Alvar Aalto -kierroksella Säynätsalon kunnantalossa

Juliaihminen

Tänä vuonna vietetään Alvar Aallon 120-vuotisjuhlaa, joten päätettiin kiertää meidän Suomi-reissulla muutamia Alvar Aalto -kohteita. Aalto on ollut Suomessa merkittävä nimi ja hänen käden jälki on tunnistettavaa, ja mielestäni myös tosi miellyttävää.

Aalto oli modernisti, mutta hänellä oli myös omanlainen tunnistettava tyyli. Aallon tunnistaakin aina muutamasta jutusta: tiilestä, puusta, hienosta valon käyttämisestä, luonnonmukaisista pinnoista ja luontoa myötäilevästä arkkitehtuurista.

Haastattelin kevättalvella yhtä arkkitehtiä, Tuomas Tervosta, Chydenius-lehden juttuun, ja hän sanoi, että jos haluaa perehtyä Aaltoon, kannattaa vierailla kolmessa paikassa: Aallon kodissa ja työpaikalla Helsingin Munkkiniemessä, Imatralla Kolmen ristin kirkossa sekä Säynätsalon kunnaintalolla.

Meidän reissulla perehdyttiin kahteen jälkimmäiseen. Ensin käytiin Jyväskylässä, Säynätsalon kunnantaloa ihailemassa. Ulkopuolelta paikka näyttää vaatimattomammalta kuin mitä se lopulta on. Tiilistä rakennetussa talossa on hauska sisäpiha, joka muistuttaa italialaista arkkitehtuuria, eli tiedättekö sellaista etelä-eurooppalaista meininkiä, miltei kuin keskiaikainen linna. 

Pihalla on kiva kesäkahvila, jossa Tiki ja Alppu joivat kahvin ja pillimehun sillä aikaa, kun minä kävin opastetulla kierroksella. 

Valtuustosali sijaitsee vaikuttavasti tornissa, piilossa katseilta. Opas kertoi hauskoja yksityiskohtia: Funktionaalisena suunnittelijana Aalto esimerkiksi teki puhujankopista niin epämukavan (se on todella lähellä seinää), ettei kenenkään kunnanvaltuutetun tehnyt mieli jorista pitkään asioitaan, vaan aika nopeasti piti asiansa sanoa.

Rakennuksen tiiliä ei ole valmistetu teollisesti tehtaassa, vaan ne on ihmisten valamia ja polttamia, sillä Aalto kaipasi rakennuksiin pientä epätäydellisyyttä. Hän ajatteli, että ne kuvastavat kuntalaisia: ihmisissä ja tiilissä on vinoutumia, joitain on poltettu liian paljon, jotkut ovat vähän halkeilleet, mutta aivan kaikkia tarvitaan, jotta homma toimisi.

Tervonen sanoi myös tuossa jutussa, että Aalto ajatteli, että luonto on hienolla tavalla standardoitua – periaatteessa muotoilultaan samanlaista, mutta kun vaikka puiden lehtiä katsoo tarkemmin, ne ovat kaikki erilaisia. Tietynlaiset virheet ovat siksi tärkeitä, että ihmiset tutkitusti viihtyvät paremmin, jos kaikki ei ole teollista ja tehdasmaista, mitä esimekriksi minimalismi usein on: Massiiviset ja tehtaassa esiteollisesti valmistetut suuret kliiniset pinnat saavat ihmiset vieraantumaan tiloista. 

Rakastan tätä kasvien peittämää ikkunaseinää! 

Talo toimi kunnantalona vuosina 1952 - 1993, kunnes Säynätsalo liitettiin osaksi Jyväskylää. Nykyään se on suojeltu kohde, mutta sitä voi ilmeisesti jopa vuokrata. Alakerta toimii kirjastona.

Suosittelen käymään, jos ajelee Keski-Suomessa tänä kesänä. Se avaa kivalla tavalla Aallon arkkitehtuuria.

Aallon arkkitehtuuri jakaa paljon mielipiteitä: toiset ylistävät ja toisten mielestä hänen funktionaalisuus ei lopulta ollut kovinkaan funktionaalista. Itse en tiedä arkkitehtuurista niin paljon, että osaisin sanoa. Hienoa tyypissä on se, että hän teki asioita niin laidasta laitaan: Pompöösejä rakennuksia, kuten Finlanida-talon, mutta myös pientä muotoilua, kuten vaikka ovenkahvoja. 

Suosittelen käymään!

 

Oletteko käyneet Alvar Aallon rakennuksissa? Mitä tykkäätte?

 

Säynätsalon kunnantalo Parviaisentie 9, Säynätsalo

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Kommentit

SC

Yök, tuo käytäväkuva näyttää ihan Jyväskylän yliopiston päärakennukselta. Alvarin funktionaalisuus ei todellakaan näy hyvinä ja esteettöminä opiskelutiloina...

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo, olen käsittänyt samaa jo ihan WC-koppien pienuudesta. Tuolla oli myös sihteerin pöytä, joka oli niin matala, että sihteeri joutui suurinpiirtein köyristelemään maassa. Ergonomia ei siis aina osunut Aallon kohdalla ihan maaliin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Jyväskylässä olisi Aaltoa tarjolla aimo annos myös Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen kampuksella

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo! Pyöräilin niiden rakennusten ohi tuossa alkukesästä, muttei silloin jääty tutkailemaan sisältäpäin. Pitää vielä joskus käydä kunnolla!

Toisaalta tykkään Aallon designista ja muotokielestä ja suurin osa hänen suunnittelemistaan rakennuksista on mielestäni hienoja. Toisaalta taas koen, etteivät ne ihan täysin sovi suomalaiseen ilmastoon (käsittääkseni Aalto haki inspiraatioita eteläisemmästä Euroopasta), eikä niitä ole myöskään osattu hoitaa viime vuosikymmenten aikana niin, että ne olisivat enää nykyisin kovinkaan käyttäjäystävällisiä. Aiemmissa kommenteissa mainittu Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäki ja etenkin Mattilanniemi (arkkitehtinä osassa rakennuksia Aallon ”oppipoikana” uransa aloittanut Arto Sipinen) ovat näkemisen arvoisia mutta valitettavasti sisäilmaltaan todella heikossa kunnossa, eli opiskelu niissä on ollut tuskaa, eikä niitä suojelukohteina pysty juurikaan remontoimaan paremmiksi. 

Pikaisina turreilukohteina siis oikein mainioita mutta pidemmässä käytössä hieman epämiellyttäviä herkistyneille. :) Ja onneksi Aallon designista voi nauttia kodin pikkuesineiden avulla ilman sisäilmaongelmia. :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Kyllä, itsekin fiilistelen eniten Aallon kodin esineitä. Suojeleminen + ajan hampaan jälkien korjaaminen voi joskus olla tosi vaikea yhdistelmä, vaikka toki suojelemisen ymmärrän hyvin ja sille on paikkansa.

Heltsu (Ei varmistettu)

Vierailullani Rovaniemelle sain kuulla asemakaavan olevan Alvar Aallon kättenjälkeä ja ns. poronsarvikaava. Ja totta tosiaan, kaavakuvasta muodostuu poronpää! Mindblown..

Kommentoi