Ladataan...
journey

Turkkilainen Fahrelnissa Zeid oli poikkeuksellinen taiteilija, joka eli poikkeuksellisen elämän. Zeid tunnetaan parhaiten suurista töistään, joissa näkyy islamilaisen ja byzanttilaisen taiteen vuoropuhelu abstraktion kanssa. Zeid syntyi Turkissa vuonna 1901 ja oli yksi ensimmäisistä naisista, jotka opiskelivat taidekoulussa Istanbulissa. Taiteilija eli elämänsä Idän ja Lännen välissä; Bagdadissa, Pariisissa, Lontoossa, Istanbulissa. 

Zeid avioitui Hashemites-sukuun kuuluvan prinssi Zeid Al-Husseinin kanssa vuonna 1934. Pari asui hetken Berliinissä ennen muuttoa Bagdadiin. Vuonna 1945 he muuttivat Lontooseen. Vuodesta 1950 Zeidilla oli studio myös Pariisissa, joten hän matkusti kaupunkien välillä usein. Vuosisadan puolivälissä Zeid keskittyi lähinnä abstraktioon ja kehitti kaleidoskooppimaisen, miltei kolmiulotteisen kielensä, joka sai usein arkkitehtuurimaisia piirteitä. 

Uransa loppupuolella Zeid keskittyi figuratiiviseen maalaukseen, erityisesti muoto- ja omakuviin, jotka kuvastavat hänen kosmopoliittista elämäänsä. 

Zeidin abstraktityöt ovat huumaavia, niin eläviä ja dynaamisia. Hän on suurenmoinen taiteilija, joka valitettavasti unohdettiin useaksi vuosikymmeneksi. Tate Modernin vuonna 2017 järjestämä laaja retrospektiivi teki hänestä uudelleen relevantin. 

Someone from the Past, 1980

Untitled, c.1950s

Resolved Problems, 1948

Ladataan...
journey

Alexei Jawlensky (1864-1941) oli venäläinen ekspressionisti, joka tunnetaan parhaiten muotokuvistaan ja myöhempien abstraktiteostensa mystisyydestä. Vuonna 1889 Jawlensky muutti Pietariin opiskelemaan Repinin alaisuuteen, mutta jo vuonna 1896 Jawlensky hylkäsi realismin ja muutti Müncheniin, jossa hän tutustui Wassily Kandinskyyn. Jawlensky ja Kandinsky opiskelivat Anton Ažbèn johdolla Saksassa. Jawlensky matkusti usein Ranskaan ja vaikuttui erityisesti Cézannen, Gauguinin, Matissen ja van Goghin töistä. 

Keväällä 2017 New Yorkin Neue Galerie järjesti oivallisen retrospektiivin Jawlenskysta. En ollut aikaisemmin kiinnittänyt sen suurempaa huomiota Jawlenskyyn, mutta näyttely suorastaan mykisti minut. Näyttelyssä oli teoksia vuodesta 1900 vuoteen 1937. Erityisen puhuttelevia ovat mielestäni Jawlenskyn viimeiset työt, Meditation- ja Still-Life -sarjat. 

Jawlensky muutti Saksasta Sveitsiin ensimmäisen maailmansodan sytyttyä. Pikkuriikkisessä studiossaan Jawlensky loi ensimmäiset Variations-työnsä, hän maalasi samaa ikkunasta avautuvaa maisemaa lukuisia kertoja. Jawlenskyn oeuvrea hallitseekin toisto, joka oli Jawlenskylle meditatiivista. 

Sairastuttuaan nivelrikkoon Jawlensky joutui opettelemaan uuden maalaustyylin; molemmat kädet ojennettuna ja pensseli käsien välissä puristettuna. Näinä vuosina syntyivät Jawlenskyn viimeiset työt, ml. Meditations-sarja, joka on mielestäni yksi taidehistorian koskettavimpia. 

Woman's Head (1911)

Oberstdorf - Mountains (1912)

Byzantine Woman (Bright Lips) (1913)

Murnau (ca. 1910)

Ladataan...
journey

Näyttelykevät 2019 on mielenkiintoinen. Voi kunpa voisi vain käydä museoissa ja pohdiskella...

Helsingissä

Ellen Thesleff, HAM

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta Thesleffin syntymästä. HAM juhlistaa taiteilijaa soolonäyttelyllä, jonka kuratoi taide- ja kulttuurihistorioitsija Hanna-Reetta Schreck, ja se pohjaa hänen vuonna 2017 ilmestyneeseen Thesleff-elämänkertaansa Minä maalaan kuin jumala (Teos). Tätä näyttelyä odotan kuin kuuta nousevaa, olisipa jo huhtikuu! Näyttely on avoinna 26.4.2019-26.1.2020. 

René Magritte - ElämänviivaAmos Rex

Mars torille! Belgialainen surrealisti saapuu ensimmäistä kertaa Suomeen. Näyttelyssä on teoksia taiteilijan eri aikakausilta, ja pääsemmekin seuraamaan Magritten uran kehitystä. Nyt tietysti kuumeisesti mietin, että mitä siellä oikein on! Magritte on itselleni tärkeä taiteilija, sillä aikoinaan ollessani IB-lukiolainen kirjoitin Theory of Knowledge -esseeni taiteesta ja keskityin lähinnä Magritteen. Että siitä se sitten lähti. 

Paul OsipowTaidehalli

Taidehallissa on nyt meneillään laaja Osipowin retrospektiivi. Töitä on 60-luvulta tähän päivään. Odotettavissa on erinomainen läpileikkaus taiteilijaan vaikuttavaan uraan - herra Osipow on työskennellyt jo yli 60 vuotta. 

Karoliina HellbergDidrichsenin taidemuseo

Didrichsenin taidemuseon Pro Arte -tunnustus myönnettiin kuvataiteilija Karoliina Hellbergille. Taiteilijaa juhlistetaan yksityisnäyttelyllä, joka avautui hiljattain. Odotan Hellbergin hehkuvia värejä ja ensiluokkaista tarinankerrontaa.

Sigrid Schauman - Taide tunteiden kuvanaVilla Gyllenberg

Villa Gyllenbergin näyttely käsittelee Sigrid Schaumanin taidekehitystä taiteilijan töiden ja taidearvosteluiden kautta. Schauman oli epätavallinen kuvataiteilija, sillä hän toimi lähes neljänkymmenen vuoden ajan myös taidekriitikkona suomenruotsalaisissa päivälehdissä. Minua näyttelyssä kiinnostaa ennen kaikkea toteutus. Kulma ainakin on todella kiinnostava ja näyttelyteknisesti ja kerronnallisesti haastava. Näyttely avautuu 20.3. 

Maailmalla

Picasso - Blue and Rose Periods, Fondation Beyeler 

Vuoden 2019 kulttuuritapahtuma lienee tämä sveitsiläisen yksityisen museon järjestämä Picasso-blockbuster, jota lukuisat taidelehdet ovat kuvanneet jo once-in-a-generation -näyttelyksi ja hurjimmaksi blockbusteriksi ikinä. No, näyttely avautuu tämän kuun kolmas päivä, joten tulevat viikot näyttävät, miten näyttelyyn suhtaudutaan. Lähtökohtaisesti en jaksa innostua enää kovinkaan paljon Picasso-näyttelyistä, koska niitä on niin runsaasti. Tate Modernin Picasso 1932 oli omasta mielestäni ehein Picasso-näyttely naismuistiin. Beyelerin lähtökohta on toki kiinnostava; nuori Picasso, 1901-1906. Sininen ja ruusunpunainen kausi olivat toki todella merkittäviä taiteilijan oeuvrelle ja kubismin synnylle, joten on mielenkiintoista nähdä näille aikakausille omistettu laaja näyttely. 

Pariisin Musée d'Orsayssa nähtiin näyttelyn ensimmäinen versio syksyllä 2018, mutta Beyelerin näyttely on kuulemma muunnos tästä - emme vielä tiedä, että miten aivan tarkasti. Lehdistö on myös spekuloinut näyttelyn todellista "arvoa" ja syitä - onko houkuttimena tehdä Picasson aikaisimmista töistä rahallisesti arvokkaampia, eli nostattaa niiden mahdollisia huutokauppahintoja tällaisen suuren blockbusterin kautta. Mene ja tiedä. 

All the RembrandtsRijksmuseum

Rembrandtin kuolemasta tulee tänä vuonna 350 vuotta ja Alankomaiden kansallismuseo Rijksmuseum juhlistaa tätä näyttelyllä, jonne se kokoaa kaikki kokoelmansa Rembrandtit, eli 22 maalausta, 60 piirrustusta ja yli 300 vedosta. Tämä on tietysti toinen suurenmoinen blockbuster. Pisteet Rijksmuseumille, että se keskittyy omaan kokoelmaansa - museoiden kokoelmissa on niin paljon töitä, jotka eivät näe päivänvaloa vuosikymmeniin tai jopa satoihin, eli tämä on kyllä kulttuuriteko par excellence. 

Joan Miró: Birth of the WorldMoMA

MoMA:n pääkevätnäyttely keskittyy Mirón Birth of the World -teokseen. Näyttely pyrkii sijoittamaan taiteilijan rakastetun mestariteoksen Mirón kokonaistuotantoon. Näyttelyn on kuratoinut MoMA:n rakastettu (ja maailman ystävillisin, sympaattisin ja ihanin) kuraattori Anne Umland. 

Implicit Tensions: Mapplethorpe NowSolomon R. Guggenheim

Nykin Guggis järjestää laajan Mapplethorpen näyttelyn - tänä vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta taiteilijan kuolemasta. Näyttely on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen keskittyy Guggenheimin Mapplethorpe-kokoelmaan ja toinen esittää nykytaiteilijoita, joissa Mapplethorpen vaikutus näkyy. Nähtävillä on Rotimi Fani-Kayoden, Lyle Ashton Harriksen, Glenn Ligonin, Catherine Opien ja Paul Mpagi Sepuyan töitä. 

Lucio Fontana: On the ThresholdMet

Oi oi oi, mikä ihana näyttely on tällä hetkellä menossa Metissä. Fontana kuuluu lempitaiteilijoihini, joten what's not to love. Metin näyttely on merkittävin Fontana-retrospekti Jenkeissä viimeiseen neljäänkymmeneen vuoteen. 

Entäs te? Mitä odotatte? Minne olisitte valmiita jonottamaan koko päivän ;)?

Ladataan...
journey

Ranskalais-amerikkalainen Louise Bourgeois on yksi merkittävimmistä 1900-luvun taiteilijoista. Bourgeois oli aktiivinen 30-luvulta vuoteen 2010. Hänet tuntetaan parhaiten suurikokoisista installaatioistaan ja veistoksista (esimerkiksi Maman-jättihämäkki. Yksi veistoksista on muuten Dohassa), mutta Bourgeoisin kokonaistuotanto on paljon laajempi ja monipuolisempi - maalauksia, etsauksia, vedoksia, piirrustuksia...

Bourgeoisin koki taiteen tekemisen olevan vahvasti terapeuttinen, puhdistava kokemus. Art is a guarantee of sanity, hän totesi kuvatessaan suhteestaan taiteeseensa. Bourgeoisin lapsuuden traumat, erityisesti hylätyksi tulemisen pelko ovat hänen taiteensa keskiössä, mutta koska hänen työnsä ovat äärimmäisen monimutkaisia, ei niitä pitäisi ymmärtää pelkästään ko. perspektiivin kautta.  

Bourgeoisin ensimmäinen retrospektiivi järjestettiin MoMA:ssa 1982. Se oli myös MoMA:n ensimmäinen naistaiteilijan soolonäyttely. (Jep...I know.) Vuonna 2017 MoMA järjesti näyttelyn, joka keskittyi Bourgeoisin piirrustuksiin, joita ei ole tutkittu kovinkaan paljoa. 

Bourgeois koki hänen hämäkkinsä olevan kaikista menestyksekkäin subjekti, jonka hän on luonut. Hämäkkimotiivi dominoi hänen 90-luvun loppupuolen tuotantoaan, tosin se esiintyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1947. Hämäkki, joka on yhtäaikaa peto ja suojelija, kuvastaa äitiä, maman. Kehrääminen ja kutominen liittyvät Bourgeoisin äitiin, joka työskenteli perheen gobeliinibisneksessä ja joka kannusti Bourgeoisia liittymään yritykseen myös. 

Louise Bourgeois (1982) Robert Mapplethorpen silmin

Maman (1999)

Ladataan...
journey

Pariisi on erinomainen museokaupunki, koska siellä on niin paljon mielenkiintoisia ja erilaisia museoita. Kaupungissa on myös lukuisia viehättäviä ateljeemuseoita, eli museoita, jotka on perustettu taiteilijan työskentely- tai asuintilaan. Nämä intiimit museot tarjoavat usein harvinaisen mahdollisuuden kurkistaa taiteilijan elämään ja luomistilaan. 

Yksi suosikeistani on Musée Gustave Moreau, joka esittelee taiteilija Gustave Moreaun ateljeeta, asuintiloja ja tuotantoa. Itse nautin white cube -estetiikasta vain nykytaiteen kanssa, joten on aina nautinnollista nähdä taidetta ei-valkoisilla seinillä. Moreaun ateljee on taianomainen, kaksi satumaista kerrosta, myös asuintilat ovat todella mielenkiintoiset. 

14 Rue de la Rochefoucauld

Pages