Ensimmäinen ultra ja unohdettu vuosipäivä (raskausviikot 9–12)

Täällä taas, jälleen raskausviikkojen postaussarjan parissa.

Etenkin noita videoita tuntui hassulta katsoa, hirveää mussutusta vain – ja voin kertoa, että pahemmaksi menee. Olen ollut kunnon raskausuhriutuja!

RV 9: Itse aiheutettua kurimusta

Sain syksyllä jotenkin sellaisen ajatuksen päähäni, että nyt pitää tehdä aivan järjettömästi töitä, jotta voin sitten hyvällä omallatunnolla aikanaan jäädä äitiyslomalle ja lööbata kunnolla. Yrittäjänä rahaa tulee sen verran, kun tekee töitä, joten ajattelin, että nyt kun täytän kaiken vapaa-aikani hommilla, minulla on sitten varaa myös olla kotona. Olen maksanut ihan ok:ta YEL-maksua koko ajan, ja tässä vaiheessa nostin sitä (ihan todenmukaisiin ansioihin), jotta saisin hyvät äitiysvapaakorvaukset. Nyt YEL-systeemi on ilmeisesti muuttumassa, ja vanhempainpäivärahan määrään vaikuttaa pidempi aika kuin vain tuo viimeiset puoli vuotta. Tästä löytyy mielestäni yllättävän heikosti tietoa, mutta yrittäjien kannattaa tarkastaa asia, jos perheenlisäys on suunnitteilla.

Joka tapauksessa, näin jälkikäteen ajateltuna (koska jälkiviisaus on ihanaa), olisin voinut ehkä kuitenkin ottaa rennommin jo tässä vaiheessa, niin ei olisi tarvinnut valittaa niin paljon. Ei sitä rahaa sitten kuitenkaan niin paljon tarvitse äitiyslomalla.

Tämän viikon viikonloppuna vietimme pappani 90-vuotissyntymäpäiviä koko suvun voimin. Toivottavasti lapseni perii yhtä pitkäikäiset geenit.

RV 10: Pää on täynnä kaikkea muuta kuin olennaisia asioita

Hah hah, tällä viikolla oli minun ja Tikin kymmenenvuotispäivä, eli siitä tuli kymmenen vuotta, kun Tiki kysyi minulta palokkalaisen puutalon yläkerrassa, että ”oletko sinä nyt minun tyttöni?”. (Tämän laskemme seurustelun aluksi.) Meillä on aina ollut tapana juhlia tätä, mutta tänä vuonna molemmat unohtivat asian tyystin!

10.10. joskus iltapäivällä Tiki laittoi minulle vietsiä, että ööö, onko tänään meidän vuosipäivä. Järkyttyneenä vastasin, että joo kyllä. Yritimme nopealla aikataululla saada Alppua pariksi tunniksi illalla hoitoon, mutta kenellekään ei yllättäen käynyt. Niinpä otimme Alpun mukaan ja kävimme juhlistamassa kymmentä ihanaa vuotta Harju kasissa. Oli kyllä ihana ilta.

Tällä viikolla huonovointisuus alkoi jo pikkasen laantua, retkeilin ystävien kanssa Uutelassa ja  kävin pitkillä lenkeillä. Aurinko paistoi!

RV 11: Lapsen tulevaisuus mietitytti

Järjestimme meidän neljän sisaruksen viikonlopun (eli petollisten tureenien kokoontumisen) Helsingissä. Kolmella neljästä on lapsia, ja olikin erityislaatuista hengailla ilman yhtäkään taaperoa yhdessä (yksi vauva toki meni kantorepussa, mutta ne nyt aina menee!). Sai juteltua pitkästä aikaa kunnolla, kokonaisia lauseita.

Lauantain ohjelmaamme kuului Ilmastomarssille osallistuminen. Vaikka jonkinmoinen ilmastoahdistus on jo vuosia ollut läsnä, niin syksyllä 2018 IPCC-raportin jälkeen homma oikeasti repesi käsistä. Kyllä sitä tosi paljon ajattelee, että minkälainen tämä maailma on 30 tai 60 vuoden päästä, ja tässä painaa paljon se, että haluaisi nimenomaan omille lapsilleen tulevaisuuden, jossa ei ole hätää tai ahdinkoa, totta kai. Kivoja kevyitä ajatuksia siis!

RV 12: Ensimmäinen ultra!

Voi että, ensimmäisessä ultrassa on taikaa, kun näkee ihan oikeasti, että sieltä on nyt tulossa tuollainen ihana pieni hahmo meille. Siihen saakka sitä tietenkin vähän jännittää, että onko siellä ihan oikeasti ihminen, jonka sydän sykkii. Ja kyllähän se sykki, ja muutenkin kaikki turvotukset sun muut verinäytteet olivat kunnossa.

Kättärin mentyä kiinni ultraamiset ovat siirtyneet Bulevardille, mikä oli oikeastaan vain hyvä asia, sillä siellä on tosi kivat tilat ja vieressä kahviloita, joihin voi mennä ennen tai jälkeen juhlistamaan pienokaista. Tällä kertaa mentiin Tikin kanssa Kiasmaan lounaalle ultran jälkeen. Olo oli sellainen hilpeän juhlava!

Tässä vielä fiiliksiä videolta:

Lue ja katso myös:

Positiivinen raskaustesti ja raskausviikot 0–4

Fyysinen ja henkinen romahdus eli raskausviikot 5–8

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *