Äidin oma aika (räppimuijana)

Juliaihminen

Me luotiin Tikin kanssa semmonen systeemi, että aina silloin tällöin mä saan reilun tunnin omaa aikaa, jolloin Tiki lähtee pojan kanssa kruisailemaan ulos (vaunuissa tuo poika nukkuu aina). Olen nimittäin ajanut itseni sellaiseen kammottavaan ikeeseen, että poika on täysimetyksellä. Tämä ei todellakaan ollut tietoinen päätös, vaan tavoite on koko ajan ollut, että pulloa pulloa! Mutta sitten laiskuus iski, ja nyt poika syö vain mun buubssista. Se on huono homma.

Juttelin juuri kaverini kanssa siitä, että Kättärillä olisi kyllä voitu rohkaista siihen pullobisnekseen vähän enemmän. Tämä edistäisi äidin mielenterveyttä. Mutta en mä tästä voi syyttää ketään muuta kuin itseäni, laiska mikä laiska, ja tästä kärsin.

No, en tullut tänne nyt valittelemaan, vaan kertomaan nautinnollisesta omasta ajasta. Ensimmäisen kerran, kun Tiki lähti ulos pojan kanssa, mulle iski semmonen valtava vapauden tunne. Joka vaihtui nopeasti paniikkiin: Mitämäteen mitämäteen!!! 

Tapahtui seuraavanlainen muodonmuutos:

Okei, mä en siinä tilanteessa pukeutunut räppivaatteisiin (tuo kuva on Katariina-ystäväni polttareista), muutos oli henkistä sorttia.

On nimittäin käynyt ilmi, että vauva tykkää kaikesta muusta musiikista (etenkin Eva Dahlgrenin tai Olavi Uusivirran hempeilykamasta ja klassisesta... toisin sanoen meidän vauva on huomattavasti snobimpi kuin me itse ollaan), mutta se vihaa räppiä. Kun laitoin sille ekan kerran Paperi T:tä soimaan, sen ilme muuttui välittömästi "hyi mitä shaibaa tää oikein on" -kurimukseksi ja sitten alkoi itku. Surumielisen näköiset naiset eivät lämmitä meidän bebbeä.

Näinpä sitten pojan poistuessa laitoin välittömästi Ruger Hauerin uuden levyn soimaan... ja aloin katsella valokuvia pojasta. Bitch please, te sanotte, ja niin sanon minäkin. Mutta mulla oli hyvä tarkoitus, koska haluan tilata pojasta valokuvia, enkä koskaan pysty olla tietskan äärellä samalla, kun poika on hereillä. Se vihaa mun datailua melkeen yhtä paljon kuin räppiä.

Mutta vielä tuosta räpistä. Nyt kun bebbe on ollut Tikin kanssa useamman kerran kruisailemassa, niin räpin kuuntelusta on muodostunut mulle semmonen "muistustus siitä, kuka mä olen". Kun Charlie Mansonin häät soi, mä en ole äiti enkä lässyttävä hurunainen, vaan kova muija, jolla on kaikenlaisia tiukkoja ajatuksia ja kaikkia semmosia normaaleja tunteita, joihin ei sisälly semmosta oi-oi-oi-söpö-söpöläinen-köpöläinen-hokemista korkealla äänellä!

Voin myös kertoa, että mulle ei todellakaan tullut kertaakaan sen ensimmäisen tunnin aikana ikävä poikaa tai Tikiä. 

Tämän ensimmäisen kerran jälkeen tajusin, että mun pitää mielessäni päättää etukäteen, mitä teen vapaatunnillani, jottei semmonen liika mahdollisuuksien kirjo aja mua hulluuteen. Tähän mennessä olen kerran siivonnut vessan ja imuroinut (yleensä kyllä Tiki hoitaa ne nykyään, mutta kun mun mielestä mä teen ne paremmin, hahahahah), katsonut HBO:lta The Affairia ja Girlsiä (ja syönyt Jacky makupalaa) sekä kirjoitellut Apu-lehteen semmosta teknologiapalstaa.

Pitäisi keksiä vielä jotain vähän ylevämpää. Mutta sen olen kyllä huomannut, että nykyään prokrastinaatio, eli asioiden lykkääminen ja aikaansaamattomuus ovat kyllä ihan minimissä. Kun vauva nukkuu tai on Tikin kanssa muualla, mä oikein ryntäilen tekemään kaikkia juttuja. Tai sitten maksimoin nautinnon hetket. Mutta mihinkään sohvalla apaattiseen makoiluun en enää käytä vapaa-aikaa, toisin kuin kaikki nämä vuodet ennen vavvaa.

 

Mitä te teette teidän "omalla ajallanne"?

 

 

 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Ääh tajusin just etten nykyään ikinä oo yksin kotona. Kun oli yks laps niin välillä asetin miehelle ja lapselle porttikiellon: nyt meette neljäks tunniksi johonki. Nyt ku on kaks lasta en enää osaa tehdä samaa. Se tuntuu paljon kovemmalta vaatimuksesta. Vaikka tiiän että saisin toivomani jos esittäisin toiveen. Oma aika on aina siis sitä että itse lähtee pois kotoa, se on muulle perheelle iisimpää. Eli käyn lenkillä, kirppareilla, kaverin kans kahvilla tms.

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo siis kaksi lasta on jo ihan eri häätää pois kodostaan, joten ymmärrän hyvin.

Yksin kotona hengailu on välillä vaan niin rentouttavaa, kun sillon saa aidosti olla yksin. Mutta toki myös kavereiden kaa kahvittelu yms on aika ihania juttuja :)

Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina (Ei varmistettu) http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.fi

Mun oma aika on käytännössä aina siivomaista. (How lame is that?) Mutta kun kotona on vauvan lisäksi nelivuotias pyörremyrsky ja mies, joka jättää vaatteet ympäri asuntoa, niin minkäs teet - ja itse en taas osaa rentoutua kotona ennen kun tuo kaaos on taltutettu. Ja sitten kun se on taltutettu ja avaan kesken jääneen kirjan, niin oma aika yleensä loppuu. Tätä tää on.

Mun vauvalla on muuten sellainen huono tapa, että se ei tunnu tykkäävän Kentistä! Ja mitä mollimpaa, sen kurjempaa. Kumma juttu, mahaanhan se ei ole juuri muuta kuullutkaan. Mutta ainakin mulla on nyt siivousmusiikki selvillä ;)!

Juliaihminen
Juliaihminen

Ehkä sun vauva tiedostaa, että Kent lopettaa ja siksi ei halu enää kiintyä siihen välttyäkseen bändisydänsuruilta!

Ah mä en oo tajunnut et voisin lähettää noi pois kotoa! Luultavasti vaan nukkuisin :D Viimeksi kun ukki vei kävelylle käytin juurikin ajan prokrastinointiin, join teetä ja söin mummon leipomia korvapuusteja ja surffasin Lilyä. Vaikka noin muuten se pitää kyllä paikkansa et ajankäytön priorisointi on kyllä kristallisoitunut tässä ihan eri tavalla, jos nyt on tunti aikaa mennä salille niin motivaatiota ei tarvi kaivella kauaa ja on jopa jonossa ovella ennen aukeamisaikaa... 

Mutta kuten jo aiemmin kommentoin ni mä taas koen että en oo ansainnut sitä omaa aikaa kun en saa pumpattua maitoa varastoon vaan vauva saa korviketta poissaoloaikana, että mene vaan, ei sua täällä tarvita. Vaikka täysin ymmärrän kuinka hankalaa 100% täysimetyskin näissä tilanteissa on. Ja kuinka salaa oon ihan vähän tyytyväinen aina jos huomaan et rintoja vähän pakottaa (mulle kun ei koskaan tullut sitä maidonnousun tunnetta kunnolla, ei tarvittu kaalinlehtiä - kuinka kierotunutta nyt on olla kateellinen siitäkään?!) et katsokaa, vaikka vauva ei tarviskaan mua niin minäpä tarvitse sitä! :D 

Vierailija (Ei varmistettu)

Tunsin myös suurta tuskaa viime kesänä pikkuvauvan kanssa siitä, ettei pumppaus meinannut onnistua. Jäätävä vaiva ja kaikki tilkat talteen, että pojalla oli syötävää, kun huitelin muualla. Poika on nyt lähes 11 kuukautta ja imetän edelleen, mut moneen kuukauteen en oo enää edes yrittänyt pumpata jemmamaitoa. Se ei vaan mun kohdalla ole todellakaan vaivansa väärti, joten poika litkikööt tyytyväisenä korviketta, kun sekin kerran kelpaa. Oon järkeillyt tän niin, että korvikkeen syönnillä silloin ja tällöin ei ole mitään merkitystä, ja seuraavan vauvan kohdalla en kyllä edes ala siihen pumppausrumbaan. Saan paljon tärkeämpiäkin asioita tehdyssä puolessa tunnissa kuin 20ml maitoa :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahaha, hyvin sanottu! Let's face it, se korvike on täysin ok! 

Anjuska
Ripaus elämäämme

Omaa aikaa arjen keskellä.... Nooo, ton vuoden kotona olon jälkeen voisin melkeinpä sanoa, että ainakin toistaiseksi tuo töissä olo on jo aika mahtavaa omaa aikaa :D Mutta jos sitä ihan kotona saa omaa aikaa niin kyllä se yleensä tulee käytettyä siivoamiseen, kuten lattian pesuun jota on lasten kotona ollessa varsin mahdotonta suorittaa :)

Toimitus
Toimitus

Ah, tuo on niin totta, että apaattiseen makoiluun omaa aikaa ei tule enää käytettyä, joko se on tehokasta suorittamista (katso kaikki sarjat, siivoa, bailaa ja tapaa kaikki ystävät) tai lepäämistä (jos malttaa). Nostimme postauksen myös päivän puheenaiheeksi!

Juliaihminen
Juliaihminen

Jee! Kiitos <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Oma aika = nappi melatoniinia ja unta!

Vinkkinä pulloon, kun piti lopettaa imetys ja katsoin et life factoryt on "aika" hintavia ostaa 5kpl, ostettiin muoviset epäseksikkäät aventit ja kuules vauva joi ilolla! Se yksi saatu life factory jäi sit muuhun käyttöön ja silmäniloksi wannabe-hipsteriäidille.

Juliaihminen
Juliaihminen

Lisää vinkkejä kaivataan! Aaaargh, toi ei suostu ees siitä aventista syömään, vaikka miten olisi nälkä. Buu!

MiiaK (Ei varmistettu)

Mun nyt 2,5-vuotias ei suostunut syömään pullosta eikä tuttikaan kelvannut, koska oli se aito tavara tarjolla (tai ainakin näin tämän järkeilin). Jossain vaiheessa (vauvan ollessa yli 6kk) todettiin yliherkkyys maitoproteiinille ja eri äidinmaidonkorvikkeiden testaukseen tuhlatun ajan jälkeen oli vain muutama kuukausi 1-vuotis juhliin. Imetyshommat (aamu- ja iltaimetys) jatkuivat. Juhlien iltana käämi paloi viimeinkin koko imetyshommaan ja pistin ne puuhat kerrasta poikki. Taapero ei edes tajunnut protestoida. Ja kappas, tuttipullo alkoikin yhtäkkiä kelvata iltamaidon lipittelyyn ja yöunille nukahtamiseen, johon sitä käytinkin törkeästi ja kaikkien puritaanivauvannukutusohjeidenvastaisesti aivan liian pitkään.

Jos saisin elää tuon ajan uusiksi, niin tekisin monia asioita toisin, mutta en tiedä huolisiko vauva kuitenkaan sitä pulloa tai tuttia. Ei noista vauvoista aina ota selvää...

Ja se oma aika meni melkein aina siivoamiseen ja vitsi kun oli kivaa! :) Normaalisti lusmuan siivouksesta minkä kerkiän, mutta pääasiallisesti kotona ollessa ne tiskaamattomat kattilat ja viikaamattomat pyykit otti aivoon. Syytän hormoneja.

Laura / Homevialaura (Ei varmistettu) http://homevialaura.com/

Ah, tiedätkö Julia, miten onnellinen olen, että löysin jokin aika sitten tänne. Kuulostipa sentimentaaliselta, mutta näin on. En väitä olevani kurahousuvertailujen yläpuolella, mutta en raskaana ollessa tai vieläkään osaa olla kiinnostunut perinteisistä äitiys- ja perheblogeista. Siksi nämä poikkeavat näkökulmat äitiyteen tuntuvat niin virkistäviltä, eikä vähiten siksi, että elämme ihan samoja vaiheita (ponnistin tyttöbeben Kättärillä 3.2.).

Olen tismalleen samaa mieltä pullobisneksistä. Tsemppasin täysimetyksen kanssa kaksi kuukautta, ja kun vihdoin ajattelin, että nyt saan hyvillä mielin helpottaa elämää ottamalla käyttöön satunnaiset pullot ja korvikkeet, eivät ne sitten maistuneetkaan. Siitä iski todellinen hämmennys ja paniikki. Mitä, eivätkö kaikki vauvat suostukaan syömään korviketta! Olen kotini vanki vähintään jälkikasvun rippikouluikään asti! Joudun ikuisesti pukeutumaan imetysvaatteisiin! Joten todellakin olisi oikeus ja kohtuus kannustaa myös pulloon totutteluun, koska väitänpä, että omaa aikaa saava äiti on aika merkittävästi parempi äiti.

Ja pumppaaminen on ainakin omalla kohdalla ihan maailmanlopun hommaa. Onko missään touhussa yhtä huono panos-hyötysuhde? Onneksi sitkeän yrittämisen jälkeen vauvalle on alkanut maittaa yksi korvikemerkeistä, joten toukokuussa alan entistä enemmän tehdä paluuta sivistyksen pariin.

Tänään tapahtui ihme ja ensimmäistä kertaa moneen viikkoon vauva veti yli kolmen tunnin tirsat partsilla (ja ylipäätään muualla kuin sylissä tai liikkuvissa vaunuissa). Kun olin tarpeeksi kauan tanssinut voitontanssia, tein kotitöitä, kokkasin bolognesea, keittelin kahvia, vastailin maileihin, päivitin blogia. Eipä olisi siinä kohtaa tullut mieleenkään vain olla. Oli itsestään selvää pistää tuulemaan.

Meillä vauvan räppikasvatus alkoi heti kotiutumishetkellä. Ei se sattumalta ollut lauantai-iltapäivä ja Kultabassokerhon lähetysaika.

Terkut bebbelle ja onnellisia päiviä!

Juliaihminen
Juliaihminen

Ei hitti miten iloiseksi tulin tästä kommentista, enkä vähiten siksi, että fiilistelen sun blogia kovasti! 

Ja joo siis, mä vaan hoen itselleni, että tämä on ohimenevä vaihe, imetys ei jatku ikuisesti ja pianhan tuo on 4 kk, jolloin voi aloittaa jo jotain kiinteiden syömisiä (ja siinä en kyllä sitten tingi, vaan miekkosen pitää opetella yhtä lailla sitä syöttämistä). Vähän sillee, että keskittyy hetkeen eikä kelaile, että mä joudun käyttämään koko loppielämän imetysrintsikoita. (Koska muuten hulluus iskisi.)

Onnea vielä ihanasta räppitsubusta! Kyllä mäkin vielä tuon pojan tavoille opetan ;)

piupali (Ei varmistettu)

Toi on totta, kiinteät helpottaa ihan hulluna! Mun esikoinen ei ikinä huolinut pulloa, mut kiinteiden aloituksen jälkeen me voitiin venyttää eroa neljään tuntiin helposti. Aah se tuntui ikuisuudelta. Plus ei tarvinnut lainkaan panikoida sitä, joutuuko raukka olemaan nälissään isin kanssa.

chaura
Misplaced

Toi on niin totta että kun vauva on poissa käsistä/sylistä isällään/nukkuu niin kyl asioita alkaa tapahtua vauhdilla! Hoituu viis hommaa päiväunien aikaan samassa ajassa ku ennen kaksi. :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Nimenomaan. Miksi kävellä huoneesta toiseen kun voi juosta?!

Karuselli

Hehe, ennen siivosin ja tein hulluna kaikkea. Sitten älysin lopettaa ja aloin ihan vaan relata, mieluiten vaakatasossa, kirja kädessä tai nukkuen.

Nykyään saan olla yksin kotona sen verran usein, että saatan jopa välillä taas siivotakin. Myös yksinoloajat ovat pidentyneet niin paljon, että monesti ehdin sekä mopata että huilata. Wuhuu!

Imetysasiaan tsempit. Nimim. Kolme mukulaa, jotka eivät huolineet pulloa eivätkä tuttia. Imetyshommat olivat ihan jees, mutta voi ristus miten huonosti mulle sopi se, että olin tässä ruokkimisasiassa korvaamaton! Liian vähän tosiaan puhutaan siitä, ettei kaikille vauvoille pullo kelpaa.

Kommentoi