Alpun uusi identiteetti isosikkona

Juliaihminen

Olemme aina välillä yrittäneet kertoa Alpulle, että hänestä tulee keväällä isoveli ja että äidin vatsassa kasvaa vauva. Tähän mennessä olemme saaneet takaisin seuraavanlaisia kommentteja.

"Minusta tulee pikkuveli." 

Johon on pitänyt yrittää oikaista: "Itse asiassa sinusta tulee ISO veli."

"Ei. Minä olen pieni, minusta tulee pikkuveli."

Ok.

Nyt asiat ovat kuitenkin edenneet siihen pisteeseen, että Alppu on ilmoittanut, että hänestä tulee ISOSIKKO. Sanoin hänelle, että jos hän kokee olevansa isosisko, niin se on täysin ok. Meidän perheessä jokaisen identiteetti sallitaan sellaisena kuin se on.

Myös ajatus vatsassa olevasta vauvasta on herättänyt erinäisiä mielleyhtymiä. Kun Tiki makoilee sängyllä, Alppu saattaa osoittaa hänen vatsaa ja sanoa: "Isillä on vatsassa vauva."

Usein myös saamme kuulla, että Alpulla on vatsassa vauva. Välillä olen kertonut hänelle, että hänellä itse asiassa ei ole vauvaa vatsassa, mutta siitä hän on loukkaantunut syvästi. Kerran hän myös ehdotti solidaarisesti, että hän voi kantaa "pienen palan vauvaa" omassa vatsassaan. Ottaisin tämän tarjouksen oikein mielelläni vastaan, jos se olisi jotain muuta kuin sairas alku (tai loppu) kauhuelokuvalle. Alkaa nimittäin näin RV 25 -meiningeissä vähän ryydyttää taas.

Yhetnä päivänä Alppunen tuli vatsan luo ja ilmoitti, että nyt vauva voi tulla ulos. Oli ilmeisesti sopiva hetki.

Ehkä asiat alkavat selkeytyä toukokuun koittaessa. Siihen asti luemme monenlaisia kirjoja, joissa jostakusta tulee isoveli tai -SIKKO. Tätä happoista meininkiä on oikeastaan aika hauska seurata, sillä totta puhuakseni minusta tuntuu aivan yhtä käsittämättömältä kuin Alpustakin, että tuolla todellakin on ihan oikea, potkiva ja mellastava ihminen, joka saapuu melko pian paikalle ja muuttaa tullessaan luultavasti aivan kaiken. Ihanalla tavalla peruuttamattomasti.

 

Miten teillä on reagoitu seuraavan lapsen tuloon tai muistatteko, miten itse aikoinaan reagoitte omaan pikkusisarukseen?

 

Lue myös:

Toukokuussa meille tulea Ankka

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Kommentit

tiiduli (Ei varmistettu)

Täällä meneillään rv 35 ja tuleva isoveli täytti juuri 2 vuotta. Alettiin aktiivisesti puhua vauvasta vasta vuodenvaihteen jälkeen, kun tuntui ettei kaksivuotias vielä käsitä asiaa niin kaualle tulevaisuuteen. Nyt isoveli kyllä tuntuu hyvin muistavan, että äidin vatsassa on vauva. Ja muistaa varsinkin, kun oli neuvolassa mukana kuuntelemassa sydänääniä. Niitä kuunnellaankin nyt sitten kotona korva vasten äidin vatsaa :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Ihanaa! <3 Meilläkin vähän aina välillä pyritään jutustamaan sinne vatsaan - joskin ei ole väliä, onko se äidin vai isin vatsa.

Pauliina / A la Helvetia (Ei varmistettu) Http://www.alahelvetia.com

Ihana Alppu ja melkein kolmivuotiaan logiikka &lt;3 Meidän samanikäinen tyttö kävi syksyllä „mulla on mahassa vauva“ -vaiheen. Yksi päiväkodin hoitajista oli raskaana, ja tytön mielestä kaikilla oli vuorotellen vauva mahassa, hänellä itsellään ja minulla mukaan luettuna :D Samaan aikaan hän alkoi kertoa, että hänellä on sisko. Hän on ainoa lapsi enkä ole raskaana, joten mietin hetken, olisiko se pitänyt täsmentää päiväkodin henkilökunnalle. Ajattelin kuitenkin, että he varmaan kuulevat päivittäin niin kummallista kamaa lasten suusta, että osaavat erottaa jyvät akanoista ;)

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahaa, todellakin. Onhan tuo nyt ihan samanlaista satumaailmaa kuin vaikka tontut tai keijukaiset. Että yhtäkkiä on jotain, mitä ei voi nähdä mutta joka on muka olemassa.

Varmasti noita "vauvabuumeja" riittää päiväkodeissa. :D

Joy (Ei varmistettu)

Meillä on 1,6 v tyttö ja 4 vko vanha poika. Noi kirjat oli tosi hyviä. Niitä on kovasti luettu myös vauvan syntymän jälkeen. Oma vauvanukke on myös ollut ehdoton. Sitä on hoidettu ja ennen oikean vauvan syntymää ja erityisen innokkaasti syntymän jälkeen.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hei jos tulee mieleen jotain suosituksia, niin otan suurella kiitollisuudella vastaan!

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä luettiin 2,5veen kanssa Onni-pojasta tulee isoveli -kirjaa, se oli mun mielestä hyvä! Sopivan yksinkertainen pienelle, ja tuli aika hyvin vauvan odotukseen ja syntymään liittyviä juttuja :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Suosittelen lämmöllä:
Tomppa ja piimänakki
Aino pikkuinen tyttö
Aino ja pakkasen poika

Lisäksi vähän erikoiset mutta meidän isoveljeen täysillä uponneet:
Vallaton vauva valtaa vatsan
Vallaton vauva tulee kotiin

Joy (Ei varmistettu)

Olisi itse asiassa kiinnostava postauksen aihe kerätä vinkkejä siitä, miten ihmiset pärjäävät taaperon ja vauvan kanssa.

tiiduli (Ei varmistettu)

Iso kiitos näistä suosituksista! Laitoin kirjat heti varaukseen kirjastoon. Ja kuinka huikeaa, muistan että minulle ja siskolleni luettiin tuota Vallaton vauva valtaa vatsan, kun äitimme odotti jengimme nuorinta v. 1999!

Sanna-Leena
Ensitanssi

Meillä luetaan ihkujen Ainon, Onnin ja Tompan lisäksi Astrid Lindgrenin Minäkin tahdon siskon -kirjaa. Siinä on noihin uudempiin verrattuna vähän kyseenalaista sekä perheen työnjako että äidin tavat selittää juttuja taaperoille, mutta kuvitus (Ilon Vikland) on vaan niiiiiin kiva. Ja kyllä nyt Astrid Lindgrenille voi suoda sen, et joutuu välillä vähän sensuroimaan.

Mut hei: vituttaako ketään muuta se kortti, jonka Ainon mummi lähettää Ainolle ja Veikalle? Onnea isoveljelle ja isosiskolle, suukkoja myös isälle ja vauvalle. Öö wtf, entä äiti?! Ymmärtäisin, jos onniteltais vain kotona olijoita, mut vauva on kyllä tuossa kohtaa vielä äitinsä kanssa sairaalassa. MIELENI PAHOITIN! 

Joo ja siis isosikko-keissiä ei oo tiedossa, muuten vaan opiskellaan vauvahommia.

Sanna-Leena
Ensitanssi

Ja kun nyt muutenkin avaudun mitä sattuu, niin pakko vielä sanoa, että Kristiina Louhi on mun mielestä kivasti siirtynyt tälle vuosituhannelle Tomppa-sarjan edetessä. Tomppa on iso -kirjaa lukiessa aina vituttaa se, että äiti rientää valmistelemaan synttärijuhlia ilmeisen yksin, vaikka isäkin on paikalla. Tomppa ja Kerttu-kirjatoukassa isä on muksujen kanssa kotona ja hoitaa hommat ihan muina 2010-luvun faijoina. Se on muutenkin ihana kirja, siinä mennään Oodiin isän ja vauvasiskon kanssa!

mialehikoinen

Täällä mennään rv40+5 tunnelmissa ja meillä ennestään kohta 5v täyttävä poika, joka kyllä innoissaan odottaa vauvan syntyvän. Kovin ylpeä tuntuu olevan siitä, että saa olla ISOveli, juuri tuo isompana oleminen on hänelle tärkeää. Aika suloista! Kerrottiin jo heti eka ultran jälkeen hänelle perheenlisäyksestä ja siitä lähtien vauvan tulosta on taidettu puhua joka päivä. Kuulemma hän oli toivonutkin meille vauvaa ja on luvannut olla hoitoapunakin :)

Noh kohta ne realiteetit iskee ja meidän esikoiselle selviää, mitä se vauva-arki todellisuudessa on ;D

Juliaihminen
Juliaihminen

Ihanaa! Ja huhuuu, onnea hirmuisesti tulevaan, se on ihan pian käsillä! <3

Hausfrau (Ei varmistettu) https://www.rantapallo.fi/hausfrau/

Meillä on lapsilla 2v ikäeroa, ja esikoinen odotti kovasti vatsasta tulevaksi "hauvaa" :P

jonnap (Ei varmistettu)

Esikoinen on tällä hetkellä aivan innoissaan siitä, että hänestä tulee isosisko (ikää vajaa 3v). On luvannut auttaa syöttämisessä ja kylvettämisessä ja jakaa leluja. Saa nähdä, miten mieli muuttuu sitten noin kahden kuukauden päästä kun sisarus syntyy. Tilanteen konkretisoitumista on helpottanut lähipiirissä oleva muutaman kuukauden ikäinen vauva, sekä se, että yksi päiväkotikavereista on myös juuri saanut pikkusisaruksen (vertaistukea siis löytyy päiväkodistakin). Kirjastosta ollaan lainattu myös meillä pikkusisaruskirjoja ja niitä luettu paljon. Myös vauvanukke, joka tähän saakka on saanut pölyttyä lelulaatikossa, on löytänyt tiensä mukaan leikkeihin. Sitä on nyt meillä pohdittu kovasti, että kuinka se vauva tulee ulos ja kuinka se on äidin mahaan päätynyt. Eh, olishan se pitänyt tajuta valmistautua näihinkin kysymyksiin!

Meidän 2-v oli alussa vahvasti in denial, vastasi hyvin johdonmukaisesti vauva-aiheisiin kysymyksiin ja toteamuksiin "Eiei!". Nyt hän osaa jo näyttää missä pikkuveli on (äidin paidan alla) ja tulee silittelemään masua jos sanon, että pikkuveli potkii. Hän myös kertoo hanakasti muille ihmisille, että "ikkuehi syö pissimaitoa, ikkuehi kakkii". Meilläkin oli lyhyt vaihe jossa hän saattoi taputella omaa mahaansa ja kertoa että vauva siellä, mutta ehkä mun rv30 tuhti olemus on alkanut selkeyttää että vauva on vain äidin isossa masussa eikä esim itsellä tai isillä.

Kommentoi