Ladataan...
journey

Firenzessä ollessani minä ja ystäväni heräsimme yhtä aamuna samaan ajatukseen: tänään fiilistellään Under the Toscan Sun -leffaa. Valitettavasti kyseinen fiilistely ei pitänyt sisällään taloshoppausta (mitä me nyt katseltiin vähän yhden kiinteistövälittäjän mainoksia ikkunasta), vaan pikkuisen retken Firenzen lähistöllä (tai oikeastaan sylissä) sijaitsevaan Fiesole-kylään.

Fiesoleen on superkätevä mennä, sillä sinne pääsee bussilla Firenzestä. Hurahtaa sujahdimme sinne paikallisbussilla parikymmentä minuuttia ja kävelimme alas pikkuteitä pitkin ihaillen upeita villoja. Ja tietysti itse kylän keskustassa joimme caffèt.

Näky Firenzeen Fiesolesta oli uskomaton, tuntui aivan siltä kun koko maailma olisi tässä.

Ihastelun lomassa kuvittelimme, minkälaista elämä olisi Fiesolen kylässä pikkukukkulan huipulla. No, varmaan aika ihanaa. Pesisin pyykkiä, kävelisin ahkerasti ympäri kylää tervehtimässä naapureitani, lukisin illat puutarhassa tai olohuoneessa, kirjoittaisin kirjoja, maalaisin sunnuntaipäivät, pitäisi filosofia-aiheista kerhoa, leipoisin (vaikka enhän minä oikeasti edes leivo) ja kirjoittaisin pitkiä ja tarkkaavaisia kirjeitä ystävilleni ympäri maailmaa. 

Kenties totuus olisi kuitenkin toisenlainen ja päätyisin vain joka päivä ihailemaan kylästä avautuvaa kerrassaan suurenmoista maisemaa. En voi kylliksi ylistää maisemien kauneutta - ja minä olen vielä ulappaihminen, en koskaan voisi kuvitella valitsevani vuoret meren sijasta, mutta Fiesole-kävelylenkillä ajattelin, että no kenties tämän kelpuuttaisin. 

--

Let's all move to Tuscany. 

Ladataan...
journey

Firenze ei ole koskaan kuulunut italialaisiin suosikkikaupunkeihini. Ajattelin aina, että uhhuh, liikaa amerikkalaisia, Toscana on niin yliarvostettu ja juu, onhan se Firenze ihan kaunis, muttei se nyt niin kaunis ole, Etelä-Italia on vain niin enemmän mun juttu. 

No, tämä matka muutti käsitystäni, sillä Firenze suorastaan tyrmäsi minut kauneudellaan ja yleisellä fiiliksellään. Kenties Etelä-Italia on enemmän "juttuni", mutta voi pojat kuinka ihana Firenze olikaan. Heräsin aamukuudelta päästäkseni ihailemaan Duomoa ennen turistimassoja. Ja kyllä, Brunelleschin tuomiokirkko on maaginen, eikä sen ihmettelyyn yksi elämä riitä.

Vaikka vietin suurimman osan ajastani erään projektin parissa, ennätin piipahtaa parissa kivassa pikkumuseossa, sekä tietysti Uffizissa ja ihastella taianomaista toscanalaista aamu- ja iltavaloa. 

Firenzen salaisuus piilee siinä, että vaikka se on kuvankaunis ja sillä on rutkasti kujien ja mukulakivikatujen tuomaa pikkukaupunkiromantiikkaa, se on silti kansainvälinen ja dynaaminen kaupunki. Romanttisille pikkukujille on helppo eksyä, mutta tiensä löytää silti helposti moderneihin kahviloihin tai vaikka sushille, mikäli kärsii yliannostuksesta all things Italian.

Firenzeä ympäröivät kukkulat ja vuoret ovat myös kerrassaan valloittavia. Ja tietysti Duomon ihailu eri kukkuloilta ja eri kulmista...en usko voivani kyllästyä siihenkään ikinä.

Mitä pikkuputiikkeihin tulee, Firenze on oikeastaan niiden paratiisi. Ikoninen Il Papiro myy maailman kauneimpia muistivihkoja ja kirjemateriaaleja. Canto de' Riccin (luottokenkäkauppani, heillä on maailman ihanimmat yksinkertaiset ballerinat ja loaferit. Löysin merkin pari vuotta sitten Milanosta ja olen pyrkinyt hankkimaan merkin kenkiä aina kun mahdollista, sillä heidän hintalaatusuhteensa on erinomainen) outlet Duomon lähellä sijaitsevalla sivukadulla on toinen luottokohteeni. Eli siis kenkiä ja paperituotteita, niitä toin tällä kertaa mukanani. 

--

I kinda really liked visiting Firenze.

Ladataan...
journey

Uffizin taidemuseo on mielestäni oleellinen osa Firenze-matkaa, mutta kaamean pitkä lippujono voi ymmärrettävästi vähentää museon houkuttelevuutta. (Siis: lipun osto etukäteen on must, tai kipittää jonoon ennen aamukahdeksaa. Minua onnisti toisella kerralla, sillä olin jonossa noin 7.45 ja pääsin tosi nopeasti sisään heti noin kello 8.20 - museo aukeaa 8.15). Uffizi on museo vertaansa vailla, joskaan en vertaisi sitä "universaaleihin" museoihin (Eremitaasi, Louvre, Met, jne.) vaan esimerkiksi Lontoon National Galleryyn. Ei käy kieltäminen, etteikö Uffizin Renessanssitaiteen kokoelma olisi maailman kattavin ja vaikuttavin. Mutta, varoituksen sananen, mikäli kaipaa informatiivista vierailua kannattaa ottaa ääniopastus, sillä museo noudattaa suht perinteistä ja vanhanaikaista opastuslinjaa - huoneissa on minimaalisesti tekstiä, nykyään onneksi yksittäisten teosten luona vähän taustoittavaa tekstiä, yleishuoneopastuksia ei niinkään. 

Mutta silti, mikä ihana, ihana museo, muttei suinkaan Firenzen ainoa upea museo. Uffizin lisäksi Firenzessä on paljon muita tosi kivoja ja varteenotettavia museoita. 

1. Horne Museum

Keräilijä Herbert P. Hornen kotipalazzomuseo on viehättävä mielenkiintoisine kokoelmineen (nähtävillä on esimerkiksi eräs Giotton työ, joka on vailla pikaista restaurointia). Parasta on kuitenkin rauhallinen tunnelma ja intiimit kohtaamiset Hornen kokoelman kanssa. 

2. Bardini Museum

Taidekauppias Stefanon Bardinin palazzo on myös todella upea, oikeastaan ihan mieletön. Voisin kenties kuvailla sitä firenzeläisenä vastikkeena New Yorkin Frick Collection -museolle. Veistoskokoelma on mieletön, samoin kaikki Bardinin siniset seinät. 

 

3. Museum of Costume and Fashion

Pitti-palatsin yhteydessä on firenzeläinen asu- ja muotimuseo, jossa pyörii nyt todella mielenkiintoinen Traces-näyttely. Näyttely pyrkii luomaan dialogia kuvataiteen ja muotitaiteen välille. On todettava, että näyttely oli todella vahva visuaalisesti, vaikka olinkin todella skeptinen konseptia kohtaan. Nautin suunnattomasti huoneesta toiseen kiertämisestä, enkä olisi millään suonut näyttelyn loppuvan. 

--

There's so much more to Firenze than Galleria degli Uffizi

Ladataan...
journey

Viime päivien ajan olen syönyt (ja juonut) hyvin Firenzessä ja Milanossa, joskaan en ole jaksanut pitää kiinni italialaisten "säännöistä" (ystäväni Lorenzo todennäköisesti pyörittelisi päätänsä ja hokisi mamma mia, jos kuulisi minun esimerkiksi juoneen cappuccinoja lounaan jälkeen). Parina päivänä jopa hain amerikkalaistyylisen take away -kahvin kainalooni. (What! No she didn't!...yes, she she did. Ja nautin joka siemauksesta). 

Toki jokaisen aamuni aloitin kunniallisesti (ja kuuliaisesti?) nauttien cappuccinoni al bar, eli siis baaritiskillä, cornetto alla creman kanssa. (Ja toisella aamiaisella nautinkin sitten chia bowlin ja vihreää teetä).

Viikonloppucaffet nautin kuitenkin terassilla auringon kera, koska sabato-meiniki, eli lauantaifiilikset. Pöydässä oli myös älyttömän herkullinen pistacchioleivos crema-asian lisäksi.

Firenzessä ystäväni vei minut mielenkiintoiseen viinikauppaan, jossa viiniä ostetaan kanistereista ja hanapakkauksista. Valintamme primitivo oli ihan okei. Primitivo oli aikoinaan to go -viinini Roomassa ja nyt on kyllä todettava, että tämä toscanilainen primitivo ei maistunut samalta kuin Rooman lähikaupastani ostamani. Vai kenties se oli nuoruus ja intohimo, joka Roomassa sai kyseisen viinin maistumaan niin hyvältä. 

Ei ole matkaa Italiassa ilman Golia bianca -pastilleja. Kyseessä ovat siis maailman parhaimmat pastillit - kyllä, maailman parhaimmat. Kunpa vaan voisin syödä niitä alati. Tässä minä ja rakkaat pastillini Guccin fancypancy vessassa.

Toinen erinomaisen tärkeä Italia-asia on tietysti aperol spritz. Ahhh, eikä sekään maistu missään muualla yhtä hyvältä kuin Italiassa. Arno-joen rannassa aivan Uffizzin tuntumassa sijaitsevalla soutuklubilla se maistui extrahyvältä. 

Perinteisiä firenzeläisiä asioita, kuten bistecca alla fiorentinaa tai trippaa en tällä matkalla syönyt. Naudan vatsalaukkua eli trippaa maistoin joitakin vuosia sitten, mutta se ei vaan taida olla mun juttuni. Firenzen ruokatoria eli Mercato Centralea voin suositella lämpimästi, söin siellä kahdessa eri paikassa todella herkullista (ja nyt puhumme herkullisesta Italian asteikolla, eli superhyvästä suomalaisella vastaavalla) pastaa, ensimmäisen pähkinäkastikkeella ja toisen neljän juuston kastikkeella. Söin myös superhyvää sushia, ramenkeittoa ja kiinalaista Firenzessä. Kuten sanottu, tämä oli vähän tällainen kapinamatka tämä, kaikella rakkaudella, cara Italia.

Ladataan...
journey

Ciao Firenzestä, täältä renessanssin kehdosta ja kenties Italian kansainvälisemmästä kaupungista. Tai ainakin anglosaksisin osa Italiaa tämä ehdottomasti on. Jopa italialaiset itse tuntuvat puhuvan mielellään englantia. Sitä saa oikein vaatia, että tulee kohdatuksi italiaksi. Eli siis suurimman osan ajasta minä olen puhunut italiaa ja minulle on vastattu englanniksi. No, kerrankin näin päin. 

Firenze on aina yhtä hurmaava ja minä olen ihmetellyt Duomoa taas joka ikinen päivä. Että miten se voikaan olla noin vaikuttava ja yksinkertaisesti upea. 

Ja vaikka päiväni ovat kuluneet erään tutkimuksen parissa, olen iltaisin kuvitellut eläväni Medicien Firenzessä. (Kenties paras mielikuvitusharjoitus koskaan.) 

Museovierailut ovat oleellinen osa Firenze-kokemusta (toisaalta, museovierailut ovat aina osa kaikenlaisia matkojani.) Yllä oleva Museo Bardini on keräilijä-antiikkikauppias Stefano Bardinin palazzo. Kerrassaan upea - raikas vaihtoehto Uffizi-hulinalle (joka on kyllä aivan omaa luokkaansa. Ostakaa lippu etukäteen netistä!!!)

Pages