Ladataan...
journey

Viime aikoina olen miettinyt yhdessä erään sukulaiseni kanssa, mikä olisi hyvä ooppera noviisille. Mielestäni kysymys on todella hankala. Jos ajattelen vaikka museoita tai taiteilijoita, osaisinko nimetä "aloittelijalle" sopivaa aikakautta tai instituutiota? 

Teoriassa kaikki oopperat voivat olla hyviä ensikertalaiselle, joten mielestäni kysymystä kannattaa tarkastella vähän laajemmin. Kuinka tuttua klassinen musiikki on? Kuinka paljon visuaalisuus kiinnostaa esittävässä taiteessa? Onko lempiaikakautta? Tai lempisäveltäjää? Kuinka ennakkoluuloton on? Produktion taso vaikuttaa tietysti hyvin paljon myös. On erinomaisia produktioita keskinkertaisista oopperoista ja hirvittäviä produktioita erinomaisista oopperoista - ja ihan kaikkea siltä välillä. 

Kokosin listan oopperoista, jotka ovat mielestäni loistavia ja mahdollisesti mielenkiintoisia eritoten oopperanoviisille. Aikaisemman kirjoitukseni oopperasta voi lukea täältä

Italialaisia suuria tunteita

Rossinin Il barbiere di Siviglia (1816)

Rossinin Sevillan parturi on mainio ooppera aloittelijalle. Musiikillisesti ooppera on mukaansatempaava ja juonellisesti yksinkertainen. Kari Heiskasen versio esitetään Savonlinnan oopperajuhlilla ensi kesänä - eli sinne siis. 

Bellinin Norma (1831)

Bellinin bel canto -ooppera Norma on koskettava teos. Itsellä ainakin silmät kostuvat Casta diva -aarian aikana. 

Donizettin Lucia di Lammermoor (1835)

Donizettin mestariteosta ei käsittääkseni ole hirveästi esitetty Suomessa viime aikoina. Savonlinnassa se oli vuonna 2007. Minä olen nähnyt teoksen Roomassa viimeksi. Erinomainen, jännittävä ja vahva ooppera meille kaikille. 

Verdin Macbeth (1847)

Verdin Macbeth on mielestäni aivan turhaan jäänyt säveltäjän muiden teosten varjoon. Kyseessä on jykevä ooppera, joka ei jätä katsojaa kylmäksi. 

Verdin La traviata (1853)

Sisareni mielestä oopperamakuni on todella basic, koska rakastan Verdin La traviataa niin paljon. Kyseessä vain on mielestäni yksi maailman parhaimpia teoksia - ja erinomainen ooppera ensikertalaiselle. Musiikki, juoni, vahva Violetta, romantiikka, intohimo - what's not to love, minä kysyn. Suosikkiproduktioni on Salzburg 2005. 

Verdin Aida (1871)

Kairossa kantaesitetty Aida lienee yksi maailmamme merkittävimmistä oopperoista, eikä tietenkään suotta. Ooppera sopii ensikertalaiselle mainiosti - musiikki on upeaa ja useimmat produktiot mielenkiintoista katsottavaa. 

Puccinin La bohème (1896)

La bohème on mainio ooppera ensikertalaiselle. Ooppera täynnä suuria tunteita, nuoruuden rakkautta (hulluutta), traaginen loppu ja tuttua musiikkia. 

Puccinin Tosca (1900)

Puccinin oopperoista suosikkini on kuitenkin vahvempi (ja omasta mielestä mielenkiintoisempi) Tosca. Myös romanttinen ja koskettava ooppera. 

Ja sitten on tietysti Turandot, joka myös sopii ensimmäiseksi oopperaksi ja joka on hyvä jossakin vaiheessa elämää nähdä. Muuta positiivista minulla ei oikeastaan ko. oopperasta ole sanottavanani. 

Venäläistä romantiikkaa

Musorgskin Boris Godunov (1872)

Mikäli teille tulee tilaisuus nähdä Boris Godunov, rientäkää oopperaan. Jykevä, vapisuttava, ehyt kokonaisuus. Kruunajaiskohtaus on mielestäni taianomainen. Toinen lempioopperani, joka mielestäni sopii ihan hyvin myös aloittelijalle. 

Tšaikovskin Jevgeni Onegin (1879)

Romanttinen ja koskettava Jevgeni Onegin on viehättävä sekoitus herkkiä aarioita ja viihdyttäviä joukkokohtauksia. Ja ne valssit! Oi oi! 

Tšaikovskin Patarouva (1890)

Patarouva tarjoaa myös mitä mainioimman johdatuksen oopperataiteeseen. Musiikillisesti ooppera on Jevgeni Oneginia kunnianhimoisempaa ja täyteläisempää. 

Šostakovitšin Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth (1934)

Stalinin kovasti inhoama Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth hurmasi minut täysin tänä vuonna. Aloittelijalle ooppera voi olla vähän, no, outo ja kiivas, riippuen tietysti musiikkimausta ja kosketuksesta moderniin musiikkiin. Mutta kokeilunhaluiselle aloittelijalle oopperaa ei voi kuin suositella. Ja tietysti kaikille oopperafanaatikoille. 

Saksalaisia vaihtoehtoja

Mozartin Così fan tutte (1790)

Juonellisesti kevyt ja yksinkertainen Così fan tutte (niin tekevät kaikki naiset) on viihdyttävä ooppera. Musiikillisesti taattua Mozartia - ei voitte lukea rivien välistä...

Mozartin Die Zauberflöte (1791)

Rakastettu Taikahuilu taitaa olla monen ensiooppera - niin se oli myös minun 22 vuotta sitten. Jos "perinteistä" oopperaa mielii, mielestäni joku italialainen klassikko voisi olla parempi monelle meistä. Taikahuilussa kun on rasittavan paljon puheosuuksia. Mutta silti, ei huono valinta ensimmäiseksi oopperaksi. Tai olla myös Gossip Girlin Danin ensimmäinen ooppera?  

Wagnerin Tannhäuser (1845)

Tannhäuserin alkusoitto on mielestäni yksi maailman kauneimpia, kuten myös koko ooppera. Ei ole olemassa mitään Wagnerin kaltaista tässä maailmassa. 

Wagnerin Lohengrin (1850)

Toinen uskomattoman kaunis ooppera on Lohengrin. Kuten myös Tannhäuser, erinomaisia oopperoita ensikertalaiselle. 

Straussin Elektra (1909)

Viimeisenä Straussin huumaava ja energinen Elektra. Ei kenties se tyypillisin "ensimmäinen ooppera", mutta intohimoinen ja mielenkiintoinen - väkevä teos. 

Mitkä olivat teidän ensimmäiset oopperanne? Mitä aiotte mennä katsomaan seuraavaksi? Mitä haluaisitte mennä katsomaan?

Ladataan...
journey

Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa oopperasta, rakkaasta harrastuksestani, maailman parhaasta taidemuodosta (sanon tämän puoliksi vitsaillen taidehistorioitsijana ja museologina - kenties ooppera on itselleni niin erityinen taidemuoto, koska en työskentele sen parissa.), joka on vain yksinkertaisesti hyvää hupia ja sydäntä värisyttäviä tunteita. 

Miksi mennä oopperaan?

On lukuisia syitä mennä oopperaan (tai olla menemättä, kuten eräs oopperaa inhoava ystäväni tässä nyt lakonisesti toteaisi), jotka voitaisiin eritellä esimerkiksi kulttuurillishistoriallisiin, henkilökohtaisiin ja sosiologisiin syihin, mutta listaan tässä nyt itselleni merkittävimmät syyt. Ensiksi, musiikki - ah se musiikki. Voi ihastella seka orkesterin taituruutta sekä solisteja ja kuoroa. Ooppera on myös verrattain monipuolista. Voi keskittyä edellä mainittuun musiikkiin, tai juoneen, lavastukseen ja valaistukseen, pukuihin tai mahdollisiin tanssikoreografioihin. Orkesteria johtaa yleensä charmantti tai ainakin mielenkiintoinen kapellimestari (omasta mielestäni kaikki maestro di cappellat ovat vähintäänkin mielenkiintoisia - osa myös todella komeita - joskin valitettavasti valtaosa miehiä), jonka työtä on mielenkiintoista seurata. Ah, ja sitten ovat tunteet. Tunteista ja niiden ilmaisusta ovat suuret oopperat tehty. Ooppera voi myös auttaa katsojaa käsittelemään tunteitaan. Itse istuin Metissä sydänsuruissani, kun taas Pietarissa ooppera auttoi yksinäisyyteen. Ja sitten, viimeiseksi, parhaimmillaan oopperaesitys nostaa meidät arjen yläpuolelle. Joskus vastaan voi tulla esitys, joka koskettaa sielua. Silloin tuntee vain valtavaa kiitollisuutta, että on olemassa ja voi kuulla ja nähdä jotakin näin lumoavaa ja mykistävää. Itselleni tällaisia esityksiä ovat olleet Shostakovichin Lady Macbeth of Mtsensk Mariinskissa, Musorgskin Boris Godunov Savonlinnan Oopperajuhlilla ja lukuisat La Traviatan esitykset. (Minulla on jättimäinen soft spot ko. oopperalle ja kyynelehdin vuolaasti joka kerta). 

Missä mennä oopperaan?

Oopperaan voi mennä Helsingissä, kuten myös lukuisissa kaupungeissa ympäri maailmaa. Vaikuttava ensikosketus oopperaan voi tulla esimerkiksi Milanon La Scalassa, Lontoon Royal Opera Housessa, Metropolitan Operassa New Yorkissa, Wiener Staatsoperissa, Opéra national de Parisissa tai Venäjän Mariinskissa tai Bolshoissa. 

Toinen vaihtoehto on mennä oopperafestareille. Suomessa meillä on Savonlinnan Oopperajuhlat, maailmalla esimerkiksi Glyndebourne, Salzburg Festival ja Münchenin oopperafestivaalit. 

Kuinka aloittaa oopperaharrastus?

Jaan tämän kysymyksen kahteen osaan. Ensiksi, mitä mennä katsomaan, ja toisekseen, kuinka "olla" oopperassa, eli esimerkiksi mihin asioihin voi kiinnittää huomiota tai seurata. 

Mielestäni oikeastaan melkein mikä tahansa ooppera sopii hyvin ensikertalaiselle. Kenties jotkut varhaisoopperateokset tai barokkioopperat ovat hankalampia tai ei-niin-mukaansatempaavia. Tosin esimerkiksi Glyndebourne esitti Cavallin Hipermestran (1658) ja produktio vaikutta aika mielenkiintoiselta ja ehdottomasti ajatuksia herättävältä - eli poikkeuksiakin tähän sääntöön varmasti löytyy. 

Mainioita oopperoita ensikertaiselle ovat  Bizet'n Carmen, Verdin Traviata, Aida ja Macbeth; Puccinin La Bohème, Tosca ja Turandot, Dvorákin Rusalka, Tšaikovskin Jevgeni Onegin. Mielestäni myös Wagnerin tuotanto, erityisesti Nibelungin sormuksen tetralogia on erinomainen tapa aloittaa oopperaharrastus. Ja sitten on tietysti Mozart. Kenties aikamonen, itseni mukaan lukien, ensikosketus oopperaan on ollut Taikahuilu. En välttämättä itse valitsisi ko. teosta varttuneemmalle ihmiselle ensiteokseksi, mutta Mozartin Idomeneo, Così fan Tutte ja Figaron häät ovat mainioita. 

Näissä kaikissa listaamissani oopperoissa on joko tuttuja melodioita ja aarioita, mahtipontinen, sielua värisyttävä voima tai voimakas tunteiden palo. Tai kaikkea kolmea. 

Ei ole yhtä "oikeaa" tapaa seurata oopperaesitystä. Voi keskittyä musiikkiin ja esityssuorituksiin, voi pohtia tarinaa ja sen merkitystä ja sanomaa nykyajan kuulijalle, voi keskittyä produktion analysointiin, erityisesti jos kyseessä on modernisaatio tai uudelleen tulkinta, voi katsella lavastusta, puvustusta ja valaistusta...vaihtoehtoja on runsaasti. Tai sitten voi vaan olla ja kuunnella. Tunnustella omia tunteitaan, mutta pyrkiä olemaan ajattelematta liikaa. 

+ Miten pukeutua oopperaan?

Ei ole olemassa mitään universaalia oopperapukeutumiskoodia. Glyndebournessa näkyy iltapukuja ja smokkeja, mutta myös rennommpia asuja, kuten cocktailpukuja, Metissä bongasin yleensä vähintään yhden smokkiin pukeutuneen miehen, mutta myös farkkuihin sonnustautuneita turisteja. Sama pätee oikeastaan myös muihin oopperataloihin, esimerkiksi Mariinskiin. Arki-iltoina ihmiset menevät oopperaan usein suoraan töistä, joten asu on sen mukainen. Itsekin usein New Yorkissa ja Pietarissa ollessani porhalsin esitykseen suoraan töistä, asuni usein aika smart casual, joko mekko, hame tai suorat housut. Savonlinnan Oopperajuhlilla sen sijaan pukeudun hyvinkin juhlavasti (ehdoton suosikkiasuni on Muotikuun pitkä tyllihame!), mutta suuri osa yleisöstä pukeutuu aika rennosti. Viime vuosina olen huomannut erityisesti shortsitrendin miesten keskuudessa. Toivottavasti kyseessä on vain ohimenevä muotioikku. 

Savonlinnassa tärkeintä on kuitenkin pukeutua sään mukaan. Kylminä kesinä linnassa voi olla todella kylmä, joten viltit ovat tarpeen. Monet välttävät korkekenkiä mukulakivien ja epätasaisten kulkuväylien takia, mutta mielestäni korkkareilla pärjää kyllä ihan hyvin. Tämä on silti huomionarvoinen asia, erityisesti jos suunnittelee piikkikorkoisten kenkien laittamista.

Opera. Nothing else matters.