10 minuutin siivoussääntö

olohuone.jpg

Olen tässä pitkin syksyä valitellut, miten skeidasta meillä on koko ajan. Syy tähän on ollut aika yksinkertainen: ei ole tehnyt mieli siivota. Kun Alppu sotkee, me jotenkin annetaan itsellemme lupa myös jättää asiat ja astiat levälleen ja nopeasti ollaan ihan kaaoksen kauhuissa. 

Meille on muodostunut iltaisin sellainen rutiini, että minä syötän Alpulle iltapuuron ja kylvetän sen. Sitten piehtaroidaan kolmestaan Alpun ja Tikin kanssa sängyssä puolisen tuntia – tunti. Tuo aika pitää sisällän muun muassa sen, että Alppu piiloutuu noin seitsemänsataa kertaa peiton alle ja sitten minä yllätyn, kun hän vetää peiton kasvoiltaan. Välillä Alppu myös harjoittelee kuperkeikkaan (on niin liikkistä, kun se lösähtää aina kumoon, kun se ei tajua sitä, että pitää vähän ponnistaa jaloillaan). Toisinaan on myös Ihhahhaa ihhahhaa, pepo -leikin aika. Jos Alppu oikein pirulliseksi ryhtyy, se kutittelee mun jalkapohjia (yleensä Tiki, tuo pieni paskiainen, mobilisoi Alpun tähän toimenpiteeseen). Tänään myös viimein keksittiin käyttää lapsityövoimaa, eli pyydettiin vuoron perään Alppu kävelemään kummankin selän päälle. On muuten parasta hierontaa ikinä!

No niin. Tämän jälkeen Tiki ja Alppu vetäytyvät nukutushetkeen Alpun huoneeseen ja alkaa minun oma aikani. Viimeiset puoli vuotta olen ajatellut, että tämä on pyhää aikaa, eikä minkään ikävän kuulu riistää sitä minulta pois hetkeksikään. 

olohuone2.jpg

Ongelma on kuitenkin se, että vaikka mä kuinka yritän totutella tähän uuteen sotkuiseen kodin olotilaan, mä vihaan sitä. Mä kärsin siitä, se inhottaa mua, kotiin on välillä karsea tulla, kun tietää, että skeidaa on ympäriinsä. Olen pohjimmiltani aivan neuroottisen siisteyttä rakastava ihminen, minkä lasken ehdottomasti huonoksi puolekseni.

Niinpä Tiki sitten teki vienon ehdotuksen: mitä jos minä käyttäisin aina kymmenen minuuttia siihen, että siistisin yhden paikan sen jälkeen, kun pojat vetäytyvät nukkumaan. Nukutuksessa saattaa mennä tuntikin, eli tämä voisi olla reilu diili. Aluksi ajattelin, että minun aikaani ei mikään vie, mutta sitten kelasin, että no okei. Kokeillaan.

Nyt tässä parin viikon aikana olen huomannut, että kymmenessä minuutissa saa ihmeitä aikaan. Puuroinen keittö ja likaiset astiat yltympäriinsä asuntoa puhdistuvat, lelut siirtyvät lelukoppaan, eteisen vaatekaaos setviytyy. (Sain tuon tapahtumasarjan kuulostamaan siltä kuin olisin Tuhkimo-elokuvan kummitäti, joka heiluttelee taikasauvaansa. Siltä se tuntuu!)

Olen täysin amazed, miten en keksinyt tätä aiemmin. Kymmenen minsaa on siitä kiva, että se on lyhyt aika jonka tietää loppuvan. Siinä en saa koko asuntoa ikinä siivottua, mutta kun sen tekee joka ilta, perussiisteys on yllättävän hyvissä kantimissa. Ja sitten on kun siistiä, mä tai Tiki ei enää viitsitä jättää astioita, lehtiä tai vaatteita lojumaan sinne tänne.

Mä en voi uskoa, että kerroin teille nyt tästä oivalluksesta (jossa ei ole mitään oivaltavaa) mutta niin kummallista kuin se onkin, tämä on nostanut mun elämänlaatua valtavasti. 

 

Millainen siisteystilanne teillä on?

 

Kuvassa: Otin joskus tuossa kesällä kuvan meidän olohuoneesta todisteeksi itselleni, että se oli niin siisti (ennen Alpun 1-vuotissynttäreitä meillä oli aina näin siistiä)

 

Muita hyviä pikku sääntöjä:

Kolmen valituksen sääntö

Oman elämäni säännöt

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

Kommentit (27)
  1. Meillä (edelleen kohta 6v.:n kanssa) koti ehtii räjähtää jo päiväkotipäivän jälkeisessä ajassa ja meillä onkin ollut jo lapsen vauva-ajoista lähtien sellainen rutiini, että illalla, ennen kun lapsen on aika vaihtaa yökkäri, järjestetään sotkut (nimenomaan järjestetään, ei siivota, mulle siis riittää hyvin että tavarat on paikoillaan ja näyttää siistiltä ;)). Mies hoitaa keittiön (astiat koneeseen, tiskipöytä tyhjäksi ja puuro lapselle) ja minä hoidan muut huoneet:
    olkkarin leluräjähdyksen (jokaisella lapsen tavaralla on paikkansa ja ne on helppo laittaa paikoilleen, pikkuryönä ja aarteet (jota 6v.:lla todellakin riittää) kipataan lapsen oman huoneen pöydälle (joka on ainut paikka kotona jossa en jaksa yrittää kaaoksen hallintaa muuten kuin siivouspäivinä), eteisen vaatekaaoksen (tottakai siellä on lattialla mytyssä edelleen pk-päivän jälkeiset vaatteet, vaikka koitetaan opettaa jo n:ttä vuotta lapselle että omat vaatteet paikoilleen). Tähän menee se max. 10 minsaa ja lapsikin osallistuu vaihtelevasti (pienempänä oli innokkaampi, mutta nykyään uhman puskiessa huutoraivarit on yleistyneet ja todellakin mennään minimivaivalla ja neito saa keskittyä yöpuvun päälle laittoon). Tämä iltajärjestely takaa, että koti näyttää illalla lapsen nukkuessa ”omalta” eikä joltain päiväkodin askarteluhuoneelta ja takaa mulle paremman henkisen olon 😀

    1. Joo! Me kanssa pyritään toisinaan Alppusen kanssa keräämään sen omia kamoja yhdessä ennen iltapalaa. Se on hauskaa puuhaa, välillä lapsi innostuu raidaamaan oikein huolella kämppää ja etsii pöytien ja lipaston altakin duplot. Välillä taas ei kiinnosta yhtään, jolloin ei kyllä tee mieli pakottaa. Eli sieltä mistä aita on matalin, käy tiemme!

  2. Mun pitää yrittää tuota 10min taktiikkaa myös! Mä en ihan hirveästi liioittele, kun sanon että vihaan siivomista. Musta on ihanaa, kun paikat on puhtaita ja järjestyksessä, mutta sisälläni alkaa kiehua, kun huomaan kolmen muskettisoturini levittelevän ikään katsomatta tavaroitaan ja nuorin vielä ruokaakin ympäriinsä siivouksesta välittämättä. Marttyyriäiti nostaa silloin pääätään ja huokailee: ”koskaa ei kukaan muu täällä siivoa, aina vain minä noiden muiden sotkuja”.

    Todellisuudessa olen itse ihan yhtä syyllinen tavaroiden jättämiseen levälleen, ja kyllä nuo muutkin välillä täällä yrittää pitää jotain tasoa yllä. Mun ratkaisu on tähän asti ollut tavaramäärän vähentäminen (tykkään siitä ja sitä aion jatkaa vastakin), mutta tuo 10 siivoussääntö voisi olla hyvä apu siihen asti, kunnes huoneet kaikuu tyhjyyttään ja ei ole enää tavaroita siivottavaks 😀

    1. Erittäin hyvä huomio! Mitä vähemmän kamaa, sitä parempi elämä. Länsimaisen ihmisen elämässä nämä aika lailla korreloivat ainakin henk koht ja etenkin lapsen muutettua meille 😀

      1. Toimii ainakin meidän huushollissa. jokaisen poistuvan tavaran kohdalla mun elämä muuttuu vähän paremmaksi. Nykyisin saan kiksit jo siitäkin, kun katson kauppojen tavaroita sillä silmällä, ettei ainakaan ne oo meillä himassa 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *