Alppu saa tietää sisaruksestaan – raskausviikot 13–18

Ja taas mennään, eihän mun edellisestä raskausviikkopostauksesta ole kuin vaivaiset kahdeksan kuukautta. Josko saisin nyt tiristettyä tämän raskausviikko-postaussarjan loppuun, oikeastaan ennen kaikkea omaksi ilokseni, jotta jää jokin muistijälki näistä ajoista. Olen sitä mieltä, että kerran kun olen tämän aloittanut, se pitää myös lopettaa!

Palatkaamme siis syksyyn 2018:

RV 13: Vaivaista menoa

Ah, olin tosi väsynyt, mutta sain kyllä syyttää siitä vain itseäni. Monta eri työtä päällekkäin, Kaikki rahasta -kirjaan liittyvät haastattelut sekä kaksivuotiaan ei-aina-niin-yhteistyökykyisen ukkelin kanssa meinasi viedä mehut.

Mutta toisaalta, oli myös kivaakin! Tuolla viikolla esimerkiksi Noin viikon studion vieraana oli Marko Junkkari, kävin Keravan kirjastolla Jutta Sarhimaan haastateltavana (hahaa, hänkin oli vissiin tuolloin raskaana – mutta kumpikaan emme tienneet toisistamme) ja vietin leppoisan viikonlopun ystävien kanssa.

Mikä siinä on? Ankka!

RV 14: Kerroimme Alpulle uutisen

Hihii! Koska ensimmäinen ultra oli takana päin ja kaikki oli ollut siellä kunnossa, päätimme kertoa Alpulle hänen uudesta statuksestaan. Kyselimme Alpulta maireasti, että arvaatko mikä tässä on. Hänen mielestään kuvassa oli Ankka. Eikä häntä juuri asia kiinnostanut muutenkaan. Itse asiassa videoimme tuon hetken jälkipolvia varten (tai siis Alppua ja Didiä varten). Jos skrollaatte postauksen loppuun ja laitatte videon pyörimään, niin näette tuon ”ikimuistoisen” hetken elämästämme. Haha.

Alppu ei siis tosiaan oikein tajunnut koko asiaa, mutta pikkuhiljaa me sitten aloimme pitkin syksyä ja sittemmin keväällä puhua asiasta, ja jossain vaiheessa hän alkoi ottaa isoveljen roolia.

Tuolla viikolla kävin vielä lenkillä ja urheilin.

Vatsa alkoi pikkuisen tulla jo ulos, mutta ei se oikeastaan näkynyt vielä mihinkään.

RV 15: Onnen hetki!

Ah, olin koko syksyn odottanut minun ja Tikin Love Vacaytä Hanasaaressa, ja tuo 18 tuntia ihan rauhassa, ilman töitä tai mitään muutakaan häiriötekijää (kuten 2-vuotiasta, joka oli meidän isän luona hoidossa) oli aivan taivaallinen kokemus.

En onneksi enää voinut erityisen huonosti fyysisesti, ja kunnon unet hotellissa tekivät hyvää vähän ankean menon keskellä.

RV 16: Petyin neuvolan apuun

Olin hirmu väsynyt, ja koko syksy, raskaus, työt ja kotona hengaileva uhmaikäinen painoivat päälle. Aloimme riidellä Tikin kanssa, kun molemmat olivat niin uupuneita. Tätä en muistele mitenkään kivana aikana elämästä, päinvastoin. Koko syksy 2018 on muistikuvissani enimmäkseen sellainen ankea ja sumea ajanjakso. Kävin neuvolassa, ja jotenkin siellä padot aukesivat ja itkin tunnin neuvolan terveydenhoitajalle, miten raskasta elämä on.

Hän kehotti minua varaamaan ajan psykiatriselle sairaanhoitajalle. Kun soitin ajanvaraukseen marraskuun puolivälissä, kävi ilmi, että ensimmäinen aika olisi joulukuun viimeisinä päivinä, eli reilusti yli kuukauden päästä. Tiesin jo tuolloin, että olen joululomalla muualla kuin Helsingissä, joten en voinut ottaa tuota aikaa. Kuitenkaan tammikuun aikoja ei voinut vielä varata.

Olin surullinen ja pettynyt siihen, miten vähän apua systeemistä sitten sai, kun olisin kaivannut sitä. Joo, olisin voinut mennä omalla rahalla juttelemaan jonnekin psykologille, mutta jotenkaan voimavarat eivät riittäneet sen asian selvittämiseen. Sitä paitsi tuntui ankealta, että raskausajan henkiseen pahaan oloon ei saanut minkäänlaista apua neuvolasta. Tästä jäi paha mieli.

Kahvila Regatassa yhtenä sunnuntaina lasten, Mirjan, Raisan ja Mannen kanssa oli ihanaa.

Tässä vielä fiiliksiä videolta. Tämä naurattaa niin paljon, onneksi tuli kuvattua Alpun reaktio pikkusisarukseen – tai reagoimattomuus. On hullua nähdä, miten reilu vuosi sitten Alppu puhui vielä niin auttavasti, kun vertaa nykyhetkeen (ja nykyhetken loputtomiin jorinoihin).

Lue ja katso myös:

Positiivinen raskaustesti ja raskausviikot 0–4

Fyysinen ja henkinen romahdus eli raskausviikot 5–8

Ensimmäinen ultra eli raskausviikot 9–12

Kommentit (2)
  1. Aina silloin tällöin aiheeseen törmätessäni oon miettinyt, onko todellakin laillista, että noihin Helsingin terveyspalveluihin ei pääse edes ”jonoon”. Samaa ”aikoja ei ole, soita uudelleen myöhemmin” -värssyä oon nimittäin kuullut muidenkin ajanvarausten yhteydessä. En ymmärrä, miten asia voi olla näin, kun puhutaan lakisääteisistä palveluista. Pahimmillaanhan seuraavatkin ajat on mennyt, kun niiden perään parin kuukauden päästä soittelee. Toki hoitoonpääsyjonot pysyy säädetyn mittaisina, kun potilaille annetaan vastaanottoaikoja vain laillisen aikajänteen puitteissa…

    1. Mä en ole ottanut selvää, miten tuo laki menee, mutta harmillisesti tästä kokemuksesta jäi tosi nihkeä olo. Yleisesti yritän aina olla haukkumatta julkista terveydenhoitoa, koska siellä tehdään niin hienoa työtä ja siellä on niin ammattimaista jengiä töissä. Mutta tuntuu että resursseissa on ongelmaa, jos tuollaisessa tilanteessa ei ole saumaa saada minkäänlaista keskusteluapua.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *