Ankkuri ylös

purjehdus6.jpg

purjehdus2.jpg

purjehdus5.jpg

purjehdus.jpg

purjehdus3.jpg

purjehdus7.jpg

purjehdus4.jpg

purjehdus8.jpg

purjehdus10.jpg

purjehdus11.jpg

purjehdus9.jpg

purjehdus12.jpg

purjehdus13.jpg

purjehdus14.jpg

Ensimmäinen asia, minkä hankin saatuani tietää olevani raskaana, oli tietenkin purjevene. Miten ihminen voisi kuvitella kasvattavansa kulttuurikodin lasta, jos hänellä ei ole purjevenettä?! Lapsi, joka ei purjehdi, ajautuu saman tein mieron tielle ja syrjäytyy yhteiskunnasta.

Tai no oikeastaan juttu meni niin, että olin puhunut jo vuosia veljeni Oton kanssa, että meidän pitäisi ostaa H-vene. Sitten viimein, kun Otto löysi hyvän käytetyn H-veneen tori.fistä, mun vatsassa oli alkanut kasvaa beebo. Kun Otto soitti mulle varmistaakseen, että nyt me sitten ostetaan se vene, mun piti kertoa sille, että mä en sitten pysty vähään aikaan huoltamaan venettä, purjehtimaan sillä tai olemaan sen kanssa missään tekemisissä. Sillä kuka sairas nyt vavvan ottaisi H-veneeseen?! (Tästä syystä Otto oli myös meidän perheen ensimmäinen ihminen, joka sai tietää tulevasta bebosta.)

Olen nyt kuitenkin päässyt purjehtimaan veneellä muutaman kerran, kun Alppu on jäänyt isänsä kanssa maihin. Ja ai että purjehtiminen on maailman siisteintä! Vapauden tuulet vain tuivertelivat kasvoilla, meri kimmelsi auringossa ja vene liikkui sulavasti mutta nopeasti eteenpän, kun seilattiin Oton ja meidän isosiskon Lotan kanssa Turun saaristossa. Juotiin Jaffaa, syötiin suklaata ja juoruiltiin antaumuksellisesti.

Me ollaan ihan pienestä saakka veneilty vanhalla puisella moottoriveneellä perheen kanssa ympäri Turun saaristoa. Vierasvenesatamat Seilistä Gullkronaan ja Jurmosta Nauvoon on tuttuja. Ollaan seilattu isoissa myrskyissä ja tyynessä auringonpaisteessa. Ollaan pysähdytty kellumaan keskelle Airistoa ja hypätty uimaan veneen ympärille. (Ja kun isä on maininnut, että alapuolella on muuten 70 metriä syvää, on tehnyt mieli nousta ylös.) Veneillessä ajantaju lähtee nopeasti, ja olen monilla matkoilla lukenut hytissä tuntitolkulla (etenkin esiteini-iässä fantasiakirjoja).

Parasta Turun saaristossa on kuitenkin autiot saaret, joihin voi ankkuroida veneen yöksi, paistaa iltapalaksi trangialla lettuja ja pulahtaa iltauinnille vielä ennen nukkumaan menemistä. Aallot keinuttavat hiljalleen uneen, ja meren äänten kuunteleminen veneen pohjan läpi on äänimaisemien parhaimmistoa. En muista kuka meistä lapsista, mutta joku muistaakseni otti myös ensimmäiset askeleensa meidän veneessä.

Mä haluan, että Alppu pääsee kokemaan tämän kaiken. Kallistuva purjevene (etenkin H-vene, kun se kallistuu niin paljon) on hieman hankalampi kuin moottorivene vauvan kanssa. Aloin kuitenkin jo miettiä, että ehkä mä voisin käydä ostamassa alle kymmenenkiloiselle tarkoitetun pelastusliivin ja ottaa Alpun mukaan seuraavalle reissulle. Koskaan ei ole liian aikaista (tai myöhäistä) aloittaa purjehtimista.

 

 

Kommentit (4)
  1. Veneily on parasta! Me ollaan veneily kanssa aina. Ja jatkettu nyt lasten kanssa tietty! Vajaa 3v esikoinen on ihan hulluna veneilyyn, ei mitään väliä mikä vene kunhan on vene ja 10 kuinen roikkuu ruorissa kun vaan saa mahdollisuuden 😉 esikoisen kanssa purjehdittiin kun oli 10kk, meni todella hyvin vaikka oltiin kolmistaan viikko. Suosittelen reppua ja autoistuimen viritystä tulevina kesinä veneeseen. 

  2. Purjehtimaan vaan! Meilläkin oli H- vene aikoinaan ennen lapsia, sitten oltiin jonkin aikaa ilman ja nyt on taas purjevene hankittuna. Ihan kiva sillä on kellua pienessä tuulessakin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *