Ladataan...
journey

1. Roomaan suuntaavan kannattaa nähdä paljon muutakin kuin historiallinen keskusta. Colosseum, Fontana di Trevi, Piazza Navona, Campo dei Fiori ja Pantheon ovat kaikki kivoja nähtävyyksiä, mutta Rooman todellinen taika on keskustan ulkopuolella. 

2. Aitoja roomalaisia naapurustoja ovat Testaccio ja Pigneto. Ensimmäinen on erinomainen naapurusto, jos haluaa syödä todella hyvin. Pigneto puolestaan on hip & cool, mutta orgaanisella ja miellyttävällä tavalla. 

3. San Lorenzo on nuorekas naapurusto - oivallinen biletykseen. Prati on rauhallinen arvonaapurusto, eräänlainen roomalainen Eira. Tyylikkäitä putiikkeja, hillittyjä ravintoloita. Monti taas on täydellinen vintageostoksille ja trendirafloille. 

4. Kaupunki on täynnä ihania (ja toisaalta myös kammottavia) hotelleja. Hotel De Russien iltapäivätee on loistava (ja puutarha! Mon dieu!), Hotel Lord Byron nautinnollinen pikkuhelmi ja Rome Cavalierin näköaloja on hankala peitota. 

5. Metroverkko ei hirveästi palvele tavan turistia, joten kannattaa suosiolla kävellä - puitteet ovat ensiluokkaiset. 

6. Rooman museotarjonta on erinomainen. Modernia ja nykytaidetta tarjoilevat Galleria d'Arte ModernaMAXXI ja  MACRO

7. Galleria BorgheseMusei Capitolini ja Musei Vaticani taas vanhempaa taidetta. 

8. Rooma on barokin kaupunki ja tämä näkyy ennen kaikkea kirkkoarkkitehtuurissa. Suosittelen Santa Maria Sopra Minerva -kirkkoa, koska se on Rooman ainoa goottilainen katedraali. Ja apua miten upea!!! Muita mielenkiintoisia ovat esimerkiksi Santa Maria del PopoloSanta Maria in Trastevere ja Santa Maria Maggiore. Ja tietysti Pietarinkirkko Vatikaanissa. 

9. Cimitero Acattolico eli ei-katolisten hautamaa on yksi suosikkinähtävyyksistäni. Pysäyttävä ja kertakaikkisen kaunis pikkuhautausmaa sijaitsee keskustan ulkopuolella, mutta on matkan arvoinen. 

10. Yksi Rooman parhaista näköaloista on Castel Sant'Angelossa eli Hadrianuksen mausoleumissa (osa Tosca-oopperasta muuten tapahtuu ko. linnoituksessa). 

11. Roomalaisia instituutioita ovat San Calisto Trasteveressa (ei pidä antaa turistien ja vaihto-oppilaiden hämätä, paikka on todella rakastettu roomalaisten keskuudessa) Bar Necci ja Freni e Frizioni

12. Gelatolle mielestäni paras paikka on torinolainen Grom (useita lokaatioita ympäri kaupunkia).

13. Rooman parhaita ravintoloita ovat Open ColonnaDa AugustoFlavio al Velavevodetto ja Osteria Bonelli

14. Ginger on hyvä vihermehuille, salaateille ja erikoisruokavalioille. 

15. Jos bileet kiinnostavat Vicious Club ja Lanificio 159 ovat hyviä vaihtoehtoja. 

16. Mielestäni Rooman ihanin cocktailbaari on Salotto 42. Paikka on todella chic ja cocktailit erinomaisia. Sijainti Hadrianin temppelin juurella pikkuruisella piazzalla on sympaattinen myös. 

17. Terrazza San Pancrazio Gianicolon juurella on ihastuttava baari/ravintola myös. Drinkit eivät ole Salotton vertaisia, mutta tunnelma on erinomainen.

18. Jerry Thomas Speakeasy lienee Rooman paras baari mikäli ajatellaan pelkästään cocktailien tasoa. Sisäänpääsy on kuitenkin todella monimutkaista. 

19. Magick Bar Tevere-joen rannalla on viihtyisä ja musiikki on yleensä todella hyvää. 

20. Rooman paras paikka kuitenkin, minun mielestäni, on Gianicolo-kukkula auringonlaskun aikaan. Ai ai, en ole ollenkaan varma, onko mikään muu sen veroinen. 

Ladataan...
journey

Roomalainen keittiö, la cucina romana, ei ole tunnettu hienostuneisuudestaan tai eleganttiudestaan, mutta cucina povera tarjoaa kiistämättömän naukkaita pastoja, joissa toistuvat keittiön peruspilarit, eli guanciale, sian poskesta valmistettu liha, ja pecorino-juusto. Artisokkien (alla romana ja alla giudia), papuruokien ja vuohen ja lampaan lihan lisäksi roomalaisen keittiön peruspilareita ovatkin neljä erinomaista pastaa. 

Spaghetti alla carbonara

Aloitetaan itselleni rakkaimmasta, eli spaghetti alla carbonarasta, johon tulee guancialea (tai vaihtoehtoisesti pancettaa, vaikka varmasti moni roomalainen nipistäisi nenäänsä tälle vaihtoehdolle), kananmunaa, pecorino-juustoa ja suolaa ja pippuria. Milanolainen ystäväni valmisti carbonaraa minulle usein Alankomaissa asuessamme, joten olin jo aika tuttu tyylipuhtaan carbonaran kanssa ennen muuttoani Roomaan.

Suosikkimuistoni carbonaraan liittyen on eräs roomalainen ja minä hänen keittiössään puolialasti nauttimassa carbonaraa aamuyöllä. Toisen kerran taas eräs toinen roomalainen, ystäväni Luca, halusi välttämättä opettaa minulle carbonaran saloja noin kello kolme yöllä erään viini-illan jälkeen. Kiitos ensiluokkaistan opettajieni, olen melko varma, että valmistamani spaghetti alla carbonara on hyvää ja roomalaisittain oikeaoppista. 

Ja sitten vielä tärkein huomautus: Carbonaraan ei kuulu valkosipuli tai kerma. Tiedän, että "eurooppalaiseen" ja "amerikkalaiseen" variaatioon laitetaan vaikka mitä, mutta minua sellaiset kokeilut eivät kiinnosta. Pastan suhteen olen ehdoton puritanisti. Toinen tärkeä seikka on tietysti keittää pasta al dente - vastukseksi hampaille. 

Spaghetti cacio e pepe

Toinen perin roomalainen pasta on superyksinkertainen ja ah-niin-herkullinen cacio e pepe, joka valmistuu pecorino-juustosta ja mustapippurista. Pastan kermainen kastike syntyy, kun edellämainitut sekoitetaan tilkkaan pastan keitinlientä sekä tietysti kuumaan pastaan. Pasta nautitaan SUBITO, eli heti. 

 

 

Cacio e pepe oli sisilialaisen kämppikseni bravuuriannos, jota minäkin opin valmistamaan hän valvovan silmänsä alla. Roomalaisista pastoista ehdottomasti eniten kokkaamani, koska siihen ei tule lihaa. 

Bucatini all'amatriciana

Amatriciana-kastikke syntyy guancialesta, tomaattikastikkeesta, pecorinosta ja ripauksesta chiliä eli peperoncinoa. Annos tarjoillaan perinteisesti bucatini-pastan kanssa, mutta spaghetti käy myös. 

Nautimme tätä usein asuntomme katolla, josta oli huikea näkymä Prati-naapuruston yli Pietarinkirkolle. Ei ollut hullumpi miljöö, eikä ole ollenkaan hassumpi pasta. 

Pasta alla gricia

Pasta alla gricia on "valkoinen" versio edellämainitusta amatricianasta, eli siihen ei tule tomaattikastiketta vaan pelkästään guancialea ja pecorinoa. Annos tarjoillaan perinteisesti rigatoni-pastan kanssa, mutta spaghetti käy mainiosti myös. 

Oma nöyrä mielipiteeni on, että Da Augusto Trasteveressa tarjoileen Rooman parhainta pasta alla griciaa. Voi niitä kaikkia ihania kertoja, jolloin nautin lohturuokaani ja toivuin edellämainitun Carbonara-roomalaisen aiheuttamista sydämentykytyksistä.

Se onkin hyvän pasta-annoksen kaunes, sopii niin tilanteeseen kuin tilanteeseen. Rakkaus, suru, ilo, lohdutus, juhlistus...

--

Miranda Kerr for Harper's Bazaar

Ladataan...
journey

Vuonna 2015 asuin Roomassa kuusi kuukautta. 

Vasta matkustettuani takaisin Italiaan tänä vuonna ymmärsin, kuinka erilaista elämäni oli Roomassa verrattuna muihin asuinpaikkoihini. Yksi täydellinen (vai kenties täydellisen italialainen?) viikko Milanossa rakkaan ystäväni luona sai minut muistelemaan noita kuutta kaunista kuukautta.

Ensiksikin, elo Roomassa oli paljon onnellisempaa aikaa verrattuna aikaisempaan arkeeni Alankomaissa. 

Muistoissani nuo Roomassa vietetyt kuukaudet ovat verrattavissa elämäni rakkaimpiin kesälomiin ja muihin erityislaatuisiin muistoihin, kuten ensimmäisiin ihastuksiin ja salassa vaihdettuihin suudelmiin.

Toisekseen, Rooma kun vain on niin ainutlaatuinen. Näin tietysti ajattelevat kaikki omista rakkaistaan, oli kyse sitten mistä tahansa lempiasioistamme; ihmisistä, neuleista, kaupungeista. 

Mikä sitten teki elämästä niin onnellista* Roomassa?

Kyse on, luonnollisesti, monien tekijöiden summasta. 

Olin rennompi itseäni kohtaan. En stressannut yliopistosta tai itsestäni läheskään niin paljon kuin aikaisemmin. En suunnitellut joka ikistä viikoittaista tuntiani, vaan menin mieleni mukaan yliopistolle, ravintoloihin, ulos, puistoihin, museoihin, ystävien luokse, Napoliin. Minne ikinä. 

Aina oli aikaa mennä viinilasilliselle tai parille. Tai teknobileisiin. Tai syömään hyvin ja pitkän kaavan mukaan. Ja niin, ruoka oli erinomaista, sekä pikkukeittiössäni että sen ulkopuolella.

 

Auringonlaskut olivat upeita. Ja niiden katsomiseen oli aina aikaa.

Mutta ei elämä pelkkää auringonlaskujen katselua tosin ollut. Tein kursseja paikalliseen yliopistoon ja yritin kuumeisesti miettiä, mitä tekisin loppuelämälläni. Niin, koska yliopiston viimeisenä vuotena valmistumisen jälkeinen aika tuntuu koko loppuelämältä.

Testacciossa istuskellessani tein itselleni monta B-suunnitelmaa. Ole duunissa WFP:llä, näe maailmaa ja muuta sitten takaisin Roomaan, äläkä lähde enää koskaan poisPerusta rento luomuruokaravintola Roomaan Lorezon kanssa ja hanki kakkosasunto Sisiliasta. Hae kauppikseen ja mene Guccille, pysy ikuisesti Roomassa. 

Todellisuudessa minulla ei ollut mitään käsitystä, mitä halusin tehdä valmistuttuani. Toivon vain, että pystyisin säilyttämään Roomassa opitun rennon otteen elämään ja että voisin jäädä Roomaan. Lievästä kriiseilystä huolimatta olin onneni kukkoloilla ja miltei joka aamu todella onnellinen herätessäni pratilaisessa pikkuasunnossamme.

Istuin lempiprofessoni luennoilla säntillisesti ja viittasin ahkeraan, koska minulla oli yksinkertaisesti niin paljon sanottavaa ja kommentoitavaa. Erään toisen professorin luennot skippasin tuntematta sen huonompaa omatuntoa (tästä kehityksesta olen suunnattoman ylpeä. Ennen nimittäin olin niin tunnollinen, etten jättänyt menemattä luennolle kuin force majeur -tilanteissa, esimerkiksi 39-asteen kuumeessa.) No, Roomassa opin, että force majeur -tilanteita voivat olla lempigallerian avajaiset tai aurinkoinen iltapäivä Villa Borghesessa.

 

Rooma antoi loistavat puitteen huolettomuuteen. Opin italialaisilta hetkessä elämisen taidon ja luottoni elämään vahvistui. Che sera, sera. Ja sen oppiminen, tai pikemminkin uudelleen löytäminen oli parasta noissa kuudessa kuukaudessa.

--

*Kuten elämässä yleensä, myös Roomassa oli vähemmän onnellisia päiviä, mutta ne ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Tai kenties muistini on vain pyyhkinyt kaikki vähemmän onnelliset päivät pois. Ja tietysti - kyllähän me myös raivosimme Roomassa. Opin tuntemaan kollektiivista ärsytystä paikallista byrokratiaa ja julkista liikennettä kohtaan. Ja pitämään puoleni lähikaupassa ja aamukaffejonossa. Erinomaisia elämänoppeja myös. Ja loppujen lopuksi kaikkialla ja kaikilla oli pilkettä silmäkulmassa.

Ladataan...
journey

Rooma, kuten varmaankin suurin osa maailman kaupungeista, on parhaimmillaan auringonlaskun aikaan. 

Kauniita paikkoja auringolaskun ihailuun on yllin kyllin, onhan Roomassa sentään lukuisia kukkuloita. 

Gianicolo on suosikkini. Sieltä näkee koko Rooman. Sekä Pietarinkirkon suuntaan, että itään, Montin ja San Giovannin naapurustoihin.

Auringon laskettua on helppo mennä (eli kirjaimellisesti laskeutua alas kukkulalta) Trasteveren kaupunginosaan illalliselle.

Vaikkei Trastevere autenttisinta Roomaa ehkä olekaan (toki onhan siellä myös niitä todella roomalaisia katuja), on siellä mukava kuljeskella, istahtaa viinilasilliselle ja myös ruokailla. Valinnanvaraa nimittäin riittää.

Omat suosikkini ovat Da Augusto (Piazza de Renzi 15) ja Casetta di Trastevere (Piazza de Renzi 31).

Kyllä vain, hauskasti kaksi lempipaikkaani ovat vierekkäin. 

Tarina lienee se perinteinen. Da Augusto on ihana, perin roomalainen trattoria, mutta myös todella suosittu. Ja koska pöytävarauksia ei oteta vastaan, pöydän saaminen ilman sen suurempaa jonotusta on aina vähän arpapeliä. Niinpä kerran todella nälkäisenä en jaksanut odottaa, vaan päätin kokeilla naapurissa sijaitsevaa raflaa. 

Casetta di Trastevere osoittautui oikein kivaksi, tosin erityyppiseksi kuin Da Augusto. Casetta di Trasteveren menu ei ole yhtä kuratoitu kuin Da Auguston (lue: tarjolla on paljon kaikenlaisia 'perus'vaihtoehtoja). Erittäin oivallisia pizzoja ja pastoja, sekä taivaallinen jälkiruokalista. 

Illallisen jälkeiselle drinkille kannattaa mennä San Calistoon (Piazza di San Calisto 4), roomalaiseen institutioon. Se ei todellakaan ole chic vaan vähän nuhjuinen mutta sitäkin elämänmakuisempi. 

--

When in Rome...

Go to Gianicolo and eat well. 

Ladataan...
journey

Vinkki Roomaan suuntaaville:

Santa Marinella, viehättävä pikkuranta junamatkan päässä Rooman keskustasta. 

Santa Marinella ei ole Italian kaunein ranta, mutta ihan söpö se on. Ei siellä viikkoa jaksaisi viettää, mutta oikein mukava pariksi päiväksi, varsinkin jos rantakaipuuta kesken Rooma -loman on. 

Ennen kaikkea rannalle on helppo matkustaa, matkaa on keskusta noin tunti, riippuen miltä asemalta junan kyytiin hyppää. Vaihtoehtoina ovat Roma Termini, Ostiense, Trastevere tai San Pietro.

Santa Marinellan juna-asemalta taas on noin viiden minuutin matka rannalle. Erinomaisen kätevää siis.

En koskaan illallistanut Santa Marinellassa, joten ravintoloita en osaa neuvoa. Oma reseptini täydelliseen rantapäivään oli aikainen aamujuna Santa Marinellaan, uintia ja lukemista, ja sitten iltapäivällä takaisin Roomaan ja suihkun kautta illalliselle omaan lempiraflaan.

-- 

Beach days in Santa Marinella, late night dinners in Rome. What a life it was. 

Pages