9 itselleni toimivaa säästövinkkiä

airistolla.jpg

Kyllä kyllä, säästövinkit ovat kammottavia. Kukaan ei voi tietää, millainen rahankäyttäjä kukin on, millainen elämäntilanne on ja mistä asioista jo valmiiksi säästää. Ulosotossa olevalle ei kannata sanoa, että ”lopeta Netflixin tilaus” (kuten kirjassani mainitaan), koska aika luultavasti hän ei sitä tilaa.

Mutta keskustelemalla raharyhmässäni aiheesta älykkäiden ihmisten kanssa heidän puheistaan ja kokemuksistaan muotoutui yhdeksän kysymystä, joita ihminen voi kysyä itseltään silloin, kun harkitsee jotain hieman isompaa tai kalliimpaa ostosta. (En tarkoita sitä, että tätä kysymyspatteristoa pitäisi vetäistä läpi joka kerta, kun ostaa ruokakaupasta pussillisen porkkanaa. Tai voihan sitä kokeilla, mutta vastaukset voivat olla aika hämmentäviä.)

Mikä parasta, useimmiten säästäminen kulkee täysin käsi kädesä ekologisuuden kanssa. Itse ajattelen näitä asioita nykyään melkeinpä enemmän ympäristön kuin oman lompakkoni kautta. Mutta olipa aatos kumpi tahansa, rahee säästyy, luontoo säästyy ja sielu voi tuntea omahyväisyyden hyrskäyksen!

airistolla2.jpg

1. Voisinko saada tuotteen ilmaiseksi tai käytettynä halvemmalla?

Jos omaksuu ajatuksen siitä, että käytetty on vähintään yhtä hyvä kuin uusi tai jopa parempi, voi selvitä elämästä melko edullisesti. Kauneimmat kodit, joissa olen käynyt (esimerkiksi ystäväni Raisan koti) on sisustettu miltei pelkästään käytettyinä hankitulla kamalla. Patinoituneet ruokapöydän tuolit tai hieman lommoja saanut kirjahylly tekevät kodista viihtyisän. 

Olen itse puhunut taas sen puolesta, että lapsesta selviää melko halvalla, kun ostaa käytettynä, lainaa kaverilta ja laittaa itse pieneksi jääneet kamat kiertoon. Tämä tosin vaatii enemmän ennakointia ja vaivannäköä kuin kaupasta uutena ostaminen – paitsi ei aina. Sain esimerkiksi ison kasan vauvanvaatteita siskolta, ja se oli todella vaivatonta verrattuna siihen, että olisin pyörinyt kaupoissa ja ostanut jokaisen sukan ja bodyn erikseen.

2. Onko tämä hyväksi minulle ja muille?

Tämä on tosi hankala kysymys. Yksi ystäväni sanoi välttelevänsä smoothieiden ostamista, koska vaikka välipala olisi ihana, sitä varten käytetty muovi ei ole hyväksi ympäristölle. Itse olen usein laiska ja itsekäs, mutta se sitten näkyy heti kukkarossa, kun on ostellut take away -lounaita.

airistolla3.jpg

airistolla4.jpg

3. Määritteleekö joku muu ostotarpeeni?

Tiedätte varmasti sen alitajuntaisen tunteen, että ”jos minulla olisi tuo laukku/villatakki/lamppu, elämäni voisi olla vähän kauniimpaa ja tyylikkäämpää”. Minulla on usein tämä tunne, jos vaikka selailen instasta ihania sisustuskuvia. On toki totta, että joskus elämä muuttuu paremmaksi ostamisen jälkeen. Vaikkapa kun on hyvä reppu selässä tai lämmin talvitakki, olo on kivempi. Eli aina tunne ei ole tuulesta temmattu.

Mutta esimerkiksi kerran ystäväni Fatima sanoi, että hän oli nähnyt instassa eräällä ihailemallaan julkkiksella tosi hyvän BB-voiteen ja marssinut heti kauppaan ostamaan sen 80 eurolla. Himassa hän muisti, että hänellä oli entuudestaan aika monta muuta BB-voidetta. Tällaisina hetkinä voi miettä, onko tarve lähtöisin minusta vai tumppaako joku sen aivoihini.

4. Onko tämä tuntipalkkani arvoinen?

Jos on oikein rationaalinen ihminen, voi laskeskella, paljonko oma nettotuntipalkka on. Se voi olla tyyliin 15 euroa tunnissa. Sitten voi alkaa miettiä, onko 70 euron huivi reilun neljän tunnin työn arvoinen. Voihan se olla!

airistolla5.jpg

airistolla6.jpg

5. Miten tämä tuotettiin?

Aaaa, tämä on kamala kysymys, joka on vähentänyt omaa shoppailunautintoani huomattavasti. Kyllä sitä nyt osaa vähän arvailla, onko halpavaateketjun 5 euron toppi tuotettu kestävästi sekä ympäristön että työntekijöiden kannalta. Sitä tosin ei aina tiedä, onko 500 euron merkkitakki tuotettu yhtään sen eettisemmin. Nykyään suosin tästä syystä käytettyjä vaatteita tai sitten yritän ostaa jotain semmosia suomi-dissain-merkkejä, joissa yleensä lukee, että ne on valmistettu tyyliin Euroopassa. Toki Kiinassakin voidaan valmistaa ihan kestävästi vaatteita, mutta silloin joutuu vähän ottamaan selvää, että kertooko brändi vaikka tuotanto-olosuhteista jotain.

Mutta tässä en todellakaan ole mitenkään kauhean hyvä tai ahkera ottamaan selvää. Ja tämä on se syy, miksi usein jätän ostamatta, kun en vain jaksa ottaa selvää. (No, tämä on sitten onneksi säästöä lompakolle!) Ja tietenkin ostan myös epäekologisesti/eettisesti tuotettua skeidaa, ei siltä voi oikein välttyä. Mutta ainakin vähän yritän!

6. Voiko tämän tulevaisuudessa korjata?

Minja sanoi hyvin, että hän ostaa yleensä vain sellaisia vaatteita, joista hän tietää että aikanaan ne voi korjata ja hän haluaa korjata ne. Eli ne on niin kivoja, ettei niihin kyllästy. Tästä olen itsekin puhunut: yritän ostaa vaatteet seuraavaksi viideksi vuodeksi, en kuluvaksi kaudeksi. (Hehe, en lastenvaatteita. Tai olisihan siinä komiikkaa, jos Alppu vetäisi 7-vuotiaana nyt hänelle sopivassa t-paidassa.)

No, jokaista t-paitaa ei tietenkään voi parsia kokoon, tämä koskee ennemminkin vaikka takkia, josta hajoaa vetskari tai kenkiä, joiden korkolappu täytyy vaihtaa. 

airistolla8.jpg

7. Mikä tulee tuotteen hinnaksi käyttökertaa kohti?

Kirjamessuilla Maria Pettersson kertoi ystävästään, joka on niin pedantti rahansa kanssa, että hän merkkaa tukkimiehen kirjanpitoon, kuinka monta kertaa hän käyttää jotain vaatetta/laukkua. Sitten kun se menee rikki, hän laskee loppuhinnan yhdelle kertakäytölle. Aivan eeppistä!

No, en nyt ehkä vaadi itseltäni tai keneltäkään tämän luokan tarkkuutta, mutta tämä on oikeuttanut itselleni 500 euron talvitakin ostamisen (olen käyttänyt tuota takkia nyt jo neljänä talvena, ja viides lähtee nyt käyntiin, mutta laatuvaate pysyy kunnossa). Sen sijaan tämä ei suoranaisesti oikeuta 700 euron häämekon ostamista. Mutta olin nuori ja hullu! (Ja tekisin sen uudestaan, koska joskus pitää olla vähän loco.)

8. Voiko ostamisesta saadun elämyksen hankkia muulla tavalla?

Tämä pätee erityisesti matkoilla. Usein ulkomailla tulee sellainen hulluus, että täältä on saatava joku muisto! Ihmisen muisti on aika heiveröinen, jos Kreikan-lomaa ei muista ilman kälystä t-paitaa. Monesti ihan vain valokuvaaminen ajaa saman muistojen keräämisen: kaikkea ei ole pakko omistaa.

9. Ostanko, koska minulla on tylsää tai minua ahdistaa?

Tämä on kinkkinen homma, sillä tutkitusti yksinäiset ihmiset shoppailevat enemmän: on inhimillistä, että jos on tylsää, sitä menee pyörimään nettikauppoihin tai ostoskeskukseen. Asiaa ei korjata niin, että kehotetaan ihmistä: ”No älä ole niin yksinäinen tai ahdistunut!”

Itseäni on auttanut se, että olen tiedostanut ja tunnistanut sellaisia tilanteita, joissa puran ahdistusta shoppailuun. Pahalla mielellä saatan ajatella, että jos löytäisin jonkun kivan tuotteen, piristyisin. Voi olla, että piristynkin hetkeksi, mutta useimmiten tulen vain lopulta levottomaksi kaupoissa pyörimisestä.

Ylipäänsä on hyvä keksiä kaikenalista kivaa ilmaista tai edullista tekemistä. Se vaatii vähän mielikuvitusta, jos on tottunut käyttämään aikaa putiikeissa hengailuun (esimerkiksi edesmennyt mammani teki nimenomaan tätä, shoppailu oli tapa tappaa aikaa ja sitten hän toi aina valtavat määrät vaatteita meille lapsenlapsille).

Olen tajunnut, että lapsuudessa maalla asuminen on vaikuttanut rahasuhteeseeni: Kun ei ole ollut mitään ostettavaa ympärillä, ei ole koko ajan voinut haluta jotain uutta. SIELLÄ ME VAIN KÄPYLEHMILLÄ LEIKITTIIN JA OLTIIN TYYTYVÄISIÄ. Ei vaan, kyllä sitä kamaa silti löytyi kotoa paljon, mutta shoppailu ei ollut mikään varteenotettava harrastusmahdollisuus, kun lähimpään kauppaan oli 25 kilometriä. Nykyään kun kauppakeskus on kilsan päässä kotoa, tällaisia houkutuksia on paljon enemmän. 

airistolla7.jpg

Tänään Yle Areenaan (ja Spotifynyn, ja mihin kaikkialle näitä nyt ilmestyy) saapui Melkein kaikki rahasta -podcastin uusin jakso. Siinä haastattelen ympäristötekniikan dippainssi Maija Leinoa, joka on Useless-startupin toimari. Yrityksen idea on  saada ihmiset säästämään ja sijoittamaan säästetyt euron johonkin tuottavaan mutta ympäristöystävälliseen kohteeseen. 

Puhutaan jaksossa Maijan kanssa siitä, mikä motivoi meitä säästämän, miksi kuluttaminen on niin kivaa ja mimmosia ympäristövaikutuksia säästämisellä on. Ympäristövaikutuksista kirjoitin myös erillisen jutun Yle Oppimiselle.

Kuuntele Melkein kaikki rahasta -jakso tai lue juttu säästämisen ympäristövaikutuksista.

 

Jos teidän pitää saada rahaa säästöön, millaiset säännöt tai kikat toimivat?

 

Kuuntele edelliset jaksot: 

Parisuhteen rahanjaon pitää olla reilu

Haluaisitko olla tyytyväisempi palkkaasi?

 

Lue myös: 

Ostan vaatteet viideksi vuodeksi

Näin lapsi tulee halvaksi

Miten lapsuuden talouserot hankaavat parisuhteessa?

Melkein kaikki rahasta -podcast on julkaistu

 

Kuvat: Merellä on siitä kivaa, ettei siellä pysty shoppailemaan. (Paitsi joskus kun on ollut kolme viikkoa seilaamassa saattaa vierasvenesatamassa tulla hulluus, että on pakko ostaa joku viisi erilaista merimiessolmua -paita, kun ei ole ostanut pitkään aikaan mitään.)

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Kommentit (26)
  1. Oikein osuvia vinkkejä, jotka on käytössä mullakin.

    Toi käyttökertoihin suhteutettu kallis-halpa pohdinta on tuonut mun vaatekaappiin ihan eritavalla laatua kuin joskus ennen. Ostin vast’ikään Nudgesta kaulahuivin/kaulaliinan, josta maksoin 119€. Luotan siihen, että Nudgen valikoima on kuratoitu ja tuotteiden taustat on kestävällä pohjalla (siksi sinne ylipäätään olen ostoksille päätynytkin). Huivia en mennyt etsimään, mutta rakastuin tähän huiviin. Pohdin asiaa lounaan yli ja ostin sitten huivin. Olen siitä lähtien käyttänyt huivia jotakuinkin aina, kun se on säähän ja menoon sopiva (esim. kuraisen lapsen kanssa en halua riskeerata huiviani, jos lähden ulos vain noutaakseni kuopuksen päiväkodista kurakelillä) ja lisäsi olen käyttänyt sitä kotona harteilla lämmikkeenä, jos on tullut kylmä. Edellistä samanlaisen ihastuksen seurauksena ostamaani hieman arvokkaampaa huivia olen käyttänyt joka talvi viimeisen 8 vuoden ajan, mikä näkyy huivissa jo (se ei ole enää niin kuohkea kuin se oli ihan uutena), mutta laadukas huivi ei ole mennyt vuosien varrella huonoksi. Tämä vanha rakkaushuivi tulee taas ilmojen viilentyessä käyttöön varmasti tämän uuden ohella tänäkin talvena ja tätä uutta aion käyttää ihan yhtä ahkerasti. Huivi nyt toimi vain esimerkkinä, mutta sama pätee muihinkin ostoksiin vaatteista käyttöesineisiin ja sisustukseen olin niitä ostamassa sitten liikkeestä uutena tai kirpparilta.

    1. Todella hyvä esimerkki! Jos luo hankkimaansa esineeseen lämpimän suhteen, sitä haluaa käyttää ja pitää siitä huolta. Tällöin on täysin perusteltua maksaa laadusta (ja eettisesti tuotetusta) esineestä perus tavaraa enemmän. Lopulta se voi olla rahan arvoista säästöä, kun ei osta joka talvi uutta parinkympin huivia. Ylipäänsä ajattelen, että ongelma ei ole ne tavarat, jotka tekevät onnelliseksi, vaan sellaiset, joihin suhtautuu täysin välinpitämättömästi ja joiden rikki meneminen tai katoaminen ei hetkauta ollenkaan. 

      1. Olen ihan samaa mieltä. Omaisuuteen sitoutuminen tuo luonnollisesti mukanaan myös halun pitää siitä hyvää huolta, jolloin tavarat myös säilyvät hyvinä. Tunneside myös omalla tavallaan poistaa näköpiiristä nopeasti samaan kategoriaan kuuluvat tuotteet, kun itsellä on jo se mitä haluaa käyttää nyt ja aina. Loppujen lopuksi todellista tarvetta esim. vaatekaapin päivittämiselle on todella harvoin, jos jo valmiksi rakastaa omia olemassa olevia vaatteitaan.

        1. Antti Nylén sanoi jossain haastattelussa joskus tästä asiasta ihanasti, että ongelma ei ole siinä, että rakastaisimme tavaraa liikaa, vaan siinä, että emme rakasta sitä tarpeeksi.

  2. Esmeraldan eetos
    8.11.2018, 08:42

    Hei, hyvä löytö tämä blogisi!
    Ja säästäminenhän on aina ajankohtaista humanistitaloudessa. Olen aika kiitollinen siitä, että olen oppinut tekemään ruokaa kaikesta, mitä jääkaapista ja laatikoista löytyy. Nyt, kun penniä on pitänyt venyttää remontti- ym. tarpeita varten, olemme vaihtaneet aurinkokuivatut tomaatit juureksiin ja melonit marjoihin. Kun ei osta muuta kuin suomalaiseen keittiöön kuuluvia perinnaineksia, säästää rahaa aivan mielettömästi.
    Lisäksi tuo helppo ja koukuttava noutoruoka pois. Nytkin pakkaan omat eväät töihin sen sijaan, että ostaisin taas kerran vajaat 4 euroa maksavan thaikuution, pullan, vichyn ja niin edelleen.
    Olen aivan samaa mieltä, että ekologisuus ja säästäväisyys kulkevat käsi kädessä. Kun pyöräni hajosi, jouduin kulkemaan hetken töihin autolla (jota käytämme vain akuutissa tarpeessa). Yhtä pahat fiilikset syntyivät ruuhkassa jumittamisesta keskellä pakokaasupilveä kuin bensatankissa palavasta setelitukosta.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *