Mies kertoo minulle, mihin en saa käyttää rahaani

Olin Kaisa-kirjaston kahvilassa istuskelemassa, kun eräs romanikerjäläinen tuli pyytämään, voisinko ostaa hänelle leivän. Tämä oli helppo tapa auttaa, joten marssimme tiskille ja hän valitsi itselleen juustosämpylän. Maksoin sen, nainen kiitti ja meni menojaan.

Istahdin takaisin kahvilan pöytään. Pian siististi pukeutunut tavallisen oloinen, ehkä noin 50-vuotias mies tuli huutamaan minulle hirveän kiukun vallassa.

”Miksi sinä haluat rahoittaa noiden huumekauppaa?!!”

”Öö, mitä huumekauppaa? Minä ostin leivän”, vastasin hämilläni.

”Etkö tajua, että on päivänselvää, että sinä ylläpidät tuollaisella huumekauppaa Suomessa!”mies jatkoi kiljumistaan.

”No, enpä kuule usko. Tuolla tyypillä oli nälkä, minä annoin hänelle leivän. Aika yksinkertainen asia.”

”Ei kuule, jos nuo tyypit ovat nälkäisiä, niin ne saavat kyllä mastereiltansa ruokaa”, mies tiesi kertoa.

”???”

”Sinulla nukkuu tuolla vaunuissa tuo kakara. Etkö sinä tajua, että parin vuoden päästä se on ostamassa noilta tyypeiltä nappeja Itäkeskuksessa?”

”Ahaaa, ja sinäkö sen tiedät.”

Mies intti vielä hetken napeista, Itäkeskuksesta ja huumeringeistä. Lopulta hän palasi omaan pöytäänsä hirveän kiukkuisena.

Koko hommasta jäi vain todella paska fiilis. En tajua, miksi tuollaiset ukkelit tulevat riehumaan minulle asioista, joista he eivät selvästikään tiedä hölkäsen pöläystä.

Lue myös:

Mies selittää minulla asiansa

Kommentit (31)
  1. Olipas karsea mies! Kylläkin kun luin otsikon, odotin että oma miehesi on antanut sinulle talousneuvoja! 😀

    1. Hahahah, siltä se kieltämättä kuulostaa. Joskus on Tiki tainnut sanoa, ettei hän ostaisi minuna jotain osaketta x, mutta muuten ei tule mieleen tapausta, jossa hän puuttuisi mun rahankäyttöön mitenkään (hehheh, toisin kuin minä!).

  2. Olen huomannut, että raivoaville aikuisille ei välttämättä kannata argumentoida vastaan, vaan toistaa (mahdollisimman) rauhallisesti, mitä he ovat tekemässä. ”Sinä huudat minulle julkisella paikalla, huudat että en saa rahoittaa jonkun huumekauppaa, me ei edes tunneta ja sinä huudat minulle, sinä sanoit juuri että minun lapseni tulee käyttämään huumeita” jne. Kuulostaa näin kirjoitettuna vähän tyhmältä, mutta mikään ei hiljennä aikuista niin tehokkaasti kuin se, että katsoo silmiin ja kuvailee ikään kuin obektiivisesti, mitä hän tekee. Lisäksi, koen että tämä menetelmä kuormittaa itseä inhottavissa tilanteissa mahdollisimman vähän, kun ei joudu jälkikäteen miettimään, että kuulostinko liian anteeksipyytelevältä tms.

    (Ja hei, sä ostit kerjäläiselle sämpylän. Sitä tuskin mikään MASTERI laittaa rahoiksi.)

    1. Ei vitsi, aivan nerokas tapa reagoida. Otan tämän välittömästi käyttöön, kiitos!

      1. Mäkin otan! Loistava neuvo!

    2. Tämä lähtee käyttöön! Itselle jää just aina liian anteeksi pyytelevä olo tuollaisten inhottavien kohtaamisten jälkeen.

    3. M a r i i a
      24.2.2020, 21:31

      Voi, olisinpa joskus hoksannut tämän tyylin reagoida! Ollapa siinä itse aikuista ja provosoitumatonta, mutta kuitenkin napakkaa ja omanarvontuntevaa, kun toinen ”aikuinen” meuhkaa. Niinä muutamina kertoina olen jälkeenpäin vain harmitellut, kun en ole saanut sanottua fiksua vastausta tai se fiksu vastaus ei ole mennyt meuhkaamisen läpi ymmärrykseen asti. Tuo voisi toimia! Voisi olla myös hyvää esimerkkiä lapselle, asiallinen tapa ilmaista, ettei toisen aikuisen käytös ole sopivaa sortumatta itse huonoon käytökseen.

      1. Oli tosi vapauttavaa joskus tajuta, ettei tarvitsekaan keksiä fiksua vastausta, ja miksi edes pitäisi, koska ei tuollainen öykkäröinti lopu fiksuilla vastauksilla. Kun toisen ihmisen toimintaa ”sanoittaa”, voi myös kuvailla, jos oma olo tuntuu uhatulta. Se toimii signaalina muille (koska paikka on yleensä julkinen) ja lisäksi tilannetta on helpompi prosessoida jälkikäteen: tuntematon raivosi ja se oli ahdistavaa ja uhkaavaa. Vaatii aikamoista kanttia aikuiselta jatkaa riehumista, kun toinen aikuinen sanoo että me ei tunneta, sä huudat ja sun käytöksesi on todella uhkaavaa.

    4. Haa, aika hyvä! Vähän niinku lapsillekin pitää sanottaa asioita, että ne ymmärtää. 😀 Pedagoginen tavoite pitäis olla ehkä eri, mutta oma lapselle sanoittamiseni tähtää kyllä nolosti usein ihan samaan: näetkö nyt itekin, että just nyt käyttäydyt ihan todella idioottimaisesti. :’D

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *