Sorjosen ja kahvin perässä Lappeenrannassa

Ystävämme Suvi ja Juho muuttivat kahden tyttönsä kanssa Helsingistä Lappeenrantaan kesällä. Tämä tarkoitti tietenkin sitä, että aloimme heti suunnitella Tikin kanssa Lappeenranta-viikonloppua. Syyskuun lopulla me sitten suuntasimme tänne, Sorjosen kotikulmille! (Meidän aiheen ympärille perustetun Whatsapp-ryhmän nimi on luonnollisesti Sorjonen.) Tämä ei liene kellekään enää yllätys, mutta minä RAKASTAN Sorjosta. Jo tästä syystä viikonloppu noissa maisemissa oli taivaallinen. Siellä sitä vain näin sieluni silmin, miten Sorjonen asettelee jonkun ihanan omakotitalon kellarissa teippejä betonilattiaan, pitää silmiään kiinni ja huitoo ilmaa käsillään huolestunut ilme kasvoillaan.

Yövyimme keskustan Scandicissa, ja yritin itse eläytyä siellä Sorjosen mielenmaisemaan, ikävä kyllä ölisevä vauva ja kolmevuotiaan autoleikit häiritsivät keskittymistäni, mutta tunnelmissa oltiin silti!

Ensimmäisenä iltana Juho haki meidät juna-asemalta suoraan heille, valmiiseen vety- ja atomipöytään. Tunsin oikein sellaisia onnen hyrskäyksiä siinä perinneruokaa mussuttaessani. (Ehkä Sorjonenkin välillä syö atomeja?) Juteltiin siitä, miltä tuntuu muuttaa isosta Helsingistä pienempään Lappeenrantaan, ja suunniteltiin viikonlopun kulkua. Saimme lainattua lastenistuimia Juhon ja Suvin naapureilta ja sukulaisilta (suurkiitos!), joten pääsimme myös autoilemaan.

Lauantain kuitenkin päätimme pyöriä jalan keskustassa.

Lauantaina tapasimme uudehkossa kauppakeskuksessa, Iso-Kristiinassa. Ostimme sieltä vaippoja, ja suuntasimme puistoon lasten kanssa. Olisin halunnut käydä kaupungintalolla ottamassa kuvan itsestäni live size pahvi-Sorjosen kanssa (kiitos eräälle seuraajalle, joka tästä vinkkasi!), mutta ikävä kyllä ovet olivat kiinni. No, jotain ihanuuksia sitten ensi kertaa varten!

Puolenpäivän aikana menimme Avot Sie -ravintolaan lounaalle. Kiva paikka, jossa lapset saivat riekkua muun muassa absurdin lehmänaamarin kanssa. Minua naurattaa edelleen (omituisen) paljon Juhon puujalkavitsi siitä, miten hänen mielestään Avotakka on epäkorrekti nimi sisustuslehdelle, hieman liian alleviivaava siitä, mille kohderyhmälle se on suunnattu: Avot Akka.

Lounaan jälkeen laskeuduimme Saimaan reunamille, jossa ruska jo hieman näyttäytyi vastarannalla. Valesimme Lappeenrannan pyhimpään, eli kahvilaan nimeltä Satamatie 6. Noin seitsemäntuhatta ihmistä oli suositellut sitä meille ennakkoon. Mutta seitsemäntuhatta ihmistä eivät voi olla väärässä, ja kyllä oli käymisen arvoinen kahvila.

Yli 100 vuotta vanha makasaiinirakennus Lappeenrannan linnan kärjessä on hirmu tunnelmallinen paikka kahvilalle.Eikä Lehmus Roasteryn kahvia kehuta turhaan – se on hyvää.

Kahvia sai maistaa myös Alpun rakas Keke-apina. (Nyt Alppu on siinä kehitysvaiheessa, jossa hän on alkanut itse nimetä lelujaan. Yhtenä päivänä hän vain toi tuon apinan meille ja kertoi, että tässä on Keke. Sitten siitä tuli hyvin rakas. Myös Tulppaana-pupu on rakas ystävä nykyään.)

Tykkäsin paikan sisustuksesta, sen ihmisistä ja tunnelmasta. Jos asuisun Lappeenrannassa, tämä olisi selvä kantapaikka. Emme harmi kyllä tällä visiitillä ehtineet käydä Majurskassa, jota niin ikään kovasti suositeltiin. Kävelimme kyllä sen ohi, ja se näytti ihanalta. Mutta seuraavaan kertaan siis!

Sitten lappeenrantalaisille sellaiset terveiset, että teidän hiekkalinnanne näyttää minusta siltä kuin 3-vuotias ylpeilisi hienolla hiekkalinnallaan. Menkää itseenne!

No ei nyt! Pettymys oli kuitenkin karvas, kun kesän upeat hiekkalinnat olivat jo menneet talviteloille, eli purettu. Olen kyllä kerran aiemmin nähnyt hienon hiekkalinnan tuolla (kuva mm tässä vanhassa postauksessa)  Pitää siis palata rikospaikalle taas kesällä. (Huomaatteko, Sorjosen sanavarasto tunkee koko ajan läpi.)

Pyörimme tovin linnoituksella, joka on ihanaa aluetta. Otimme myös autuaita perhekuvia Lappeenranta-kehyksen luona. Kiitos Lappeenrannan kaupungille tästä hyvästä valokuvauspaikasta!

Näin myös kohdan, jossa Sorjosen tyttären poikaystävälle käy köpelösti. En kerro enempää, sillä sain jo insta storeissa satikutia juonipaljastuksista!

Illalla haimme vielä pizzat jostain perus-pitseriasta (en muista nimeä) ja kävimme syömässä ne Juhon ja Suvin luona.

Sunnuntai oli vielä upea Lappeenranta-päivä, sillä nähtävää riitti. Esimerkiksi Euroopan suurin postilaaikko! Se on siis ihan oikeasti toiminnassa!

Haluan antaa nyt Lappeenrannalle palautetta: Ette ole hyödyntäneen tätä upeaa nähtävyyttä sen ansaitsemalla tavalla. Nimittäin sain jälkikäteen kyselyitä siitä, missä tämä taianomainen postilaatikko sijaitsee. Google ei sitä kerro, eikä yhteystietoja löydy mistään. Minusta tätä ylpeyttä kannattaisi mainostaa paljon suuremmalla volyymillä – se on miltei Sorjosen veroinen vetonaula!

No, kysyin Juholta ohjeita postilaatikolle, ja ne kuuluvat: ”Harapaisten posti on lähellä jäähallia ja Kaukaan koulua.” Eli syöttäkää nämä tiedot google mapsiin, niin ehkä löydätte paikalle.

(Okei, yritin googlata ja osoite saattaisi olla Harapaisentie 57.)

Sunnuntaina ajoimme vielä muutamankymmenen minuutin matkan Pulsan juna-asemalle. Suosittelen myös tätä kohdetta suurella syömellä.

Valloittava paikka on herttaisen pariskunnan ylläpitämä paikka, johon kuuluu kahvila sekä suloinen ja tyylikäs sisustusputiikki. Vanhan rautatieaseman päärakennus on rakennettu vuonna 1869, ja loput rakennukset on tehty siihen ympärille pian tämän jälkeen.

Oli hauska kahvitella pittoreskissä tunnelmassa, kun välillä ihan ikkunan takaa jylisti massiivisen pitkä tavarajuna.

Sitten kävimme syömässä vielä illallista Juhon ja Suvin luona, minkä jälkeen hyppäsimme junaan kohti Helsinkiä. Lappeenranta on vain kahden tunnin junamatkan päässä, joten sinne hujauttaa nopeasti täältä. Haaveilen, että kävisimme taas pian uudestaan tuolla, niiin mainioksi tuo viikonloppu muodostui.

Onneksi Sorjosen kolmoskausi alkaa pian, niin pääsen taas fiilistelemään Lappeenrantaa myös telkkarista. (On muuten maailman siisteintä, että täällä Jasmin, jolla on myös blogi täällä Lilyssä, näyttelee siinä, respect to the max!)

Sorjostelemisiin!

Lappeenranta-vinkkejä:

Viisi suomalaista kaupunkia, joissa haluan käydä

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *