41 suositusta kauhuelokuvista

it follows.jpg

Halloween-viikonloppu on saapunut, joten nyt on kauhhhun hetket käsillä. Kuten olen monesti kertonut, pikkusiskoni Sofia on Suomen johtava kauhuasiantuntija. Hän on muun muassa opiskellut kauhuelokuvaa Berkeleyn yliopistossa ja kirjoittanut gradunsa otsikolla: ”Mitä se oli? Jumalauta jatka kuvaamista!” – Äänikerronta elokuvissa Paranormal Activity ja REC.

Usein kauhuelokuvia katsoessa on kuitenkin sellainen ongelma, että monet niistä ovat huonoja. 

Niinpä koen, että ainoa oikea vaihtoehto on pyytää Sofiaa listaamaan elokuvia, jotka ovat varmasti hyviä. Tallenna tämä listaus koneellesi ja kaiva se esiin aina, kun kauhhhunälkä iskee! (Kirjoitan kauhhhu-sanan edelleen kahdesta kolmeen h-kirjaimella, koska olen sillä lailla ärsyttävä.)

Vaikuttaa muuten siltä, että Sofia ilmeisesti vierailee mun blogissani vain kertomassa groteskeja juttuja. Viime kerralla hän kirjoitti synnytyskertomuksensa osat yksi ja kaksi.

Sofia kertoo:

Pari vuotta sitten kutsuin Julian ja muita kavereita meille katsomaan kauhuleffoja. Mietittiin siinä, mitä elokuvia katsottaisiin, kun Julluri pyysi:

“Voisko olla joku semmonen… semmonen… vaikka niinku samanlainen kuin Hohto! Mutta semmonen, jota en ole vielä nähnyt!”

“Ööö eli niinku hyvä kauhuelokuva vai?” mä tarkensin.

“JOO! Just sellanen!”

Mua naurutti, että kiitos tilauksesta. Kyllä mäkin haluaisin joka kerta katsoa The Matrixin, kun katson scifiä tai Kuninkaan paluun kun fantasiaa, mutta ei aina voi tietää, millaista settiä on tulossa. Varsinkin kauhuelokuvissa on ihan sikana skördää, ja niitä timantteja on vaikeampi skauttaa. Mutta kyllähän niitä on!

Ja koska nyt Halloween-viikonloppuna on täydellinen aika viettää kaaaauuuhuuujeeeen yöööööö, Julia pyysi mua listaamaan suosituksia hyvistä kauhuista. Nämä eivät todellakaan ole mitään underground-skeneilyjä, vaan sellaisia peruskarmaisevia elokuvia. 

Jätin listasta pois nyt vaikka mitä klassikoita ja keskityin sellaisiin elokuviin, jotka toimivat ihan puhtaasti viihteenä. Esimerkiksi Psycho ei ole oikeastaan kovinkaan pelottava, vaikka se on kyllä kiinnostava kauhufanille. En itse tykkää scifi-kauhusta tai mistään kidutushommista ja siksi muun muassa Alien ja Saw puuttuvat listalta, vaikka merkkiteoksia ovatkin. En myöskään ole katsonut aasialaista kauhua (liikaa koukkuja onkaloissa ja hiuksia kitalaessa), joten myös ne puuttuvat tästä listasta. Koitin vähän jaotella näitä osioihin, mutta ihan omasta päästäni päätin, mitkä ovat klassikoita, mitkä trillereitä ja mitkä jotain muuta.

Eli ihan mielivaltaista touhua myhyhahahhahahahaaaa!!!!!

Klassikot

Rosemary’s baby (1968) Varoitus, elokuva aiheuttaa halua leikkautta hiukset ihan lyhyiksi, kun Mia Farrow on niin hiton tyylikäs! Olen nähnyt leffan vain kerran, ja se oli kyllä tosi vaikuttava. Ohjaaja Roman Polanskia ei voi tosin fanittaa: äijä ei voi koskaan palata Yhdysvaltoihin, koska on siellä tuomittu pedofiliasta. Ja tämä on nyt aika mautonta, mutta leffan karmivuutta lisää se, mitä tapahtui ohjaajan viimeisillään raskaana olevalle vaimolle Sharon Tatelle myöhemmin.

Manaaja (1973) Tämä on klassikko syystä. Tunnelma tiivistyy vähitellen jännittävästä kaameaksi, eikä rappusia rapukävelyllä ravaava Regan ole mielestäni vieläkään korni, vaan karsea! Manatun tytön ääninäyttelijä veti kuulemma ketjussa röökiä ja raakoja kanamunia saadakseen aikaan kuuluisan raspikurkun. Meksikolainen kaverini sanoo, että heidän koulupappinsa mukaan leffan manaukset ovat kutakuinkin oikeita ja peräisin kirkolta varastetusta manausohjeesta. Tiedä häntä…

Carrie (1976) Perustuu Stephen Kingin esikoisteokseen, aika kovalla on jäbä aloittanut uransa! Menkat käynnistävät tapahtumasarjan, joka päättyy kuuluisaan verilöylyyn.

Texas Chainsaw Massacre (1974) Välttelin elokuvaa pitkään, koska ajattelin, että se on varmaan sit VAAN NIIN HIRVEE!1 Tätä pidetään ensimmäisenä slasher-leffana, ja leffa oli kielletty Suomessa vuoteen 1996 saakka. Ja onhan se kriippersi, mutta myös paikoin yllättävän hienovarainen ja väkivaltaa on vähemmän kuin luulisi. Ikoninen Leatherface on saanut inspiraatiota tosielämän ihmisnahkuri-sarjamurhaaja Ed Gainista.

Halloween (1978) Tin-tin-tin-tin-tin-tin-tin-tin-tin-tin-tin-tin… Rakastan sitä, kun kauhuelokuvassa on vahva johtoaihe eli äänellinen elementti, joka liitetään tappajaan. Halloweenin tunnusmusiikki on yksinkertaisuudessaan loistava. Ja Jamie Lee Curtis on ihan ultimaattinen final girl!

Hohto (1980) Jack Nicholson on mielestäni vähän ällö rötväke, mutta hän syntyi tähän maailmaan, jotta voisi esittää Jack Torrancen roolin. Ohjaaja Stanley Kubrick taisi myös olla aika kuspää, varsinkin naispääosaa esittäneelle Shelly Duvallille: Duvallin piti käytännössä vuoden ajan itkeä 12 tuntia päivässä, ja esimerkiksi se kuuluisa Here’s Johnny -kohtaus kuvattiin 127 kertaa.

Uhrilampaat (1991) Tätä on vaikea uskoa, koska Anthony Hopkins on niin ilmetty Hannibal Lecter, mutta alunperin rooliin suunniteltiin Sean Connerya! Uhrilampaat on yhä ainut kauhuelokuva, joka on voittanut parhaan elokuvan Oscarin.

Veren vangit (1994) Lasketaanko tämä kauhuksi? No joka tapauksessa leffassa on kammoisa tunnelma ja nuoret Brad Pitt, Tom Cruise sekä ikilapsi Kirsten Dunst vampyyreina. Bongaa vampirismi huumeaddiktion symbolina.

Se7en (1995) Ojoj, kaiholla muistelen aikoja, joina vielä tehtiin hyviä sarjamurhaajatrillereitä elokuvateatterihin. No okei, olin 6-vuotias, kun tämä elokuva julkaistiin eli en nähnyt sitä teatterissa. Kuitenkin ärsyttää, että nykyään trillerit ovat käytännössä siirtyneet Criminal Minds -henkisiin tv-sarjoihin, ja sarjamurhaajaleffoissa on aina jotain kidutusmeininkiä. Ennen oli paremmin! Ja S7ven on trillereiden kuningas. 

Scream (1996) Hello, Sidney! Henkilökohtainen lempparini ysäri-slashereista. Elokuva on ymmärtääkseni tehty aikalailla parodiaksi alagenren kliseistä, mutta kun tätä esiteininä katteltiin keskellä Kakskerran pimeitä metsiä, ei siinä ollut mitään hauskaa. 

Kuudes aisti (1999) Muistatteko silloin 18 vuotta sitten, kun M. Night Shyamalan oli vielä kova ohjaaja?

The Blair Witch Project (1999) Noin kymmenen vuotta sitten, kun kännykkäkamerat rupesivat yleistymään, alkoi uusi pseudo-dokumentaarisen kauhun buumi. Silloin näitä tärisevällä kameralla kuvattuja leffoja tuli joka tuutista. Suosittelen kuitenkin tsekkaamaan The Teoksen, joka räjäytti alagenren suosion ysärin lopulla. Myös 2016 julkaistu uudelleenfilmatisointi on yllättävän ok.

Ring-1.jpg

The Ring (2002) Traumatisoi monet aikanaan, minut ainakin pahasti. Nykyään Ringin kuvasto on älyttömän kulunutta, mutta 2002 nykivästi liikkuva lapsikummitus oli ihan uusi juttu länsimaalaisessa kauhussa. Elokuvan tietokoneanimaatio saattaa olla vanhentunutta, mutta Samaran mysteeri karmii yhä. 

28 päivää myöhemmin (2002) Ensimmäinen niin sanottu renessanssiajan zombie-kauhu, jossa zombie ei ole laahustava elävä kuollut, vaan nopea, virusperäisen tartunnan saanut hirvitys. Ja hei torille! Tarkkaavainen katsoja huomaa, että lopussa puhutaan suomea.

Kummitukset & demonit

Päätön ratsumies (1999) Goottiromantiikka ja Tim Burton yhdessä aikana, kun Alice in Wonderlandin kaltainen sonta oli vain ahdistavaa huumeunta ohjaajan aivoissa. Johnny Depp, Cristinia Ricci, Christoper Walken ja Christoper Lee samassa leffassa, näyttelijäkaarti siis 5/5.

The Others (2001) Nichole Kidman asuu vanhassa talossa lasten kanssa, jotka sairastavat harvinaista tautia: auringonvalo on heille tappavaa. Tämä ei kuitenkaan ole mikään vampyyripätkä, vaan kunnon kummitusjuttu, huiii!

Emily Rosen riivaaja (2005) Oikeussalidraama-demonikauhu, joka perustuu löyhästi (mutta kriippaavasti!) 1970-luvulla pieleen menneeseen manaustapaukseen. Jennifer “Dextrerin sisko” Carpenter se osaa vääntää ruumista ja rutistaa naamaa.

Paranormal Activity (2007) Toiset rakastaa, toiset vihaa. Pienieleinen pienen budjetin kauhu, jonka takia mä nukuin kuukauden valot päällä. 

Babadook (2014) “If it’s in a word or in a look, you can’t get rid of the Babadook.” Yksinhuoltajaäiti yrittää selvitä arjesta ja lohduttaa poikaansa, joka pelkää hirviöitä. Sitten kaksikko lukee vahingossa pelottavan kirjan tummanpuhuvasta Babadookista. Essie Davis vetää ihan mielettömän roolisuorituksen. Tämä leffa kummittele yhä mua öisin.

It Follows (2014) Seksin välityksellä tarttuva demoni seuraa uhriansa hitaasti, mutta varmasti niin pitkään, kunnes “taudin” antaa seuraavalle varomattomalle. Hienot musat ja tyylissä kiehtovaa kasariestetiikkaa.

VVitch (2016) Uusiraivaajaperhe karkoitetaan kylästä asumaan metsän laidalle. Ankara uskonto, armoton luonto ja metsässä asuva noita pistävät perhedynamiikan koville. Tyylikäs kauhu, johon kannattaa hankkia tekstitykset ellei ymmärrä sujuvasti 1600-luvun koukeroista englantia.

Mysteerit & kauhutrillerit

Gothika (2003) Halle Berryn esittämä rikospsykologi herää vankilamielisairaalasta syytettynä murhasta. Mysteeriä, yliluonnollisia voimia, Limp Bizkitin esittämä tunnuskappale, tässä elokuvassa on sitä kaikkea!

Skeleton Key (2005) Se ei voi vahingoittaa sinua – paitsi jos uskot siihen… Kun olin töissä Filmtownissa ja joku pyysi vinkkiä hyvästä kauhusta, suosittelin tätä. Peruspaketti mysteeriä, karmivuutta ja mustaa magiaa New Orleansissa.

orpokoti cinema mondo.png

Orpokoti (2007) Espanjalaisissa kauhuissa on sitä jotain. Tämän jälkeen päässä soi “Uno, dos, tres, toca la pared”, ja kun suljet silmäsi, pieni pussipäinen lapsi tulee pelottelemaan sänkysi jalkopäähän. 

Sauna (2008) Harvinaisuus, hyytävää kotimaista kauhua! Leffa sijoittuu 1500-luvun lopulle, Ruotsin ja Venäjän rajametsiin. Ville Virtanen esittää Erikiä, joka veljineen kartoittaa tätä jumalan hylkäämää suoaluetta. Sitten röteikön keskeltä löytyy sauna… Tämä on just nyt katsottavissa Areenassa neljä päivää!

We Are What We Are (2013) En halua kirjoittaa tästä leffasta liikaa, koska multa se spoilattiin nyyh! Tunnelmallinen elokuva, jossa käsitellään kiehtovalla tavalla perinteitä. Arvoitus aukenee herkullisen hitaasti.

Sarjamurhaajat & slasherit

From Hell (2001) Pelottavuudessa kevyehkö, mutta toimiva kauhutrilleri Jack the Ripperistä. Pääosassa Johnny Depp yhä ilman pahimpia maneereita!

Punainen lohikäärme (2002) Poikkeus sääntöön eli kauhuelokuvan jatko-osa, joka oikeasti toimii. Tarkemmin ottaen prequel eli kertomus siitä, kuinka Hannibal Lecter saatiin kiinni. Ja ahhh Edward Norton. Kuumin mies ever.

My Little Eye (2002) Big Brother -buumin alkuaikoina julkaistu kauhu, jossa viisi toisilleen vierasta kilpailijaa asuvat puolen vuoden eristyksissä kartanossa, jossa kamerat seuraavat jokaista liikettä. Kuka selviää puolen vuoden koettelemuksesta ja saa miljoona dollaria? Vai selviääkö kukaan..?

You’re Next (2011) Veitsimurhaajasäikäyttely, joka vie final girl -konseptin uudelle tasolle. Hyvien säikäytysten lisäksi mukana reilusti huumoria. 

Cabin in the Woods (2012) Nuorisojoukko lähtee viettämään hauskaa viikonloppua mökille, mutta sitten… Tässä kauhukomediassa on kaikki kliseet samassa paketsissa, mutta se onnistuu yllättämään kokeneemmankin katsojan.

Zombiet ja vampyyrit

REC (2007) Voisi sanoa, että tyylillisesti Paranormal Activityyn verrattuna toinen ääripää pseudo-dokumentaarisen kauhuelokuvan skenessä. Äänekäs, kaoottinen ja hurjan hyvä espanjalainen zombiekauhu, jossa toimittaja joutuu painajaismaiselle keikalle mysteerisen viruksen infektoimaan kerrostaloon.

30 päivää kaamosta (2007) Alaskassa on kaupunki, jossa aurinko ei nouse 30 päivään. Arvaatko jo, millainen hirviöjoukko saapuu paikalle? Leffa on jees, mutta oikeastaan suosittelen lukemaan tämän alkuperäisen Steve Nilesin sarjakuvan.

Ystäväni hämärän jälkeen (2008) Ruotsalainen kauhuelokuva lapsen ja vampyyrin ystävyydestä. Itse en ole lukenut kirjaa, mutta leffassa on upeaa 1980-luvun lähiötunnelmaa. Talvinen pimeys on suomalaiselle mainon samaistuttava.

The Crazies (2011) Tämä oli muistaakseni kelpo zombiekauhu, jossa fiilistelin sitä, etteivät päähenkilöt jää paikoillensa möllöttämään, vaan tekevät kaikkia fiksuja ratkaisuja ja hoitavat hommia eteenpäin!

Näitä en ole vielä nähnyt, mutta odotan innolla!

Disclaimer: Jotta mun uskottavuuteni kauhuelokuvafanina ei tuhoudu, on nyt hieman selitettävä, miksi en ole jo katsonut näitä: Jotain tapahtui, kun tulin raskaaksi. Hormonit ottivat vallan, enkä enää nauttinut kauhuelokuvista. Musta tuli KAUHUKSENI yksi niistä ihmisistä, joka kyseli menneeltä itseltään, miksi kukaan tekee tällaista itselleen, pelottelee tarkoituksella. Nautinto pelkäämisestä hävisi johonkin. Nyt vauva on kolme kuukautta vanha, ja yritän taas viikonloppuna, josko saisin vanhan liekin roihahtamaan.

A Cure for Wellness (2016) Core Verbinskin eli jenkki-Ringin ohjaajan uusin kauhu. Eristäytynyt parantola (muistuttaa Yrjönkadun uimahallia), ankeriaita tankkereissa, maanisia hoitajia… Vaikuttaa hyvältä!

Split (2016) Trailerin perusteella lupaava M. Night Shyamalan -leffa, vaikka kaiken maailman Happeningkien jälkeen ei oikeen enää uskalla luottaa ohjaajan nimeen. Useaan persoonaan jakautunut mielipuoli kaappaa lapsia kellariinsa. Epävirallinen jatko-osa The Unbreakablelle. 

It Comes At Night (2017) Ripaus zombie-apokalypsea, enemmän ihmissuhdedraamaa? Kehuttu kauhu, joka oletetusti pureutuu taas siihen zombie-elokuvan peruskysymykseen: mitä on ihmisyys?

Snowman (2017) No nyt näyttää kunnon rilleriltä! Michael Fassbender on sellainen jäyhä etsivän rotjake, joka ryhtyy metsästämään lumisateella saalistavaa tappajaa. Trailerista tuli vähän sellainen Millenium-trilogia-fiilinki.

Get Out (2017) Tämän vuoden puhutuin kauhu, joka ottaa ymmärtääkseni kantaa Yhdysvaltojen syvällä elävään rasismiin. Ihanaa, Girlsin Allison Williams naispääosassa!

Happy Death Day (2017) Päiväni murmelina -elokuvan kauhuversio: päähenkilö kuolee uudestaan ja uudestaan murhaajan veitseen. Tätä on kehuttu Jenkeissä aika paljon, pyörii leffateatterissa nyt.

 

Mikä on sinun Lemppari kauhuelokuvasi?Entä kuinka monta näistä olet nähnyt? (Julian saldo: 22/41)

 

Ps. Jos et halua katsoa kokonaista kauhuelokuvaa, niin usein mukavaan tunnelmaan pääsee jo elokuvan trailerin katsomisella. Itse aina välillä katselen kauhuleffatrailereita huvikseni.

 

Kuvat: Cinema Mondo, Filmikamari, elokuvista: It Follows, The Ring ja Orpokoti

 

Lue lisää:

Miksi kauhhu on niin hyvää?

Kahden lauseen kauhutarinoita

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

 

Kommentit (27)
  1. Jos on vähän liian herkkä kauhuleffoille, kauhusta voi nauttia myös lukemalla elokuvien juonikuvauksia esim. Wikipediasta. Tällä perusteella suosittelen todellakin Get out! -leffaa, älykkään tuntuinen juoni! Ja sit toisaalta taas American Horror Story vaikutti ekojen jaksojen perusteella sen verta tylsältä, että oli pakko tarkistaa Wikipediasta, tuleeko hommaan mitään ytyä myöhemminkään (vastaus: ei). Oon nähnyt suurimman osan paria vuotta vanhemmista listatuista leffoista, mut nykyään oon niin herkkis, etten enää juuri uskalla katsoa kauhua ja siksi jouduin passaamaan Get outinkin…

    1. Joo! Kauhutoleranssi voi kasvaa tai pudota vähän eri elämänvaiheiden mukaan. Myönnän, että lapsen saaminen on vähän jarruttanut mun intoa katsoa esimerkiksi kaikkea semmosta kauhua, missä pienet lapset duunaa jotain saatanallista. Semmosia kauhuja on yllättävän paljon 😀 (Katsoin niitä lord knows why sattumalta raskausaikana usein.)

      Wikipedia-vinkki on nerokkuutta.

  2. Kuuluukohan teini-ikään joku kauhuleffavaihe? Noi ysärit ja 2000-luvun alun leffat on tullut katsottua, mutta sitten loppui itseltäni kokonaan kauhun katsominen. Johtuneekohan siitä, että muutti pois vanhempien luota eikä olisi uskaltanut omassa kodissa mennä nukkumaan ollenkaan :DD

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *