Annaleena Hämäläisen kotona

Juliaihminen

Stockmannin asiakaslehteä tekevä ystäväni soitti mulle ennen joulua ja kysyi, ehtisinkö lähteä juttukeikalle. Kalenteri oli aivan tukossa ja tiesin, etten todellakaan ehtisi. Mutta sitten hän kertoi, että kyseessä on Hakolan luovan johtajan, Annaleena Hämäläisen kodin esittely. Oli vain sitten pakko raivata kalenteria, koska olen fiilistellyt sekä Hakolaa että Annaleena Hämäläistä jo pitkään. 

Olin lukenut muutamista sisustuslehdistä Hämäläisen haastatteluja. Moni varmasti tietää yrityksen tarinan, mutta lyhyesti juttu menee näin: Hakola on suomalainen huonekalufirma, jonka Annaleena Hämäläisen paappa perusti Pohjanmaan Jurvalle vuonna 1963. Hämäläisen isä peri yrityksen, mutta 2000-luvulla näytti siltä, että se on pakko ajaa alas: Ikeat ja muut halpahuonekalut jyräsivät markkinoita, suomalaiselle käsityölle ei ollut kysyntää. Hämäläinen oli valmistunut Taikista muotoilijaksi, ja vastoin alkuperäisiä suunnitelmaansa hän päätti ottaa Hakolan haltuun. Erinomaisen brändäämisen ja verkkokaupan perustamisen jälkeen Hakola nousi jaloilleen, ja nyt heidän sohvia näkyy monissa suomalaisissa kodeissa. Loppu hyvin!

Mua kiinnosti paitsi Hakola yrityksenä, myös Hämäläisen upean 1960-luvun kodin sisustus ja ajatukset sisustuksen taustalla. Niistä voi lukea enemmän Stockmannin ilmaiseksi jaettavasta lehdestä (ja vähäsen tästä nettijutusta), mutta perusajatus oli mun mielestä aivan loistava:

Kaikki mitä hankitaan kotiin, hankitaan loppuelämäksi.

Tämä on vähän niin kuin mun vaatefilosofiani (eli että vaatteet käytetään aina loppuun), mutta vielä hard corempi. Hyvät huonekalut nimittäin oikeastikin kestävät kymmenistä vuosista jopa satoihin, riippuu tietenkin huonekalusta. Hämäläinen ajattelee, ettei vain yksinkertaisesti hankita mitään halpoja ja helposti rikki meneviä lastulevysohvia tai keittiön pöytiä "pariksi vuodeksi", vaan kun sisustetaan, sisustetaan niin hyvin, ettei huonekaluja tarvitse vaihtaa enää. Mitä painavampi sohva, sitä todennäköisemmin se on tehty umpipuusta ja sitä todennäköisemmin se kestää. Mitä enemmän luonnonmateriaaleja kuten vaikka puuta tai nahkaa, sitä todennäköisemmin huonekalu vain paranee patinoitumalla iän myötä.

Mutta ehkä tärkeämpää kuin huonekalun fyysinen kestävyys on se, että se ei ala kyllästyttää käyttäjäänsä. Siksi tarvitaan muotoilua, joka kestää aikaa. Tosin mistä sitä tietää, mikä kestää aikaa? Se onkin vähän hankalampaa, mutta ainakin klassikot ovat melko turvallisia.

Ylipäänsä mun mielestä ei pidä ajatella niin, että aina kun muuttaa, kuuluu laittaa kaikki huonekalut vaihtoon ja ostaa uudet uuteen kotiin. Sen sijaan pitää yrittää miettiä, millaiset huonekalut sopivat kaikenlaisiin ympäristöihin ja mistä tykkää vielä vuosien jälkeen.

Totta kai tämä on tällaista elitististä puhetta. Pitää olla aika paljon rahaa, että pystyy ostamaan jonkun design-klassikon, vaikkapa nyt Artekin suorakaidepöydän tai Domus-tuolit, jotka maksaa noin 600 euroa kappale. On paljon helpompi mennä Ikeaan ja ostaa sieltä parilla sadalla kaikki mahdollinen. Mutta itse ajattelen homman niin, että kaikkea ei tarvitse saada heti, ja moni asia muuttuu kivemmaksi, kun sen eteen ponnistelee. Yksi mun kaveri ostaa joka vuosi yhden ruokapöydän design-tuolin itselleen, koska hänellä on kerran vuodessa sellaiseen varaa. Jonain päivänä hänellä on koko setti koossa ruokapöydän ympärillä. En usko että hän luopuu niistä elinikänään.

Meillä taas oli esimerkiksi koko ensimmäinen nykyisessä kodissamme asuttu vuosi ruokahuone tyhjillään, koska säästettiin ruokapöytään ja tuoleihin. (Ja toisaalta, mulla meni myös vuosi päättää, mitkä mä ihan oikeasti haluan.) Nyt kun meillä on täydellinen ruokailuhuoneen setti, mä tiedän, ettei näitä tarvitse ikinä vaihtaa. Ja niitä saa Alpun lapsenlapset sitten jonain päivänä periä meiltä, kun me siirrymme ajasta iäisyyteen. 

Tällä hetkellä projektina on hankkia pikku-ruokapöydän ympärille pari tuolia. Olen jo ajat sitten säästänyt rahat näihin tuoleihin ja pari kertaa jo ikään kuin tehnyt päätöksenkin, mutta edelleen harkinta-aika jatkuu!

Okei, monelle ei olisi taloudellisesti mahdollista laittaa missään vaiheessa rahaa kalliisiin tuoleihin, enkä tietenkään tarkoita, että kaikkien pitäisi ostaa jotain megakalliita design-huonekaluja (eikä kaikkien mielestä ne ole edes tyylikkäitä!). Toisaalta kestävä ei tarkoita välttämättä kallista, esimerkiksi tori.fistä meidän ruokailuhuoneen tuolit ja pöydän olisi saanut myös huomattavasti halvemmalla. Olin kuitenkin niin laiska (ja autoton), etten jaksanut säätää asian kanssa, joten ostin tuolit ja pöydän uutena.

Toinen juttu on opiskelijakämpät. Niihin mä olen roudannut aivan järjettömän määrän kamaa Ikeasta (meidän nykyiset täysin tuhoutuneet keittiön muovituolit ovat esimerkiksi mun ekasta opiskelijakämpästä). Jos nyt olisin opiskelija, skippaisin Ikean tuolit ja kävisin hakemassa jotain paljon kiinnostavampaa kierrätyskeskuksesta ja nettikirpparilta. Opiskelijana makuni ei kuitenkaan ollut oikein kehittynyt, joten en voinutkaan tietää, mimmoisesta tykkään pidemmällä aikavälillä. Ja toiseksi, silloin ei kyllä mitään klassikoita ostella, ellei ole niitä kuuluisia vanhempien masseja tilillä.

Ja ai niin, sitten on vielä sekin vaihtoehto, että sisustaminen ei kiinnosta. Mä olen myös inasen verran sitä koulukuntaa. Haluaisin hirveästi kauniin kodin, mutta en jaksa miettiä asiaa useinkaan. Tässä on se hyvä puoli, että säästyy rahaa, kun ei tee mieli ostaa mitään. Meidän sisustus on muodostunut niin, että silloin kun mulla oli vimma, tilasin kaiken vuoden aikana, ja sen jälkeen tänne ei ole tullut juurikaan mitään uutta isoa, koska en ole jaksanut miettiä asiaa (ja Tiki vielä vähemmän).

Samalla tavalla kuin vaatteissa, mä en usko myöskään halpahuonekaluissa siihen, että niiden kierrättäminen olisi mikään ekoteko. Meillä on esimerkiksi todella halvat lastulevykirjahyllyt (nekin opiskelijakämppäajoilta). Kun niitä on muuttanut monta kertaa, ne ovat kolhiintuneet, niiden hyllyt repsottavat enkä mä muutenkaan enää niin välitä niiden ulkonäöstä. Olen haaveillut varmaan viisi vuotta String-hyllyistä, mutta sitten taas, mun omatunto ei tällä hetkellä oikein suostu siihen, että heivaisin nuo mäkeen ja ostaisin uudet hyllyt. Tiedän, että kukaan ei noita haluaisi, joten ne menisivät kaatopaikalle. Jos mulla olisi vaikka lapsuudenkotini Lundiat, tilanne olisi ihan toinen. (Jännä juttu: silloin kun muutin pois kotoa, pidin Ikeaa paljon tyylikkäämpänä ja freesimpänä vaihtoehtona kuin jotain iän ikuista Lundiaa. Ha ha ha.)

Nämä on hankalia hommia. Kauniit kodit ovat upeita ja sisustamalla pieteetillä semmonen on mahdollista saada. Kuten kuvista näette, tämä Annaleena Hämäläisen kodissa oli mielettömät puitteet. Totta kai sitä tekee mieli välillä jotain uutta ja kiinnostavaa. Ja aina välillä sitä tekee myös virheostoksia. Mä olen tällä hetkellä ratkaissut homman niin, että pyysin esimerkiksi joululahjaksi uuden Marimekon pöytäliinan ruokasalin pöytään. Tuntui kuin koko asunto olisi freesaantunut kerralla. Ehkä järjestän kirjat erilaiseen järjestykseen. Mutta en mene mielivaltaisesti ostelemaan uusia huonekaluja ja heivaa edellisiä menemään vain siksi, että kaipaan vähän piristystä elämääni. Se ei ole ekologista maapallolle eikä järkevää mun lompakolleni. 

Äh, tämä nyt kuulostaa helposti sellaiselta ärsyttävältä jeesustelulta, mutta kyllä te tiedätte. Sisustaminen ei välttämättä tarkoita ostamista ja kaikkien huonekalujen vaihtamista, vaan pienilläkin jutuilla voi freesailla. Vaikkapa tilaamalla sohvaan uudet päällyset tai vaihtamalla verhot.

Mun mielestä tällaista puhetta tarvitaan enemmän, että aina ei tarvitse ostaa ja kuluttaa, vaan on nimenomaan ihailtavaa vaalia ja säilyttää vanhaa. Asiaa toistelemalla ja siitä keskustelemalla se voi muuttua normiksi, eikä kertakäyttökuluttamista pidetä enää siistinä juttuna. Kestävyydestä tulee arvo.

Kun Hämäläisen himassa osoitti mitä tahansa esinettä, sillä oli aina joku eeppinen tarina. Hänen lastenhuoneenkin huonekalut olivat hänen omasta lapsuudenkodista, ja olohuoneen Kukkapuron tuoli syntymäpäivälahja 40 vuotta täyttäneelle miehelle (ja hankittu nettihuutokaupasta).

No niin, juttukeikka oli siis innostava ja mieleenpainuva, ja olin lopulta tosi iloinen, että otin sen kaiken sen marraskuisen kiireen keskellä. (Eikö muuten ole keväiset kuvat? Vaikka tuona päivänä oli sysiharmaata ja ankeaa ulkona!) Voin suositella myös tutustumaan tuohon Hakolan brändiin, niillä on nimenomaan ajatonta ja kestävää designiä.

 

Oletteko te haaveilleet ja säästäneet johonkin huonekaluun pitkään?

 

Kuvat: Sain käyttää kuvituksessa Suvi Kesäläisen Stockmannin asiakaslehteen ottamia kuvia 

 

Lue myös: 

Ostan vaatteet viideksi vuodeksi

Osta valoa, älä lamppua

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla on ollut sama helkutin painava ruokapöytä käytössä vuodesta 2004, jolloin kävin ostamassa sen Kaisaniemen Kodin1:stä. Neljän istuttava ruokapöytä oli silloisissa opiskelijapiireissäni oudoksuttavan iso, useimmilla ei joko ollut ruokapöytää tai se oli kahden istuttava minipöytä. Nyt 33-vuotiaana tuntuu, että ruokapöytäni on hävettävän pieni. "Kaikilla" tuntuu olevan vähintään kuuden istuttava iso pöytä, koska yhteiset illalliset ovat jo pitkään olleet muodissa. Odottelen kovasti sitä aikaa, että omakin pöytäni on joskus muodin harjalla! :D

Huonekalujen kestävän kehityksen mukaisuuden lisäksi olisi syytä puhua myös remontoinnin järkevyydestä. Täysin toimivia kylppäreitä päivitetään nykyaikaisemmiksi, koska 15 vuotta sitten valitut laatat näyttävät vanhentuneilta jne. Rakennusjätteen kierrättäminen on vielä aika paljon hankalampaa kuin huonekalujen!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä olen hyvin paljon samaa mieltä, että aikaa kestävä design ja hyvät materiaalit on huonekaluissa todella hyvä juttu ja pyrin siihen itsekin omassa kodissa....

...mutta sitten toisaalta kaiken Ikean tuottaman sullominen "halpaa pahvia/lastulevyä, kertakäyttöhuonekaluja"-kategoriaan risoo mua syvästi (kyllä sieltä niitäkin löytyy ja rutkasti). Toisaalta kun Ikeasta löytyy myös laadukasta ja ajattomasti suunniteltua (ilman nimekkään suunnittelijan tuomaa lisää hintalapussa). Samaten kalliit design-huonekalut voi olla silkkoa sisältä kalliilla hintalapulla varustettuna (esim. mä olin todella pöyristynyt kun tajusin että noi ylihintaisen String-hyllykön hyllylevyt on (puuviilutettua) MDF-levyä, olisin olettanut että siihen hintaan saisi puuta). Joten eipä tullut meille String-hyllyjä, vaan rakensimme itse hyllykön Sovella-kiskoista ja massiivipuulevyistä. Meillä on esim. ruokapöytä Ikeasta (öljyttyä massiivitammea, käytännössä ikuinen koska klassinen muotokieli yhdistyy luonnonmateriaaliin) yhdistettynä 50-luvun keittiöntuoleihin (opiskelija-aikainen löytö). Mun ekasta kesätyöpalkasta ostamat Billy-kirjahyllyt oli meidän ilona 15 vuotta ja luovuimme niistä siksi, että luovuimme 90% kirjoistamme (no okei, on meillä vielä yksi näitä jäljellä, sillä on ikää 20 vuotta ja still going strong), emme siksi että ne eivät olisi kestäneet aikaa (mallihan on eleetön klassikkokirjahylly) ja meidän hyllyt olivat kestäneet tosiaan 15 vuotta raskasta kirjalastia ilman hyllyjen taipumista (niin ja ne pääsivät uuteen kotiin, eivät kaatikselle). Meillä harrastetaan varsin maltillista huonekalujen hankintaa, uusin huonekalu taitaa olla sohva, joka ostettiin korvaamaan 15 vuotta vanhaa 300 euron hintaan opiskelija-aikaan ostamaani sohvaa (josta löytyi miljoonat punkkutahrat ja puklut, yh). Lasten huoneen kalustus hankittiin Ikeasta lapsen ollessa 2v. ja näkisin että ostammme Billy-hyllyt ja Malm-lipasto ovat neidon huoneessa kun hän täyttää 18v. (tai muualla kodissamme). Juniorisänky mennee vaihtoon jossain vaiheessa, mutta massiivipuinen sänky löytää varmasti uuden kodin täysin käyttökelpoisena. Ah, ja lapsen kirjoituspöytänä on opiskelija-aikaan (Ikeasta, hah) ostamamme massiivikoivuinen pieni ruokapöytä...

Juliaihminen
Juliaihminen

Totta, olet ihan oikeassa. Nyt vähän turhan vahvasti menin leimaamaan Iksun, koska onhan se myös demokratisoinut sisustamista älyttömän paljon, kun tekevät sekä kaunista että edullista. Ja totta tosiaan, meilläkin on käytössä ollut jo vuosikausia Ikean lipastoa, yöpöytää jne. Oikeastaan olisi pitänyt sanoa, ettei ostopaikka tai brändi niinkään määrittele tuotteen kestävyyttä, vaan muotokieli ja ennen kaikkea se, mistä ja miten tuote on valmistettu. Mäkin olen esimerkiksi käsittänyt, että suurinpiirtein kaikki keittiön kaapit tehdään samoilla tehtailla, ja sitten ne vain myydään eri liikkeisiin (tämä siis huhupuhetta, ei mitään tutkittua tietoa). (Ja meillä on juurikin Ikean keittiö, ja erinomaisesti on kestänyt.)

Eli hyvä kommentti! <3

mystery
Vision One

Pakko huonekalumuotoilijana kommentoida että MDF-levyssä ei ole mitään vikaa, se ei ole mikään huono halpismateriaali. Monet ammattimuotoilijat käyttää sitä, koska siinä on hyvin moneen tarkoitukseen paremmat ominaisuudet kun massiivipuussa. Se ei esimerkiksi muuta muotoaan kosteudessa kuten puu tekee, eikä siihen siis tule turhia halkeamia ja aukeamia. Viilutettu MDF-levy on musta ihan yhtä kaunis kuin massiivipuu, ja luotettavampi ja joissain huonekaluissa myös kestävämpi vaihtoehto. Tietty esim ruokapöydät on itsestänikin kauniita massiivipuisina, kun se puun elämä saakin näkyä. Mutta just hyllylevyissä MDF ehdottomasti parempi ja myös ekologisempi vaihtoehto, massiivipuuhun kun käytetään vaan se paras puunrungon sisusta.

Vierailija (Ei varmistettu)

MDF-levyllä on ehdottomasti käyttökohteensa, mutta epäilen että jos haluaa "ikuisen" huonekalun, niin kannattaako satsata (viilutettuun) MDF-levyyn. En tiedä huonekalumuotoilijoista, mutta ennen muinoin on ainakin ollut puuseppiä jotka ovat osanneet käyttää puuta niin, että se kestää ja kestää. Nykyäänkin heitä löytyy, mutta siitä ilosta saa tietysti maksaakin.

Ja tosiaan, kyllä meiltäkin löytyy viilutettua MDF-levyä, koska se on kustanustehokas ja kaunis ratkaisu, mutta on silti suostu maksamaan MDF-levystä tehdystä huonekalusta järjettömiä hintoja.

mystery
Vision One

Kyllä se MDF kestää ihan saman minkä puukin, ei oo siis mitään lastu- tai kuitulevyä vaan todella kovaa materiaalia. Olin itse työharjoittelussakin tanskalaisen, supertaitavan puusepän huonekaluyrityksessä (jesper holm of copenhagen) ja hänkin käyttää suurimmalta osin MDF:ää huonekaluihinsa. Jos tekee esim liitoksia joissa yhdistetään kulmissa kaksi 45 asteen kulmaa, MDF toimii paljon paremmin. Musta ois kiva ettei hyvää materiaalia suotta haukuttais ja pidettäis rahvaana kun kuitenkin kaikki ammattilaiset sitä arvostaa :D 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kun viilutettuun levyyn tulee vekki, ei sitä helpolla korjaa (esim. kokonaan puusta tehdyn huonekalun voi hioa ja käsitellä pinnan uusiksi, mutta kokeilepa sitä viilupinnalle...ehkä se ammattilaiselta onnistuu, mutta kotona en ehkä kokeilisi).

Eikä lisäksi ehkä kannata puhua kaikkien ammattilaisten suulla, on aika rohkea lausunto nimittäin (omalla alalla ainakin pitäisin eksoottisena lausuntoja, jos joku sanoisi, että "kaikki ammattilaiset arvostaa"). Voihan se olla että joku ammattilainen olisikin rohkeasti eri mieltä...

mystery
Vision One

Ei se tällä alalla ole rohkea lausunto, tässä asiassa :) ja jos nyt haluaa hirveästi alkaa korjailemaan huonekalujaan niin ehkä muutenki kannattaa käyttää ammattilaista, ei oo mikään argumentti kestävyyden puolesta että sun täytyis osata korjata joku juttu itse.

Vierailija (Ei varmistettu)

Sun täytyy olla aika nuori :) Koska lausunto "kaikki arvostaa" on kyllä bullshittiä oli kyse alasta kuin alasta. Se että kaikki tyypit joiden kanssa olet ollut tekemisissä ja/tai joiden mielipiteet tiedät tai arvaat arvostavat suunnattomasti MDF-levyä, ei vielä tarkoita että kaikki alan ammattilaiset arvostaa. Se että sä teet johtopäätöksiä oman biasoituneen otoksesi perusteella, ei vielä kelpaa perusteluksi. Se antaa sulle vaan biasoituneen näkökulman asiaan.

Jo pikaisella googletuksella löytää heti kaksi puuseppää jotka blogissaan eivät ole sitä mieltä että MDF on parasta ikinä (https://ihanaverstas.com/2017/05/07/massiivipuuta-vai-viilua-mita-valia/) ja esim lainaus: "Poikkeuksia tietenkin aina löytyy, mutta pääsääntöisesti kokopuisia kalusteita suosimalla päästään lähemmäksi kestävää elämäntapaa ja esineitä, jotka kulkevat matkassa pitkään."

Ja tarkoitukseni ei ole edelleenkään kritisoida MDF-levyn käyttöä (kuten sanoin, sillä on paikkansa), vaan lausuntoa jonka mukaan kaikki ammattilaiset, koska kaikista sinä et voi sanoa mitään ennen kuin olet kaikkien (ihan kaikkien, ei yksikään saa jäädä väliin) mielipiteen asiasta (vink-vink, parempi on sanoa, vaikkapa useimmat :))

mystery
Vision One

No kylläpä suutuit sitten yhdestä sanasta :D Tottakai mä tiedän että ihmisillä on tälläkin alalla eri mielipiteitä. Onhan niitäkin keiden mielestä muovi on kaikista paras vaihtoehto huonekaluihin, mikä on musta semi kamala mielipide. Pointti mulla oli ehkä se että MDF ei tällä alalla ole mitenkään alas katsottu materiaali, vaan arvostettu, se että käytin sanaa "kaikki ammattilaiset " oli joo ehkä sitten väärä, en tarkoittanut todellakaan joka_ikistä huonekalumuotoilijaa universumissa. 

Anna xxxx (Ei varmistettu)

Haha mä olin kotoa muuttaessani kanssa sitä mieltä, että porukoiden lundiat oli vaan noloja ja haaveilin ikean metallihyllystä. Onneksi (??) olin niin laiska ja rahaton, että hain kaikki huonekalut naapurissa olevasta kierrätyskeskuksesta. Mutta siis haaveissani oli kyllä ikea :D

Ankkurinappis (Ei varmistettu) Http://hyrsky.blogspot.fi

Hieno juttu ja upea tuo koti!

Minä olen jo pitkään leuhottanut sillä, miten vanha joku sisustustavara on, en suinkaan minkään uutuudella. Ja jos olen saanut sen vanhan ja hyvän halvalla, aina parempi :)

Olemme nyt tätä nykyistä ja ehkä myös viimeistä taloa rempatessa ajatelleet niin, että lähes kaikki valinnat voisivat kestää meidän vanhuuteen asti, seuraava sukupolvi saa sitten taas remontoida mieleisekseen. Niin olivat tehneet myös talon edelliset ja jo edesmenneet asukkaat, talo on rakennettu 1957 ja remontoitu osittain vain kerran, 70-80 luvulla. Osa talon huoneista on alkuperäisessä kunnossa, eikä niille tarvitse tehdä juuri mitään.

Tästä tuli nyt enemmän remppahorinaa, mut samat sisustuksen muotiasiat siihenkin liittyy. Sisustetaan ja tehdään mieluummin oman näköistä ja aikaa kestävää, kuin sitä mikä on juuri nyt in!

Maria Hakkarainen
Villiviini

Parasta on, kun tietyistä huonekaluista tulee melkein kuin seuralaisia, perheenjäseniä, joihin kiintyy. Mulla on pikkuyksiössäni ikean pöytä ja sänky, joista voisin luopua aika helposti, mutta sitten on myös isän tekemä kirjahylly ja papan vanha toimistotuoli, joiden toivon seuraavan mua läpi elämän. Ja oon jo alkanu säästää laadukkampaa pöytää varten, nykyinen on aika kovalla koetuksella yhdistettynä kirjoitus-, ruoka- ja ruoanlaittotasona :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä allekirjoitan tuon kiintymyksen. Itsellä mummolta ja ukilta perittyjä yksilöitä. Osa niiden kauneudesta ja tärkeydestä tulee juuri tuttuudesta ja nyt kun ne on kulkeneet omassa matkassa kauan, luotan niiden pysyvän jatkossakin. Ja uudet hankinnat teen periaatteella: tämä on mulla mummonakin. Luotan 50 -luvulla tehtyjen keittiön kalusteiden kestävän sekä miellyttävän kauan.
Hakolan muotoilua ja ajattelua arvostan paljon.

Äbä (Ei varmistettu)

Keittiön String-hyllyn levyt ovat taipuneet kirjojen painosta. Lahjoitin jokseenkin kaikki Lundiat pois, sittemmin kadutti mutta löysin samoja tilalle tori.fi-palstalta.

rottal (Ei varmistettu)

Mun ainoat "design"-kamat tähän mennessä on 16-vuotiaasta asti hitaasti kerrytelty Marimekon astiasto. Mä olen siitä hyvässä asemassa, että mun vanhemmilla on kohtuulliset tulot ja paljon sisustusinnostusta - joten vaikka elänkin varsin omavaraisesti, olen saanut apua kestävissä kodintarvikehankinnoissa. Ja kun astioita ostaa yhden kerrallaan koko setin sijaan, niin tietää rakastavansa niitä (juuri kuten sanoitkin)! Varsinkin kun 18 euroa mukista on kiistatta todella suolainen työssäkäyvälle opiskelijalle. Toisaalta, olen myös siitä onnekkaassa asemassa että uuteen kotiini on löytynyt _ilmaiseksi_ Artekin tuoleja ja Lundian hyllyä, joista jälkimmäiset olivat menossa kaatopaikalle erään suomalaisen yliopiston kellarista. Onnea on siis äärimmäisen nuuka ja säännöllisesti kalusteroskalavoja kiertävä poikaystävä :D

Mutta aivan mieletön koti, ja musta on ihanaa kun julistat tätä kestävän kulutuksen ilosanomaa! Lopulta useampi sadan euron pöytä ei tule halvemmaksi, kuin vaikka käytettynä ostettu Artek. Ja jos joskus laadukkasta designistä haluaa luopua, se säilyttää arvonsa paremmin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä postaus. Meillä on ollut periaatteena että jos ei ole rahaa ostaa laadukasta, sitten ostetaan kierrätettynä, ja se on ollut hyvä tekniikka. Jotkut kierrätettyinä opiskeluaikoina ostetut asiat kuten vaikka vanhat, puiset pöydät on aivan ihania ja kovassa käytössä, toiset ovat taas lähteneet kiertämään edelleen. Tällä tekniikalla on myös saanut miettimisaikaa sille, mistä oikeasti tykkää. Mutta se onkin aika haastavaa, olen juuri sellainen joka ei oikein osaa/tykkää erityisemmin sisustaa. Olisi ihanaa, jos osaisi, mutta en oikein tiedä mitkä olisivat hienoja ja toisiinsa sopivia. Ja välillä tulee huteja ja ne harmittaa paljon, erityisesti ne hudit jotka on huonolaatuisia, eikä niitä kehtaisi laittaa kiertämään..

Vierailija (Ei varmistettu)

Halleluja! Otsaa lattiaan, kiitos ensimmäisestä blogi(postaukse)sta jossa Hakolasta ei puhuta siksi että on heiltä saatu sohvaa sun muuta.

Näin Avotakan artikkelin tehtaan ja tämän naisen hienosta tarinasta jo kauan ennen kun alkoivat Balmuirin tapaan syytää tuotteitaan blogisteille. Valitettavasti siinä kohtaa alkoi närästää, enkä ostanutkaan heidän sohvaansa vaan kilpailijan. Taidan olla nelikymppisenä liian vanha nielemään mitään mainontaa blogilahjottujen kautta, sori siitä. Ts.kuten Alex, en minäkään oikeasti ole
pahoillani :D Vapaasti voi luokitella ratkaisuni kateudeksi, itse en vain halua maksaa täyttä hintaa kun joku saa tuhansien arvosta ilmaiseksi, vuodatettuaan ylisanoja. Perinteisempi markkinointi puree paremmin.

Hämäläisen koti ja sisustus on kyllä aikas lähellä täydellistä, siitä ei pysty heti näkemään ketä tai minkä ikäinen siellä asustaa. Vain sen että klassikoille on annettu arvoa, oli ne kasveja tai huonekaluja.

Vierailija (Ei varmistettu)

Näkyy olevan Hakola työnnetty Vallilan, Timberwisen ja Temalin tavoin naurettavan läpinäkyvästi uusiin sisustusohjelmiinkin. Kuka oikeasti noihin räikeisiin in-your-face pakkosyöttöihin lankeaa? :-/

Ajatusleikki

Tää on niin tällainen aihe taas! Oon ihan samaa mieltä tuosta eko-puolesta. Mutta sitten oma tarina on taas vähän jotain muuta. Opiskelijana sain aika lailla kaikkien jotain jämiä, pari kaappia lukuunottamatta ei taida olla mitään enää itselläni. Nekin voisin heittää mäkeen, mutta toimivat lastenhuoneissa vielä. Isoin syy karsintaan oli kuitenkin yhteenmuutto nykyisen mieheni kanssa, ei sitten tarvittu neljää sohvaa. Tai kahta ruokapöytää.

On meillä paljon Ikeaa, mutta myös muuta, laadukkaaksikin voisi joitain sanoa. Mutta. Meillä on myös kolme lasta ja vähän tällänen huithapeli kotiäiti, joten kun tästä muutetaan muutaman vuoden sisään, sohva ja ruokapöytä joutaa poltettavaksi :D nämä meidän muksut on kyllä pistänyt niin paskaksi kaiken että morjens vaan. Sohvassa on ihan kaikkia ihmiseritteitä, ainakin melkein, vaikka tietty pesty moneen kertaan, tieto ei katoa :D samalla kun päälliset on olleet pesussa, sohvatyynyt on revitty sisältä riekaleiksi. Keittiönpöytä on ehkä mun suosikki. Pinta on hakattu tietyiltä alueilta ihan naarmuille, samat alueet on vedetty jollain permanent-tussilla kirjavaksi ja kirsikkana kakun päällä: pöydän keskellä on jatkopala, joka on ihan mutkalla ja kiinnikkeet on niin ränklätyt, ettei oikeastaan pysy enää kiinni. Jos pistää kananmunan pöydälle, se on heti kohta lattialla. Niin kuin kyllä aivan kaikki muukin.

Tarpeet myös muuttuu elämän myötä, ei se toki automaattisesti tarkoita pois pistämistä tai vaihtamista, mutta on aika loogista että iso perhe tarvitsee isomman ruokapöydän kuin opiskelija. Vaikka olisikin laadukkaan pöydän ostanut jo opiskelijana, ei sille välttämättä löydykään enää paikka myöhemmin kun keittiöön tarvitaan isompi pöytä.

Mutta joo, jos jokainen miettisi vähän enemmän näitä asioita, varmasti vähenisi sellainen harrastus-sisustelu. Mun sydän itkee verta, kun yksi tuttu on niin hälläväliä eko-asioista ja pistää vaan kuluttaen, koska "minä elän vain kerran, viis muista" ja ehkä paras: "ostettiin halpa sohva, kun kuitenkin on kohta kyllästyn siihen".

Meen nyt lojumaan tonne pissa-kakka-oksennus-sohvalleni.

K_ (Ei varmistettu)

Peesi. Tiedän, että haluan kymmenen hengen ruokapöydän, mutta tähän asuntoon sellainen ei vielä mahdu (ostettiin käyttettyä massiivipuista ikeaa). Lapsi tarvitsi sängyn, ostettiin yhden hengen versio vaikka parin vuoden päästä erittäin todennäköisesti tarvitaan kerrossänky jne.. Tarpeet muuttuu ja se saa näkyä kodissakin. Muuten oon sinänsä samaa mieltä ja meillä onkin olohuoneessa ekaan opiskelijasoluuni hankittu nojatuoli samoin kuin sitä perintö-Lundiaa. Ja Hakolan sohva, tosin vanhempaa mallistoa ja ajalta ennen blogi-hypeä :D

iidis
Varpain jaloin

Me päätettiin miehen kanssa pari-kolme vuotta sitten, ettei enää huolita kotiimme yhtään väliaikaisratkaisua. Tuli sellainen olo, että mielummin ollaan vaikka kokonaan ilman. Nyt meillä on muutamia (lue: monia) sellaisia huonekaluja, joiden kanssa toivomme elävämme loppuun saakka. On vanhaa ja designia, saatua, kierrätettyä, perittyä ja ostettua, kallista ja halpaa. Ehkä myös meidän yhteinen sisustustyyli on vuosien aikana löytynyt vrt. se aika kun kahden hyvin erilaisen kodin kamat kannettiin samaan osoitteeseen.
Seuraavan muuton yhteydessä päätettiin myös kylmästi hankkiutua eroon, niistä huonekaluista, joista jompi kumpi meistä ei pidä. Mahdolliset korvaajat näille tulevat vastaan sitten, kun ovat tullakseen ja siihen asti ollaan ilman.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiva että postasit tästä, tärkeä aihe! Mä arvostan kauniita ja hyvin tehtyjä huonekaluja ja olen toiminut just noin, että ensimmäisestä omasta kämpästä lähtien huonekalut on hankittu sillä ajatuksella, että ne tulee olemaan mulla aina. Esim. sohvapöytä on mulla kuitenkin väliaikaisratkaisu, koska olen aika nirso huonekalujen kanssa enkä ole tähän mennessä löytänyt täydellistä (varmaan löytäis jos käyttäis kaiken aikansa täydellisen pöydän metsästykseen...). Suosin muutenkin käytettyä, mutta etenkin tällaiset väliaikaishuonekalut kannattaa mun mielestä ehdottomasti ostaa käytettyinä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei!

Ovatko postauksen Stockmann-lehteen johtavat linkit affiliate-linkkejä?

Juliaihminen
Juliaihminen

Moi! Eivät tietenkään. Jos olisivat, olisin merkannut asian selvästi. Mulle ei luonnollisestikaan ole maksettu tästä postauksesta mitään tai kukaan olettanut, että tällaista tekisin. Musta nuo Annaleenan pointit olivat vain niin hyviä ja tekivät muhun niin ison vaikutuksen, että halusin jatkaa niistä puhumista blogissanikin.

Linkit laitoin siksi, että halusin lesoilla sillä että olen kirjoittanut ko lehteen :D Musta tuo Stockan asiakaslehti on niin onnistunut.

Kielikyttä_ (Ei varmistettu)

Mielenkiintoinen postaus, mutta... Ei Jurvalle vaan Jurvaan! :)

Kommentoi