9 itselleni toimivaa säästövinkkiä

Juliaihminen

Kyllä kyllä, säästövinkit ovat kammottavia. Kukaan ei voi tietää, millainen rahankäyttäjä kukin on, millainen elämäntilanne on ja mistä asioista jo valmiiksi säästää. Ulosotossa olevalle ei kannata sanoa, että "lopeta Netflixin tilaus" (kuten kirjassani mainitaan), koska aika luultavasti hän ei sitä tilaa.

Mutta keskustelemalla raharyhmässäni aiheesta älykkäiden ihmisten kanssa heidän puheistaan ja kokemuksistaan muotoutui yhdeksän kysymystä, joita ihminen voi kysyä itseltään silloin, kun harkitsee jotain hieman isompaa tai kalliimpaa ostosta. (En tarkoita sitä, että tätä kysymyspatteristoa pitäisi vetäistä läpi joka kerta, kun ostaa ruokakaupasta pussillisen porkkanaa. Tai voihan sitä kokeilla, mutta vastaukset voivat olla aika hämmentäviä.)

Mikä parasta, useimmiten säästäminen kulkee täysin käsi kädesä ekologisuuden kanssa. Itse ajattelen näitä asioita nykyään melkeinpä enemmän ympäristön kuin oman lompakkoni kautta. Mutta olipa aatos kumpi tahansa, rahee säästyy, luontoo säästyy ja sielu voi tuntea omahyväisyyden hyrskäyksen!

1. Voisinko saada tuotteen ilmaiseksi tai käytettynä halvemmalla?

Jos omaksuu ajatuksen siitä, että käytetty on vähintään yhtä hyvä kuin uusi tai jopa parempi, voi selvitä elämästä melko edullisesti. Kauneimmat kodit, joissa olen käynyt (esimerkiksi ystäväni Raisan koti) on sisustettu miltei pelkästään käytettyinä hankitulla kamalla. Patinoituneet ruokapöydän tuolit tai hieman lommoja saanut kirjahylly tekevät kodista viihtyisän. 

Olen itse puhunut taas sen puolesta, että lapsesta selviää melko halvalla, kun ostaa käytettynä, lainaa kaverilta ja laittaa itse pieneksi jääneet kamat kiertoon. Tämä tosin vaatii enemmän ennakointia ja vaivannäköä kuin kaupasta uutena ostaminen - paitsi ei aina. Sain esimerkiksi ison kasan vauvanvaatteita siskolta, ja se oli todella vaivatonta verrattuna siihen, että olisin pyörinyt kaupoissa ja ostanut jokaisen sukan ja bodyn erikseen.

2. Onko tämä hyväksi minulle ja muille?

Tämä on tosi hankala kysymys. Yksi ystäväni sanoi välttelevänsä smoothieiden ostamista, koska vaikka välipala olisi ihana, sitä varten käytetty muovi ei ole hyväksi ympäristölle. Itse olen usein laiska ja itsekäs, mutta se sitten näkyy heti kukkarossa, kun on ostellut take away -lounaita.

3. Määritteleekö joku muu ostotarpeeni?

Tiedätte varmasti sen alitajuntaisen tunteen, että "jos minulla olisi tuo laukku/villatakki/lamppu, elämäni voisi olla vähän kauniimpaa ja tyylikkäämpää". Minulla on usein tämä tunne, jos vaikka selailen instasta ihania sisustuskuvia. On toki totta, että joskus elämä muuttuu paremmaksi ostamisen jälkeen. Vaikkapa kun on hyvä reppu selässä tai lämmin talvitakki, olo on kivempi. Eli aina tunne ei ole tuulesta temmattu.

Mutta esimerkiksi kerran ystäväni Fatima sanoi, että hän oli nähnyt instassa eräällä ihailemallaan julkkiksella tosi hyvän BB-voiteen ja marssinut heti kauppaan ostamaan sen 80 eurolla. Himassa hän muisti, että hänellä oli entuudestaan aika monta muuta BB-voidetta. Tällaisina hetkinä voi miettä, onko tarve lähtöisin minusta vai tumppaako joku sen aivoihini.

4. Onko tämä tuntipalkkani arvoinen?

Jos on oikein rationaalinen ihminen, voi laskeskella, paljonko oma nettotuntipalkka on. Se voi olla tyyliin 15 euroa tunnissa. Sitten voi alkaa miettiä, onko 70 euron huivi reilun neljän tunnin työn arvoinen. Voihan se olla!

5. Miten tämä tuotettiin?

Aaaa, tämä on kamala kysymys, joka on vähentänyt omaa shoppailunautintoani huomattavasti. Kyllä sitä nyt osaa vähän arvailla, onko halpavaateketjun 5 euron toppi tuotettu kestävästi sekä ympäristön että työntekijöiden kannalta. Sitä tosin ei aina tiedä, onko 500 euron merkkitakki tuotettu yhtään sen eettisemmin. Nykyään suosin tästä syystä käytettyjä vaatteita tai sitten yritän ostaa jotain semmosia suomi-dissain-merkkejä, joissa yleensä lukee, että ne on valmistettu tyyliin Euroopassa. Toki Kiinassakin voidaan valmistaa ihan kestävästi vaatteita, mutta silloin joutuu vähän ottamaan selvää, että kertooko brändi vaikka tuotanto-olosuhteista jotain.

Mutta tässä en todellakaan ole mitenkään kauhean hyvä tai ahkera ottamaan selvää. Ja tämä on se syy, miksi usein jätän ostamatta, kun en vain jaksa ottaa selvää. (No, tämä on sitten onneksi säästöä lompakolle!) Ja tietenkin ostan myös epäekologisesti/eettisesti tuotettua skeidaa, ei siltä voi oikein välttyä. Mutta ainakin vähän yritän!

6. Voiko tämän tulevaisuudessa korjata?

Minja sanoi hyvin, että hän ostaa yleensä vain sellaisia vaatteita, joista hän tietää että aikanaan ne voi korjata ja hän haluaa korjata ne. Eli ne on niin kivoja, ettei niihin kyllästy. Tästä olen itsekin puhunut: yritän ostaa vaatteet seuraavaksi viideksi vuodeksi, en kuluvaksi kaudeksi. (Hehe, en lastenvaatteita. Tai olisihan siinä komiikkaa, jos Alppu vetäisi 7-vuotiaana nyt hänelle sopivassa t-paidassa.)

No, jokaista t-paitaa ei tietenkään voi parsia kokoon, tämä koskee ennemminkin vaikka takkia, josta hajoaa vetskari tai kenkiä, joiden korkolappu täytyy vaihtaa. 

7. Mikä tulee tuotteen hinnaksi käyttökertaa kohti?

Kirjamessuilla Maria Pettersson kertoi ystävästään, joka on niin pedantti rahansa kanssa, että hän merkkaa tukkimiehen kirjanpitoon, kuinka monta kertaa hän käyttää jotain vaatetta/laukkua. Sitten kun se menee rikki, hän laskee loppuhinnan yhdelle kertakäytölle. Aivan eeppistä!

No, en nyt ehkä vaadi itseltäni tai keneltäkään tämän luokan tarkkuutta, mutta tämä on oikeuttanut itselleni 500 euron talvitakin ostamisen (olen käyttänyt tuota takkia nyt jo neljänä talvena, ja viides lähtee nyt käyntiin, mutta laatuvaate pysyy kunnossa). Sen sijaan tämä ei suoranaisesti oikeuta 700 euron häämekon ostamista. Mutta olin nuori ja hullu! (Ja tekisin sen uudestaan, koska joskus pitää olla vähän loco.)

8. Voiko ostamisesta saadun elämyksen hankkia muulla tavalla?

Tämä pätee erityisesti matkoilla. Usein ulkomailla tulee sellainen hulluus, että täältä on saatava joku muisto! Ihmisen muisti on aika heiveröinen, jos Kreikan-lomaa ei muista ilman kälystä t-paitaa. Monesti ihan vain valokuvaaminen ajaa saman muistojen keräämisen: kaikkea ei ole pakko omistaa.

9. Ostanko, koska minulla on tylsää tai minua ahdistaa?

Tämä on kinkkinen homma, sillä tutkitusti yksinäiset ihmiset shoppailevat enemmän: on inhimillistä, että jos on tylsää, sitä menee pyörimään nettikauppoihin tai ostoskeskukseen. Asiaa ei korjata niin, että kehotetaan ihmistä: "No älä ole niin yksinäinen tai ahdistunut!"

Itseäni on auttanut se, että olen tiedostanut ja tunnistanut sellaisia tilanteita, joissa puran ahdistusta shoppailuun. Pahalla mielellä saatan ajatella, että jos löytäisin jonkun kivan tuotteen, piristyisin. Voi olla, että piristynkin hetkeksi, mutta useimmiten tulen vain lopulta levottomaksi kaupoissa pyörimisestä.

Ylipäänsä on hyvä keksiä kaikenalista kivaa ilmaista tai edullista tekemistä. Se vaatii vähän mielikuvitusta, jos on tottunut käyttämään aikaa putiikeissa hengailuun (esimerkiksi edesmennyt mammani teki nimenomaan tätä, shoppailu oli tapa tappaa aikaa ja sitten hän toi aina valtavat määrät vaatteita meille lapsenlapsille).

Olen tajunnut, että lapsuudessa maalla asuminen on vaikuttanut rahasuhteeseeni: Kun ei ole ollut mitään ostettavaa ympärillä, ei ole koko ajan voinut haluta jotain uutta. SIELLÄ ME VAIN KÄPYLEHMILLÄ LEIKITTIIN JA OLTIIN TYYTYVÄISIÄ. Ei vaan, kyllä sitä kamaa silti löytyi kotoa paljon, mutta shoppailu ei ollut mikään varteenotettava harrastusmahdollisuus, kun lähimpään kauppaan oli 25 kilometriä. Nykyään kun kauppakeskus on kilsan päässä kotoa, tällaisia houkutuksia on paljon enemmän. 

Tänään Yle Areenaan (ja Spotifynyn, ja mihin kaikkialle näitä nyt ilmestyy) saapui Melkein kaikki rahasta -podcastin uusin jakso. Siinä haastattelen ympäristötekniikan dippainssi Maija Leinoa, joka on Useless-startupin toimari. Yrityksen idea on  saada ihmiset säästämään ja sijoittamaan säästetyt euron johonkin tuottavaan mutta ympäristöystävälliseen kohteeseen. 

Puhutaan jaksossa Maijan kanssa siitä, mikä motivoi meitä säästämän, miksi kuluttaminen on niin kivaa ja mimmosia ympäristövaikutuksia säästämisellä on. Ympäristövaikutuksista kirjoitin myös erillisen jutun Yle Oppimiselle.

Kuuntele Melkein kaikki rahasta -jakso tai lue juttu säästämisen ympäristövaikutuksista.

 

Jos teidän pitää saada rahaa säästöön, millaiset säännöt tai kikat toimivat?

 

Kuuntele edelliset jaksot: 

Parisuhteen rahanjaon pitää olla reilu

Haluaisitko olla tyytyväisempi palkkaasi?

 

Lue myös: 

Ostan vaatteet viideksi vuodeksi

Näin lapsi tulee halvaksi

Miten lapsuuden talouserot hankaavat parisuhteessa?

Melkein kaikki rahasta -podcast on julkaistu

 

Kuvat: Merellä on siitä kivaa, ettei siellä pysty shoppailemaan. (Paitsi joskus kun on ollut kolme viikkoa seilaamassa saattaa vierasvenesatamassa tulla hulluus, että on pakko ostaa joku viisi erilaista merimiessolmua -paita, kun ei ole ostanut pitkään aikaan mitään.)

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Kommentit

iidis
Varpain jaloin

Oikein osuvia vinkkejä, jotka on käytössä mullakin.

Toi käyttökertoihin suhteutettu kallis-halpa pohdinta on tuonut mun vaatekaappiin ihan eritavalla laatua kuin joskus ennen. Ostin vast'ikään Nudgesta kaulahuivin/kaulaliinan, josta maksoin 119€. Luotan siihen, että Nudgen valikoima on kuratoitu ja tuotteiden taustat on kestävällä pohjalla (siksi sinne ylipäätään olen ostoksille päätynytkin). Huivia en mennyt etsimään, mutta rakastuin tähän huiviin. Pohdin asiaa lounaan yli ja ostin sitten huivin. Olen siitä lähtien käyttänyt huivia jotakuinkin aina, kun se on säähän ja menoon sopiva (esim. kuraisen lapsen kanssa en halua riskeerata huiviani, jos lähden ulos vain noutaakseni kuopuksen päiväkodista kurakelillä) ja lisäsi olen käyttänyt sitä kotona harteilla lämmikkeenä, jos on tullut kylmä. Edellistä samanlaisen ihastuksen seurauksena ostamaani hieman arvokkaampaa huivia olen käyttänyt joka talvi viimeisen 8 vuoden ajan, mikä näkyy huivissa jo (se ei ole enää niin kuohkea kuin se oli ihan uutena), mutta laadukas huivi ei ole mennyt vuosien varrella huonoksi. Tämä vanha rakkaushuivi tulee taas ilmojen viilentyessä käyttöön varmasti tämän uuden ohella tänäkin talvena ja tätä uutta aion käyttää ihan yhtä ahkerasti. Huivi nyt toimi vain esimerkkinä, mutta sama pätee muihinkin ostoksiin vaatteista käyttöesineisiin ja sisustukseen olin niitä ostamassa sitten liikkeestä uutena tai kirpparilta.

Juliaihminen
Juliaihminen

Todella hyvä esimerkki! Jos luo hankkimaansa esineeseen lämpimän suhteen, sitä haluaa käyttää ja pitää siitä huolta. Tällöin on täysin perusteltua maksaa laadusta (ja eettisesti tuotetusta) esineestä perus tavaraa enemmän. Lopulta se voi olla rahan arvoista säästöä, kun ei osta joka talvi uutta parinkympin huivia. Ylipäänsä ajattelen, että ongelma ei ole ne tavarat, jotka tekevät onnelliseksi, vaan sellaiset, joihin suhtautuu täysin välinpitämättömästi ja joiden rikki meneminen tai katoaminen ei hetkauta ollenkaan. 

iidis
Varpain jaloin

Olen ihan samaa mieltä. Omaisuuteen sitoutuminen tuo luonnollisesti mukanaan myös halun pitää siitä hyvää huolta, jolloin tavarat myös säilyvät hyvinä. Tunneside myös omalla tavallaan poistaa näköpiiristä nopeasti samaan kategoriaan kuuluvat tuotteet, kun itsellä on jo se mitä haluaa käyttää nyt ja aina. Loppujen lopuksi todellista tarvetta esim. vaatekaapin päivittämiselle on todella harvoin, jos jo valmiksi rakastaa omia olemassa olevia vaatteitaan.

Emilia M

Antti Nylén sanoi jossain haastattelussa joskus tästä asiasta ihanasti, että ongelma ei ole siinä, että rakastaisimme tavaraa liikaa, vaan siinä, että emme rakasta sitä tarpeeksi.

Esmeraldan eetos (Ei varmistettu) https://esmeraldaneetos.blogspot.com

Hei, hyvä löytö tämä blogisi!
Ja säästäminenhän on aina ajankohtaista humanistitaloudessa. Olen aika kiitollinen siitä, että olen oppinut tekemään ruokaa kaikesta, mitä jääkaapista ja laatikoista löytyy. Nyt, kun penniä on pitänyt venyttää remontti- ym. tarpeita varten, olemme vaihtaneet aurinkokuivatut tomaatit juureksiin ja melonit marjoihin. Kun ei osta muuta kuin suomalaiseen keittiöön kuuluvia perinnaineksia, säästää rahaa aivan mielettömästi.
Lisäksi tuo helppo ja koukuttava noutoruoka pois. Nytkin pakkaan omat eväät töihin sen sijaan, että ostaisin taas kerran vajaat 4 euroa maksavan thaikuution, pullan, vichyn ja niin edelleen.
Olen aivan samaa mieltä, että ekologisuus ja säästäväisyys kulkevat käsi kädessä. Kun pyöräni hajosi, jouduin kulkemaan hetken töihin autolla (jota käytämme vain akuutissa tarpeessa). Yhtä pahat fiilikset syntyivät ruuhkassa jumittamisesta keskellä pakokaasupilveä kuin bensatankissa palavasta setelitukosta.

annepa (Ei varmistettu)

En tajua mikä tuo "pitää ostaa jotain, kun en ole niin pitkään aikaan ostanut mitään" -tunne on. Mulla on samanlaisia. Tosi ärsyttävää!

emmms (Ei varmistettu)

Laitoit jälleen kerran sanoiksi sen, mitälä itse ajattelen kuluttamisesta ja rahankäytöstä. Voisin hyvin jakaa kaikki sun rahapostaukset somessa, mutta pelkään ihmisten pitävän minua hurskastelijana tai tylsimyksenä... Ja se kertoo mielestäni juuri siitä, miten kieroutunut yhteiskunnassamme on suhde rahaan ja kuluttamiseen.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ymmärrän! Jännästi on saatu brändättyä kuluttaminen normiksi ja säästäväisyys takakireiden tai saastaisten hippien hommaksi. :D

Eija79 (Ei varmistettu) https://www.mcafeesecure.com/verify?host=tyyliluuri.fi

Hyviä ja hyödyllisiä vinkkejä. Aika harvoin kyllä tulee ajateltua ostoksia näyn monelta kantilta.

IrinaI (Ei varmistettu)

Tuota lastenvaatteiden hankkimista käytettynä kannattaa todellakin harjoittaa niin pitkään kuin pystyy, koska se ilo tulee loppumaan! Enkä nyt tarkoita mitään lapsen nirsoilua, vaan sitä että isompi lapsi oikeasti kuluttaa loppuun monet vaatteet (mikä tietysti on hieno juttu sinänsä). Viime talven jälkeen esim. heitin roskiin koululaisen syksyllä uutena ostetut superkestävät Reimatec toppahousut. Niistä oli jäisellä, hiekoitetulla koulunpihalla rymyämisen jälkeen jäljellä suunnilleen jesarin avulla koossa pysyvät riekaleet.

Tohtori S.
Punainen vaate

Hyviä vinkkejä, joista tunnistan hyvin tuon shoppailun jonkin muun tarpeen tyydyttämiseksi, jota tuli itsekin joskus harrastettua ennen kuin otin itseäni niskasta kiinni. Näistä kokemuksista kumpuaa kommentti kohtaan seitsemän "paljonko tuotteelle tulee hintaa per käyttökerta?" Tähän on nimittäin esim. vaatteiden osalta olemassa sovelluksia, jos haluaa selvitä tilastoinnistaan jollain muulla tavalla kuin tukkimiehen kirjanpidolla. Itselleni tällaisen sovelluksen käyttö on ollut silmiä avaava kokemus ja oikeasti auttanut muuttamaan kulutuskäyttäytymistä fiksumpaan suuntaan. Olen avannut kokemustani vaatekaappisovelluksesta täällä: https://www.lily.fi/blogit/punainen-vaate/vaatekaappi-kannykassa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Maalla vietetty lapsuus todella näkyy! En nauti shoppailusta yhtään, oma taktiikka on se että odotan useamman tavaran hajoavan, ja käyn sitten kerralla useammassa paikassa. Käytän myös ne henkkamaukan 7e teepparit aivan loppuun, luulen että tukkimiehen kirjanpidolla voisin mennä vaatimaan takaisin kymmeniä euroja kauppiaalta. :D Menee helposti kuukausia, etten osta muuta kuin ruokaa, pesuaineita ja lankoja, koska niitä ilman ei ihminen oikein pärjää.

Ja pakko vielä sanoa, appiukko alkoi viikonloppuna selostaa miten oli Apu-lehdestä lukenut hirveän fiksun nuoren naisen ajatuksia rahasta. Riemu oli suuri, kun tajusin että puhutaan susta, esittelin blogin ja pappara otti osoitteen paperilapulle ylös, myös kirjan nimen laittoi muistiin. Mies nauroi vieressä, että on se hyvä että teilläkin on jotain yhteistä. :D

Ilana

Kyllä lapsesta varmasti selviää halvemmalla, jos ostaa käytettynä tai lainaa kaverilta! :D (Sori, oli pakko.)

Oikeasti taas eri hyvää asiaa. Mulla vaatteisiin kuluttamista on selkeyttänyt paljon se, että pidän Excel-kirjanpitoa ostamistani vaatteista ja kengistä. En aiemminkaan käynyt shoppailemassa vain shoppailemisen ilosta (en ylipäänsä koe sitä minään kivana harrastuksena), mutta nykyään tulee entistä tarkemmin mietittyä, mitä tosiaan tarvitsee. Mulla on kännykässä lista tarvitsemistani vaatteista, joita sitten etsin pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi uusi kesätakki on ollut listalla jo kolme vuotta, ja itse asiassa olen pärjännyt mainiosti ilmankin, kun kriteerit täyttävää (kivannäköistä, laadukasta ja kestävästi tuotettua) ei ole tullut vastaan.

Valopäiväkirja

Kiva kun näitä vinkkejä voi oikeesti soveltaa monessa tuloluokassa! Itseäni just korpeaa semmoset "älä osta joka viikko leikkokukkia/sushia/viiniä" - vinkit kun ei noihin ylellisyyksiin oo alunperinkään varaa.

Meillä nipistetään menoja kierrättämällä tavaraa lähipiirin kesken ja korjaamalla kaikki mahdollinen, mikä korjattavissa on. Punalaputettua ruokaa hyödynnetään ja usein syödään myös puurolounaita. Lasten lemppari on "brunssi", jossa tyhjennetään jääkaapista vihannekset, hedelmät ja munat. Tuhlailuintoa käyn purkamassa kirjastossa! Siellä kun voi keräillä huolettomasti koriinsa ihania lasten ja aikuisten kirjoja, lautapelejä sun muita ihan ilmatteeksi! Muutenkin kaikki ilmaiset kulttuurijutut on ihania ohjelmanumeroita lasten kanssa tai yksin :)

Pauliina / A la Helvetia (Ei varmistettu) Http://www.alahelvetia.com

Loistolista! Varsinkin kestävä/eettinen valmistus ja korjattavuus ovat sellaisia, joita voisin ottaa enemmän huomioon omassa pohdinnassani.

Kysymystä 4 käytän härskisti väärin. Olen freelancer kuten sinäkin ja saatan hankintahetkellä ajatella että menköön, teen sitten yhden jutun lisää niin tulee tämä tienattua - ja samalla unohtuu, että sitä palkkiota voisi tarvita peruselämiseenkin

sosiaalityöntekjä (Ei varmistettu)

Tämä: "Ulosotossa olevalle ei kannata sanoa, että "lopeta Netflixin tilaus" (kuten kirjassani mainitaan), koska aika luultavasti hän ei sitä tilaa.", ai että kun se menisikin niin! Vaihtoehtoinen lopetus tuohon lauseeseen voisi olla tällein kunnan sosiaalitoimisto-kokemuksella ".. Koska aika luultavasti hän ei sitä tee"! Eli, siinä vaiheessa kun ns. kaikki on jo menetetty, tuppaa ihminen mieluusti panostamaan pieniin voittoihin ja helppoon hyväänoloon. Monesti on Netflix, viaplay, hbo ja Spotify ja mitä näitä nyt on, kaikki tilauksessa, vaikka rahan vois todellakin käytellä fiksummin, kun ulosottokin tosiaan vie osansa tuloista. Noita viihdepalveluita tosiaan kun saa ilman luottotietojakin tilattua. No mutta, tämä nyt tällainen torstainen työpatouman purkaminen... Oikeasti haluan kiittää, että käsittelet näitä rahahommeleita ihan normaalin perus keskituloisen tasaista elämää elävän näkökulmasta. Työ sen toimeentulotuki-pääasiallisena-tulona joukon kanssa tuo tietyn vinouman ajatteluun ihmisten tilanteista ja tuloista. Mutta toisaalta, melkosia säästömestareita on ne, jotka alle 500e/kk pärjää ja toisaalta ne, joilla on lukuisilla eri luottokorteilla velkoja toistakymmentä tuhatta, mutta luottotiedot edelleen kunnossa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Yksi hyvä on myös että ajattelee jotain halutessaan että mihin käyttötarkoitukseen tai minkä muiden vaatteiden kanssa tätä käyttäisin ja sitten miettii että mitä samaan tilanteeseen sopivaa jo omistaa. Esim siistiä työneuletakkia ostaessa monesti monesta muistan että ai niin mullahan on se toinen ja se on ihanampi kuin tämä jota tässä harkitsen ostavani eli kun tarvitsen töihin siistiä neuletta niin näistä kahdesta vaihtoehdosta pukisin todennäköisesti sen olemassaolevan koska tykkään siitä enemmän. Tällä ajatusleikillä minä kenkäshoppailija saan rajoitettua uusien jalkineiden ostamista usein!

Kymmenen vuotta sitten mun tyttäreni nauroivat mulle, kuinka äidin hyvä ostospaikka on aina Tori.fi.
Mä sitten iloitsen, kun ne on nykyään paikoin jopa mua parempia tässä (ja mukana on toki muitakin netti-second handeja).

Vierailija (Ei varmistettu)

Tähän väliin loistava säästövinkki, mehubaari kannattaa kiertää kaukaa, säästää hurjasti a) omaa rahaa b) luontoa c) omatunto voi hyvin ;)

Annaasd (Ei varmistettu)

Heh, minä olen ollut luonteeltani ainakin aiemmin vähän liian säästäväinen ja yrittänyt vetää vyön kireälle lähes kaikissa hankinnoissa. Erityisen hankalalta on tuntunut, kun olen ihastunut johonkin vähän kalliimpaan tavaraan (esim. nahkalaukkuun, joka on merkkituote) - on tehnyt mieli ostaa siitä halpisversio, joka ei ole läheskään yhtä kiva kuin se johon ihastuin. Mutta kun aloin soveltaa tuota vinkki numero nelosta, on tullut huomattavasti helpommaksi ostaa juuri se haluamani tavara, koska yllättävän usein olen kokenut että se on todellakin joka työtunnin arvoinen :D Eli toimii jopa näin käänteisesti!

KaTu (Ei varmistettu)

Kiitos Julia huipusta blogista! Koska oot nykyään mun mielipidevaikuttaja ja idoli, haluisin heittää sulle yhen täysin asiaan liittymättömän postaustoiveen.

Vaikutat ihmiseltä jolla on sana hallussa, mielipiteitä ja uskallusta sanoa ne ääneen, ehkä räväkästi mut huumoria ja itseironiaa unohtamatta. Sellainen mäkin oon kuvitellut olevani, mutta erään äskettäisen insidentin jälkeen oonkin alkanut miettiä, oonko sittenkin (sinua lainatakseni) ”itsekäs kanttura”, joka puhuu liikaa itsestään ja jyrää mielipiteillään herkemmät yksilöt. Jotenkin tästä on tullut ihan raastavaa, kun vaan päässäni pyörittelen josko nyt taas oon jossain tilanteessa ollut huomaamattani ärsyttävä :D (kohta viimeistään olen, kun pakotan lähimmät kanssaihmiset pohtimaan tätä kanssani kyllästymiseen asti. Säästäkseni niitä kirjoitankin tätä kommenttia sulle...)

En tiedä oliko tässä nyt mitään tarttumapintaa, mutta olisi joskus kiintoisaa kuulla ajatuksiasi vuorovaikutuksesta erilaisten ihmistyyppien kanssa sekä siitä, miten selvitä tän sisäisen painin kanssa (josta ymmärtääkseni säkin oot joskus kertonut kärsiväsi) kuitenkaan liiaksi pienentämättä tai muuttamatta itseään.

Juliaihminen
Juliaihminen

No on ehdottomasti tarttumapintaa! Mä olen miettinyt tätä viime aikoina paljonkin, myös sitä että mikä on ujomman osapuolen vastuu keskustelusta. Sillä on totta, että kaikki pitää ottaa huomioon, mutta ei sitä myöskään saa vain jäädä odottelemaan, että koska minun mielipidettä erikseen kysytään kesken kiivasta keskustelua. Eli jos ei saa sanottua sanaa suustaan, niin ei siitä kuulu automaattisesti puheliaampaa ihmistä syyttää. Nämä vuorovaikutusasiat on kiinnostavia, pitäisi tehdä ihan oma postauksensa tästä näkökulmasta. Kiitos!

ceeelia (Ei varmistettu)

Kohdan 6. ongelmaan löytyy ratkaisu! Lapsille on olemassa lapsen mukana kasvavia vaatteita
http://petitpli.com

Ivy+++ (Ei varmistettu)

Näiden yllä mainittujen vinkkien lisäksi mä säästän hirmuisesti sillä, että olen alkanut saamaan jonkinlaista yhdistettyä ekologisuus&minimalismi -tyydytystä siitä, että pyrin käyttämään kaikki tavarat loppuun. Olen onnistunut sisäistämään sen, että oikeastaan kukaan ei halua kierrätettynä minun vähän kulahtaneita vaatteitani, laukkuja, kenkiä yms (ne eivät ole sellaisia keräilyharvinaisuuksia, joidenka perään jonotettaisiin). Näin vältyn siltä, että samanaikaisesti ostaisin jatkuvasti uusia tuotteita ja samalla veisin toisesta ovesta ulos säkillisiä kierrätykseen. Omat vaate-, takki-, laukku-, kenkä- ja harrastusvälinevarastoni ovat sitä luokkaa, että suuremmin ostoksia tarvitsee alkaa tekemään ehkä 10 vuoden päästä.

Vierailija (Ei varmistettu)

"Olen onnistunut sisäistämään sen, että oikeastaan kukaan ei halua kierrätettynä minun vähän kulahtaneita vaatteitani, laukkuja, kenkiä yms"

Sama! Olen tavallaan ajatellut, että kun kerran olen jotain hankkinut niin olen sitten siitä myös vastuussa ja koska minun käytettyjä kamojani tuskin kukaan haluaa, käytän ne itse loppuun -> pyrin ostamaan vain sellaista jota uskon haluavani käyttää loppuun saakka tai korjauttaa tarvittaessa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Kyllä! Konmarituksen suurin ongelma on mun mielestä ajatus siitä, että olisi jotenkin hyvää ja järkevää toimintaa heittää vaatteita ja tavaroita pois. Ei ne uffin laareihin kannetut vaatteet minnekään häviä tästä maailmasta, päinvastoin, kaikenlaisen moskan määrä vain lisääntyy koko ajan.

Kommentoi