2300 euroa on liian pieni palkka lastentarhanopettajalle

leikkisushi.jpg

Ylen uutisessa (5.3.2018) kerrottiin, että Helsinki, Vantaa ja Espoo ovat tehneet keskenään ”herrasmiessopimuksen” siitä, ettei kukaan ala nostaa päiväkodin opettajien palkkoja houkutellakseen lisää pätevää väkeä töihin. Tämä on herättänyt ärsyyntymistä, ja ymmärrän täysin miksi. Mielestäni tämä on täysin mieleivaltainen sopimus.

Asiaa voi katsoa kylmästi taloustieteen näkökulmasta: Työvoima on hyödyke siinä missä peruna tai elokuvalippukin. Hyödykkeen hinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan markkinoilla. Työvoimaa tarvitaan, koska työvoima tuottaa asiaa, jota työnantaja tarvitsee. Vaikkapa jos kyseessä on kumipalloja valmistava tehdas, työnantaja palkkaa niin paljon työntekijöitä kuin se tarvitsee saadakseen myytyä maksimimäärän kumipalloja. 

Jos jostain asiasta taas on liikaa tarjontaa, sen hinta halpenee, oli kyse sitten kumipalloista tai työntekijöistä. Näin voidaan ajatella, että jos jollekin alalle koulutetaan liikaa työntekijöitä, alan palkat laskevat. Jos ollaan oikein rationaalisia ja vähän kylmiäkin, niin voidaan sanoa, että tällöin palkkojen laskeminen on ihan oikein. Näin markkinatalous, jossa me elämme, toimii.

Toki tässä välissä on yleensä työlainsäädäntö sekä ammattiyhdistysliike, jotka nostavat työntekijöiden palkkoja inasen verran korkeammalle kuin mikä palkan ”oikea summa” muuten olisi (taloustieteen kielellä: kysynnän ja tarjonnan markkinatasapainossa vallitsevassa tasapainohinnassa, jossa kysyntä- ja tarjontakäyrä kohtaavat). Tämä voi johtaa siihen, että työnantaja ei palkkaa ihan niin monia työntekijöitä kuin hän tarvitsisi, koska kustannukset ovat hieman korkeammalla kuin mihin markkinatasapaino asettuisi.

leikkisushi2.jpg

Joku voi tässä vaiheessa sanoa, että eihän julkisen alan työntekijät tuota mitään (ainakaan kumipalloja!), joten ei heidän työlleen voi asettaa tällaista hintaa. Tähän voi vastata, että julkinen ja yksityinen sektori kuitenkin kilpailevat samoista työntekijöistä, eli näin ollen hinnanmuodostuksen logiikka on sama: Jos yksityisellä on parempi palkka ja muutenkin paremmat työedut, julkisen alan työntekijät valuvat sinne. Tällöin julkisella sektorilla on pakko nostaa palkkoja tai parantaa työetuja, jotta ne saisivat tarpeeksi työntekijöitä.

Ja tässä tullaan lastentarhanopettajien palkkoihin. Nimittäin silloin, kun työntekijöistä on työvoimapula, kuten pääkaupunkiseudulla on (600 paikkaa täyttämättä!), palkkoja tulisi nostaa, jotta työntekijöitä saataisiin tarvittava määrä. Lisäksi Hesarin mukaan 40 prosenttia nykyisistä lastentarhanopettajista suunnittelee alan vaihtamista liian pienen palkan takia. Sitten meillä vasta pula onkin.

Tällainen ”herrasmiessopimus” eli toisin sanoen hintakartelli, joka asettaa hyödykkeelle yhtenäisen maksimihinnan, on vinoutunut, eikä markkina toimi niin kuin sen pitäisi. Lopputuloksena on se, että työvoimaa on tarjolla liian vähän.

leikkisushi3.jpg

Lastentarhanopettajan kuukausipalkka on pääkaupunkiseudulla noin 2300 euroa. Kuten työvoimapulasta voidaan päätellä, se on liian vähän. Ja noin muutenkin, se ei välttämättä riitä Helsingissä asumiseen: Etuoven laskelmien mukaan esimerkiksi Helsingissä yksiöiden keskimääräinen neliövuokra on 25,5 euroa, eli 25 neliön yksiöstä maksetaan kuussa noin 640 euroa vuokraa. Asumisen lisäksi myös liikkuminen, syöminen ja muut palvelut ovat kalliimpia Helsingissä kuin muualla Suomessa. Totta kai pääkaupunkiseudun täytyy kilpailla palkoilla, jotta tänne joku haluaa muuttaa töihin.

Toisaalta kuten me kaikki pienten lasten vanhemmat varmasti teidämme, päiväkodinopettajan työ (ja myös hoitajien!) on todella vaativaa. Korkeamman palkan vaatimus ei tässäkään mielessä ole millään tavalla tuulesta temmattu. 

Ehkä suurin ongelma tässä koko keskustelussa on se, että päiväkodit nähdään vain kuluerinä, jotka nostavat veronmaksajien menoja. Olen jutellut tästä monien fiksujen työssäkäyvien ihmisten kanssa, ja tähän me aina palaamme: Päiväkodit ovat myös tuottavia paikkoja, koska ne vapauttavat ihmisiä työmarkkinoiden käyttöön. Ainakin itse tuotan tällä hetkellä ihan mukavan verokertymän kunnalle ja valtiolle yksinkertaisesti siitä syystä, että olen töissä ja lapseni on päiväkodissa. Miksi tämä aina unohdetaan keskustelusta?

leikkisushi4.jpg

Meidän päiväkodissa on kokemukseni mukaan hyvä hoitajatilanne, eikä esimerkiksi mikään jatkuva vajaamiehitys tai sijaisrumban pyörittäimen, joten jätän lapseni hyvillä mielin päiväkotiin. Olen kuitenkin kuullut ihan lähitienoon vanhemmilta, että heille on soitettu kesken työpäivän ja pyydetty, että he hakisivat lapsensa päiväkodista, koska työntekijöitä ei ole paikalla tarpeeksi, eikä sijaisia saada. Tämä on melko käsittämätöntä meininkiä, koska jos kokonaiskuvaa katsoo, niin eikö ihmisten nyt hemmetti vieköön kannata pysyä siellä tuottavassa työssä kerryttämässä niitä veroja eikä lähteä kesken päivän hakemaan lapsia siksi, ettei sijaisia ole.

Ja sitten niistä veroista vielä. Helsingin veroprosentti on laskenut tänä vuonna puolikkaalla. Tiedän, että on lapsellista ajatella, että juuri se puolikas prosentti olisi jostain spesifistä asiasta (kuten päiväkodeista) pois, mutta mikäli yksikin ihminen kommentoi tähän, että ”ei voida nostaa päiväkodinopettajien palkkoja, koska se nostaisi veroja”, niin vastaan siihen, että tuota puolikasta prosenttia ei olisi kyllä tarvinnut laskea.

Ja jos ajattelee vielä ei-niin-rationaaliselta kannalta, vaan ihan inhimillisesti, niin hemmetti vieköön, päiväkodin työntekijät ansaitsevat isompaa palkkaa. Heidän työnsä on vaativaa, arvokasta ja kaikin tavoin tärkeää valtavan suurelle osalle ihmisistä. En usko, että löydän yhtäkään päiväkoti-ikäisen lapsen vanhempaa, joka olisi sitä mieltä, etteivätkö päiväkodinopettajat olisi korotustansa ansainneet.

 

Kun pohditaan, että keneltä tällaiset hintakartellit ovat sitten lopulta pois, niin vastaus kuuluu, että perheiltä, joissa on pieniä lapsia. Ja yhteiskunnalta. Mitä toimivammat olot päiväkodissa on, sitä kevyemmin mielin sinne voi viedä lapsensa ja mennä töihin. Kerryttämään niitä veroeuroja. 

 

Lue myös:

Päiväkotipaikan saaminen Helsingistä olo stressaavaa

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Kommentit (57)
  1. entinen lto
    6.3.2018, 07:33

    Kiitos kirjoituksestasi! Työskentelin muutaman vuoden Helsingissä lastentarhanopettajana ja koin sen sekä äärettömän palkitsevana että äärettömän kuluttavana. Palkasta jäi käteen noin 1700€/kk, joka lapsettomalle, avoliitossa elävälle oli periaatteessa ihan sopivasti ja rahaa jäi säästöönkin. SILTI tuntui epäreilulta kuulla ystävien huomattavasti suuremmista palkoista ja yhtä pitkien päivien kaksista kahvitauoista ja lounastauoista työkaverien kanssa lounasravintoloissa. Itse ehtinyt aina päivän aikana pitää kunnollisia taukoja (kännykkään tulleet viestit tarkistin silloin vessassa käydessä), kahvin hain yksin työkaverien huolehtiessa lapsiryhmästä ja työpäivän jälkeen saatoin usein olla henkisesti ja fyysisesti liian väsynyt lähtemään mihinkään harrastukseen. Tämä epäreiluus alkoi kaihertaa niin paljon, että hain lopulta opiskelemaan uutta alaa.

    Eli itselle alan vaihdossa ei ollut syynä pelkkä palkka tai että työ olisi ollut kamalaa, mutta palkan ja työn vaatimusten suhde oli se suurin syy. Ja innostus uuteen alaan toki myös. Meillä oli kyllä ihana ja hyvin johdettu päiväkoti, ei se arki ole aina mitään kamalaa kaaosta ja selviytymistä vaan välittämistä, loruttelua, ihmettelyä ja koko kirjo erilaisia tunteita. Työn vaativuus tulee monesta tekijästä esimerkiksi riittämättömyyden tunteet liittyen ryhmänhallintaan ja lasten yksilöllisiin haasteisiin sekä siitä, että työpäivän ajan on joka minuutti intensiivisesti läsnä. Kyllä alalle hakeutuvat tietävät palkkauksen, mutta sitä miten intensiivistä työ on ja miltä tuntuu kuunnella muiden työpäivistä ja palkasta suhteessa omaansa, ei voi ennalta arvata.

    1. Mä olen tehnyt lastenhoitajana ja avustajana töitä ja siitä maksetaan huonommin. Erityisavustajana olen yltänyt joskus 2000€ palkkaan ja se oli minulle kuin lottovoitto. 

      Olen työskennellyt ihanissa päiväkodeissa ja sitten niissä missä homma ei toimi johtajan takia yhtään. Hyvässä paikassa se 1600-2000€ (miinus verot ja muut) vielä menee, mutta paikassa jossa mennään vajaalla miehityksellä koko ajan, ja pomo on pihalla kuin lumiukko, mutta täysi tyranni, niin palkan soisi olevan enemmän. 

      Olen nauttinut hyvän työyhteisön tuomasta kevyestä tunteesta töissä, paikassa jonne oli kiva mennä ja tunsin koko päiväkodin lapset. Nautin työstäni. Mutta siitä on jo useampi vuosi. Viimisessä paikassa stressasin niin, että olen vihdoin täysin varman siitä, että on alanvaihdon aika. Joka aamu töihin mennessä, mietin mihin minut (avustaja) tänään heitetään tuuraamaan, ellei oma avustettavani ole paikalla. Yhdestä ryhmästä puuttui lto pari kuukautta ja tuurasin sitten sielläkin. Yli 20 lasta yhdessä ryhmässä alkaa olla pelkkää päivistä selviytymistä. Ja pitäisi paperityötkin sen lto:n ehtiä hoitaa. Jotenka en tosiaan ole ajatellut kouluttautua lisää päästäkseni lto:ksi vaikka töitä olisikin, koska se työ ei ole mielekästä. 

       

      Lastenhoito on kivaa ja hoituu minulta luonnostaan. Mutta miellyttävät työpaikat alkaa olla historiaa nykyisillä henkilökunnan vähennyksillä ja lasten lisäyksillä. Juuri oli joku tutkimus ollut kuinka paljon on jo sairaslomalaisia tästä syystä, kun työolosuhteet on kamalat. Eli mikäli hoitoalalla halutaan pitää henkilökuntaa noin yleisestikin, ei kohta enää kutsumus riitä. Tarvitaan porkkanoita jotta sitä työtä suostuu väki tekemään!

    2. Just tämä! Oikeasti koko sana kutsumustyö pitäisi heittää hevon helvettiin. Se on niin usein eufemismi sille, miksi jostain ei nyt vain haluta maksaa oikeaa palkkaa.

      Kun palkka on työn vaatimusten ja määrän sekä palkan suhde on kohdillaan, sitä ei tarvitse enää ajatella ja voi keskittyä rauhassa itse työhön. Kutsumustyö on tällainen ikiaikainen virsi, jossa etenkin naisvaltaitaisilla aloilla oikeutetaan pieniä palkkoja. 

      1. Aivan! Ja keksitkö yhtään miesvaltaista alaa/ammattia, jonka palkkausta perustellaan ”kutsumustyöllä”? Minä en.

    3. Jenny entinen lto
      8.3.2018, 12:42

      Olisin voinut itse kirjoittaa tämän kommentin, täysin samaa mieltä! Jättäydyin pois töistä, koska tuntui että en yksinkertaisesti jaksanut työpäivien jälkeen yhtään mitään. Henkinen ja fyysinen väsymys oli jotain käsittämätöntä, ja olin tuoreena lto:na ehtinyt olla töissä vasta 2 vuotta! Pääsin uudestaan opiskelemaan ja alan vaihtaminen tuntui helpotukselta.

  2. Lastentarhanopeopiskelija
    6.3.2018, 09:38

    KIITOS KIITOS tästä tekstistäsi!
    Sellainen näkökulma vielä tähän että nyt päättäjät eivät ajattele säästöhoureissaan pidemmälle! Nimittäin, mitä tulee sellaisista lapsista jotka joutuvat taistelemaan aikuisen huomiosta jo päiväkotiuransa alusta lähtien? Parasta olisi sijoittaa lapsiin, lapsuuteen, ja pyrkiä kasvattamaan lapsista terveitä nuoria ja aikuisia. Näin säästettäisiin niitä rahoja joita joudutaan tulevaisuudessa mahdollisestai käyttämään syrjäytyneisiin ja pahoinvoiviin nuoriin ja aikuisiin.

    1. Just näin. Mun mielestä on täysin skitsofreenistä horista menemään, että lapsia pitäisi tehdä nyt hirveästi lisää ja samalla olla laittamatta resursseja päiväkoteihin ja varhaiskasvatukseen.

      Samaan aikaan on onneksi kaikkea kivaakin, päiväkodeista puhutaan sivistävinä paikkoina, jotka tarjoavat lapselle turvallisen ympäristön opetella tunnetaitoja, ryhmässä olemista ja vaikka mitä, mikä on äärimmäisen tärkeää koko ihmisen loppu elämän kannalta. Mutta on sanomattakin selvää, että tätä varten henkilökuntaa on pakko olla tarpeeksi, jotta oikeasti kaikenlaisiin tilanteisiin pystytään kiinnittämään huomiota, eikä homma mene vain selviämiseksi ja kaaokseksi. 

      Meidän päiväkodissa on viikkokirje, jota lukiessa mulle meinaa aina nousta kyyneleet liikutuksesta, kun ne puhuu siellä niin kivasti ja kauniisti lapsista ja siitä, mitä kaikkea kivaa heille on suunniteltuna. <3 

      1. Julia, oot ihan paras ja tää blogipostaus täyttä asiaa, mutta pliis toivoisin ettet käyttäis skitsofreenisuutta tehoadjektiivina. Tajuan, että kyseessä on kevyt heitto, mutta mielenterveysongelmilla on ihan tarpeeksi stigmaa jo ilman että niihin liitetään puhekielessä negativiisia konnotaatioita vain oman ilmaisun rikastamiseksi. Yläastehenkinen ”onpa homoo” nolon synonyyminä alkaa väistyä, seuraavaks voitais lopettaa mielenterveyskuntoutujien tahaton sheimaaminen – eritoten kun koskaan ei voi tietää, vaikka oma mieli vielä joskus järkkyisi.

      2. Meiän eskarilaisella on ryhmässä 10 lasta vaan tänä vuonna, ihan mahtavaa! Ja lähipäiväkoti jossa kuopus oli osa-aikasena, oli se 20 lasta, mutta 5 aikuista, plus siivooja! Ihan mahtava paikka! Kehuinkin kyllä sen maasta taivaisiin! Lisää sellaisia pieniä paikkoja. Mun mielestä ne 6 ryhmän ja 120 lapsen päiväkodit on kamalan ahdistavia! Pari hyvin toteutettua sellaista olen nähnyt. Meidän lapset oli joskus yhdessä. Yhteistä niillä oli riittävät tilat ja riittävä henkilökunta. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *