20 000 euroa alkaa poltella tilillä

Kirjoitin hetki sitten siitä, miten olemme alkaneet unelmoida puolisoni kanssa meidän suvun vanhan huvilan kunnostamisesta (kesä)asuinkelpoiseksi. Vitsit tulin iloiseksi teidän kommenteista, jotenkin tällaisten isojen päätösten edessä sitä vain tarvitsee uskon valamista kanssaihmisiltä, ja sitä todella sain. Olette ihania ja lämpimiä ihmisiä!

Kerron sitten kunnostushorinoita lisää myöhemmin, nimittäin paikka vaatii paljon remonttia, käytännössä lattiasta (tai oikeastaan senkin alta) katton. Pohja pitää uusia, lattia uusia, koko vesijohtojärjestelmä rakentaa uudestaan, sähköremontti tehdä, keittö, kuisti ja katto pitää tehdä uudestaan. Hirsiseinät ja ikkunat ovat hyvässä kunnossa! Minulla ei ole vielä oikein käsitystä siitä, mitä tuo remontti maksaa, mutta vastaus on: paljon.

Aloimme viime vuoden lopulla laskeskella, voisiko meillä olla varaa kunnostaa tuota taloa. Niinpä päätimme kokeilla vähän kepillä jäätä ja laoitoimme yhden kolmesta sijoitusasunnostamme myyntiin. Kerroin aiheesta Kauppalehden kolumnissani (vain tilaajille). Meillä oli joka tapauksessa suunnitelmana myydä toinen Vaasan asunnoista, alkoi tuntua siltä, että sijoitussalkussa on liikaa riskiä, jos meillä on kaksi asuntoa samassa taloyhtiössä.

Halusimme myös osviittaa siitä, olisiko meillä varaa kunnostustöihin. Laskeskelimme, että jos saisimme vähän voittoa sijoitusasunnon myynnissä, meille jäisi ihan ok potti kunnostustöitä varten. Asunnon laina oli muutamassa vuodessa ehtinyt lyhentyä kivasti, minkä lisäksi olimme laittaneet siihen aikoinaan noin viisi tonnia alkupääomaa. (Oma asuntomme toimi sijoitusasunnon takauksena.)

Ilahduimme suuresti, kun saimmekin tuon asunnon myytyä aika nopeasti. Hoidimme myynnin välittäjän avulla, ja siitä tuli sen verran voittoa kuin toivoimmekin. (Koska asunto Vaasassa, emme jaksaneet ryhtyä itse myymään sitä.) Nyt meillä on 20 000 euroa tilillä. (Ei ehkä tarvitse enää vakuuttaa ketään siitä, miksi sijoittaminen on järkevää hommaa: sillä pystyy toteuttamaan juuri tällaisia suuria unelmia. Vielä muutama vuosi sitten minusta olisi tuntunut aivan absurdilta, että saan tililleni jostain 20 000 euroa!)

Huvilan kunnostamisessa sen sijaan on kaikenlaisia mutkia vielä matkassa. Pitääkö hankkia lupia, paljonko remontti maksaa, onko se edes mahdollista mitenkään, blaablaa, monta epävarmuutta matkassa.

Voi siis olla, että meillä makaa pitkäänkin tuo 20 000 euroa ihan tavallisella käyttötilillä.

Hahaha, tämä on minulle selvästi ongelma. Nimittäin vaikka olisin kuinka säästäväinen ja järjestelmällinen rahankäyttäjä, niin kun tilillä on tuollainen summa rahaa, se alkaa kummasti poltella. Tekee mieli törsätä!

Olen alkanut haaveilla isosta olohuoneen sisustusurakasta. Sohvaa, mattoa, uutta hyllyä, koko kämpän maalausta, ehkä uutta televisiota (vanha on tuhoutunut). Haluaisin myös uuden järjestelmäkameran. Yhtäkkiä olen jo mielessäni laittanut yli 10 000 euroa haisemaan. Veikkaan, että myös tuleva interrail-matka saattaa ottaa pienen loven tuolta huvilankunnostustililtä.

Minulle yksi suurimmista syistä sijoittaa rahaa on se, että silloin se on niin sanotusti poissa pahanteosta. Jos tilillä on rahaa, tunnen oloni rikkaaksi ja keksin kyllä keinon käyttää sitä.

Näitä rahoja ei kuitenkaan oikein voi sijoittaa. Kun tietää tarvitsevansa rahoja seuraavan vuoden–kolmen vuoden aikana, sijoittaminen ei ole vaihtoehto. Turvallisimmissakin korkorahastoissa on riski, että arvo droppaa, ja jos ei ole aikaa odotella kymmentä vuotta, että arvo lähtisi taas nousuun, voi joutua myymään rahasto-osuutensa pienempään hintaan.

Aiemmin olen pitänyt tällaisia summia Norwegianin tilillä, josta on saanut ihan ok korkoa tässä maailman tilassa. Kuitenkin jossain vaiheessa heräsin tämän pankin epäeettisyyteen ja siirsin rahani sieltä pois.

Sen vielä kestän, että tuo parikymmentä tonnia ei nyt tuota mitään (päinvastoin, inflaatio nakertaa sitä kuin näkkileipää), mutta miten saan pidettyä itseni kurissa? Miten saisin itseni ajattelemaan, että tuo on niin korvamerkattua rahaa, ettei sitä yksinkertaisesti voi käyttää nyt muihin hullutuksiin?

Näin pitkän talven kuluessa nimittäin mökkihaaveet ovat alkaneet haalistua, ja en enää muista, kuinka ihanaa siellä on. Ja miten ihan oikeasti juuri tuo on se kohde, minne ne rahani haluan käyttää. Pitää vain katsella näitä kuvia viime kesältä ja yrittää palauttaa mökkitunnelmaa sieluunsa.

Vai voisiko pankilta saada jonkun diilin, että he takavarikoisivat rahat hetkeksi? Hahahah.

Pitää nyt vain vähän heittää kylmää vettä kasvoille, läpsiä itseään ja sanoa: ”Ryhdistäydy nainen, unohda se sohva, nyt on kyse tärkeämmistä ja itseäsi suuremmista jutuista. Nimittäin mökkionnesta!”

Onneksi olen tällä viikolla menossa taas käymään tuonne huvilalle, niin saan taas tuntumaa siitä, mihin ne rahat sitten oikeasti pitää käyttää. (Ja siis, luultavasti tuo 20 000 euroa ei riitä mihinkään, voipi olla, että pitää ottaa lainaa tai myydä lisää sijoituksia, mikä ei nyt ole mikään hirveän suuri tragedia tässä elämässä.)

Kuvat: Motivaatiokuvia itselleni viime kesältä, jolloin vauvan kanssa oli niin ihanaa lööbailla tuolla huvilalla.

Lue myös:

Kallis unelma vaatii rahaa ja uskallusta

Sijoitin vastuuttomasti ja nyt kadun

Kommentit (11)
  1. Hauskaa lukea näitä pohdintoja, vaikka tuo ongelma tuntuukin aivan absurdilta. Itse olen juuri sellainen ihminen, joka makuuttaa kymppitonneja tilillä, kun en muuta ole keksinyt. Onhan tuo 20k teillä kuitenkin eri tilillä kuin käyttörahat? Itse olen kokenut tuollaisen riittävänä toimenpiteenä, että säästöt ovat turvassa. Säästötilille (joka on ihan tavallisen käyttötili) ei ole korttia vaan sieltä pitää varta varten siirtää rahaa toiselle tilille, jos haluan niitä rahoja käyttää.

    Nyt olen kyllä lisännyt rahastoihin menevää summaa, mutta ei nuo säästöt vain vaju. 😀 En oikein tiedä kuinka paljon on järkevää laittaa rahastoon, kun olen ajatellut että se ajallinen hajautus on niin tärkeää.

    1. Tiätty erillisellä tilillä! Mutta siis, jos tietäisi, etten tartte rahelia aikoihin, niin heittäisin jossain vaiheessa johonkin tosi pienikuluiseen indeksiin tai etf:ään.

      Mutta ymmärrän, jotenkin on paljon vaikeampi sijoittaa tuollaisia isoja summia verrattuna siihen, että laittaa perus palkasta vaikka 200 euroa kuussa johonkin.

  2. Käyttäytymistaloustieteen ystävä täällä hei! Suosittelen tutustumaan ”mental accouting” teoriaan. Biasin ymmärtäminen on auttanut mua ymmärtämään hassaamishaluja paremmin. https://www.investopedia.com/terms/m/mentalaccounting.asp

    1. Hei joo, tämmösestä se Richard Thaler tais saada sillon tovi sitten Nobelinkin.

      Mä olen yleensä aika hyvä korvamerkkailemaan rahojani, mutta tällaisissa tilanteissa kun ei ole tietoa, koska sitä pääsee käyttämään, että ehtiskö sitä säästää ”uudet rahat” tilalle, OTE LIPSUU 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *