Nyt ei ole rahahäpeän aika

Eilen Hesarissa oli Takuusäätiön toimari Juha Pantzarin haastattelu. Olen fanittanut Pantzaria siitä saakka, kun haastattelin häntä Kaikki rahasta -kirjaani, sillä hänellä on tosi hyvä tyyli puhua ylivelkaantumisesta: Pantzar ei syyllistä yksilöä, muttei myöskään paapo ketään vaan on sitä mieltä, että yksilöllä on mahdollisuudet laittaa oma taloutensa kuntoon – avun kanssa tai ilman, joka tapauksessa ratkaisu löytyy aina.

Tällä hetkellä yli 300 000 ihmistä on yt-neuvottelujen piirissä Suomessa. Minulla on jo kavereita lomautettu ja lukuisten yrittäjäystävien tulot ovat tipahtaneet lähelle nollaa.

Mainitsin instassa siitä, miten nyt on tosi tärkeää ymmärtää, että vaikka omat raha-asiat olisivat nyt tosi huonolla tolalla, sitä ei missään tapauksessa pidä hävetä. Häpeä on nimittäin musertava tunne, joka lamaannuttaa ihmisen. Siitä ei ole mitään hyötyä, joten tunnetta kannattaa ainakin pyrkiä järkeilemään pois (tiedän kyllä, että tunteitaan ei ole niin helppo ohjailla). Ennen kaikkea pitää muistaa, että nyt melkeinpä kaikilla menee heikosti. Yksikään ylivelkaantunut tai pian velkaantuva ei ole tällä hetkellä ainoaa laatuaan tässä maassa.

Kenenkään ei tarvitse hävetä, vaikkei olisi sitä paljon puhuttua kolmen kuukauden puskurikassaa, eikä sitä, vaikkei nyt saisi vuokraa tai asuntolainaa yhtäkkiä maksettua. Eikä todellakaan pidä hävetä, vaikka joutuisi nyt ensimmäistä kertaa elämässään hakemaan tukea Kelalta tai omasta työttömyyskassasta.

Tiedän, että tämä on monelle itsestäänselvää, mutta hyvä se on silti sanoa ääneen. Sain nimittäin eilen viestejä ihmisiltä, jotka kertoivat, miten hirveältä tuntuu, kun on kouluttautunut ensin korkeasti, hakenut ja saanut työn, kerryttänyt niitä säästöjä – tehnyt kaiken oikein elämässä – ja nyt joutuu turvautumaan tukiin, eikä välttämättä siltikään selviä. Se tuntuu pahalta, tietenkin.

Sain myös viestejä ihmisiltä, joita inhottaa nyt katsoa tiliotettaan ja miettiä, mihin kaikkeen rahat tulevaisuudessa riittävät. Juuri tällä hetkellä verkkopankin ja oman saldon katsominen voi tuntua kirvelevän hirveältä. Mutta muistakaa, vielä kuukausi sitten kukaan ei tiennyt, että tällaista voi elämä heittää kasvoille. Tämä tilanne tuli kaikille puskista.

Nyt ei saa lamaantua. Jos tulot lähtevät alta tai tulee lomautus, pitää ottaa välittömästi yhteys omaan työttömyyskassaan tai Kelaan. Yrittäjille taas on koottu hyvä paketti koronatilanteesta selviytymisestä tänne.

On tärkeää toimia, ettei asiat ala luisua pois omista käsistä. Jos oma tilanne tuntuu musertavalta, kannattaa siitä puhua mahdollisimman avoimesti puolisolle, ystävälle, jollekulle johon voi luottaa. Puhuminen itsessään jo poistaa häpeän tunteita.

Mitä tässä tilanteessa sitten kannattaisi tehdä, jos nyt näyttää siltä, että rahat loppuvat kesken ja velkaakin on vielä? Kaivan tuosta kirjoittamastani kirjasta vinkit (jotka on muuten kysytty juurikin Juha Pantzarilta sekä Essi Lindbergiltä, joka oli tuolloin Nuorisosäätiöllä duunissa).

Ylivelkaantuneen to do -lista

  1. Selvitä kokonaisvelan määrä. Jos velkaa on monista eri paikoista, kirjaa ylös, paljonko velkaa on mistäkin.
  2. Karsi ylimääräiset menot. Kuntosalikortti, suoratoistopalvelu, jos mahdollista, niin autostakin luopuminen on iso säästö. Jos olet asuntovelallinen, pankin kanssa voi neuvotella lainanlyhennysvapaasta, eli jaksosta jolloin maksat vain korkoja. Myös vuokranantajan kanssa voi pyrkiä neuvottelemaan, vaikkei siitä tulosta syntyisikään. Tällä hetkellä ihmiset ovat ymmärtäväisiä.
  3. Maksa tärkeimmät ensin. Eli asuminen, sähkö, puhelinlasku, kotivakuutus, ruoka ja lääkkeet. Nämä asiat eivät saa mennä elämässä pois alta. Vasta tämän jälkeen kannattaa maksaa muille velkojille.
  4. Ota yhteyttä velkojiin. Tämä tuntuu karmivalta, mutta muista että toisessa päässä on aina ihminen. Maksujärjestelyistä pystyy usein sopimaan, sillä se on aina velkojankin etu, että velallinen pystyy maksamaan velkansa.
  5. Älä pelkää maksuhäiriömerkintää. Ei se ole maailmanloppu, jos se tulee. Toki sitä kannattaa pyrkiä välttämään jos vain mahdollista, mutta kyllä siitäkin selviää.
  6. Muuta elämäntyyliä. Nyt olisi tosi tärkeää, ettei tulisi käyttäneeksi hirveästi luottokorttia tai nostaisi mitään pikavippiä. Okei, jos tietää että tuloja on tulossa vaikka kuukauden tai parin päästä, niin luottokortti antaa hyvää joustoa. Mutta pikavippiä kannattaa pyrkiä välttelemään kuin… jotain nimeltä mainitsematonta saastaista sairautta, joka meidät tähän tilanteeseen on ajanut.

Apua voi pyytää myös ammattilaisilta. Tällä hetkellä Takuusäätiö järjestää chat-neuvontaa,jotkut kunnat antavat sosiaalista luottoa ja kunnilta voi saada myös talous- ja velkaneuvontaa (joskin niissä voi olla jonoa). Myös kirkko tarjoaa jonkun verran apua taloudellisessa ahdingossa oleville ihmisille.

Tiedän, että nämä neuvot eivät välttämättä auta tai toimi jokaisen kohdalla, ja ihmisillä on kaikenlaisia vaikeita tilanteita. Mutta kyllä niistä selviää. Nyt vain paljon empatiaa muita ja ennen kaikkea itseään kohtaan.

Lue myös:

Korona köyhdyttää nopeasti

Kommentit (8)
  1. ”Mutta muistakaa, vielä kuukausi sitten kukaan ei tiennyt, että tällaista voi elämä heittää kasvoille. Tämä tilanne tuli kaikille puskista.”

    Tuota noin, maaliskuun alussa oli selvästi nähtävissä, että tilanne menee tähän. Ainakin jos siis ulkomaista uutisointia seurasi…

    1. Ihan käsi sydämellä tiesit, että esimerkiksi Uusimaa on suljettu maaliskuun lopussa? Jos meidän hallituskaan ei tiennyt tästä, niin en usko että tavan kansalaiset osasivat varautua tällaiseen mayhemiin.

  2. Ymmärrän, että harmittaa, jos tilanne tuli yllätyksenä!

    1. Pitää olla aika epäempaattinen ihminen, jos tällä hetkellä ihmisten huononeva taloustilanne ei harmita.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *