2,5-vuotiaan jutut ovat parhaita

Juliaihminen

Joskus ajat ennen lasta olin Mondon juttumatkalla erään valokuvaajan kanssa. Hänellä oli kaksivuotias lapsi kotona, ja kysyin, että ikävöikö hän lasta matkalla. Hän vastasi, että aluksi ei, koska ei anna itsensä ajatella lasta. Mutta sitten matkan loppuvaiheessa, kun ajatukset jo vaeltavat lapseen, se tuntuu samalta kuin ikävöisi jotain ihastusta. Samaan aikaan valtava kaipuu toisen luo ja tunne siitä, että kotona odottaa jotain hykerryttävän ihanaa. 

Nyt, kun minulla on tuollainen kaksivuotias kotona, niin ymmärrän tämän kuvauksen täysin. Lapsi on sellainen hahmo, johon on koko ajan ihastunut. Sitä kaipaa, kun on muualla, ja kun sitten on läsnä, niin lapsi tuntuu aivan huumaavan ihastuttavalta. 

Olen puhunut ennenkin näistä ihastumisen kausista, ajoista, jolloin kaikki mitä lapsi tekee ja sanoo tuntuu pakahduttavan suloiselta. Alppu on viime aikoina alkanut jutella paljon, ja sieltä tulee niin suloista kamaa ulos. 

On niin suloista, kun yhtäkkiä ukkeli alkaa laulaa päiväkodissa opittua laulua hennolla äänellä: "Pyölät ne pyölivät ympääli, ympääli.." (Tuntuu sairaalta, että lapsi osaa laulun!)

Alpun luotto siihen, että äiti voi korjata kaiken, on upea. Kerran kun hän oli kylvyssä pitkään, sormien iho rypistyi. Alppu tuli näyttämään sormiaan ja pyysi: "Äiti kojjaa." 

On niin hellyyttävää, kun lapsi oma-aloitteisesti kaipaa syliä, pusuja ja haleja.

"Aliii!" meidän pieni (ranskalainen?) lapsonen huutaa ja ryntää syliin kädet ojossa. Sekä: "Putu! Putu!"

Aina kun Alppu osaa jotain, se on niin ylpeä: "Minä onnistuin!"

Lapsi osaa myös maanitella nykyään aivan omalla tavallaan. Alppu haluaisi, että lukisin hänelle iltaisin sellaista aivan superärysttävää Lentskarit-kirjaa (olemme lukeneet sitä kaksi kuukautta). Hän ottaa naamalleen sellaisen veikeän hymyilevän ilmeen ja tulee ihan mun kasvojen lähelle ja sanoo mairealla äänellä: "Äiti lutee. Äiti lutee lentokonekirjaa." Siihen on todella vaikea sanoa ei.

Myös Alpun väärinkäsitykset sanoista ovat hauskoja. Hän esimerkiki ajattelee, että aina jos ketä tahansa sattuu, niin pitää pyytää anteeksi. Esimerkiksi tuossa Lentskarit-kirjassa on kohtaus, jossa jumbojetti kone huutaa (tuskaisen näköisenä). Alppu kehotti mua yksi päivä: "Lentokonetta tattuu! Äiti pyytää aateeksi." Yritin selittää, että äiti voi lohduttaa, mutta ei äidin tarvitse pyytää anteeksi, kun ei äiti ole loukannut jumbojettiä, mutta tämä ei auttanut. Piti halata ja pyytää anteeksi. 

Lapsen kanssa leikkiminen on mielestäni edelleen suht tylsää, mutta välillä, kun Alppuun sa yhteyden ja pientä naurattaa mun vitsailut, leikkiminenkin on tosi palkitsevaa. Tai jos saan itse inspiraation ja rakentelen jotain (kuten kuvassa näkyvä kaupunkisuunnittelun huipentuma puukerrostalokaupungista). 

Ylipäänsä on suloista katsella, miten lapsi on nykyään niin oikea lapsi. Ruokapöydästä se lähtee ja sanoo: "Haluan mennä leikkimään." Jotenkin tuntuu edelleen käsittämättömältä, että miten minun lapseni osaa leikkiä?! Siitä tuli taianomaisesti tuollainen normaali lapsi, jolla on mielikuvitus ja joka tykkää leikkimisestä.

Hehe, itse asiassa yhtenä päivänä kesällä oltiin pihalla, ja Alppu osoitti pusikkoa: "Tuolla on dinoTAULUS!" (Alpulla on tapana painottaa sanojen loppuosia.) Minä olin vain, että "Ei siellä mitään dinosaurusta ole, ei meillä ole leludinosaurusta pihalla mukana." Kunnes naapurimme (jolla on vanhempia lapsia) käyttäytyi kuten normaali ihminen käyttäytyy ja sanoi: "Oo, onpa hieno dinosaurus!" (Olin täysin unohtanut sen vaihtoehdon, että lapsella tosiaan on sellainen asia kuin mielikuvitus. Ilonpilaajana yritin tuhota sen.)

Nykyään, kun Alppu laittaa kaksi autoa yhteen ja sanoo: "Minä syön sämpylää" hyväksyn jo tämän mielikuvitukseksi enkä ala korjata, että EI SE MITÄÄN SÄMPYLÄÄ OLE.

Myäs lapsen ystävyyssuhteet muihin lapsiin ovat hirmu suloisia. Einosta, Viidasta, Taimista, Puupesta, Lillistä, Pihlasta ja Pipalista puhutaan meillä usein, ja he saattavat nousta aivan yhtäkkiä vain mieleen. Toki enimmäkseen leikkiminen on edelleen sitä, että itse haluaa sen minkä toisella on, mutta paljon inhimillisempää menoa saa nykyään katsella. 

Jotenkin vain kaikki, mitä 2,5-vuotias puuhailee (lukuunottamatta satunnaisia uhmakohtauksia) on taianomaista seurattavaa. Hyvää viihdettä, ja samalla siitä tulee jotenkin ylpeä olo. "Inanaa, inanaa!" kuten Alppu tapaa sanoa. Ihanaa!

 

 

Lue myös:

Kahden vuoden ihastus

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 
 
 

Kommentit

annepa (Ei varmistettu)

Lapsiin myös tarttuu kaikki. Siskoni oli tulossa kotiin kolmevuotiaan tyttärensä kanssa. Siskon mies ja toinen lapsi olivat jossain harrastuksessa ja siskolla oli jäänyt avain kotiin! Sisko selitti tyttärelleen, että voi että, avain on jäänyt kotiin, nyt pitää mennä takaovesta sisälle. Mitä sanoo kolmevuotias? "Voi jumalauta".

Juliaihminen
Juliaihminen

Ahahahhahah, minäkin lopetin erään sanan käytön sen jälkeen, kun lapsi huusi: "Ittu!"

:D

Onhan ne ihania ja toisaalta myös voimat imeviä näin kun mummona pääsee satunnaisesti jakamaan niitä!

Kiinnittyi katse tuohon tokavika kuvan asentoon; syväkyykkyyn; kuinka luontainen tuo tämän päivän trendiliike onkaan lapselle!

Juliaihminen
Juliaihminen

Vanha kunnon slaavikyykky! <3

piia_ (Ei varmistettu)

Meidän tasan 2-vuotias haluaa nykyään aina ennen nukkumaan menoa avata ikkunan ja "haukata vähän happea" sekä "painaa pappia" aina kun mahdollista (kaukosäätimestä, hississä, suojatietä ylittäessä.)

Valopäiväkirja

Ihana Alppu ja ihana ikä! Lapsen kasvamista on kyllä niin palkitsevaa seurata :) Aina välillä kun meinaa epätoivo iskeä, ipanat tappelee ja kaikki on kaaoksessa, antaa se kehitysharppauksen huomaaminen taas mittasuhteet kaikelle. On ihan huimaa huomata, että kohta kolmeveellä on jo kovasti mielipiteitä omista synttäreistään ("Minä haluan Niiskuneiti-kakun!" ei paineita... :D ), ja että viisvee huitelee jo jollain ihan käsittämättömällä inhimillisyyden tasolla. Sain esim. eilen illalla eteeni esikoisen tekemän iltapalaleivän ja rakkaudella leikattuja juustopalasia <3 Mind blown :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Aattelepa tätä (mikä on ihana juttu). Kun 2,5-vuotias on ihana, niin it get's even better! Siis mun kokemus ulottuu vasta 6,5v ikään asti ja voin sanoa, että 3-vuotias on ihana, 4-vuotias ihanampi, 5-v. tosi ihana ja 6v. eskarilainen vielä ihanampi. Eli yhtä noususuhdannetta kaikki!

Siguriina (Ei varmistettu)

Kunnes tulee murkkuikä, oottakeehan vaan!

Innann (Ei varmistettu)

Ahahahaha ihana ilonpilaaja mutsi :D Ei siellä mitään dinosauruksia ole! Ei autoja voi syödä!

elkv (Ei varmistettu)

Ai että, mä tunnistan itseni tosta ilonpilaajamutsista! Olin lapsenakin hyvin totinen, ja mulle tosielämän ja leikin raja on aina ollut ihan yliselkeä. En nykyäänkään osaa tosissani eläytyä.

Myös urlin "25-vuotiaan-jutut-ovat-parhaita" vähän hykerryttää...

äitiyskoe
Äitiyskoe

Siis toi mun 1v 4kk on myös ihastunut Pyörät ne pyörivät ympäri -lauluun, ja se vaan on musta loputtoman hämmentävää, että lapsi joka kuitenkin puhuu vain yksittäisiä sanoa, osaa jo laulaa lauluja! Tuotakaan laulua en ollut sille koskaan laulanut, mutta yksi päivä kuului niin selkeästi "Kookoo päivän!" että oli pakko seuraavana aamuna päiväkodissa kysaistä että olette tainneet tätä täällä lauleskella. Ja nyt se vetää siihen leikin mukaan myös! Ihahaan lapsi osasi laulaa jo ennen kuin puhui yhtään sanaa, nyt menee myös Tuiki, tuiki tähtönen (leikkeineen). Näiden vakiokappaleiden lisäksi se pystyy myös nappaamaan kertakuulemalta pätkiä lauluista ja sitten hoilaamaan aikalailla nuotilleen vaikkapa Antti Tuiskun Keinutaan-kappaletta (siis ei toki sanoin, mutta sävelenä). Tiedän, että noin ne tekee eikä mun lapsi ole tässä ainutlaatuinen, mutta silti hämmentää.

MarttaK (Ei varmistettu)

Täällä elellään pikkuista vaille pariviikkoisen esikoisen kanssa ja ihana kuulla, mitä on edessä! Kunhan vain saa tämän ihmeen pysymään hengissä ja terveenä... Tunnistan kyllä jo nyt tuon hykerryttävän ihastustunteen ja odotuksen, tulee jo ihan siitä, että mies hoitaa yöllä vauvaa viereisessä huoneessa Kiitos myös sun vauva-ajan postauksista, antaa voimaa odottaa sitä, että olosta tulee taas ”normaali”.

Kommentoi