntomme katolla, josta oli huikea näkymä Prati-naapuruston yli Pietarinkirkolle. Ei ollut hullumpi miljöö, eikä ole ollenkaan hassumpi pasta. 

Pasta alla gricia

Pasta alla gricia on "valkoinen" versio edellämainitusta amatricianasta, eli siihen ei tule tomaattikastiketta vaan pelkästään guancialea ja pecorinoa. Annos tarjoillaan perinteisesti rigatoni-pastan kanssa, mutta spaghetti käy mainiosti myös. 

Oma nöyrä mielipiteeni on, että Da Augusto Trasteveressa tarjoileen Rooman parhainta pasta alla griciaa. Voi niitä kaikkia ihania kertoja, jolloin nautin lohturuokaani ja toivuin edellämainitun Carbonara-roomalaisen aiheuttamista sydämentykytyksistä.

Se onkin hyvän pasta-annoksen kaunes, sopii niin tilanteeseen kuin tilanteeseen. Rakkaus, suru, ilo, lohdutus, juhlistus...

--

Miranda Kerr for Harper's Bazaar

Ladataan...
journey

Lokakuu 2014

Saavun aamukoneella Brysselistä Milanoon kolmen ystäväni kanssa viettääksemme muutaman päivän italialaisen ystävämme luona Vianossa Reggio nell'Emilian provinssissa. Ystävämme isä, Signore E, joka on viehättävä sekoitus Bocconista valmistunutta taloustieteilijää ja ekomaanviljelijää odottaa meitä Malpensalla. Signore E:n tuntien parin kolmen tunnin ajomatka Milanosta Vianoon menee yhdessä hetkessä hänen lainatessaan Gramscia ja analysoidessaan Milanon talouspolitiikkaa. 

Vianossa meitä odottaa ystävämme mökki eli 1800-luvun puolivälissä rakennettu keltainen kolmikerroksinen palazzo ja Signore E:n kasvattamat fragolinit, metsämansikat. Ystäväni kohottaa näkyvästi kulmiaan minun kutsuessani hänen toista kotiaan palazzoksi. Non, nonCeline, per favore, se ei todellakaan ole mikään palazzo, meidän vanha talopahasemme vain. 

Olemme saapuneet Vianoon ystävämme kutsusta ajatuksenamme levähtää ja nauttia raikkaasta maaseutuilmasta. On aina ilo palata Italiaan ja erityisesti ystävämme suloisen perheen luokse, mutta minulla on myös henkilökohtainen päämäärä: tehdä valinta vaihtolukukauden suhteen. Rooma vai Singapore, Singapore vai Rooma? 

Päivät Vianon maaseudulla muistuttavat toisiaan. On ulkoilua, ruoanlaittoa, takkatulta ja lukemista. Ystäväni kutsuvat joka-aamuista kävelyretkeämme vaellukseksi, mutta minun mielestäni se on yksinkertaisesti passeggiata, kevyt kävely. 

Ruoanlaitto on päivän suuritöisin ohjelmanumero. Ja italialaisten kanssa aika seremoniallinen myös. Valmistamme yhtenä päivä risotto alla milanesea, eli sahramirisottoa, toisena pizzaa ja kolmantena haudutettua lihapataa. Signore E on oikeutetusti chef de cuisine, ystäväni puolestaan sous-chef ja me muut nöyriä oppilaita. Ruoanlaiton ohessa Signore E hauskuuttaa meitä tarinoillaan moottoripyöräilystä 70-luvun Pohjois-Afrikassa ja kertoo elämästään Boliviassa ennen Milanoon asettautumista.

Ruokailemme joka päivä valtavassa, mutta silti ihmeen kaupalla kodikkaassa ruokasalissa, jota koristavat muotokuvat ystäväni äidinpuoleisen suvunjäsenistä. Ruokailuamme rytmittää kohtelias, joskin myös syvälllisempi ajatustenvaihto ja säästä valittaminen, sillä sää Vianossa on ollut usvainen ja sateinen jo pidemmän aikaa. Olen jo tottunut italialaisen ystäväni sääpuheisiin, sillä olemme asuneet jo kaksi vuotta yhdessä sateisessa Etelä-Hollannissa, joten tiedän, että on helpointa yhtyä surkutteluun ja toivoa auringon saapuvan pikaisesti. 

Illat kuluvat takkatulen ääressä lukien ja haaveillen. Opinto-ohjaajani kehotti minua kirjaamaan Singaporen ja Rooman plussat ja miinukset analyyttisesti ruutupaperille, mutta olen aivan liian keskittynyt Nicolai Lilinin Siberian Education -kirjaan ja takkatulen syleilevään lämpöön suorittaakseni tarkkuutta vaativan tehtävän. Jos asiaa tutkiskelee järkevyyden perspektiivistä, minun kannattaisi noudattaa alkuperäistä suunnitelmaani ja mennä Singaporeen, mutta ajatus Roomasta kutkuttaa, vaikkakin paikallisen yliopiston kurssitarjonta ei sovi profiiliini ollenkaan. Jos vaikka heitän kolikkoa, tuumailen itsekseni. Parempi syyttää kohtaloa kuin itseään. 

Elämä italialaisessa maalaispitäjässä on kovin erilaista kuin Milanon tai Rooman sykkeessä, mutta silti ihanaa. Rakastan Italiaa ja sen sielukkuutta, jopa siinä määrin, että kykenen kuvailemaan tunteitani verbillä rakastaa. Kyllähän minä käytän englanninkielistä sanaa love kuvailemaan milloin mitäkin, aamukahvista ilta-aurinkoon, mutta se on aivan toinen asia kun sanoo suomeksi, että rakastaa jotakin.

Viimeisenä päivänämme illallistamme Ristorante La Capanninassa ja jossain vaiheessa perheillallista, kenties Signore E:n fragolinien ja panna cottan välissä, huomaan tekeväni päätökseni, että muutan Rooman. Sillä on hyvin vähän tekemistä opintojeni tai yleisen järkevyyden kanssa, vaan ainoastaan sydämeni. Illalla käydessämme nukkumaan paljastan päätökseni ystävälleni. Celine, teit päätöksen sielullasi. Olkoon niin, tosin...ei siinä minun mielestäni ollut yhtikäs mitään epäselvää.

Aikaisemmat Italia-kirjoitukseni:

Vianosta eli italialaisesta maaseudusta, suudelmista, Italian-hetkien tärkeydestä, Tammikuinen Napoli, Italia mielessäin, Retki Fiesoleen.

Milanosta:

Vinkkejä Milanoon, Modernin taiteen museo Milanossa, Paluu Milanoon, Kahvilla ja viinillä, Täydelliset hetket Milanossa, Bosco verticale, CityLife, Museoita, Hautausmaalla.

Roomasta:

Ruoka- ja juomavinkkejä, vinkkejä Roomaan I & II, Elämäni Roomassa.

Firenzestä:

Firenze, Mitä Firenze on?, Vaihtoehtoja Uffizille, Terkkuja Firenzestä.

Pages