”Äiti-tuh” eli lapso juttelee

alppu huvilalla.jpg

Alppu on vuoden ja kuusi kuukautta, ja sanainen arkku on avattu. On käynyt ilmi, että lapseni on vanhus. Tai ainakin Alpun ulosanti muistuttaa tosi vahvasti mun 88-vuotiaan papan puhetta.

On paljon ihmettelyä:

”Oho!” ”Oh-hoh!”

Paljon voivottelua:

”Oijjjoijjoijjoiii.” ”Aijjaijjaijjjj.”

Mutta kuitenkin myös vahvoja mielipiteitä. Oikeastaan mihin tahansa voi vastata painokkaasti:

”Eihh.”

Mennäänkö portaat ylös? (Ollaan kiipeämässä portaita):

”Eihh.”

Sitten voi myös ravistella villisti päätään, mikäli haluaa korostaa näkemystään:

”Eijjeijjeijjj!” 

Alppu ei osaa sanoa joo tai kyllä, sen sijaan se nostaa kädet ylös, hymyilee aurinkoisesti ja huutaa: ”Jeeeh!” 

Mennäänkö puistoon?

”Jeeeeh!”

Osa kommunikaatiosta tapahtuu eleiden tasolla. Niissäkin on samaa kuin 88-vuotiaassa papassani. Vaikkapa jos tekee mieli poistua paikalta, voi laittaa päähän pipon, kengät (vääriin) jalkoihin ja mennä mykkänä odottamaan oven eteen, että koska lähdetään.

Lisäksi jos jonkun naama ei miellytä, voi kohteliaasti alkaa kesken keskustelun vilkuttaa hänelle merkiksi siitä, että: 

”Voitte poistua.”

(No, tämä muistuttaa enemmän sellaisen despoottihallitsijan toimia kuin meidän pappaa.)

On myös upeaa, että nyt, kaikkien näiden kuukausien jälkeen, myös minä alan kuulla Alpun äännähdyksissä sanoja. Tähän mennessä vain sellaiset ihmiset ovat bonganneet Alpun puheesta sanoja, joilla on omia lapsia. He ovat ikään kuin vihkiytyneet tähän vauvojen salakieleen. Itse vasta aloittelen. Sinänsä mä en oikein osaa sanoa, koska lapsi ”oppii puhumaan”, kun tuommosta ölinäähän se on ollut alusta pitäen.

”Au-tohhhh.” (H-äänne on tärkeä, se ikään kuin pehmentää sanottua.)

”Bäll-lohh.” (pallo)

”Kep-pihh”

”Pois!” (Tätä ei tarvitse pehmentää millään lailla.)

”Pippi!” (Pikkuli-sarja.)

”Kak-kah, ak-kah!”

Olen myös sitä mieltä, että lapseni on sanonut ensimmäisen lauseensa. Tai oikeastaan toistellut sitä nyt monta päivää:

”Äiti-tuh!” ”Äiti-tuh!” Alppu huutelee ja osoittelee mua. ”Äiti tule”, mä uskon hänen tarkoittavan.

Toinen vaihtoehto on, että hän on Tove Janssonin hahmo, Tovellahan oli-ti Tiuh-ti ja Viuh-ti jotka-ti puhuivat-ti tällä-ti tavalla-ti. Ehkä-tuh äiti-tuh onkin-tuh samaa-tuh sarjaa-tuh.

Tätä tämmöistä on kyllä hauska seurata. 

 

Mimmosia sanoja teillä sanotaan?

(Tähän voi kertoa, millaisia juttuja puoliso, 20-vuotias lapsi, koira tai taapero kertoo, kaikki kiinnostelee.)

 

Lue myös postaus puolentoista vuoden takaa:

Miksi lapselle kannattaa horista?

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Kommentit (17)
  1. Muutaman kuukauden Alppua vanhempi, eläinten vahvasti läsnäollessa kasvanut kummipoikani puhuu sujuvasti koiraa ja hevosta. Elekieli, ilmeet ja vastapuolen tökkiminen kylkiluiden väliin, kunnes toinen tajuaa haluttavan asian, ovat myös kommunikaation prioriteetteina ennen sanoja, joita käytetään vasta viimeisenä oljenkortena, jos tolvanat aikuiset ei vaan tajua. Poikkeuksena tietysti ”ei”, joka on vastaus melkein kaikkeen, suumutrun ja pään pyörittelyn saattelemana.

  2. Nää on niin hauskoja! Melkein 2,5-vuotias on jo näppärä kaveri, ja hauskuuttaa kanssaihmisiä jutuillaan. Itseäni eniten naurattaa tällä hetkellä tuumailut, jotka voi lisätä mihin tahansa keskusteluun: ”Hyvä idea, äiti!”, ”Taitaa olla.” ja ”Katsopas” 

    Musta tuntuu, että hänestä tulee melko pikkuvanha pätijä 😀 Kehen lienee tullut, en tunnusta 😀 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *