Ladataan...
Juliaihminen

Voi että! Minua jännitti jostain syystä keskiviikkoillan kirjani julkkarit aivan älyttömästi. Sinällään tähän ei ollut mitään syytä, sillä paikalle oli tulossa vain mahtavia tyyppejä, mutta ehkäpä juuri tämän takia. On niin hassua, että on päkertänyt yksikseen (tai no kustannuspäällikön, kustannustoimittajan ja graafikon kanssa) kirjaa vuoden verran, ja yhtäkkiä se on kaikkien nähtävillä ja luettavissa. 

Ilta meni kuitenkin lopulta ihan mielettömän kivasti, ja olen varma, että muistan sen koko loppu elämäni. 

Pyysin siskoani Sofiaa, joka on ollut muun muassa YleX:llä juontajana ja toimittajana (tällä hetkellä tuottajana) haastattelemaan minua kirjan teemoista. Viime aikoina, kun olen käynyt kirjanjulkkareissa, nämä kirjahaastattelut ovat yleistyneet, ja mielestäni se onkin oivallinen tapa esitellä kirjaa ihmisille.

Sofia oli lopulta henkinen tukeni koko päivän: Ennen juhlia menin Sofian luo, ja hän meikkasi ja laittoi hiukseni. (Sofia on käynyt ze Beauty College of Internetzin eli opetellut YouTuben avulla tekemään upeita meikkejä. Muun muassa tämä on asia, josta ihailen häntä: yhtenä päivänä haluat oppia meikkaamaan, toisena päivänä opettelet sen tutoriaalien avulla!)

Lisäksi Sofia pönkitti koko illan mun epävarmaa sialuani ja kertoi, miten uskomattoman fiksu olen ja miten hyvä kirja on. (Vaikka yleensä olen ihan itsevarma tyyppi, niin nyt iski sellainen tarve kääriytyä johonkin pimeässä komerossa olevaan paksuun mattoon ja jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi.)

Sofia loi myös juhlien soittolistan (rahabiisejä löytyy aika paljon!), juonsi tilaisuuden, piti huolta että söin ja kantoi lopulta kukkaset ja lahjat taksiin. Toisin sanoen, hän teki kaiken puolestani. 

Haastattelu meni mielestäni super rennosti, Alppu kävi välillä lavalla sekoilemassa pippis päässä, ja Sofia kysyi tosi hyviä kysymyksiä ja teki hyviä havaintoja, kuten: "Tämä kirja olisi voinut olla nimeltänsä myös: Kaikki rahasta. Etuoikeutetun naisen tarina. (Koska hoen joka käänteessä, miten etuoikeutettua se ja tuo ja tämä asia eämässä on.)

 Laitoin haastattelun ig liveen, mutten saanut sitä tallennettua mihinkään. Ehkä livejä ei pysty tallentamaan?

Ja voi että! Paikalla oli miltei sata ihmistä, kenestä pidän VALTAVAN paljon. Oli vain niiiiin ETUOIKEUTETTU tunne, kun ystävät eri elämänvaiheista olivat tulleet paikalle onnittelemaan ja juhlimaan kanssani. Olen juhlista saakka tuntenut aivan valtavaa kiitollisuutta siitä, miten mielettömän upeita ihmisiä omassa elämässä on. Olen myös yrittänyt tukahduttaa sellaista pientä ääntä sisältäni, joka kuiskii: "Julia, et ole ansainnut näin hienoja ihmisiä ympärillesi." Sille äänelle on vain pakko sanoa, että shut the fuckery! (Viimeksi minulla on ollut tämä sama tunne häiden jälkeen, ihmetys siitä, miten ihmiset vain voivatkin olla niin ihania!!)

Vinkiksi muuten ihmisille, jotka suunnittelevat kirjajulkkareita: Tenho oli aivan sairaan hyvä mesta tilaisuutta varten. Henkilökunta oli mielettömän mukavaa ja pätevää, kaikki sujui hirveän vaivattomasti ja tila oli tosi kiva. 

Olin varannut muutamia kymmeniä kirjoja myytäväksi julkkareihin, mutta olisi todellakin kannattanut ottaa enemmän, sillä kaikki myytiin saman tein. Vasta julkkareiden lopussa tajusin, että kirjoitin melkein kaikkien omistuskirjoitukseen väärän päivämäärän, 18.9., kun se on isosiskoni synttäripäivä, ja oli jäänyt jotenkin pyörimään päähän. Oikea päivämäärä oli 19.9. "Sitten historiantutkijat varmasti ihmettelevät syvästi, että MISTÄ ON OLLUT KYSE", kaverini sanoi. Ai ai ai.

Nyt olen kotona ihaillut suoranaista kukkamerta ja muita upeita lahjoja, joita ihmiset toivat (mikä oli tietenkin täysin kohtuutonta! Ihmiset!). Edes puolet kukkasista eivät mahtuneet yllä olevaan kuvaan, niitä tuli niin paljon. Oli mahtavaa, että Gummeruksen tyypit toivat minulle Monopoli-pelin sekä "hilloa" eli rahee. Liikutuin valtavasti Susanna Messon ja Eeva Herrainsillan kauniista sanoista.

Nyt pitää jotenkin päästä tästä liikutuksesta yli! En voi muuta sanoa, kuin että kiitos kiitos kiitos kiitos!!!!!

 

Lue myös:

Näin syntyi kirja: Kaikki rahasta

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Ai että! Taas tarjotaan minulle ja sanomalleni julkisuuden makeaa maljaa. Pääsin nimittäin Ylen Aamutelevisioon puhumaan jälleen kerran lempiaiheestani: säästämisestä.

Toimittaja Antti Sahlrstöm haastatteli minua ja Takuusäätiön Minna Mattilaa. Yle uutisoi vastikää, miten 38 prosenttia suomalaisista ei säästä ollenkaan, ja me pääsimme kommentoimaan aihetta.

Itse päätin tarjota Suomen kansalle käytännönläheisiä ja helposti toimeenpantavia säästövinkkejä, joilla KUKA TAHANSA, jopa tuolla pihalla nyt siemeniä nokkiva varis kykenee KOSKA TAHANSA säästämään kymppitonnin. Kannattaa ottaa nämä vinkit käyttöön heti, niin kymppitonni on taskussanne välittömästi.

Avasin pelin klassisella säästövinkillä: "Kannattaa jättää parina päivänä latte ostamatta, niin eiköhän kymppitonni ole taskussa jo viikon loppuun mennessä."

Sitten jatkoin spesifimpään: "Jos haluat jotain tavaraa, kuten urheiluvälineitä tai sohvan, niin kannattaa kysyä, josko yritys haluaisi tehdä sinun kanssasi näkyvyyttä vastaan yhteistyön. Ei haittaa, vaikka sinulla olisi instassa vain kolme seuraajaa, tai oikeastaan ei instaa ollenkaan, mutta joku stalkkeri nyt selvästi näyttää vaanivan iltaisin ikkunan takana, eli seuraaja kuin seuraaja. Hän kyllä näkee sieltä puskan takaa lymyillen ihanat uudet urheiluvaatteesi ja influensoituu niistä välittömästi ja käy ostamassa itselleen ja koko suvulleen kyseisen urheiluhousumallin."

Sitten kerroin vähän elämäntyyliasioita: "Kannattaa tehdä kerralla 217 litraa hernekeittoa ja laittaa se pakkaseen. Jos sinulla ei ole pakastinta, kuten monilla pienituloisilla opiskelijoilla ei ole, niin voit säilyttää parinsadan litran pönikkää kellarikomerossa. Parhaimmillaan hernari alkaa siellä käydä, ja lopulta sinulla on parisataa litraa hernekeittokiljua, jota voit tarjota ystävillesi juhlissa tai myydä Piritorin ässän edessä ja ansaita näin pitkän pennin." 

Antti: "Kuulostaa... ihanalta."

Kehuista innostuneena päätin ottaa vielä yhden ässän hihasta: "Kannattaa käydä myös lataamassa puhelin ja muut sähkölaitteet lentokentällä. Siellä on katsokaas niitä sähköpistokkeita, joihin voi ilmatteeks laittaa puhelimensa lataamaan. Voi olla, että päästäksesi sille sähköpistokepuolelle joudut ostamaan lennot johonkin, mutta se on pieni hinta siitä, että saat puhelimen, kameran ja iPadisi ladattua ihan sataan prosenttiin saakka!"

 

"Näin on näreet!"

Tässä olivat vain parhaimmat palat. Jos haluatte kuulla loput, niin katsokaa Yle Areenasta itse haastattelu, siinä on kymmenen minuuttia puhdasta kultaa.

Ja jos haluatte lukea lisää rahahorinoitani, niin lukekaa uusi kirjani Kaikki rahasta - näin säästin kymppitonnin vuodessa.

Jeee!

 

Tuleeko mieleen muita säästövinkkejä, joilla voin valistaa kansaa seuraavassa tv-haastattelussa?

 

Lue myös:

Kerroin Puoli seiskassa mielipiteeni suomalaisista sijoittajista

Kerroin Maikkarin uutisissa, miten kuka tahansa voi saada sadan tonnin sijoitussalkun

 

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Olen kesän aikana nauranut monesti (hyväntuulisesti, en pilkallisesti!) blogien "tältä kotini oikeasti näyttää" -postauksille. On ollut ihana fiilistellä kauniita koteja, joissa epäjärjestys tarkoittaa sitä, että ikkunalaudalla on myslikulho. 

Ja heti perään sanon kaihoten, että vielä kolme vuotta sitten minunkin koti oli ihan oikeasti sellainen koti. Olen aina ollut hyvin neuroottinen siisteyden suhteen, ja kaverit ovat voineet paukata meille koska vain, koska meillä on aina ollut siistiä. 

Kunnes.

Lapsi. Vielä vauvavuotena oli helppo pitää hommat siistinä, sillä vietin aikaa niin paljon kotona, että sitä ohimennen siivoskeli menemään. Lisäksi vauva ei hirveästi vielä liikkunut, joten se ei saanut muuta tuhoa aikaiseksi kuin heittää puurot lattialle. Toista on 2,5-vuotiaan kanssa. 

Olemme Tikin kanssa kehitelleet kaikenlaisia nerokkaita kikkoja, joilla kotia saisi inhimillisemmän näköiseksi, kuten kymmenen minuutin siivoussäännön.

Tämä ei ikävä kyllä ole vielä täysin ratkaissut kotona paikoittain vallitsevaa kaaosta. Siisteysneurootikoille, jotka mietitte, että voiko ihminen hankkia lasta ollenkaan, jos inhoaa sotkua, niin sanon, että sotkuun tottuu. (Tai sitten vain siivoaa ja siivoaa.) Sotku ei häiritse minua enää niin paljon, kunhan aina välillä on siistiä.

Olemme ratkaisseet asian siten, että palkkasimme siivoojan, joka käy joka toinen viikko. Se on hintavaa, mutta öhö öhö, avioero on vielä kalliimpaa.

Lisäksi haluan, että ystävät voivat edelleen tulla meille käymään koska vain, ei pelkästään silloin, kun siivooja on käynyt. Niinpä olen kehitellyt uuden sisustusfilosofian: Keskiarvoteorian.

Se tarkoittaa sitä, että välillä on todella skeidasta, välillä taas tip top siistiä. Ja sitten toivotaan, että ystävät käyvät kylässä niin usein, että näkevät asunnon molemmissa kunnoissa (tai siis ainakin siistinä). Sitten niille ei tule sellaista oloa, että elän saastassa aina

 

Lue myös:

Kymmenen minuutin siivoussääntö

Rätti pitää leikata puoliksi

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Ladataan...
Juliaihminen

Oh! Puoli vuotta sitten kerroin teille, että olen kirjoittamassa kirhaa rahasta, ja nyt tuo kirja on ihan konkreettisesti kädessäni. Tuntuu aivan friikiltä hommalta, sillä tietokirjan kirjoittaminen on aika monen toimittajan suuri haave. Nyt se on toteutunut, ja se tuntuu samaan aikaan aivan mahtavalta ja toisaalta (pakko myöntää) jotenkin aika pelottavalta. 

Olen kirjoittanut varmaan tuhansia, ellen kymmeniä tuhansia lehtijuttuja sanoma-, aikakaus- ja nettilehtiin, mutta niiden hyvä puoli on ollut se, että ne luetaan kerran ja sitten seuraavana päivänä tai seuraavassa numerossa on jo seuraavat jutut. Näin yhtä juttua kohden ei tule niin kovin suuria paineita. Sen kun vain vääntää homman kasaan. Mutta kirja! Siinä on aivan eri hommat kyseessä. 

Ajattelinkin kertoa tässä postauksessa noin suurinpiirtein, että miten tämä kyseinen kirja on syntynyt.

Päätös kirjan tekemisestä syntyi noin vuosi sitten. Blogini rahahorinoista tehtiin juttu Helsingin Sanomien Torstai-sivuille (18.8.2017), ja samana aamuna Gummeruksen tietokirjojen kustannuspäällikkö Susanna Messo laittoi viestiä ja kysyi, tulisinko käymään. Minä menin, ja hän pyysi, että kirjoittaisin tietokirjan rahan käyttämisestä. Sellaiselle olisi kuulemma nyt vahvasti kysyntää.

"Tee sisällysluettelo ja lähetä se minulle maanantaiksi."

Pyysin Mirjan, Raisan ja Mariannan meille ideoimaan makaronilaatikkopalkalla kirjan lukujen aiheet, sellaiset, jotka kiinnostavat meitä, eli kolmekymppisiä naisia. Ja ehkä vähän muitakin ihmisiä. Lopulta kirjan 12 luvun yläotsikot syntyivät aika helposti. Meitä kaikkia kiinnosti säästäminen, se miten asunto ostetaan, se miten rahat kannattaisi jakaa parisuhteessa, miten sijoitetaan rahaa vastuuasiat muistaen ja myös, millaisia ongelmia raha ihmisille aiheuttaa. 

Lähetin synopsiksen Susannalle ja hän sanoi, että kirjoita ensimmäiset 60 sivua ja palauta ne marraskuuhun mennessä. Irtisanouduin työstäni, aloin tehdä free-toimittajan hommia ja siinä samalla kirjaa. Loin kirjan luvuista oman Trello-kansion ja listasin, minkä alan asiantuntijoita tarvitsen, ja mistä löytyvät Suomen parhaimmat. Ja niitä riitti! Tarvitsin tyyppejä kertomaan veroista, eläkkeestä, avioehdosta ja asuntolainoista. Tarvitsin myös sosiologeja, kulutustutkijoita ja käyttäytymistaloustieteilijöitä kertomaan, miksi me haluamme kuluttaa niin kuin kulutamme, ja miksi säästäminen on ihan oikeasti aivan saatanallisen vaikeaa. Tarvitsin professoreita, pankin ekonomisteja, virastojen asiantuntijoita.

Ennen kaikkea tarvitsin myös ison joukon tavallisia ihmisiä, naisia, jotka kertovat avoimesti ja rehellisesti oman talouden onnistumisista ja kipukohdista. Loin Facebook-ryhmän, jonka keskustelu oli niin kiinnostavaa, että sieltä olisi saanut kymmenen kirjaa niillä matskuilla. Tällä taklasin sen ongelman, että tekisin kirjan vain omista lähtökohdistani. Lisäksi bongasin tämän blogin kautta esimerkiksi aivan ihana Marian, joka oli selvinnyt 20 000 euron pikavippikierteestä (sen haastattelun muistan ikuisesti!).

Vanhana aikkaritoimittajana halusin kirjaan myös pikkuisen tirkistelyä, ja oikeastaan pointata sen, että aivan kaikki aina Kristiina Halkolasta Erkki Liikaseen ja Linda Liukkaasta Antti Holmaan joutuvat miettimään raha-asioita arjessaan.

Kirjoitin kiukulla ensimmäiset kolme lukua, ja lähetin ne Susannalle. Hyvältä näyttää! hän vastasi, ja niinpä me kirjoitettiin kustannussopimus! Tässä vaiheessa alettiin pallotella kirjan nimeä. Minulla oli ainakin kymmenen ideaa, ja alun perin nimen oli tarkoitus olla ihan jotain muuta, mutta lopulta tämä näytti kannessa parhaalta. Kustantaja halusi tuon lisäyksen "näin säästin kymppitonnin vuodessa", vaikka mä pelkäsin, että se kuulostaa kauhealta lesoilulta. Mutta pelkkä Kaikki rahasta ei kyllä ole hirveän myyvä, sen jopa minä ymmärrän. Sitä paitsi ihmiset olisivat saattaneet sekoittaa sen Jaarli Tulimeren kirjaan. (Hahahaha, olen nauranut tälle aika paljon. Bongasin Jaarlin kirjan oikeasti vasta tänä syksynä ja oli aikamoinen shokki, että kirjallani olikin jo olemassa tällainen kaima.)

Kustannussopimuksen saatuani hain erinäisiä apurahoja, ja sain niistä vain yhden: Kordellinin säätiöltä 4000 euroa (verotonta!) apurahaa. Tämä oli ihana yllätys, koska tietokirjan kirjoittaminen ei nyt suoranaisesti lyö leiville. 

Ja sitten vain kirjoitin. Haastattelin ja kirjoitin ja haastattelin ja kirjoitin. Olin koko ajan vähän jäljessä deadlinestä, ja paniikki oli läsnä esimerkiksi joululoman 2017. Miten minä ikinä ehdin, mietin, mutta sitten raivasin koko tammi- ja helmikuun kalenterista vapaaksi muilta töiltä ja tein vain kirjaa. Ensimmäinen käsikirjoitus valmistui helmikuun lopulla. Miten helpottavaa oli lähettää se!

Tämän jälkeen palloteltiin kannen kanssa aika pitkään. Ideoita oli monenlaisia, ja kierrätin ne kaikki aina mun visuaalisesti lahjakkaimpien ystävien silmien edessä (kuten vaikka eräänkin Visual Diary -blogin pitäjällä). Lopputuloksesta tuli mielestäni upea.

Heh, työt eivät kuitenkaan loppuneet siihen. Sain kustannustoimittajakseni tarkan, älykkään ja superpätevän Salla Seurin, joka laittoi kirjan uuteen uskoon. Lukujärjestystä muutettiin, kymmeniä sivuja deletoitiin pois (minulla on nyt esimerkiksi vakuutuksista ainakin kymmenen sivua tekstiä pöytälaatikossa, jos joku joskus haluaa tietää niistä jotain). Salla poisti myös lukuisia disclamereita kirjasta, koska ei kukaan jaksa lukea joka ikisestä kohdasta, että "tämä ei välttämättä ole mahdollista jokaiselle", "tällainen vaatii henkisiä voimavaroja", "blaa blaa blaa". 

Toisella kierroksella kieltä muokattiin paremmaksi. Mun pahimmat ylilyönnit ja toistot hiottiin pois, ja liian ronskia kielenkäyttöä hieman siistittiin. Ja kolmannella samaten.

Kesäkuun lopulla kirja meni taittajalle, ja elokuun alussa sain sen takaisin. Oikoluin kirjan taitettuna viimeisen kerran, napsin toistoja pois, lisäilin viimeisimpiä kiinnostavia lukemiani tutkimuksiani, tsekkasin kirjan graafeja ja lähetin sen takaisin.

Ja sitten kirja lähti painoon. Huh! Viime torstaina menin käymään Gummeruksella puhumassa kirjan mediastrategiasta viestintäpäällikkö Eeva Herrainsillan kanssa, ja siellä sitten näin tuon kirjan ensimmäistä kertaa. Tunne oli niin omituinen. Tässä ne sanat nyt sitten ovat paperilla, ihan oikean näköisenä kirjana. Sairasta, niin sairasta!!!!!

Tällä viikolla kirja tulee kauppoihin ja kirjastoihin, toisin sanoen se alkaa elää omaa elämäänsä, poissa minun käsistäni. Nyt voin enää sanoa vain sen, että menkää ja lukekaa se! Olisi huippua kuulla, mitä mieltä olette kirjasta! 

 

Kuvat: Alppu keinui vieressä, kun Tiki otti minusta tyylikkäitä posekuvia

 

Lue myös:

Kuusi syytä siihen, että olen alkanut puhua rahasta ääneen

Kirjoitin kirjan rahasta

 

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Kesällä ei tullut tehtyä näitä viikkopostauksia, kun en oikein tiennyt, mitä seuraavan viikon aikana ylipäänsä teen. Ei voinut paljon ennustaa elämää.

Mutta nyt ajattelin taas silloin tällöin tehdä, koska näitä on ainakin itse hauska katsella myöhemmin. Syksy on alkanut kaikilla uusilla työkuulumisilla, ja nyt hommat ovat jo kovassa vauhdissa.

Maanantaina

Maanantai alkaa Noin Viikon Studio -ohjelman kokouksella Ylellä. Siellä päätetään, mitä aiheita tällä viikolla ohjelmassa käsitellään, eli mitkä ovat tarpeeksi isoja uutisia – ja ennen kaikkea, mistä saisi väännettyä huumoria. Kokouksessa päätetään viikon pääaihe, jonka pohjalta mun täytyy löytää asiantuntija, jolla on aiheesta omaa vahvaa sanottavaa, joka on tarpeeksi sanavalmis ja karismaattinen televisioon ja jolle sattuu sopimaan kuvaukset Pasilassa saman viikon torstaina. Tähän mennessä olen onnistunut tehtävässäni!

Maanantai-iltapäivällä teen yhden lyhyen Image-lehden jutun. Illalla ajattelin viettää ÄTM-päivää, eli Älä Tee Mitään -päivää. Olen huomannut, että maanantaisin olen usein niin väsynyt, että tekee mieli vain illalla norkoilla apaattisesti lapsen kanssa puistossa.

Tiistaina

Tiistai on iso päivä! Minun uunituore tietokirjani Kaikki rahasta ilmestyy kauppoihin tällä viikolla, ja tiistaina Gummerus lähettää siitä tiedotteen eri medioihin ympäri Suomea. Täytyy pitää sormet ristissä, että mahdollisimman moni haluaisi tarttua aiheeseen ja tehdä siitä juttua. Tuolloin toimituksiin lähetetään myös arvostelukappale kirjasta.

Tiistaina menen myös juttelemaan Ylen Pörssipäivä-ohjelmaan, joka tulee myös podcastina. Kannattaa kuunnella!

Iltapäivällä menen Alpun kanssa muskariin. Se on hyvää meditaatiota, kun silloin ei voi miettiä mitään muita juttuja kuin kuulostella sitä, että minkä liikkeen Alppu haluaa tehdä tervetulolaulussa. 

Keskiviikkona

Vielä isompi päivä! Mun kirjan julkkarit järjestetään ravintola Tenhossa viidestä eteenpäin. Tervetuloa, jos satut olemaan Kalliossa silloin. Jännittää koko homma jotenkin tajuttomasti. Olen pyytänyt siskoani Sofiaa haastattelemaan minua siellä livenä, tämän lisäksi juodaan skumppaa ja jutellaa ihmisten kanssa. Toivon niin, että julkkarit onnistuisivat ja ihmisillä olisi hauskaa.

Ennen julkkarieta täytyy käydä Pasilassa suunnittelemassa NVS:ää ja tehdä yksi haastattelu. Hyvä että saa päivään vähän muuta ajateltavaa kuin nuo julkkarit.

Torstaina

Käyn aamukahvilla ihanan Sylvia Senen kanssa, joka on ollut perustamassa Helsinki Perfume Societyä. Haluan kuulla siitä kaiken. Iltapäivällä on NVS-jakson kuvaukset. Niissä on aina hauskan sähköinen tunnelma, ja toisaalta kun ne päättyvät kello 17, mun viikonloppu voi alkaa!

Kuudelta on saunavuoro ja siellä viimeistään saan kaikki viikon jännitykset ja ressit pyyhittyä pois.

Perjantaina

Ei mitään suunnitelmia! Mutta jotain pitää löllyä ympäri Helsinkiä Alpun kanssa.

Lauantaina

Ystäväni on luvannut järjestää minulle Espoolainen elämäntapa -retken, johon kuuluu muun muassa leikkipuistoilua NHL-pelaajien kanssa ja Peak Performance -asujen bongailua Espoon rantaraitilla, kahvit Café Kampelassa ja Kirsti Paakkasen talon tirkistelyä. En malta odottaa!!!!!!

Illalla mennään koko perheen voimin kavereiden tupareihin Malmille. Mahtava päivä siis tulossa!

Sunnuntaina

Ehkä joku retki, jos on kiva sää?

 

Ensi viikosta tulee kyllä jännittävä, tuon kirjan ilmestymisestä on tullut mun päässäni kokoaan isompi asia. Niin toivon, että ihmiset pitäisivät siitä!!

 

 

Lue myös:

Kirjoitin kirjan rahasta

Suuria ja hienoja työkuulumisia

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

 

 

 

Pages