Älä sano tätä raskaana olevalle

Juliaihminen

Yllättävän vähällä olen päässyt sosiaalisesti tässä raskaudessa. Kukaan ei ole tunkenut kättään luvatta mun vastalle (mistä olen melkein pettynyt, kun niitä tarinoita olin kuullut etukäteen niin paljon) eikä muutenkaan heittänyt mitään epäkorrektia shaibaa, mistä olisin feministisyyden tunnoissani loukkaantunut.

Mutta vastaan on tullut pari juttua, joista olen ajatellut, että olisin selvinnyt myös ilman tätä infoa. Keksin vain kolme esimerkkiä, eli taidan hengailla aika sivistyneiden ihmisten seurassa tai sitten olen taas kerran hyötynyt mun normaalia alemmasta kuulosta (mulla on tutkitusti melko huono kuulo, mikä on tällaiselle äänineurooseista kärsivälle ihmiselle vain ja ainoastaan hyvä asia).

Lista huvittavan huonoista kommenteista:

1

Kerron seitsemänkymppisille tädille, että en tiedä vielä lapsen sukupuolta, mutta jostain syystä mulla on semmonen olo, että se voisi olla poika.

”No kuule. Toivo että se olisi tyttö. Pojat on niin, niin hankalia. Ne on niin rasavillejä. Ei niiden kanssa voi olla. Mäkin tykkään niin paljon enemmän mun pojantyttärestä, se on kiltti ja helppo. Mutta tyttärenpojat, ne on niin villejä.”

No niin, jos mä nyt sitten alankin toivoa, että se olisi tyttö, niin ehkäpä se sitten muuttuu tytöksi. Kiitos tästä neuvosta! (Lisäksi arvostan sitä, että mun lapsen luonne määritellään jo ennen kuin se on vetänyt ensimmäistäkään henkäystä tässä maailmassa.)

 

2

Kerron tuttavalle, että mua ei tällä hetkellä pelota tai jännitä synnytys, koska ei ole oikein mitään, miten mä siihen voisin valmistautua. Luotan siihen, että Kättärillä on ammattitaitoista jengiä eikä mun tarvitse tietää hirveästi asioista etukäteen. (Esimerkiksi ylppärit tai työhaastattelut ovat tässä mielessä jännittäneet enemmän, koska niissä on merkinnyt paljon se, miten olen valmistautunut etukäteen.)

”Joo, ei kannata pelätä. Mutta pakko kertoa, että mun tutun lapselle tuli synnytyksessä cp-vamma ihan pelkän hoitovirheen takia. Ja yhden kaverin kaverin lapsi meinasi kuolla synnytyksessä, kun sitä ei saatu tarpeeksi nopeasti ulos.”

No mutta, nythän mä voinkin sitten alkaa pelätä, että mun lapsi kuolee tai vammautuu pysyvästi. Thanks mate!

3

Kerron kaverille, että olen miettinyt lapsen nimeksi XXX:ää.

”Ai joo! Mä tunsin kerran semmosen tosi ärsyttävän pojan, jonka nimi oli XXX.”

Ai no sepäs sattui, mä olenkin nimeämässä mun lapsen juurkin sen sun ärsyttävän tuttavan mukaan!

Ei kun oikeasti, jos joku osoittaa niin isoa luottamusta, että kertoo sinulle nimipohdinnoistaan, niin sulla on tasan yksi repliikki siihen: ”Ihana nimi!”

Älä kerro, keitä sen nimisiä tunnet (ihan sama, oliko kyseessä hyvä vai huono muisto) tai onko se nimi mielestäsi juuri nyt muodikas tai ylipäänsä, mitä mielikuvia sulle tulee siitä nimestä (paitsi jos ne on yksiselitteisen positiivisia).

Lapsen nimi on niitä harvoja juttuja maailmassa, joiden kohdalla rakentava palaute ei vie asiaa yhtään eteenpäin. Myöskään nimien ehdottelu ei ole mielestäni kovin kosher, ellen pyydä ehdotuksia. Mä en ainakaan halua, että joku muu keksii mun lapsen nimen. Paitsi tietenkin Tiki. (Jonka tähän mennessä paras ehdotus on ollut Humphrey, tietenkin Humphrey Bogartin mukaan. Myös Donia on ehdotettu, Don Draperin mukaan. Humphrey Thurén, Don Thurén? Ehkäpä!)

 

Teidän vuoro:

Mitä et olisi halunnut kuulla raskaana ollessasi?

 

 

Kommentit

saarah
visual diary

En vastaa sun kysymykseen, mutta kerron että oon tosi hyvä keksimään nimiä vauvoille. Jopa näin hyvä:

Mun työkaveri oli vuosia sitten raskaana. Yksi yö se näki unen, jossa MINÄ kerroin sille että antakaa teidän lapsen nimeksi XXXX. Sitten se heräsi, vähän myöhemmin synnytti ja TADAA, antoi lapselleen sen nimen jonka olin unessa kertonut. 

:D :D :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Mahtavaa! :D :D

Ton mä voin hyväksyä. Taidankin mennä tästä nukkumaan, ehkä yön aikana Ässä-täti kertoo jonkun briljantin ehdotuksen. (Koska Don ja Humphrey tuntuvat sitten kuitenkin jotenkin vierailta.)

Sara G

Haha! :D Samantyylisiä kommentteja sain myös kuulla raskaana ollessani. Kirjoittelinkin niistä tuolla:

http://www.lily.fi/blogit/sara-g/asioita-joita-et-sano-raskaana-olevalle

Juliaihminen
Juliaihminen

Oh god mitä kommentteja! :D

Nuo pelottelujutut on kyllä mun mielestä raivostuttavimpia. Tutun tutulle sattuneita urbaanilegendoja on aina kiva levittää, mutta sitten kun itsellä on oikeasti se synnytys just pian edessä, mikä hyvänsä hauskaksi tai kiinnostavaksi tarkoitettu anekdootti voi viedä yöunet.

ElinaPK
Sataman valot

Täällä kolmekymppinen nainen, joka sai CP-vamman syntyessään lääkärin hoitovirheen takia. Ymmärrän, ettei odottava äiti halua sellaisia kauhutarinoita kuulla, mutta jos nyt jotakuta alkoi tarina pelottaa, niin voin kertoa, ettei tämä toteen käynyt "urbaaninlegenda" ole kuitenkaan mikään maailmanloppu. Pelkoa se kuitenkin aiheuttaa: voitte kuvitella miltä tuntuu miettiä aviomiehen kanssa perheen perustamista, kun itselle on käynyt noin. 

Anjuska
Ripaus elämäämme

Esikoisen raskausaikana ylimääräisiä kiloja ei juurikaan tullut ja olin heti synnytyksen jälkeen lähes back in shape. MUTTA! Tämän kakkosen kohdalla asiat eivät menneetkään niin, vaan kiloja tuli edellisenkin edestä ja se oli itselle oikeasti todella kova pala purtavaksi. Se mitä en itse olisi halunnut kuulla, oli yleisesti ottaen aina sama: "Kyllä se on kuule varmaan tyttö, oot niin paljon kyllä levinnyt J:n raskauteen verraten, että sen on pakko olla tyttö. Tosin on toi sun takapuoleskin hieman levinnyt, että en kyllä osaakaan sanoa" Hei thänks! Toi oli just se minkä mä halusin tässä herkässä mielentilassa kuulla, ajattelin aina kun joku kommentoitti muuttunutta kroppaani....

MariannaH (Ei varmistettu)

Don Thurén, turha enää miettiä muita vaihtoehtoja!!!!!!!!!!!!!

Juliaihminen
Juliaihminen

Nonni, eiköhän se ole sillä selvä! :) Tuli sieltä nainen tai mies, niin Don se on!

I M S (Ei varmistettu)

Olin sanonut ystävilleni (synnyttäneille), etten halua tietää mitään synnytyksestä etukäteen. Ja eikö se yksi 3 lapsen äiti kerro mulle jotain erittäin intiimiä yhden hänen kaverinsa synnytyksestä! Ja vielä
mieheni kuullen.. Helvetin idiootti.
Tiedätkö äärimmäisen fiksu ihminen, mutta sosiaalissa tilanteissa ihan äärettömän typerä välillä.
Eihän toisen synnytyskertomuksia kerrota, etenkään nimellä toisille!

mirvaannamaria

Mulle pahimmat olivat ne "eiks oo kauheeta kun ei voi syödä sushia?" "Varmaan kiva olla täällä selvinpäin kun muut juo" "Hirveetä olla kesällä raskaana" -kommentit, noihin ei voinut vastata kuin että Aijaa?

Amma
Why you little!!

"Oho, onpa sun maha iso! Ootko varma ettei siellä ole kaksosia?" ja "Ai laskettu aika vasta sitten?!"

Joo, kiitos. Mulla on tällanen juuttaan suuri maha tässä edessä, kun koitan kasvattaa siellä kokonaista lasta. Ihan vaan yhtä, kiitos vaan kysymästä. Milläs geeneillä ajattelit, että lapsesta pieni tulisi, kun ei vanhemmatkaan pieniä ole? Ja ei, esim. takaapäin et olis tiennyt edes mun olevan raskaana, koska se maha on jumalauta kaikki tässä edessä!

Ainoa oikea kommentti mahasta on "oi kuinka ihana maha sulla on!". Oikeastaan tämä pätee kaikkeen raskauteen liittyvää.  "Mä oon raskaana" -> "oi kuinka ihanaa!" tai "Joo se on todennäköisesti poika" -> "Oi vitsi, poika! Oi kuin ihanaa!" tai "Niitä on kaks" -> "no mut voi että, ihana et niillä on sitten aina toisensa!".

VASTA kun raskaana oleva nainen itse kertoo, kuinka hänellä on ollut viisi kuukautta huono olo ja jokapaikkaan koskee, niin tulee kehiin "voi ei, onpa ikävä kuulla!" Neuvotkin annetaan "Mä uskon, että oot kokeillut jo kaiken mahdollisen ja tämänkin olen vain kuullut muutamalta, että on auttanut, mutta jos haluat, niin voin toki kertoa.."

 

Juliaihminen
Juliaihminen

Toi on mahtava sääntö! Raskausmeiningit on kuitenkin niin uusia ja epävarmuutta naisessa aiheuttavia, että oikeastaan sitä ihanaa ei voi kuulla liikaa :)

Toimistosta (Ei varmistettu)

"Alat olla niillä ja rajoilla, ettet oo liian vanha ensisynnyttäjäksi" --> Itse täytän kohta 33, kommentoijana kuusikymppinen mieskollega.

"Miten sulla on noin pieni tuo maha" (Kiitos, onkohan siinä nyt jotain vialla??? *Vainoharhoja*)

Muun muuassa tämmöisiä.

Aditu
MILF journal

Kyllähän sitä lauottiin kaikenlaista, muutamia mieleenpainuvimpia:

Kun kerrot että raskausaika on mielestäsi aivan hanurista, siihen ei tarvitse kommentoida "aijaa, minä kyllä nautin raskaana olemisesta, se oli parasta ikinä".

Kun sanot ettet tahdo tietää mitään synnytyksestä, koska on luulosairastelutaustaa, ei tarvitse sanoa "minä kyllä olisin halunnut että joku olisi kertonut, miten huonosti siitä palautuu. Olin tosi kipeä sen jälkeen ja se oli rankkaa".

Kun olet huolissasi raskauskiloista, ei tarvitse sanoa "mun kaverillehan kävi niin, että sen lantio levisi pysyvästi ja omat housut ei mahtuneet enää koskaan".

Ja tietenkin kun siunataan pienellä mahalla, et vättämättä halua kuulla myöskään "minä lihoin kyllä kolmekymmentä kiloa raskaana, mitä ne on neuvolassa sanoneet? Onko vauva kasvanut ihan hyvin?"

Jestas, minulla onkin enemmän traumoja kuin ajattelin, tässähän olisi tilitettävää omankin blogin puolelle... :D

Veikeä Venus
LAW'in it

No, tää on kyllä aika klassinen, mutta en välttämättä tarvitse muistutusta tyyliin: "kyllä sun maha on tosiaan kasvanut siitä kun viimeksi nähtiin". Ahah -no sepäs sattui, yllättävää kertakaikkiaan :)

Antisankari

Yhtä miespuolista työkaveria on pari kertaa tehnyt mieli tintata. Kun sai tietää raskaudestani, niin eka kommentti oli, että kai alotan sitten mahollisimman nopeasti laihduttamisen synnytyksen jälkeen. Ja toinen mieleen jäänyt heitto tuli sen jälkeen, kun sanoin lääkärin kieltäneen turhan liikkumisen. Se kuulu näin: "No mutta onneks se taitaa olla sulle helppoa, kun et oo nyt muutenkaan kauheesti mitään tehnyt." Tsiisus kraist.

 

Sitten on tietysti just nuo nimijutut, mistä kirjoitit. Pari mielessä ollutta hyvää nimeä on lähtenyt listalta, koska tulevat mummot on alkaneet ehdotella niitä. En tosiaan halua antaa sellaista nimeä, joka on jonkun läheisen keksimä. Pojan nimistä Felix puolestaan otettiin pois, koska samaisten mummojen mielestä se on sitten joko kissanruokaa tai ketsuppipoika.

Juliaihminen
Juliaihminen

WHAT! Oliko sä lääkäri kaivettu jostain tökerölandiasta?!! Äh, tollaisia kommentteja varten pitäisi olla aina joku one-lineri heitettäväksi takaisin.

Hemmuli (Ei varmistettu)

En kyllä ymmärtänyt tuosta että se lääkäri olisi tuota tökeröä kommenttia heittänyt...?

Juliaihminen
Juliaihminen

Ohops, katos vain, eihän se ollutkaan lääkäri. Hehheh, nähtävästi tuo luetunymmrätäminen ei ole mun vahvimpia puolia!

Inkkux (Ei varmistettu)

Kiva työkaverini tokaisi mahastani hetkeä ennen töistä äitiysvapaalle jäämistäni: "Ou mai gaad, sehän on kun ohjus!" , koska maha oli suippo ja tosi ulkoneva jotenkin. Musta kommentti oli aika hauska. Esikoisen tarhantäti sanoi hänelle pihalla: "Äitis on tainnut syödä vähän liikaa joulukinkkua!". Sekin oli oikeastaan vain hassua. En taida nyt muistaa huonoja kommentteja.. :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo, mullakin on jostain syystä kaikki kasvavaan vatsaan liittyvät kommentit olleet aina vain myönteisiä ja niistä on tullut kiva fiilis. Ja oon jotenkin koko ajan ollut omituisen ylpeä tästä vatsasta. Mutta jos ne jatkuvat synnytyksen jälkeen, niin sitten... tunti turpaan.

I love mondays

Mun sisko keksi meijän toisen lapsen nimen, onneks koska oltiin ihan umpikujassa! Eikä haittaa, se vaan tietty muistaa myös muistuttaa siitä tasaisesti ;) mä sain todella paljon sellaisia puolitökeröitä kommentteja molemmilla kerroilla pienestä mahasta ihan neuvolaa myöten.. 

Juliaihminen
Juliaihminen

On kyllä mahdollista, että munkin pitää alkaa hattu kourassa kysellä maultaan luotettavilta ihmisiltä nimiehdotuksia, koska pää on edelleen täysin tyhjä sen suhteen. Onneksi vauva saa vissiin täyttää kaksi vuotta, ja vasta sitten väestörekisterikeskus määrää sen nimen. Toki olisi toivottavaa, että sitä ennen tulisi joku ehdotus mieleen...

Meille tuli bébé

Yllättävän vähän olen tökeröitä kommentteja rekisteröinyt - onneksi. Pahin oli uuden esimieheni (keski-ikäinen "rempseä" mies) sekä ensimmäisellä tapaamisellamme että viimeisenä työpäivänäni heittämä "millois sä nyt sit räjähdät?" Eihän tollasta vaan sanota! Kenellekkään! Mutta etenkään vieraalle ihmiselle, jonka huumorintajua tai esim mahdollista synnytyspelkoa ei voi tietää.

Meille tuli bébé

Olen myös päättänyt, että en nimiasiasta kauheasti keskustele enkä varsinkaan kerro vaihtoehtoja ennen kuin nimi on päätetty. Toistaiseksi emme myöskään ole saaneet ehdotuksia :D

t.t. (Ei varmistettu)

Mua ärsytti se, miten raskaana ollessani mun ruumiintoiminnot kiinnosti kaikkia (työkavereita, anoppia, tuttavia). "Onko pahoinvointia?" "Joko närästää?" "Pystytkö vielä kävelemään hyvin?" "Montako kertaa yöllä käyt vessassa?" Ja perään tietysti jokin kommentti omalta raskausajalta, miten närästi niin että rintakehä oli tulessa 9 kk tai vessassa piti juosta öisin koko ajan... Jos mulla ei vielä tiettyjä oireita/olotiloja ollut, toki kommentoitiin niiden vielä tulevan ennen vauvan syntymää!

Eihän nyt kukaan muutenkaan (kai) kysele miten usein työkaveri käy öisin vessassa tms, niin en tajunnut miten raskaus muutti asian ihan hyväksyttäväksi kysellä...

Linda aal (Ei varmistettu)

Arghh!! Niin tutun kuulloista! :D mullakin oli kovin vähän mitään vaivoja ja loppua kohden olo vain parani. Ja aina jonkun mielestä mun olis pitäny rampata yöt vessassa ja kärsiä närästyksestä jnejnejne. Ja kysymykset oli just muotoa _oletus_ että no joko joudut ramppaamaan vessassa vähän väliä öisin. Öö en? Kiitos kysymästä nukun oikein hyvin 12 tuntisia öitä vaikka olenkin 39 viikkoa raskaana.

Hemmuli (Ei varmistettu)

Olin ihan alkumetreillä raskaana ja kertonut juuri parhaalle kaverilleni asiasta, jonka jälkeen tuli puheeksi tämä perinteinen nimiasia. Kerroin että jos vauva on tyttö, nimeksi tulee eräs luontoaiheinen (ihan nimipäiväkalenterista löytyvä) tytönnimi. Kaverini kommentoi asiaa tosi ilkeästi, sanoen mm. että ei ymmärrä tuollaisia nimiä joilla halutaan tavoitella jotain erikoisuutta. En tiedä mikä tilapäinen mielenhäiriö siinä hänelle sitten tuli, muutenkin hän suhtautui aluksi raskausuutiseen tosi ikävästi.

Amma
Why you little!!

Ystävällä voi tietysti olla taustalla jotain omia traumoja, esim. toivoo itse kovasti lasta, mutta ei ole onnistunut raskautumaan tai muuta vastaavaa. Tuskin ainakaan mitään henkilökohtaista, on vain todella hankalaa omalle psyykelle, jos tuntuu siltä, että toiset vain ympärillä raskautuu eikä itselle käy tuuri.

Toivottavasti ystävä pääsee asiasta yli ja osaa iloita jossain vaiheessa tilanteestasi.

Saaris (Ei varmistettu)

Ryven tyytyväisyydessä luettuani tän postauksen, koska ei vois paremmin osua ja upota. Vitsit kun kaikki ihmiset näkis tän joiden olis aihetta tunte pisto sydämessään ja muillekin olkoon opetuksena.

Lähellä laskettua aikaa meinasi pää räjähtää ihmisten kyselyihin siitä että no joko nyt on tuntemuksia ja joko nyt ja joka päivä piti olla tilivelvollinen omasta voinnista jollekkin. Ihmiset rikkovat raskaana olevien intimiteettisuojaa kaikin tavoin ja ihan surutta.

Minä sanon vaan että hurrrjasti tsemppiä sinulle tulevaan ja terveisiä sairaalasta, tissillä notkuu reilun vuorokauden ikäinen tyttölapsi.

Juliaihminen
Juliaihminen

Eikä!!! Mulla meni ihan kylmät väreet, kun luin tämän kommentin lopun. Onneksi olkoon tuhannesti tytöstä, ihan huippua! <3 <3

Ja tsempit otetaan todella ilolla vastaan, niitä tarvitaan! :)

mystery
Vision One

Mä en edes ole raskaana, mutta mäkin kerran menin sanomaan että Samuel - nimi on musta tosi kaunis ja antaisin sen varmaan nimeksi jos saisin pojan. Kaveri siihen "yks Samuel ajoi mua kerran veitsen kanssa takaa kun olin pieni". Aaa ok! :D

chaura
Misplaced

Mä en varmaan oo kovin herkkänahkainen kun en oo kuullut mitään epäasiallisiks ajattelemiani kommentteja - en koe että ne "joko sulla on sitä-ja-tätä vaivaa" -kysymykset mitenkään rikkoisi mun yksityisyyttä :D 

Mut siihen halusin kommentoida, että kyl synnytykseen voi ja kannattaa valmistautua, sä voit tehdä vaikka mitä. Kannattaa oikeasti ottaa selvää mitä on odotettavissa (esim. synnytyksen vaiheet, synnytyskipu) ja mitä voit itse tehdä oloasi helpottamaan (hengitys, kehon käyttö/asennot, lämpö/viileä, vesi, jne) sekä tietty mitä lääkkeellisiä kivunlievityksiä on olemassa hyvine ja huonoine puolineen. Lisäksi voi tietty hieroa välilihaa (on todettu pienentävän repeämien riskiä), juoda vadelmanlehtiteetä (voi lyhentää ponnistusvaiheen kestoa, hell why not?) ja venytellä kehoa. Mut tärkeämpää on se henkinen valmistautuminen, se voi tehdä ison eron sun synnytyskokemukseen. Ja älä kuuntele kauhutarinoita, se ei auta mitään! Keskeytä sellaisen kertoja heti alkunsa.

Tsemppiä :)

Neiti Nimetön (Ei varmistettu) http://neitinimeton.wordpress.com

"Ai kauheeta! Onko sulla laskettu aika huomenna?! Voi sua parkaa! Ota nyt ammattiyhdistykseen yhteyttä! Herranen aika! Eihän suon työnantaja voi pakottaa sinua töihin näin viimeisilläsi?!"
Yrittäjänä et vaan voi aina valita.

Kahvilan kassalla (kassan takana siis)
Ensimmäinen asiakas: "Tuosta vatsasta voi tulla vain tyttö!"
Toinen asiakas: "Poikavatsa sulla! Älä usko tuota!"
Muutama asiakas myöhemmin: "Jahas jahas, onkos siellä vauva masussa?"
... no mielellään.

"Joko närästää/pierettää/pissattaa/oksettaa?"
... no ei, mutta vaikka moisia ruumiintoimintoja olisikin, en välttämättä tahtoisi puhua niistä tässä asiakaspalvelutilanteessa!

"Sitä ollaan oltu ruoka-aikaan kotona!"
"On pulla maistunut!"
"Ootpas sä valtava!"
... hei dänks, myös kaikista noista!

Kommentoi